Taivalkoski on laaja
pitäjä Koillismaan erämaiden keskellä. Tyrävaarasta, Tapio
Räisäsen kotikylästä, on matkaa kirkolle 30 kilometriä.
Tyrävaaran kupeessa kohoaa Kuljunmäki, Se veti puoleensa kylän
poikia. Sinne johti myös Tapion askel ilta illan jälkeen.
Kuljunmäen luonnonmäestä hän räväytti ensimmäisen
mäkiennätyksenäs: 12,5 metriä sälesuksilla.
Tyrävaaran lasten oli
jätettävä kotikylänsä 13-vuotiaana mikäli mieli elämässä
eteenpäin. Tapiokin lähti keskikouluun kirkonkylälle. Kirkonkylän
mäki oli ylivoimainen houkutin nuorelle pojalle. Niin kova oli mäen
veto, että koulukirjoja ei ehtinyt majapaikkaa koulunpäivän
jälkeen heittämään. Kirkonkylän mäestä ei hypätty pitkälle.
Mutta 20-25 metrinkin lento oli tarpeeksi pitkä lentämisen hurman
kokemiseen. Tapio koki tuon hurman, ja se tunne ei hellittänyt sen
jälkeen otettaan, Oma laji oli löytynyt.
Talvi 1964 oli tärkeä
talvi Räisäselle: ensimmäiset kilpailut ja kilpailumatka. Se oli
uusi, kiehtova maailma. Menestys, se ei ollut hääppöinen, mutta
uudet kokemukset, uudet ystävät ja uudet mäes, olivat nyt
menestystä tärkeämmät.
Seuraavana talvena
Räisänen oli valmis nousemaan jo Taivalvaaran mäen torniin.
Jalassa olivat Matti Pietikäisen vanhat sukset, jotka oliva
kulkeutuneet Talvivaaran mäelle. Varttitunnin keräsi 14-vuotias
keskikoululainen rohkeuttaan ennen kuin uskalsi lähteä tornista
alas. Siinä hypyssä ylittyi yksi tärkeä kynnys. Pelko oli
voitettu.
Kun Räisänen sai
käteensä keskikoulun päästötodistuksen, ohjasi mäkhyppy jo
valintoja elämässä. Räisäsen valinta oli Lahti ja
rakennuspiirtäjäkurssi. Salapausselän vanhan puumäesn siluetti
piirtyi Lahden taivasta vastaaan korkeana, jopa pelotavana. ”Tuolta
minun ei tarvitse onneksi koskaan hypätä”, mietti tulija
Taivalkoskelta, Mutta ei kestänyt kuin muutama viikko, niin sama
miettijä tuli jo tornisa alas,
Lahdessa Räisänen päsi
haistelemaan mäenlaskun tuulia huipulta. Suuret tähdet, Veikko
Kankkonen heistä kirkkaimpana, tulivat tutuiksi mäkimontussa. Ne
olivat tärkeitä hetkiä Koillismaan nuorukaiselle. Kurssi loppui ja
Lahti oli jätettävä. Räisänen muutti Ouluun, missä oli virinnyt
mäkihyppyinnostus. Oulun poikien kanssa Räsiänen kiersti
Virpiniemen, Muhoksen ja Taivalkosken mäet. Mäet olivat pieniä,
mutta hyppyjä kertyi valtavasti valmentaja Sulo Nousiaisen silmien
alla.
Läpimurto talvella 1969
Oulusta Räisänen muutti
Kajaaniin, missä mäkihyppy eli vahvoja vuosiaan. Heikki Väisänen
ja Eljas Heikkinen saivät Räisäsestä hyvän vahvistuksenn KHS:n
mäkikaartiin. Keväällä 1969 Räisänen teki läpimurtonsa
kansalliseen kärkeen. Se tapahtui syntymäpitänä iltakisoissa,
joihin mäkihyppääjät kokoontuivat Rukan kisojen jälkeen.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen Räisänen johti kilpailua, ja
Juhani Ruotsalaisenkin joutui kyselemään, että minkä näköinen
mies se Räisänen on?
Talven näytöt riittivät
urheilukomppaniaan, joka oli tuolloin Kajaanissa. Urheilukomppaniassa
Räisänen oppi, mitä harjoittelu on ja mitä se vaatii. Sen opetti
hänelle Lauri Musakka, joka valmensi Räisästä useita vuosia vielä
armeijan jälkeenkin.
Liitto esitti jo
Innsbruckiin
Liitto esitti Räisästä
jo Innsbruckin olympiakisoihihn 1976, mutta olympiakomitea ruksasi
nimen yli. Putoaminen olympiakoneesta ei katkeroittanut Räisästä.
Näytöt olivat heikot, hän itsekin ajatteli. Paikka liiton
valmennusryhmässä oli joka tapauksessa varmistettu.
Talvella 1977 Räisänen
oli seitsemäs sekä lentomäen MM-kisoissa Vikersundissa että
Lahden esikisoissa. Se antoi uutta uskoa: mahdollisuuksia
parempaankin on. Syksyllä 1977 Räisänen aloitti tiiviin
harjoittelun päämääränään Lahden MM-kisat, Hän muutti asumaan
Lahteen. Kaikki oli nyt pelissä. Mutta vähällä oli, ettei
kisajoukkueen ovi sulkeutunut taas nenän edessä, Räisänen
valittiin joukkueeseen viimeisenä varamiehenä.
MM-kisojen suurmäkeä ei
pystytty hyppäämään ohjelman mukaisesti. Tuuli siirsi kilpailun
seuraavaan aamuun. Numero 41, Tapio Räisänen, leiskautti
ensimmäisellä kierroksella 110 metriä, Räisänen oli keskittynyt
hyppyynsä niin syvällisesti, ettei hän muista siitä
jälkeenpäinkään mitään.
- Kun kipusin portaita montusta, mittamies sanoi 110 metrin kohtalla, että tähän putosit.Se oli ensimmäinen muistikuvani torrnista lähdön jälkeen.”
Toisen hyppynsä Räisänen
muistaa paremmin. Ilmalento ei onnistunut täydellisesti. Sitten
alkoi odotus, pitkät jännittävät minuutit. Mies toisensä jälkeen
tuli tornista alas, mutta Räisäsen nimi pysyi taululla ylimmäisenä.
Viimeinen hyppy ja kilpailu oli päättynyt: suurmäen
maailmanmestari 1978 oli Tapio Räisänen.
Kun
minä, Erkki Aho, olin Pudasjärven Osuuskaupan
markkinointipäällikkönä 1980-luvulla, niin palkkasin Tapio
Räisäsen Pudasjärven Osuuskauppaan rakennusinsinööriksi.Tapio
Räisänen oli todella fiksu ammatti-ihminen, josta oli suurta hyötyä
Pudasjärven Osuuskaupalle.
Tapio Räisänen
Tapio Räisäselle voitto
MM-suurmäessä 1978
Maailmanmestari rakensi
maalaisparatiisin
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti