Verner Järvinen
valmistautuu antiikin tyylin kiekonheittoon Ateenassa 1906. Heitto
toi hänelle kultamitalin.
Vuoden 1906 alkupäivinä
posti toi Verner Järviselle kirjeen, joka sai tunnetun voimamiehen
ilmeisesti hämmästymään. Luvassa oli matka Atenaan ns.
välikisoihin 1906. Järvistä kehotettin ”panemaan itsenäs
kuntoon”.
Laivalla Kööpenhaminaan,
sieltä junalla Berliinistä Wieniin, Budabestin ja Belgradin kautta
Salonikiin, sieltä laivalla Ateenaan. Voi vain kuvitella, millaisia
seikkailuja viidellä suomalaisella pitkällä retkellään oli,
vallankin kun kielitaitoa oli vain Saksassa opiskelevalla Verner
Weckmanilla. Monen mutkan kautta Atenaan kuitenkin päästiin, joskin
vain kaksi päivää ennen kilpailujen alkua. Aina perusteellinen
Järvinen olisi toivonut, että harjoitusaikaa olisi jäänyt viikon
päivät enemmän.
Perillä Suomen pojat
joutuivat ihanien ihmeiden keskelle, kertoo Heili Nironen
Isä-Järvisen elämäkerrassa. - Etelän kevät oli kauneimmillaan,
olu outoja puita ja kukkia, hehkuvaa lämpöä ja taustalla
Akropoliin sadunomainen kukkula. Kaikki oli kisavieraille ilmaista,
ruoka ja asunto upeassa museorakennuksessa kaupungin puiston
keskellä. Suomen lippukin hankittiin, joskin Venäjän konsuli
kielsi sen käyttämisen.
Järvinen otti aluksi osaa
vain kuulantyöntöön. Vaikka rengas oli outo, Järvinen johti
kilpailua alusta loppuun ja voitti tuloksella 13,00. Ruotsin
neljänneksi sijoittunut Eric Lemming teki kuitenkin prostestin.
Järvinen oli muka heittänyt eikä työntänyt kuulaa. Järjestäjiltä
meni sormi suuhun. Varmuuden vuoksi he päättiävt hylätä
Järvisen, joka kielitaidottomana ei kyennyt puolustautumaan.
Myöhemmin syksyllä
Järvinen työnsi kotimaassa 13,09, täsmälleen samalla tyylillä
kuin Ateenassa. Eikä kukaan nähnyt tuonnossa mitään väärää.
Onni hylki Järvist myös keihäänheitossa. Järvinen oli tosin
paras suomalainen ja neljä kolmen ruotsalaisen jälkeen, mutta hän
oli erehtynyt kilpailun alkamisajasta. Järvinen ehti paikalle, kun
kaksi kierrosta oli enää jäljellä. - Kiireessä en ennättänyt
katsoa miten muut heittivät, murehti Järvinen. Hän piti kiinni
keihään keskeltä, kun ruotsalaiset tarttuivat kiinni keihään
päästä ja heittivät kymmenkunta metriä pidemmälle.
Sisuuntuneena Järvinen pyysi Lemmingiä katsomaan, kun han kilpailun
jälkeen nakkasti päästä kiinni pitäen 56 metriä.
Kiekkokaan ei kaartanut
masentuneelta suomalaiselta odotusten mukaan. Tulos 36,82 riitti
pronssin. Suomessa Järvinen oli heittänyt lähes 42 metriä,
voittoon riitti 41,46. Myöhemmin kesällä Järvinen kiskaisi peräti
44,30.
Järvisen olympiamatkan
piti olla ohi, mutta hän oli salaa tehnyt löydön: Kisojen
viimeisenä päivänä – vappuna – oli vielä ohjelmassa
antiikkinen kiekonheitto. Kiekkoa heitettiin vauhditta ja
samanlaiselta korokkeelta kuin Myronin veistoksessa. Järvinen ryhtyi
harjoittelemaan muilta suomalaisilta salaa. Päätös jäädä
Ateenaan (vaikka muut lähtisivät kotimatkalle) vahvistui, kun muuan
Järvisen heittoihin ihastunut kreikkalainen paljasti
harjoituskentällä kuinka pitkälle isäntämaan kuulu Georgantas
oli kiekkoaan heittänyt, 34 metriä. Ei mahdotonta, mietti Järvinen.
Kilpailun alkaessa kielitaidoton Järvinen yritti olla tarkkana ja
kuunnella, milloin huudettaisiin sellainen nimi, jonka hän voisi
kuvitella itselleen. Ensimmäinen heitto epäonnistui, mutta toisella
Järvinen latasi pitkälle. Siitäkös kreikkalainen ennakkosuosikki
hätääntyi ja yritti saada tuomarit hylkäämään tuloksen.
Kiukusta kapelan suomalaisen sallittiin lopulta kuitenkin jatkaa,
yksi hänenpuoelstapuhujista oli Lemming. Järvisen voittoheitti
kantoi 35,17, kun hopealle jääneen Georgantasin tulokseksi jäi
32,80. Kotiin Järvinen saapi lopulta 20. toukokuuta, kolmisen
viikkoa kultamitaliheittonsa jälkeen. Päässään tupsuniekka fetsi
ja kokemuksia ”yli yhden aivollisen”.
Ateenan jälkeen Järvinen
kilpaili vielä Lontoon 1908 ja Tukholman kisoissa 1912. Lontoossa
Järvinen jäi tavallisen tyylin kiekkokisassa neljänneksi
tuloksella 39,43. Loppukilpailuun pääsi kolme parasta ja kolmas
paikka meni kaksi senttiä pidemmällä heitolla USA:han.
Tukholamssa 1912 Armas
Taipale vei kullan ja matkalla sairastunut Isä-Järvinen oli vasta
15.s (38,60).
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti