Urheilun suurimmistakin
tähdistä vain harva vihkiytyy niin täydellisesti lajilleen kuin
nyrkkeilymme ensimmäinen olympiavoittaja Sten Suvio. Hän oli myös
suomalaisen nyrkkeilyn uupumaton ideologi, joka lähes tieteellisen
tarkasti paloitteli tämän vaativan urheilumuodon mikroskooppisiin
osiin kootakseen ne uudelleen parhain mahdollisin tuloksin.
Berliinin olympiakisojen
nyrkkeilykilpailujen välisarjassa oli mukana alunperin 25 ottelijaa.
15.elokuutta 1936 li myöhäisiltana mahtavan Deutschlandhallen
kehässä jäljella vain kaksi miestä. Saksan Michael Murachin ja
Suomen Sten Suvion noustessa kehään oli tunnelma lähes 20000
katsojan täyttämässä, tupakansavuisessa hallissa noussut
edellisten ottelujen jälkeen lakipisteeseensä.
Willy Kaiser oli jo
hankkinut isäntämaalle alimman sarjan kultamitalin, ja nyt
odotettiin toista, olihan voimansa tuntevalls
kansallissosialistisella Saksalla mukana neljä loppuottelijaa.
Suomalainen oli tuntematon suuruus, vaikka olikin ehtinyt raivata
tieltään neljä aikaisempaa vastustajaansa. Mustapaitainen ja
valkohousuinen Murack aloitti täydellä vauhdilla ajaen
vastustajaansa tarkkailevaa sinipaitaa edellään. Muutama osuma
menikin perille, pistejohto ois saksalaisen ja ote kultamitaliin
selvästi havaittavissa.
Murachin laskelmat olivat
muuten oikeat, mutta hän ei tuntenut Suvion taktisia kykyjä. Vauhti
jatkui toisessa erässä, Murah tuli yhä rohkeammaksi.
Tummatukkainen suomalainen katseli vielä hetken, osu tunnustelevasti
vasemmallaan ja täräytti sitten tarkan oikean koukkunsa hyökkävän
Murachin leukaan. Iskussa oli ruutia, se tehosi ja saksalainen
menetti paitsi tasapainonsa myös henkisen yliotteensa. Ennen erän
loppua Suvion oikea osui uudelleen jarkuen vielä molempien käsien
iskusarjalla. Ottelua Suomen radiolle selostanut tohtori Martti
Jukolakin yltyi lisäämään kuuntelijain jännitystä, olihan
tilanne tasaantunut ja Suviolla jopa mahdollisuuden kultamitaliin.
Kolmannen erän alussa
ottelu oli jo lähellä ratkaisuaan. Suvio hallitsi ottelua,
saksalaisen kunto alkoi pettää ja hän joutui hakemaan turvaa
kanveesiltakin. Jukolan mjukaan olisi neljäs erä merkinnyt
suomalaisentyrmäysvoittoa. Amatööriottelun kesto on kuitenkin
kolme erää ja niiden päätyttyä olivat tuomarit yhtä mieltä
Suvion voitosta.
Suomen nyrkkeily oli
saanut ensimmäisen kultamitalinsa. Loppuottelijan ohimoille
painettiin näiden kisojen tapaan laakeriseppele. Voittaja sai
ikuiseksi tarkoitetuksi muistoksi tammipuun taimen, joka
valitettavasti jäi Talvisodan Vippuriin. Suomessa myöhemmin
kehitetty tarina, jonka mukaan itse Adof Hitler olisi poistunut
Murachin tappion jälkeen katsomosta ei pidä paikkaansa. Kaikkiin
tilaisuuksiin ei tarmokas valtakunnankanslerikaan ehtinyt.
Ennen loppuottelu oli
24-vuotias Suvio ehtinyt kukistaa Japani Keikan Rin, Australian
Arthur L. Cookin, Unkarin Imre Mandin ja Tanskan tulevan
pronssimitalimiehen Gerhard Petersenin.
Historiallinen legenda
kertoo Viipurin pamauksesta, kun Knut Posse räjäytti kaupungin
tunnuksena edelleen olevan linnan. Sanonta tunnetaan myös
nyrkkeilyssä ja se liittyy Sten Suvioon. Viipurin Voimailijoiden
painisalilla nuorukainen lumoutui nyrkkeilyyn. Ensimmäisen kerran
Suomen maaotteluedustajaksi hänet valittiin 19-vuotiaana.
Viipurilainen yllätti Ruotsin Per ”Pelle” Edlundin tyrmäämällä
tämän toisessa erässä Helsingin Kaartin maneesissa 15.
helmikuutta 1931.
Neljä muutakin
maaotteluaan Suvio voitti. Suomen nyrkkeilijät kohtasivat siihen
aikaan vain ruotsalaisia ja virolaisia. Muissa suurkilpailuissa ei
Suvio olympiakisojen lisäksi päässytkään näyttämään
kykyjään.
Olympiavoittonsa jälkeen
Suvio siirtyi ammattilaiseksi menestyen kohtuullisen hyvin. Uusi ura
alkoi tosin Lontoossa tappiolla vuoden 1934 amatöörien Euroopan
mestaria Dan McCleavea vastaan.
Sotavuoden vaikuttivat
tuntuvasti Sten Suvion uraan. Jatkosodan hyökkäysvaihe oli tuhota
koko miehen, kun vihollisen kranaatti riisui osan asepuvusta ja repi
oikean käden Petroskoin porteilla Aunuksen Villavaarassa 28.
syyskuuta 1941.
Joku toinen olisiunohtanut
ainakin nyrkkeilun, mutta jo vuoden 1942 marraskuussa Sten Suvio
otteli saksalaisen Hans Heuserin kanssa ja voitti tämän. Jatkossa
Stepan käsi sidottiin ja pehmustettiin iskuja kestäväksi niin,
että hän nyrkkeili vielä vuoteen 1949 saakka.
Naapurimaa Ruotsi arvosti
hänen valmeustietouttaan ja palkkasi Suvion hoitamaan sinikeltaista
nyrkkeilyä vuosiksi 1949-57. Myöhemmin hän toimi muutaman vuoden
ajaksi 1960-luvula myös Turkissa. Ruotsin kaudella kuuluivat maan
edustusmiehiin esimerkiksi Euroopan mestari Stig Sjölin ja tuleva
maailmanestari Ingemar Johansson, joita molempia Suvio avusti
maaotteluissa Suomeakin vastaan. Sten Suvio koki suurimpana
katkeruuden aiheena sen, ettei hänestä tullut koskaan Suomen
Nyrkkeilyliiton päävalmentajaa.
Sten Suvio
Sten Suvio – Michael
Murach
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti