Jouko Kuhan malja täyttyi
Budabestin EM-kisojen alkuerässä 1966: SE-ajastaan huolimatta
8.36,2 hän putosi finaalista. Kuha maksoi maailmanennätyksensä
omasta selkänahastaan. Hän otti ja myi autonsa ja muun vähäisen
omaisuutenssa pystyäkseen harjoittelemaan talvella muutaman
kuukauden Espanjan lämmössä. Ennen Tokion kisoja Kuha oli
harjoittelut kaksi kuukautta Kuortaneen urheiluopistossa. Jukka
Uunila lupasi, että Kuha saisi harjoitella opistossa liiton
kustannuksella kuinka paljon tahansa. - Uunilakaan ei ymmärtänyt,
että Suomen jäisillä teillä voi luoda pohjakunan, mutta ei
huippukuntoa. Tärkeintä etelässä harjoittelu oli minulle
terveyssyistä. Vilustumiset pysyivät loitolla. Kuinka usein kuntoni
hupeni sairauteen, Kuha kertoi. - Liitto oli siihen aikaa vaikea.
Emme voineet mitään: urheilijat olivat kuunteluoppilaita. Saatoimme
sanoa mielipiteemme, mutta jos sitä ei otettu kuuleviin korviin,
niin sitten ei.
Kun Kuha ei v. 1963 ollut
kiinnostunut juoksemaan Ruotsi-ottelussa, johtokunnan jäsen Jukka
Lehtinen totesi lakoonisesti:- Sinähän tulet juoksemaan. Kun Kuha
sai ensimmäisen talviharjoittelustipendinsä hän oli jo ennättänyt
jo 27-vuotiaaksi. Hän oli ollut jo vuosia yksi maailman parhaista
estejuoksijoista, mutta ymmärtämystä ei herunut. Kaipolan jääräpää
estejuoksija pystyi kuitenkin vielä todistamaan, että hän oli
ollut oikeassa. Kun lämpö piti miehen terveenä, alkoi juoksuolle
omistautunut elämäntapa tuottaa tulosta.
Jo vuoden 1967 elokuussa
Tukholmassa Kuha oli juossut silloin maailman kärkiajan 8.29,8. Se
oli huippuluokan tulos. ME oli silloin 8.26,4. Kun Jouko Kuha palasi
Tukholmaan vuotta myöhemmin, hän ensimmäisellä kerralla valmis
varoittamaan: 8.33 ja voitto Bengt Perssonista viikkoa juhannuksen
jälkeen. Toisella vierailullaan, 17. heinäkuuta, Kuha pani
räjähdyslangan palamaan viimeisellä kilometrillä. Tosiasisassa
järjestäjät pettivät Kuhan. Osanottajalista ei ollut sellainen
mitä luvattiin.
Jan-Erik Karlsson teki
kuitenkin parhaansa ja kiskaisi ensimmäisen kilometrin aikaan 2.51.
Puolimatkan 4.17 ei lupaillut mitään kummenpaa, eikä vielä 2000
m:n väliaikakan (5.43) viitannut kuin hyvässä lykyssä 8.30:n
alitukseen. Sitten alkoi tapahtua. Kuhan vaatimaton lyhyt,
taloudellinen askel alkoi imeä Tukholman lympiastadionin
hiilimurskaa kiihtyvällä vauhdilla. Kuha ei tempaissut kyytiä
lisää mailerityyliin, mutta kierrokset alkoivat taittua kaksi-kolme
sekuntia nopeammin, Viimeinen kierros (63,2) kuvasi tasaisen tappavaa
loppua, joka johti 2.41,2:n viimeiseen kilometriin. Se vei ME:hen
8,24,2. Enemmän kuin loppuaika maailmalla herätti huomiota tuo
viimeinen kilometri. Entinen ME-mies Gaston Roelants laski
ihmeissäään, että esimerkiksi sileällä alle 2.30:n
kilometrivvauhtia … pienen suomalaisen ei olisi pitänyt pystyä
siihen.
Hän pystyi,vieläpä
yksin, ilman vetoapua, ja suomalainen urheilukansa heräsi, Viikon
kuluttua Kuhaa vaelsi Joensuussa katsomaan yli 6000 katsojaa. Tuon
verran myytiin lippuja, mutta väkeä lappasi koko ajan lisää. Eikö
Joensuun lipputuloista jänyt lopulta jotakin ME-juoksijan käteenkin,
itse maksettujen kulujen vastapainoksi? - Sain Joensuusta 600
markkaa. Olin ospinut korvauksesta keväällä ja minulla oli tapana
pitää sopimukseni. Kuha osallistui Kalevan kisoihin vuoteen 1980
saakka. Vielä 41-vuotiaana hän juoksi 9.01,1,
Jouko Kuha
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/10_000_metrin_kolmoisvoitto_ruotsista_5980.html#media=5983
Ruotsi-ottelujen 1960-luvun tappiosarja päättyi
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/ruotsi-ottelujen_1960-luvun_tappiosarja_paattyi_5985.html#media=5987
Suomi pussitettiin Stadionilla 1966
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/suomi_pussitettiin_stadionilla_1966_5967.html#media=5972
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Muistan upean uutisen tuosta ME:stä! Muistaakseni Urheilulehdessä tai jossakin muussa lehdessä oli juttu Jouko Kuhasta ja hänen askeettisesta elämästä jonka säästöillä hän pääsi talveksi harjoittelemaan etelän lämpöön. Taisi olla ensimmäinen joka tällaista teki. Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta!
VastaaPoista