Sylvi Saimo
Niille suomalaisille,
jotka odottivat omissa olympiakisoissa voittoja sekä huomattavia
menestyksiä perinteisissä suomalaislajeissa, Helsingin kisat
muodostuivat pettymykseksi. Kisojen suomalaismenestykset, josa
tarkastelemme ainoastaan huiputasoa, on nopeasti kirjattu.
Yleisurheilun kohdalle voisimme vetää pelkän viivan. Paini ja
nyrkkeily olivat ainoat lajit kuivalla maalla, jossa säilytimme
elävän yhteyden kultaan, mutta pääasiallisesti maineemme
pelastettiin melojien toimesta.
Mukana oli 71 kansakuntaa,
joista Neuvostoliitoo ensi kertaa. Myös sodassa hävinneet pääsivät
jälleen mukaan. Juhlittiin rauhanomaisen rinnakkaiselon tunnelmissa.
Kisojen avajaisten häikäisevin hahmo oli Paavo Nurmi, jonka nimi
oli vieraille tutumpi kuin puhuvampi kuin kisojen avaajan, tasavallan
presidentti J.K. Paasikiven. Paavo Nurmi, 55, toi pitkin, joustavin
askelin Hellaasta lähteneen soihtuviestin stadionille, viestin
alympiakisojen alkulähteiltä. ”Kohadus kävi yleisössä eivätkä
ulkomaalaiset urheilijat malttaneet pysysä rivistössään,
törmäsivät sinne tänne pitkin radan reunustaa tahtoen nähdä
entisen maailmankuulun juoksijan niin läheltä kuin mahdollista,
kirjoittaa Martti Jukola.
Kilpailujen suurin hahmo
oli kiistämättä tsekkiläinen Emil Zatopek. Hän juoksi kolme
timantinkovaa kilpailua, 5000 metriä, 10 000 metriä ja maratonin j
avoitti vakuuttavasti kaikki kolme kultamitalia. Paavo Nurmen
Pariisin päivien jälkeen sellaista suoritusta ei olet nähty. Jesse
Owensin Berliinin neljää kultamitalia voitaisiin lähinnä verrata
Nurmen ja Zatopekin saavutuksiin. Lontoon kokemuksen ja monien muiden
loistokilpailujen valossa Zatopek oli helppo asettaa kympin
ehdottomaksi suosikiksi, mutta lyhyemmällä matkalla nähtiin
monilla mailla olevan mahdollisuuksia, vieläpä kilpailun
loppuvaiheessa. Muutamat olisivat lyäneet vetoa saksalaisen Schaden
puolesta. Tai Mimounin, Chatawayn, Pirin. Mutta viimeisessä
kaarteessa Zatopek meini menojaan. Mataronin ensimmäisellä
puolikkaalla Zatopek piti ainoastaaan huolen siitä, ettei kukaan
päässyt karkaamaan. Vasta 27 km:n vaiheilla hän jätti viimeisen
seuralaisensa ruotsalaisen G. Janssonin, joka jäi hieman yli 3
minuuttia ennen maalia ja sai päästää nuoren argentiinalaisen
Cornon ohitseen hopeamitalille. Zatopekin maratonaika oli hänen
kolmas uusi olympiaennätyksensä näissä kisoissa.
Entä suomalaisten
menestys? Ilmari Taipale 5000M.llä 12.s 33,4 voittajasta jäljessä.
Hannu Posti 10 000 m:llä neljäs 34,4 sekuntia voittajasta ja 3,2
sekunnin päässä pronssimitalista, Veikko Karvonen maratonilla
viides 3 min 38 sekuntia voittajasta.
Olavi Rinteenpään
odotettiin jatkavan Ritolan- Loukolan-Iso-Hollon takomaa estejuoksun
kultaketjua, mutta voittaja ilmaantuikin suuresta lännestä (H.
Ashenfelder, USA, 8.45,4 ME) ja toisen mitalisijojen jakajat
Neuvostoliitosta sekä Englannista. Rinteenpää sai tyytyä ajallaan
8.55,2 neljänteen tilaan. Seuraavana vuonna hän kyllä paransi
ME:tä sekunnilla, mutta tämä tapahtui aikana, jolloin estejuoksun
ennätyksellä ei ollut virallista luonnetta. Pituushypyssä paras
suomalainen J.Valtonen sijoittui vaatimattomalla tuloksella 716
viidenneksi, voittaja USA:n Biffle hyppäsi 757. Valto Olenius
korjasi puolestaan seipäässä viidennen tilan, USA:n Richards
voitti 455 (OE) , Olenius jäi 25 senttiä.
Keihäänheittoa pidettin
Suomen varmana lajina. Meillä oli kaksi kovaa miestä, Hyytiäinen
ja Nikkinen, Leppänen kolmantena. Vielä sen jälkeen, kun molemmat
viimeksimainitut hermoilivat mahdollisuutensa karisntakilpailusssa,
Suomi melkein rukoili Hyytiäisen puolesta. Mutta amerikkalaiset,
jotka eivät olleet ksokaan päässeet olympiavoiton makuun
keihäänheitossa, kuorivat tässä kilvassa kermat: C. Yong 75.78
(OE), W.Miller 72,46. Toivo Hyytiäinen heitti kuitenkin kolmanneksi
pisimmän heiton (71,89) ja sai Suomen ainoan mitalin
yleisurheilussa. Tosin Neuvostoliiton tuleva suurheittäj V.
Tsibulenko kärkkyi pronssimitalia vajaan 20 sentin takana. Neljä
vuotta myöhemmin hän saikin pronssia Melbournessa ja Roomassa 1960
kultaa. Toivo Hyytiäinen, joka oli 1950 voittanut Euroopan
mestaruuden Brysselissä (71,26), saavutti olympiakesänä elämänsä
tuloksen 75,92, mutta valitettavasti ei kuitenkaan itse kisoissa.
Kreikkalais-roomalaisessa
painissa suomalaiset voimanpesät pitelivät joten kuten asemiamme
hallussaan. Raskaassa keskisarjassa Kelpo Gröndahl kirkasti Lontoon
kisojen hopean nyt puhtaaksi kullaksi, keskisarjassa Kalervo Rauhala
päätyi hopemitalimieheksi, kärpässarjassa L. Honkala ja raskaassa
sarjassa T. Kovanen päsivät pronssimtaliin käsiksi. Vapaapainissa
suomalaiset menettivät asemansa perusteellisesti; parhaat
saavutukset olivat yksi viides ja kaksi kuudetta sijaa.
Kelpo Gröndahl oli
kiistaton painikuninkaamme sodan jälkeen usean vuoden ajan.
Helsingin olympiakisoissa hän voitti kaikki ottelunsa. Kaksi
vastustajaansa hän pani selälleen ja kolmesta sai tyävoiton, Näin
oli urheilijan korkein mahdollinen huippu, olympiakulta,
pysyväisesti, Kelpo Gröndahlin kädessä, johon se oikeastaan olisi
kuulunut jo Lontoossa, ainakin Martti Jukolan näkemyksen mukaan.
Voimistelussa Suomen
joukkue hankkiutui kolmanneksi. Yhtään yksityistä mitalia
suomalaiset eivät tällä kertaa saavuttaneet. Heikki Savolainen ,
45, neljäs sija rekillä oli paras saavutuksemme.
Nyrkkeilyn ystäville
tarjoitui sen sijaan omissa kisoissamme suuri hetki, kun teknisesti
taitava ”kääpiömme” Pentti Hämäläinen, 22, taltutti
sarjassa alle 54 kilon kaikki vastustajansa ja saavutti voittonsa
tuomariäänin 3-0, lukuun ottamatta ratkaisuottelu irlantilaista
John McNallya vastaan, jossa hän sai tyytyä voitoon tuomariäänin
2-1. Nyrkkeilyssä meneteltiin siten, että kolmannesta sijasta ei
oteltu, pronssipaketti annettiin välierissä hävinneelle. Näin
tulivat pronssimitaleille sarjassa 60 kg E. Pakkanen, alle 63,5 kg
E.Mallenius ja alle 81 kg H. Siljander. Raskaassa sarjassa sai
pronssia Ilkka Koski. Sarjan alle 75 kg voitti USAN:n nuori Floyd
Pattersson, josta myöhemmin tuli ammattinyrkkeilyn kaksinkertainen
raskaansarjan maailmanmestari.
Voimistleijat olivat
pelastaneet Suomen kunnian Lontoossa, Helsingin kisoissa tämä
tehtävä jäi melojien huoleksi.He yllättivät suurenmoisesti
neljällä kultamitalilla,joita vielä säesti yksi hopea ja yksi
pronssi. Parempaa mainosta jonkin uuden urheilumuodon läpilyömiseksi
tuksin voisi tehdä.
Th. Strömeberg voitti
kultamitalin kajakkiyksikköjen 10 000 metrillä (47.22,8) voittaen
ruotsalaisen Fredrikssonin noin 12 sekunnilla. Fredriksson sai
puolestaan kultaa 1000 m:llä ( 4.07,9) ja Strömber hopeaa 1,8
sekuntia hävinneenä. Sylvi Saimo meloi naisten kajakkiyksikköjen
500 m:llä täpärän voiton itävaltalaisest Getrude Libgartista –
ajat 2.18,4 ja 2.18,8. Kajakkikaksikkojen 1000 m:llä ja 10 000 m:llä
suomalaispari Kurt Vires-Yrjö Hietanen meloi ankarassa kilvassa
voittoon ja hankki siten kaksi kultamitalia. Lyhyemmällä matkalla
ruotsalaispari Glasser-Hedberg saavutti saman ajan (3.51,1) eikä
pronssimitaliparikaan jäänyt kuin 0,3 sekuntia. Sen sijaan 10 000
metrin voitto ratkesi suomalaisten hyväksi selvällä aikaerolla:
44.21, 3 ruotsalaisparin Åkerlund-Wetterströmin 44.21,7 vastaan.
Kanadalaisykkiskköjen 1000 m:llä O. Ojanperä otti vihdoin
kolmannen palkinnon täydentäten suomalaismenestyksen.
Soudussa Suomi ylettyi
perämiehettömien nelosten luokassa pronssimitalille, mikä oli uusi
aluevaltaus. Pronssimitalin hankkijat olivat V.K: Lommi, Wahlsten, O.
Lommi ja Nevalainen. Niin ikään purjehdus tuotti Suomelle
pronssimitalin.
Ammunnassa Vilho Ylänen
taisteli pienoiskiväärillä loppuun saakka kultamitalista Norjan
Kongshaugenin kanssa. Molemmat saivat 3x40 laukauksella 50 metrin
matkalta 1 164 pistettä. Norjalainen kuitenkin voitti kullan
useamman kympin ansioista. Ylönen pääsi pisteille myös
vapaakiväärikilpailussa. Hirviammunnassa Tauno Mäki saavutti
pronssimitalin.
Nykyaikaisessa 5-ottelussa
Suomen tämänkertainen saavutus on pronssimitali Unkarin ja Ruotsin
jälkeen. Mieskohtaisessa kilpailussa Olavi Mannonen oli viides.
Helsingin olympiakisojen koko saalimme oli 6 kultaa, 3 hopeaa, 13
pronssia = 22 mitalia, Lontoon päiviin verrattuna saaliimme oli
paria mitalia suurempi. Helsingissä oli kuitenkin mukana
huomattavasti enemmän uusia huipun tavoitteilijoita, kun
Neuvostoliitto, Japani ja Saksa olivat mukana.
Lähdeaineisto Reino Rinne
– Pekka Tiilikainen Suomen urheilun tähtihetkiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti