Pienikasvuinen lapualainen
työmies Lauri Koskela nähtiin hapuilemassa ensimmäisiä
painiotteittaan TUL:n salilla Lapuan Ponnistuksen riveissä. Kun
1930-luvun alun lapaulaisvuosina TUL:n huippu-urheilijoita ryhdyttiin
värväämään SVUL:ään, Koskela tei kuten moni muukin menestynyt
TUL:n painija, päästäkseen tavoittelemaan olympialaista kunniaa.
Los Angelesin kisoihin siirtyi pois TUL:sta ja jatkoi nousussa olevaa
painijauraansa Suomen Painiliiton alaisessa Lapuan Virkiässä.
Koskela paini uudelle
seuralleen mainetta jo olympiavuonna 1932 saavuttamalla Suomen
mestaruuden höyhensarjassa. Erittäin teknistä ja älykästä
painia esittänyt Koskela vakuutti myös olympiajoukkueen valitsijat
ja nousi Losin laivaan. Olympiamatolla hän sai heti ensimmäiseksi
vastustajaksi sarjan tulevan olympiavoittajan, italialaisen Gozzin.
Tämän äkillinen takylisyöksy vei lapualaisen harteilleen vajaassa
minuutissa. Sisuuntunut Koskela osoitti jälleen oivallista
ottelusilmää ja sai avonaisella ottelutavallaan myös yleisön
puolelleen. Kyseenalainen 1-2 pistetappi finaaliottelussa
saksalaiselle Ehrlille aiheitti voimakkaita vastalauseita yleisön
keskuudessa, mutta lopputuloksena oli joka tapauksessa pronssia
25-vuotiaalle lapualaiselle.
Nousu ylempään
painoluokkaan 1935 aloitti Koskelan loistokauden painimolskilla.
Neljän vuoden aikana ei kukaan kyennyt arvokisoissa horjuttamaan
Koskelan asemaa keyven sarjan valtaistuimen haltijana. Loistokauteen
mahtuu yksi olympiavoitto ja kolme Euroopan mestaruutta 1935-38.
Edellisen vuoden Euroopan
mestarina Berliinin olympiamatolle astellut Koskela joutui
Deutschland-Hallessa erittäin tiukalle puolustaessaan
valtaistuintaan. Hän voitti tosin kaikki ottelunsa, mutta peräti
kolmessa ratkaisevassa kamppailussa jakaantuivat tuomareiden äänet
2-1 suomalaisen hyväksi. Työvoittojen takana oli myös osaltaan
Lapuan pojan taktikon taidot. Koskelan kulta oli Suomen ainoa
kreikkalais-roomalaisessa painissa, ja samalla hän toi voittajille
luovutetun olympiatamman kasvamaan Lapuan kaupungntalon edustalle.
Koskelan loistava
arvokisojen kultaputki katkesi vasta 1939, jolloin hän joutui
tyytymään EM-kisoissa pronssimitaliin.
Koskelan ansiolista
painijana oli komea. Arvokisojen ohella hän oli luotettava
maaotteluedustaja; hän oli mukana 17 maaottelussa ja vain kolmesti
hän tuotti maalleen pettymyksen. Koskelan tehokkuus molskilla
perustui ennnen kaikkea nopeisiin vastaliikkeitiin ja taitaviin
vääntöihin mattopainissa.
Koskelan tyylikäs
ulkomuoto ja klassillismallinen kehonsa hurmasivat sekä kotimaisia
että ulkomaisia painikatsomoita. Toinen maailmansota paini pisteen
Koskelan painijauralle. Sotavuosienkin aikan – jo 36-vuotiaana- hän
oli yhä kovassa painikunnossa. Koskelan kohtaloksi muodostuivat
Kannaksen kovat puolustustaistelut kesällä 1944. Yhtenä
suomalaisista olympiavoittajista hän kävi viimeisen kamppailunsa
elämänsä molskilla Vuosalmessa.
Lauri Koskela
Lauri Koskela
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti