Olli Laiho – arvokasta hopeaa

Jo ennen Meksikon olympiakisoja 1968 ekonomin koulutuksen hankkinut Olli Laiho on sittemmin työskennellyt mm. Amer-yhtymän toimitusjohtajana. - Urheilu opetti minut pitkäjännitteiseen työskentelyyn, jossa tavoitteeseen pääsy vaati pitkien portaiden kulkemista. Huippu-urheilijan kaukainen, vaikea tavoite on kovasti sukulainen liikkeenjohtamisen ongelmille ja tavoitteille.

Urheilijana Olli Laiho oppi myös matkustamisen, liikunnan maailman metropoleissa, Urheilu-uran jälkeisissä työtehtävisää ei mennyt enää turhaa aikaa ja voimavaroja maailman erilaaksuuksien ihmettelemiseen.

Paha olkapäävamma ja liittojen väliset riidat olivat torpedoida hevosen olympiamitalin jo kotimaahan. - Olkapää oli siinä kunnossa, että se olisi pitänyt leikata ja ennen Meksikoa. Tammikuussa 1969 oli ns. luun siirto, jonka vaulla olkaniveltä rakennettiin uudelleen. Helsingin Voimailijain ja SVUL:oa edustavan Laihon olkapäävamma oli hyvin myös vastapuolen, TUL-leirin tiedossa. Ja sitä yritettiin käyttää raa´asti hyväksi. - Maksikon joukkueen valinta meni lopulta melkoiseksi soutamiseksi ja huopaamiseksi. Minut oli jo kerran valittu, mutta meinattiin vielä pudottaa. Lopulta johtajat joutuivat kuitenkin myöntymään, että minulla oli etukäteen parhaat mahdollisuudet menestyä. TUL oli nostamassa Olli Laihon tilalle kisakoneeseen Lasse Lainetta.

Meksikoon Laiho lähti menestymään. Mielessä kaihersi yhä kirkkaana epäonnistuminen neljä vuotta aikaisemmin Tokiossa. Kisoissa Laiho oli hevosella pakollisten liikkeidn jälkeen peräti kolmas, mutta putoa pätkähti telineelta omavalintaisisssa ja putosi kauas kuuden miehen finaalista. - Ei sille mitään mahda. Tokion epäonnistuminen oli osa onnistumista Meksikossa.

Voimistelun kaltaisessa arvostelu- ja tuomarilajisa ei ole aina sanottu, että hyvänkään miehen palikat lokdahavat paikalleen. Mutta kun alkuklpailun kynnyksestä pääsee läpi, niin tuomareiden mielipide-erot kummasti tasoittuvat.

Varsinaisessa finaalissa, omavalintaisten liikkeiden toisessa osuudessa, Olli Laiho myöntää hiukan hermoilleensa, mutta sisulla ja suurella sydämellä suomalainen voimisteli hopeamitalin arvoisesti. Pisteitä tuli 19.255, joilla hän hävisi lopulta vaiin kymmenyksen Jugoslavia Miroslav Cerarille.

• Siinä vaiheessa ei paljon tuuletettu. Mieli oli päinvastoin vähän maassa, sillä mitalin piti olla kirkkain mahdollinen. - Muutaman päivän jälkeen tajusin hopeamitallinkin arvon. Ja arvo vain nousi entisestään, kun huomasin koko Suomen joukkueen voittaneen Meksikossa vain neljä mitalia. Olympia- ja EM-mitalisti (hevosen pronssi 1965) Olli Laihon ura huippuvoimistelijana loppui inhimillisesti katsoen aivan liian aikaisin.Kuukausia kestänyt olkapääleikkausesta toipuminen kypsytti lopettamispäätäksen, jota Laiho ei ole jälkeenpäin katunut.

Olli Laiho

http://fi.wikipedia.org/wiki/Olli_Laiho

Olli Laihon muistokirjoitus

http://www.hs.fi/muistot/a1364352708770

Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 951-30-8902-9