Lauri "Tahko" Pihkala
Suomen urheiluelämässä
ei 1900-luvulla ole tapahtunut itse asiassa mirään merkittävää,
jossa ”Tahko” ei olisi ollut mukana. Hän villitsi Suomen kansan
pelaamaan, kävelemään ja hiihtämään, unohtamatta kuitenkaan
kritikoida huippu-urheilun epäterveellisiä piirteitä.
Lauri Pihkala,Pihtiputaan
krikkoherran Aleksander Gummeruksen 11-lapsisen sisarussarjan kuopus,
oli hankkinut kärsivällisyyttä ja kestävyyttä vaativiin
fyysisiin suorituksiin jo lapsuudessaan. Koulupojaksi vartuttuaan hän
oli sauvonnut yli 100 kilometrin päivätaipaleita.
Juttuna kerrotaan, kuinka
nuori lyseolainen oli saanut tarpeekseen koulunkäynnistä
maineikkaassa Jyväskylän lyseossa ja hiihtänyt yli sata kilometrin
matkan kotiinsa Pihtiputaalle. Perhe oli parhaillaan ruokapöydässä,
kun Lauri uli kertomaan päätöksestään lopettaa koulunkäynti.
Isä Gummerus oli kuitenkin sitä mieltä, että Laurin ruokailu ja
majoitus oli järjestetty Jyväskylään, joten jos hän lähtisi
vain hiihtelemään takaisinpäin...
Kouluvuosina puhjennut
urheilukipinä huipentui olympiaedustukseen Lontoon 1908 ja Tukholman
1912 kisoissa. Niin kuin kaikessa toiminnassaan, myös
aktiiviurheilijana hänelle oli ominaista laaja-alaisuus. Lontoossa
hän osallistui korkeyshyppyyn ja Tukholmassa 800 metrin juoksuun,
mutta ilman mainittavaa menestystä. Tukholman kisojen alla hän oli
erehtynyt kokeilemaan kasvisdiettiä ja oli itse kisoissa niin
voimaton, että joutui häpeäkseen keskeyttämään.
Erään haamurajan hän on
kuitenkin urheilijanakin rikkont ensimmäisenä suomalaisena 2
minuutin rajan 800 metrillä. Paradoksaalista kylä, Lauri Pikalasta
tuli myös Suomen ensimmäinen ammattilaiseksi julistettu urhelija,
sillä siirryttyään Tukholman kisojen jälkeen SVUL:n
urheiluneuvojaksi hän menetti kansainväliset amatöörioikeutensa.
Tahko tunnetaan parhaiten
elämäntyönsä lukemattomista käytännöllisistä saavutuksista:
ideanikkari Tahkon aikaansaannoksia ovat mm. pesäpallo, salamapalli,
Salapausselän hiihdot, kansanhiihto, laturetket, koulujen
hiihtokisat, vuoden 1941 maaottelumarssi, Suomen Urheiluopisto
poikien urheilumerkkijärjestelmä, verryttelyn perusteet, hitaasti
kiiruhtaen oppi, intervalliharjoittelu. Hänen ansiokseen luetaan
myös kansanurheilun käsitel.
Suomen urheiluvaikuttaja
piti merkittävimpänä kansalaistekonaan Suomen Latua ja laturetki.
Hänen huikaisevimpia ideoitaan – peräisin jo 1930-luvulta – oli
ajatus latuverkostosta, joka kattaisi koko maan etelästä
pohjoiseen, koululta koululle, kylästä kylään. Pettymäänkin hän
joutui ainakin kahdessa asiassa: salamapallon läpimurto jäi
puolitiehen eikä urheiluliikkeen yhdistämisessä saavutettu
ratkaisua hänen elinaikanaan.
”Filosofian majuri” ja
”niinsanottu professori” - kuten Tahko itseän nimitti – ei
koskaan nähnyt urheilua itsetarkoituksena: sille piti asettaa
muitankin tehtäviä. Pihkalan urheilufilosofian punaisia lankoja
olivat voimakas kansallisuusaate, halu kasvattaa nuorisoa ja pyrkimys
saada koko kansa urheilun avulla terveemmäksi.
Kansallisuusaatteen Tahko
imi Pihtiputaan pappilan perustuslaillisesta hengestä. Urheilu tuli
valjastaa kohottamaan kansan fyysistä ja sotilaallista valmiutta,
mutta Tahkon opeissa se oli myös alistettu yhdistämään kansaa ja
vahvistamaan kansallista itsetuntoa.
Innokkaana
itsenäisyysmiehenä Tahko vaistosi jo varhain urheilun merkityksen
isänmaallisuuden lujittana ja maanpuolustahdon kohentajana.
Itsenäien Suomen alkuvaiheissa Pihkala ajoi jopa koko
liikuntakasvatuksen siirtämistä puolustusvoimain alaisuuteen, mutta
Ivar Wilksmanin ehdotuksesta se tuli opetusministeriön valvontaan.
Lauri Pihkalan persoonaan
sisältyy useitakin paradokseja. Hänestä tuli yksi suomalaisen
liikuntakulttuurin suurmiehistä, vaikka hän ei ollut
koulutukseltaan Ivar Wilksmanin tapaan voimistelunopettaja, vaan
filosofian maisteri – pääaineinaan kansantalous ja historia.
Lauri Pihkala
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/tahko_pihkala_-_legenda_jo_elaessaan_45515.html#media=45521
Lauri Pihkala /
yleisurheilu
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti