Suomen naisvoistelun alkuvaiheita

Suomalaisen naisvoimistelun varsinainen perustaja oli Elin Kallio (1859-1927)

Suomalaisen naisvoimisteluharrastuksen suuntalinjat 1800-luvulta 1900-luvulle seurasivat muun yhteiskunnan kehitystä: ensin miesten esimerkkiä jäljitellen, sitten oman mallin löytäen.

Naisten asema samoin kuin omaehtoinen toiminta ylipäätään oli 1800-luvun yhteiskunnassa varsin rajattu. Uudet aatteet saivat kuitenkin vähitellen kasvun tilaa, mikä alkoi näkyä myös liikuntakasvatuksen alalla.

Ensimmäisen kerran tyttöjen kouluvoimistelua alettiin kokeillla Helsingin tyttökoulussa 1837 ja yliopistossa 11 vuotta myöhemmin. Jyväskylän seminaarissa liikuntaharjoitukset alkoivat Kitty Åbergin johdolla 1860-luvun jälkipuoliskolla, ja ne perustuivat saman laitoksen lehtorin Karl Gustaf Göösin julkaiseman Voimistelun harjoitusoppi kansakoulujen tarpeeksi-kirjan metodeihin, naisille tarkoitetut ja sopivat liikkeet oli merkitty ohjeisiin erikseen.

Ulkomailla liikuntakasvatuksensa hankkinut Matilda Asp sai luvan aloittaa voimisteluluokan Helsingin ruotsalaisessa tyttökoulussa 1868, ja paljolti hänen työnsä ansiosta liikunnasta tuli pakollinen aine kaikissa tyttökouluissa 1873. Lisäksi hän perusti 1869 yhdessä miehensä Georg Aspin kanssa naisvoimisteluopiston, joka toimi vuoteen 1894 asti.

Matilda Aspin oppilaasta, urheilullisen suvun Elin Wenerbergista- avioitumisen jälkeen 1886 Kallio- tuli ratkaiseva hahmo suomalaisen naisvoimistelun kehityksessä. Vuonna 1876 hän oli perustamassa yhdessä aatetoverinsa Betty Sahlstenin kanssa Suomen ensimmäistä naisvoimisteluseuraa Gymanstikforening för fruntimmar I Helsingfors ja kuusi vuotta myöhemmin organisoimassa maamme ensimmäistä naisvoimistelunäytöstä.

Niin ikään ensimmäinen naisvoimistelijoiden ulkomaanmatka Tukholmaan 1891 oli Elina Kallion järjestämä. Viisi vuotta myöhemmin hänen johdollaan perustettiin Suomen Naisvoimistelulitto -Finska Kvinnors Gymnastikförbund, joka seuraavina vuosina järjesti monia laajamittaisia voimistelujuhlia. Kaksikielinen liitto muutti nimensä 1917 muotoon Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto – Förbund for Fyski fostran for Finlands Kvinnor (SNLL – FFF), mutta neljä vuotta myöhemmin ne eriytyivät omille teilleen. Sittemin molemmat liitot samoin kuin Työväen Urheiluliitto ovat vuosikymmenien aikana tarjonneet laajamittaista toimintaa sadoilletuhansille suomalaisille naisvoimistelijoille – suurimpana massanäytöksinä Suomen suurkisat ja TUL:n liittojuhlat.

Elin Kallion jälkeen merkittäviä naisvoimistelun vaikuttajia ovat olleet mm. Elli Björksten, Anni Collan, Fanny Stenroth, Kaarina Kari ja Hilma Jalkanen.

Suomalaisten naisvoistelijoiden taitoja on saatu ihailla kolmissa olympiakisojen näytöksissä: Tukholmassa 1912 oli 25-henkinen joukkue, Berliinissä 1936 peräti 206:n naisvoimistelijan joukkue ja Helsingissä 1952 neljän eri järjestön muodostama yhteensä 675 voimistelijaa käsittänyt joukkue. Naisvoimistelun suurkatselmuksia ovat vuodesta 1953 olleet kansainväliset Gymnaestrada-juhlat.

Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7