Mies oli kuin terrieri,
hän ei ollut koolla pilattu, eikä luontoäiti ollut muistanut häntä
kuin kohtuullisella nopeudella. Mutta jos hänellä oli mahdolisuus,
hän käytti sen – periksi antamatta, taistellen joka sentistä.
Terrieri oli Jorma
Valkama, kilpailijana suurin suomalaisista pituushyppääjistä,
yleisurheilumme inaoa olympiamitalin ottaja. ”Kumiukko”, jonka
viidennestä hypystä kasvoi legenda. Ja mitä enemmän sitä
odotettiin ja pelättiin, sitä varmemmin 172-senttinen vieterikimppu
kimmahti ohi.
Tuo viidennen hypyn taika
ei sytynyt tyhjästä. Eikä ilman harjoittelua. Valkama li
määrätietoisesti opetellut keräämään henkiset ja fyysiset
voimavaransa juuri viidenteen yritykseen. Oli hän hypäänyt siihen
saakka teknisesti tai tuloksellisesti huonosti, viidennellä hän sai
hppynsä järjestykseen – ja tuloksen myös.
Valkaman sarjat kestävät
vertailun. Vuosina 1950-1961 Valkama oli mukana kaikissa
maaotteluissa ja voitti yhteensä 44 maaottelusta 28. Koskaan hän ei
jäänyt kolmatta sijaa huonommaksi. Syksystä 1956 syksyyn 1959
Valkama oli itse varmuus, 13 maaotteluvoitto peräkkäin. Eikä
vastassa ollut ns. heikkoja urheilmaita ainuttakaan. Vuonna 1957
Valkama peri voiton kaikissa 38 kilpailussaan. Kymmenen parhaan
keskiarvo oli 764,2. Aikamoinen lukema, kun kauden paras oli 774.
Huomattavan sarjan Valkama
sai kuitenkin kokoon Kalevan kisoista. Vuonna 1951 alkaneen
mestaruussarjan sai vaoin katkaistuksi Jorma Manninen vuonna 1960.
Tosin vain kahdella sentillä, 768 -766, mutta kuitenkin.
Valkaman SM-kisojen
mitalisarja oli vielä pidempi, vuodesta 1950 kesään 1962. Vaikka
Mannisen katkaiseman 10 mestaruuden putki ei toteutunut, kymmenen
mestaruuden Valkama otti väkisin 1961. Melbournen olympiakisojen
pituusfinaali riittää kuvaamaan Valkaman taistelijan ominaisuuksia.
Karsintarajan Valkama
ylitti vasta viimeisellä hypyllään, mutta vaikeuksien kautta hän
oli kaiken oppinut saamaankin. - Kun kaksi ensimmäistä hyppyä meni
mutinaksi (711 ja yli), arvelin, että pärjään 730:n hypyllä
loppukilpailuun. Otan vauhdin tarkasti, vedän vain hyvin jalat
eteen, niin aina minä sen verran hyppään...
Ja hyppäsi myös, 748. Se
riitti pronssiin.
Valkama jäi SE-kirjoihin
kahdella merkittävällä hypyllä. Ensimmäisellään,
Ruotsi-ottelussa 1954, hän rikkoi Martti Tolamon neljä päivää
vaille 20 vuotta vanhan WE-lukeman tuloksella 755. Valkam puolestaan
menetti SE:nsä Ville Porrassalmelle, mutta otti sen takaisin
epätavallisen myähään, eli 19. syyskuta Turussa 1956 kuululla,
kolmen seiskan maagisella numerosarjalla. Siinä vaiheessa vain kaksi
eurooppalaista oi lentänyt pitemmälle, Henk Visser ja Lutz Long.
Melbournen jälkeen
Valkama piti tasonsa: EM-Tukohlmassa 1958 kuudes, Rooman
olympiakisoissa 1960 viides (769).
Viimeisiksi jääneissä
arvokisoissaan EM-Belgradissa 1962 Valkama ponnisti karsinnassa 765
ja oli ilmiselvästi kovassa kunnossa valmis säestämään Rainer
Steniusta ja Pentti Eskolaa. Mutta finaalissa hän ei päässyt
yrittämäänkään viidettä hyppyään, sillä kolmen ensimmäisen
kierroksen saldoksi jäi 678. Kaksi muuta pitkää, reilusti yli
780:n hyppyä hän astui yli.
Jorma Valkama
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 951-30-8902-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti