Eero Kolehmainen
Eero Kolehmainen nousi
hiihtohuipulle vasta lähes 30-vuotiaana. Vuonna 1947 hän 29-vuoden
ikäisenä saalisti ensimmäisen mainittavan voittonsa. Silloin hän
oli kestävin Puijon kisojen 50 kilometrillä. Tästä hiihdon
maratonmatkasta tulikin Eero Kolehmaisen lempilaji.
Vuonnan 1950 Eero
Kolehmainen johti suomalaismiesten riemukulkua Holmenkollenilla.
Kolehmainen voitti 18 kilometrin kisan, jossa Suomen kolmoisvoiton
varmistivat Heikki Hasu ja Veikko Kolehmainen. Merkittävimmät
saavutuksensa Eero Kolehmainen saavutti kuitenkin 50 kilometrillä.
Kolehmaista voidaankin kutsua tämän matkan erikoismieheksi.
Ensimmäisiin
suurkisoihinsa Eero Kolehmainen matkusti 33-vuotiaana vuonna 1952,
jolloin hän hiihti Oslon olympiakisoissa 50 kilometriä. Oslon
viisikymppinen käytiin varsin vaikeissa olosuhteissa, sillä
Holmenkollenin rinteillä keli vaihteli ladun varrella melkoisesti.
Alempana oli pakkaskeli, mutta korkeimilla rinteillä oli täysi
vesikeli. Niinpä miehet joutuivat matkan varrella voitelemaan
suksiaan.
Tämän kisan ehdoton
ykkönen oli Veikko Hakulinen, joka kellotti voittoajakseen
legendaariset lukemat 3.33.33. Hakulinen voitto kisan todella
ylivoimaisesti, peräti neljällä minuutilla ja 38 sekunnilla. Eero
Kolehmainen oli koko kisan ajan tehnyt kärkipään väliaikoja.
Neljänneksi viimeisenä startannut Kolehmainen oli pari kilometriä
ennen maalia vain kahdeksan sekuntia Norjan Magnar Estenstadia
edellä. Kun Eero sai tietää, että taistelu hopeasta on näin
tiukka, hän pisti peliin viimeisetkin voiman rippeensä ja onnistui
pitämään Estenstadin takanaan 17 sekunnin turvin. Näin Eero
Kolehmainen varmisti hienosti Suomen kaksoisvoiton.
Tämä Oslon kisojen
hopeamitali jäikin Eero Kolehmaisen ainoaksi suurkisamitaliksi. Hän
edusti vielä kolme kertaa Suomea suurkisojen 50 kilometrillä ja
aina tuloksena oli kunnioitettava suoritus. Falunin MM-kisoissa 1954
Kolehmainen oli 11.s, Cortinan olympiakisoissa 1956 neljäs ja Lahden
MM-kisoissa 1958 viides.
Eero Kolehmainen sijoittui
monen monta kertaa hiihdon Suomen mestaruuskilpailuissa mitaleille,
mutta täysosuma tuli vasta vuonna 1959 41-vuotiaana. Sillon
Hämytsaaren isäntä nappasi ainoan SM-kultansa lempimatkallaan 50
kilometrillä. Suomen mestaruudestaan huolimatta Eero Kolehmainen jäi
rannalle seruaavana vuonna, kun valittiin Squaw Valleyn
olympiakisoihin. Todella luotettava viisenkympin mies jätettiin
kotiin, vaikka monien mielestä 50 kilometrin edustuspaikka olii
ehdottomasti kuulunut hänelle.
Viidenkympin erikoismies
Eero Kolehmainen keräsi monta merkittävää voittoa tällä
mielimatkallaan. Salpausselan Kolehmainen valloitti 1956 ja 1957.
Ounasvaaralla hän oli kestävin 1951, 1954 ja 1955. Puijolla
Kolehmainen kiipesi rinteet nopeimmin 1947, 1954 ja 1958.
Holmenkollenilla hän isännöi kahdesti 18 km:llä 1950 ja 50 km:lla
1957. Holmenkollenin 18 kilometrin voitto oli Eero Kolehmaisen ainoa
merkittävä voitto muulla matkalla kuin 50 kilometrillä.
Vasta ikämiesiässä
huipentunut Eero Kolehmaisen mittava hiihtoura kesti noin
neljännesvuosisadan. Kilpailemisen Kolehmainen lopetti vuonna 1962.
Eero Kolehmaisen tytär
Reetta ( s.1954, nykyisin Vauhkonen) jatkoi menestyksekäästi
sukunsa hiihtoperinteitä. Juniorisarjoissa Reetta saavutti yhden
Suomen mestaruuden ja kaksi SM-pronssia. Nuorten EM-kisoissa hän oli
Suomen edustajana 1972 Tarvisiossa ja 1973 Kaukalovassa. Naisten
sarjassa Reetta ei yltänyt SM-mitaleille, mutta sijoittui monesti
kärkikymmenikköön.
Eero Kolehmainen
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti