torstai 2. tammikuuta 2014

Maratonpainija Alpo Asikainen



Suomen Alpo Asikainen ja Viron Martin Klein Tukholman olympialaisissa 1912. Molemmat saman valtakunnan alamaisia eli Suomi ja Viro olivat silloin Venäjän alamaisia.

Painin alkuvuosina varsinaista otteluaikaa ei ollut lainkaan, joten huippumiesten väliset ottelut saattoivat kestää tuntitolkulla. Alpo Asikaisen maratonpaini hakee kyllä vertaistaan olympiahistoriassa.
Alpo Asikainen oli kehittänyt lonkkaheitosta itselleen rajun aseen painimolskille: vastustajat joutuivat vastaanottamaan niitä kerta toisensa jälkeen, kunnes heidän oli pakko myöntää tappionsa. Erityisen tunnettu hän oli kestävyydestään, josta oli huomattavaa etua vuosisadan alkuvuosikymmenten maratonkamppailuissa.

Asikainen sai tuntumaa ulkomaiseen painijatasoon vuoden 1911 ”painiskelun maailmanmestaruuskilpailussa” Helsingissä. Täällä hän saavutti ensimmäisen sijan kisojen kovimmassa sarjassa, raskaassa keskisarjassa. Loppuottelu Ruotsin mestaria Ahlgrenia vastaan päätti ratkaisemattomaan kestettyään yli kaksi tuntia, joten mestaruusvyötä ja maailmanmestarin arvoa ei myönnetty kummallekaan, mutt Asikainen sai nopeampien voittojen perusteella 1:n palkinnon.

Asikaisen lyhyekis jäänyt painiura saavutti huipentuman erikoisella tavalla. Tukholman olympiakisoissa 1912. Keskisarjassa paini peräti 38 miestä, heistä suomalaisia seitsemän. Alkukilpailujen jälkeen selviytyi finaaliin seitsemän painijaa, heidän joukossaan neljä suomalaista. Finaali oli kolmen kauppa: Asikaisen ohella loppukierroksille selvisivä ruotsalaien Johansson ja Venäjää edustanut virolainen Klein.

Asikaisen tietä loppukierroksille oli tasoittanut muita suomalaisia helpommat vastustajat. Toisaalta Asikainen oli kohdannut tulevan olympiavoittaja Johanssonin jo alkukierroksilla, mutta heidän tunnin kestäneessä ottelussa tuomittiin molemmat hävinneeksi. Finaalin arvonta oli suosiollinen ruotsalaiselle, sillä arpa määräsi ensin vastakkain Asikaisen ja Kleinin. Kovassa heinäkuun kuumuudessa, avoimena taivaan alla miehet kamppailivat tasapäisesti tunnista toiseen. Vihdoin virolainen alkoi uupua väsymyksestä, mutta venäläiset pitivät loppuunkuitin virolaisen väkisin painiareenalla. Painijoukkueen johtajana toiminut ruhtinas antoi ymmärtää, että mikäli virolainen keskeyttäisi ottelun, häntä ei kelpuutettaisi kotimatkalle.

Myös Suomen painijoukkueen johtaja Jukka Lindstedt alkoi huolestua maratonottelun aikana Asikaisen kunnosta. Pienen tauon aikana hän riensi tiedustelemaan viipurilaisen tilaa. - Et suinkaan sinä Alpo anna periksi? - En, jumalavita, mie painin vaikka jouluun asti”, kerrotaan Viipurin miehen tokaisseen. Lopulta ilmeisestikin väsyivät tuomarit. Tuomarit olivat turvautuneet välillä jo uusien sääntöjen käyttöönottoon, mutta sekään ei tuonut ratkaisua. Kun ottelua oli käyty jo uskomattomat 11 tuntia 40 minuuttia eikä ottelu näyttänyt ratkeavan suuntaan tai toiseen, tuomarit määräsivät miehet viiden minuutin pakolliseen mattopainiin. Mattopainissa tuomarit arvioivat sitten Kleinin paremmaksi.
Asikaisen kouraan löytiin mammuttiurakan päätteeksi pronssimitali.

Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti