Jaakko Kailajärvi oli
harjoitellut koko kesäkuun 1962 ankarammin kuin koskaan, kovemmin
kuin koskaan myöhemminkään. Nuorukainen eli painonnostolle ja muut
nuoret miehet seurasivat kaveria kummissaan.
Viikon viimeistely kaivoi
kunnon esiin, ja lihaksissa alkoi käydä outo, toiveikas tutina.
Evijärven Rönnin kuuluissa punttikisoissa se oli tarkoitus tehdä,
Suomen painonnoston ensimmäinen maailmanennätys. ME olisi lajin oma
virstanpylväs, kutsukortti isompiin kisoihin.
Punnnituksessa oli
ylipainoa 700 grammaa. Se ei ollut yllätys eikäa aiheuttanut
paniikkia, vaikka sauna puuttui. Grammat irtosivat hitaasti, mutta
varmasti jumppaamalla ja hölkkäämällä. Kaksi tunita myöhemmin
vaaka näytti 82 kg 300 grammaa; 200 grammaa alle 82,5 kilon.
Ensimmäinen tempaus 135
kilosta oli leikintekoa, samaan kyytiin heilahti ylös 140 kiloa.
Seuraavalla sen piti tulla, mutta järjestäjiltä oli punnituksessa
jäänyt vakaan pikipaakku, joka pudotti tulosta puoli kiloa.
Kailajärvi vain sivusi 142,5 kilolla Roman Plukfelderin ME:tä. -
Tuskin huomasin koko tapausta, halusin tankoon ”omat”
ennätyspainoat.
Kilon korotus ei tuottanut
vaikeuksia. ME oli totta, numerot 143,5 siirtyivät painonnoston
historiaan. - Arvaatte kai, millainen olo oli. Olin typertynyt, että
seurasin ME:n tarkistamiseen liittyviä rituaaleja kuin
ulkopuolisena.
Kailajärvi ei muista enää
kaikkien toimitsijoiden nimiä, mutta kullakin tarkasti heidän
innokkaat, puuhakkaat kasvonsa, kun historiallista
tarkistuspunnitusta tehtiin.
- Erityisesti muistan Juhani Vellamon, kun hän onnellisena tepasteli edestakaisin, onnitteli kaikkia ja kaikki onnittelivat häntä, Väki läiskytteli kilpaa toisiaan selkään.
Kailajärvi punnittiin
ilkosillaan keskellä tanssilavaa, vaikka tempun olisi voinut tehdä
häveliäämminkin pukuhuoneessa. Kun auton nokka aikanaan
käännettiin kohti Tamperetta, kolea, tuulinen heinäkuun sunnuntain
tuntui muuttuneen leppeäksi ja lämpöiseksi,
Kotona Pirkkalassa juotiin
kahvit. Isä Kailajärvi sai kunnian kävellä läheiselle Toivion
lavalle kertomaan uutinen. Hurraat tulivat sydäemestä, mutta harva
yllättyi, Kyllä Pirkkalassa tiedettiin, että Kailajärven
kellarissa joku harjoittelee kuin hullu.
Aamulla ME-miehen käsi ei
noussut olkapään tasolle, - Tuumin, että kysymys on vain pienestä
revähdyksesta. Jatkoin harjoittelua pienen levon jälkeen
normaalisti. Ei silloin ollut tapana pikkukipuja valitella.
Syy paljastui vasta kaksi
vuotta myöhemmin, kun Pekka Peltokallio kuvautti väitsökirjaansa
varten Kailajärven olkapään.
- Olin saanut ME-nostossa hiusmurtuman, naurahtaa Kailajärvi, joka Rönnin jatkoki Budabestissa nosti ME-lukemat 146,5 kiloon.
Jaakko Kailajärvi
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 1 ISBN 951-31-8904-5
Tervehdys ja kiitos tästäkin artikkelista, mukava lukea itselle tutusta urheilumiehestä. Arvostattavaa on työsi kaikkineen urheiluaiheiden ja -historian ylläpidossa.
VastaaPoista