Vuonna 1968 tuolloin
20-vuotias Pekka Vasala valittiin Meicon olympiakisoihin,
opintomatkalle. Päätös oli Olymiakomitean tekemäksi
epätavallinen, mutta niin oli myös velanmaksun heti 1972.
Lainan korko lakkasi
juoksemasta tosin jo kesäkuussa 1971, kun Vasala Maailmankisoissa
yllätti Kipchoge Keinon. Tuo juoksu lupasi ties mitä, mutta syksyn
EM-kisat menivät penkin alle. Vasala oli siihen menessä syönyt
pohjakuntonsa. Kauden opetus oli ehdoton: rutkasti lisää
peruskuntokauden harjoitusta.
Vasalan tukevoitunut pohja
näkyi keväästä 1972, kun hän toukokuussa juoksi kympin 29.09.
Se oli semmoinen, siihen aikaan mailerille kohtuullisen shokeeraava
lenkkikokeilu, muistelee Vasala. Alkukaudesta Vasala ehti tosin
säikähtää: - Kun brittiottleussa vedin 800 m 1,46 pelästyin.
Luulin, että kunto tulee taas päälle ennen aikojaan. - Siirryin
vikkelästi takaisin maantielle ja maastoon vetämään pitkää
lenkkiä.
Kun Vasalan kovan
harjoittelun keskellä puuskutti ajan 3.36,8 Paavo Nurmen kisoissa
heinäkuussa, 1500 metrin oympiafinaalin arvo alkoi nousta
suomalaisten silmissä. Vasala pääsi Muncheniinhyvin entein, mutta
ei ollut samalla tavalla itsevarma kuin Lasse Viren, joka meni ja
voitti.
- Haaveilin voitosta, mutta että olisin ajatellut, että se olen minä joka menen ja voitan... Ei se käynyt minulta. SM-kisoissa saatoin niin ajatella, mutta en olympialaisissa.
Terroristien hyökkäys
oli shokki. Vasala joutui tekemään yhden ylimääräisen
erikoisharjoituksenkin ”päästääksen vähän paineita pois”. -
Tottakai tuli mieleen, että onko työ tehty turhaan, olivatko kisat
jo ohi, enkä pääsekään kokeilemaan siipiäni Keinoa vastaan.
Julkisuudessa oli väitetty, että Paavo Nurmi olisi lähestynyt
Vasalaa sähkeellä ennen loppukilpailua. Neuvo kuului, että ”älä
päästä Keinoa karkuun”. - En tiedä, onko sähke totta vai ei,
minulla sellaista ei kuitenkaan ole. Oikeassahan Nurmi olisi ollut..
Finaalia Vasala odotteli
omaan tyyliinsä. - Vuosien mittaan minulle tuli tavaksi vetäytyä
omiin oloihini, kun alitajunta aloitti työskentelynsä, Jos alat
juosta kisaa jo edellisenä päivänä, etkä nuku hyvin, purat
energiavarastoja ennen aikojaan. Pyrin aina ajattelemaan kaikkea
muuta. Lueskelin paljon klassikoita, mita saattui olemaan, Ajattelin
kaikkea muuta kuin urheilua. Ennen karsintajuoksuja kävin yksin
kaupungilla kävelemässä, piipahdin elokuvissa. Istuin pubissa ja
katselin elämän menoa. Ajatuksissaan Vasala kävi finaalia läpi ja
päätti ”lähteä” 1200 metrin kohdalla.
- Mutta vauhti oli niin kova, ettei irtiottoon ollut mitään mahdollisuuksia. Kaikki jäi loppusuoran varaan. Hyvä kun pysyin mukana. Alkuvauhti oli ollut puolestaan niin hidas, että se oli ehtinyt suorastaan pelottaa. Sitten Keino lähti. Nykäys tuli täysin yllättäen. En kerennyt ajatella mitään, oli keskityttävä panemaan tossua toisen eteen niin penteleesti. - Myöhemmin joskus tonnin kieppeilla, tuli toinen paniikki. Alkoi tunuta siltä, että nyt mennään jo liian lujaa. Ja vauhti vain kiihtyi. - Pari saraa metriä myöhemmin alkoi helpottaa, Vauhti ei enää kasvanut ja tavoitin tutun rytmin, Oman juoksuni alkoi rullata. - Jossain estehaudan kohdalla tiesin, että voitan tämän kilpailun. Minua ei enää mikään voi estää. - Hienointa oli päästä rinnalle ja antaa menne vaan. - Muutama metri ennen maalia, kun aloin väsyä, iski pelko vielä kerran, Jos Keino tulee vielä ohi. - En kuitenkaan vilkuillut ympärilleni. Kun katsoo eteenpäin ja keskittyy omaan juoksuunsa, pystyy väsyneenäkin vielä pusertamaan.
Maaliin loiki pitkä,
vaalea suomalainen, kädet pystyssä, kasvoilla jotenkin ällistynyt,
vapautunut ilme. Katsojen ihmeeksi yllätysvoittaja käveli lähes
suoraan pois radalta, Kunniakierrokselle häntä ei kuulunut.
Pekka Vasala
Pekka Vasala
Vasalalle olympiavoitto
Urheilu on vaietun
vuosikymmenensä vanki
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti