Melbournen olympialaisten
400 m:n finaali: Karl Friedrich Haas, Charles Jenkins, Voitto
Hellsten jaArdalion Ignatjev, takana kuudenneksi sijoittunut Malcolm
Spence Etelä-Afrikka.
Syyskuinen lauantai-ilta
oli Helsingissä riehakas jos koskaan. Tuopit tyhjenivät
ravintoloissa pikatahtia ja nahkapohjat liukuivat tanssiparketeilla
kuin jäällä ikään. Suomi johtaa maaottelua Ruotsia vastaan
122-04. Se oli joitain se, suorastaan uskomatonta vuonna 1954. Kerran
vain oli ”isoveli” voitettu sotien jälkeen, ei useammin. Ympäri
maata vannottiin varsinkin varttimailereiden nimeen. Voitto Hellsten
vilistänyt kierroksensa 47,5 …. Rolf Back varmistanut voittomme
48,1 …. Ossi Mildh runnonut kolmanneksi 48.6. Kädet kävivät,
äänet värisivät ja sinivalkoista kolmoisvoittoa siunailtiin
pikkutunneille asti. Hellsten oli pyyhkäissyt parhaiten myös
satametrisen – sekunnin kymmenyksen turvin vain mutta kuitenkin.
Mutta kun yö vaihtui
uudeksi päiväksi, muuttui kaikki kuin kämmenellä pyyhkäisten.
Ruotslaiset taistelivat hampaat kirskuen ja venyivät lajissa kuin
lajissa. Ingvar Erisksson nujersi Denis Johanssonin 1500 metrillä
”Ragge” Lundberg otti ja voitti Eeles Landströmin seipäässä,
Kurt Fredriksson repäisi keihäänsä pidemmälle kuin Toivo
Hyytiäinen....
Suomen johtoasema suli
piste pisteeltä kuin voi auringossa. Pian oli mahdoton käynyt
mahdolliseksi, 190 – 190. Ja sitten Suomen vaivainen johto 202-200
– ennen viimeistä lajia, pitkää viestiä. Kumpi sen voittaa,
voittaisi myös maaottelun. Vain pari viikkoa aikaisemmin Suomen
viestimiehistö oli juossut EM-pronssia Bernissä ja Ruotsi oli
jäänyt neljänneksi sekunnin hävinneenä. Kaiken kukkuraksi illan
ratkaisulajiin valmistautuivat täsmälleen samat miehet kuin
Bernissä. Astelma oli suorastaan pirullinen!
Ruotsin joukkueen johto
taktikoi tuskaisena. Hiki virtasi, tupakkaa kului ja syntyi yllätys.
Kaksi kovinta miestä heitettiin alkuosuuksille, heikoin ankkuriksi.
Ratkaisun saneli pelko, tutisuttava pelko. Oli päästävä reilusti
pakoon, ennen kuin Voitto Hellsten saisi kapulan näppeihinsä.
Suomalainen oli ehtinyt sunnuntaina jo juosta 200 metriä 21,5.
Ruotsin Jan Carlsson, EM-kisojen viitonen oli voittanut niukin naukin
– sama aika 21,5 molemmille. Tuo pieni vanttera suomalainen –
piru se on miehekseen!
Ossi Mildh seisoo
härkämäisen vahvana ja retkuttelee jalkojaan. Lars-Erik Wolfbrandt
lipaisee kuiviksi halkeilleita huuliaan. Starttiin on enää muutama
hetki. Lähettäjän käsi vapisee hieman, tuskin silmiinnähtävästi.
Katsomosta on turha etsia yhtään jäisen rauhallista ilmettä.
Pulssit sykkivät paljon yli normaaliarvojen –
80-90-100-110-120.... Komentosanat, hiiskumaton hiljaisuus, laukaus
ja jos repeää taivat ja maa!
Ossi Mildh jyrää
vaihtoon pari Wolfbeandtian takana, Ragnar Graffe kiskoo pitkin
akselin pää kireässä etukenossa, Rolf Back lentää kuin siro
lintu aivan Göstä Brännströmin takana.. Ja vaihtopaikalla odottaa
Voitto Hellsten, jalassaan suuri laastari – hän on kaatunut
harjoituksissa, saanut polveensa kalkkia ja hiilimurskaa. Hätäisesti
hän kertaa päävalmentaja Armas Valsteen neuvoja … jos olet
hieman jäljessä ime heti rako kiinni... pysyt sitten Elofssonin
selässä kuin postimerkki … loppusuoralla vasta ohi jos pääset....
ei missään tapauksessa aikaisemmin...
Hän repäisee
laastarilapu polvesta pois niin että suojaava rupi repeä, mutta ei
huomaa sitä, ei tunne kipua eikä kirvelä... jumaliste, kapula
tänne, nyt mennään eikä meinata... ja iiliäisenä hän imeytyy
kiinni ruotsalaiseen joka painelee kuin pikkupoika pässiä pakoon.
Lähimmät hetket stadion on yhtä ainoata suurta suuta ja silmää.
Vain muutama pysyy penkillään ja peittää kasvot käsillään.. ei
liikaa jännitystä … niin se lääkäri sanoi... ettei sydän..
Ja tuossa tuokiossa
Hellsten jo karkaisee maalinauhan rinta koholla, hampaat välkkyen.
Moni mies löytää hattunsa lieret kaulastaan, vielä useampi
kadottaa hattunsa iäski. Mutta uhoa riittää jokaisella kuin
Kiviojan Vikillä … ja sylki perään perkele... antaa hatun mennä!
Sankarien sankari oli
tietysiti Voitto Hellsten, lyhyt ja vanttera turkulainen, Salosta
syntyisin, Työväen Urheiluliiton ylpeys, Bernin EM-kisojen tuore
mitalimies ( 400 m hopeaa, 4x400 metriä pronssia), vanhan mantereen
pelätyin maaottelija.
Kun tuli syksy 1955 ja
läheni Ruotsi-ottelu, sälytettiin Hellstenin harteille jättiurakka:
100 ja 200 ja 400 metriä, lyhyt viesti ja pitkä viesti. Maaottelu
käytiin Tukholmassa, minne suomalaiset fanit purjehtivat ensi kertaa
suurena, meluavana, sekasortoisena ja kaien yli vyöryvänä
hunnilaumana, jonka jäljiltä ei ruoho kasva eivätkä linnut laula.
Tukholman kuninkaallisella
stadionilla hipoi tunnelma hysterian rajoja niin kuin se hipoo aina.
Ympäri katsomoiden huutokuorot lauloivat toisiaan kilvan
suohon....hakkaa päälle …heja, heja, heja, jokainen kohahdus iski
suoraan hermoon kuin hammaslääkärin pora – mitä nyt missä nyt,
ja aina kun joku sinivalkoien ilmestyi kentälle, pääsi ilmoille
huuto kuin pelästynyt pieru.
Maaottelun aattoiltana
Voitto Hellsten oli kuin marjaskarhu – ei yhtä iso mutta yhtä
äreä ja huonotuulinen. Hän tanssi omaa sotatanssiaan rakentamalla
riitaa joukkueen johdon kanssa, löysi naputuksen aiheitta vähän
kaikesta – ilman syytä, ilman perusteita. Kiukku kasvoi, vihan
eneni ja aggressiivisuus lisääntyi. Vähitellen hän oli
suututtanut itsensä siihen tilaan, että oli valmis kohtaamaan
nyrkein vaikka komppanian Sveanmaan parhaita sotureita.
Ja nuo soturiparat olivat
Ruotsin parhaita sprinttereitä, jotka Hellsten suoraan sanoen pisti
halki, poikki ja pinoon kuin kuivat risut. Satanen 10,7 Inge
Lorentzon häviää aavistuksen verran …. varttimaili 4,0... vauhti
on aivan liikaa Göstä Brännstromille … pikaviesti... Ruotsi vie
sen, mutta vieköön ….200 m 21,5 ...Jan Carlsson poistuu radalta
lyötynä ja päätään pudistaen. Ja sitten 4400 metrin viesti ja
sen ankkuriosuus; se saa Aki Tammiston takomaan Turun Sanomien
ikivanhaa kirjoituskonetta sormenpäät punaisena. - Ammuttuna Voitto
Hellsten syöksyi Brännströmin ohi viimeiseen kaarteeseen ja kuin
kaikki tieltään kaatava hyökkäsyvaunu hän murkasi tielleen
sattuvan vastarinnan. Suomi on ensi kerran voittanut 16 vuoteen
Ruotsin vieraalla maaperällä. Numerot olivat suorastaan murskaavat
213-196.
Kesällä 1956 riensi
Voitto Hellsten kilvasta kilpaan- juoksi kerran kahdesti, kolmekin
kertaa saman päivän aikana, urakoi maaotteluissa ja matkasi
marraskuussa maapallon toiselle puolelle, olympialaisiin.
Melbournen kuululla
Cricket Groundilla meni ensimmäinen alkuerä 48,4 ja toinen 46,8.
Välieriin Hellsten kyyristyi ulkoradalta – takanaan Charles
Jenkins, Karl Friedrich Haas ja kotiyleisön suosikki Kevin Gosper.
Hellsten ylitti maalilinjan rinta rinnan Jenkinsin kanssa. Loppuaika
46,1 oli kestävä Suomen ennätyksenä vuoteen 1971.
Vain puolitoista myöhemmin
odotti finaali. Hellsten taistelu loppusuoralla oli mahtava. Hän
takoi kiinnin väkivahvan Ardalion Ignatjevin etumatkan, mutta
Jenkins ja Haas pysyivät edellä – saksalainen niukun naukin.
Täysin rinta rinnan heittäytyivät Hellsten ja Ignatjev kohti
maalia ja pronssimitalia. Sitten seurasi kenttäkuulutus:
Olympiavoittja Charles Jenkins, USA, 46,7, toinen Karl Friedrich
Haas, Saksa, 46,8 kolmas Ardalion Ignatjev, Neuvostoliitto ja Voitto
Hellsten Suomi 47,0.
Voitto Hellsten
Melbournen mitalisteja
Hellsten voitti Ruotsin
Lähdeaineisto
Huippu-urheilun maailma 1 ISBN 951-0-08689-4 1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti