Nuori Ivar Wilksman
Ivar Edvard Wilksman on
syntynyt Töysässä 26.2.1854 ja hän on kuollut 10.4.1932
Helsingissä. Hän oli professori h.c., voimistelunopettaja,
päätoimittaja. Seurat Helsingin alkeisopiston Turnarit
(perustajajäsen 1878), Ylioppilasvoimistelijat (perustajajäsen
1891). Hän osallistui olympiakisoihin Suomen voimistelujoukkueen
johtajana 1891. Hän oli Suomalaisen Voimistelu- ja Urheiluliiton
(SVUL) perustajajäsen 1900 ja 1906, SVUL:n puheenjohtaja 1900-1914,
Suomen Urheilulehden perustaja ja päätoimittaja 1898-1908. Hän
julkaisut muun muassa Idrotten i Finland (1904), Suomen urheilut
(1907), Terveys ja Tarmo (1910), Terveyden opas (1910), Terveysoppi
(1919), Tilastollisia tietoja Suomen kansan ruumiillisesta
kehityksestä I-III (1916-22), Ivar Wilksman (K.I.U.Suomela, 1954=,
Suomen urheilun isä.
Voimistelu ja urheilu
eivät vastakohtia
Akateemien urheilu on aina
ollut lähinnä Ivar Wilksmanin sydäntä. Käytännön
organisaattorina hän sytytti kipinän ylioppilasnuorison voimistelu-
ja urheiluharjoituksiiin. Vaikka Wilksman oli pohjimmiltaan
palavasieluinen voimistelun asianajaja, hän piti tärkeänä
korostaa liikuntakasvatuksen monipuolisuutta. Norssin ensimmäisenä
voimistelunopettajana hän pyrki antamaan opetuksessa enemmän sijaa
urheilullisille liikuntamuodoille – rata- ja kenttäurheilulle –
perinteisen voimistelun rinnalla eikä väheksynyt myöskään leikin
merkitystä. Hän vei oppilaat ”... syksyllä uimaan, talvella
laskemaan mäkeä ja keväällä lyömään palloa” ja ylimmillä
luokilla harrastettiin joskus myös ”...ampumista, kuulantyöntöä
ja keihäänheittoakin”.
Ennakkoluuloja
urheiluharrastuksen tiellä
Järjestäytynyt
urheilutoiminta oli vielä 1800-luvun lopulla uutta eikä saavuttanut
suinkaan ensi alkuun yleistä hyväksymistä. Erityisesti vanhempi
polvi asettui kehityksen jarruksi, koska urheilun harrastamisessa
nähtiin kaikenlaisia kuviteltuja vaaroja. Sivistyneistö ja sen
hallitsema sanomalehdistö suhtautuivat urheiluun yliolkaisesti.
Herätystyönsä airueeksi Wilksman joutuikin 1898 perustamaan oman
lehden, kerran kuukaudessa ilmestyneen Suomen Urheilulehden, joka
toimi pitkään kansalaisille suunnatun urheiluprogandan keskuksena.
Myös valtion taholta
suhtauduttiin ynseästi urheluliikkeen tarvitsemaan taloudelliseen
tukeen. Ateenan välikisojen allla 1906 Wilksman joutui lehdessään
päivittelemään, kuinka valtionvaroja kyllä jouti hevosrodun
parantamiseesn ja kaikenlaisten karjahoitoa valvovien konsulenttien
palkkaamiseen, mutta ei urheiluliikkeelle, jonka ”työohjelmaan
kuuluu koko Suomen kansan kasvattaminen ja kehittäminen
ruumiillisesti harmoniseksi, työkykyiseksi ja tarmokkaaksi
kansaksi”.
Urheiluseuratoiminnan
tärkeys
Käytännön miehenä
Wilksman ymmärsi järjestäytymisen tarpeen. Ensimmäisenä hän
perusti 1878 ”Turnarien” voimisteluseuran, joka alkoi harrastaa
myös yleisurheilua. Hän innosti ylioppilaita viemään voimistelu-
ja urheiluharrastusta pääkaupungista maaseudulle, ja vähin erin
voimistelu- ja urheluseuroja perustettiin kaikkialle maaseudullekin.
Jo vuonna 1900 oli pidetty
suomenkielisten seurojen kanssa Suomen Voimistelu – ja
Urheiluliiton perustava kokou. Sääntöjen virallinen hyväksyminen
lykkääntyi vuoteen 1906, koska venäläiset vallanpitäjät
pelkäsivät järjestäytyneen itsenäisyyspyrkimyksen syntyä.
Wilksmanin
kaukotavoitteena oli nimenomaan ollut voimistelu- ja urheiluliikkeen
yhdistäminen samaan keskusliittoon ja kehittäminen
kansanliikkeeksi. Hän oivalsi, että urheiluharrastus lähensi eri
yhteiskuntaluokkien nuorisoa toisiinsa ja loi siten eheyttä
kansakunnan sisällä. Uudesta kaksikielisestä SVUL:sta muodostui
myös kilpaurheilun tyyssija joukkueurheilulajeissa.
Sovitteleva urheilun isä
”Vilski” ei ollut
syvällinen liikuntakulttuurin pohdiskelija, hän oli intomielinen
käytännön urheilujohtaja. Aikana, jolloin Suomessa vallitsi ankara
valtiollinen sorto ja sisällinen eripuraisuus. Wilksman osoittautui
taitavaksi luovijaksi poliittisten intressien ja liikuntakulttuuria
koskevien erimielisyyksien ristiaallokkossa. - ”Hän ei oikeastaan
ollutkaan mikään taistelumies, vaan sen sijaan sulatti vastuksien
jäätiköt, silloin kun hän niitä sattui tapaamaan, aurinkoisella,
sydämellisellä olemuksellaan, ja ellei hän siinä onnistunut, niin
hän ketterästi kiersi ne, yrittääkseen jonkin ajan kulutttua
uudelleen...”
Ivar Wilksman
Yleisurheilu – Ivar
Wilksman
Suomen urheilumuseo –
Ivar Wilksman
Suomen urheilun Hall of
Fame – Ivar Wilksman
Tarkennettu haku – Ivar
Wilksman
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8905-35
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti