Thorvald Strömberg ja
Gert Fredriksson
Thorvald Strönmerg kasvoi
Hangon saaristossa ja tuli pienestä pitäen tutuksi vetisen
elementin kanssa. Koulumatkat hän kulku soutaen, kävellen tai
hiihtäen. Kalastajan työssä hän joutui taistelemaan meren voimia
vastaan vaikeissakin oloissa. Niinpä Thorvaldista kehittyi varsin
voimakasrakenteinen nourukainen, jossa silmään pistävät vankat
käsivarret ja laaja rintakehä.
- Sodan vuoksi jouduin jo 10-vuotiaana ”miesten töihin”. Maatalous- metsä- ja kalastustyöt antoivat rutkasti voimaa, sillä kaikki tehtiin siihen aikaan käsin, Thorvald Strömberg sanoo.
Vuonna 1947 Thorvald
Strömberg osallistui 16-vuotiaana ensimmäisiin melontakisoihinsa.
Siinä kisassa Thorvald pisti tiukille sen vuoden miesten Suomen
mestarin Harry Åkerfeldtin häviten vain vajaan kymmenen metriä.
Tämän avauskisansa jälkeen Strömberg ei vuoteen 1964 kestäneen
uransa aikana hävinnyt kertaakaan suomalaismelojalle.
Vuonna 1948 tuolloin
17-vuotias Thorvald Strömberg oli jo noussut maamme parhaaksi
melojaksi, mutta Lontoon olympiakisohihin häntä ei valittu.
Kanoottiliiton sääntöjen mukaan alle 20-vuotias ei saanut
osallistua 10 000 metrin kilpaan. Niinpä Thrvald sai kuunnelle
kotona, kun hänen alkukesästä voittamansa suomalaiset meloivat
Lontoossa mitaleille.
Elettiin MM-vuotta 1950.
Kanootti liitto oli tarkentanut sääntöjään niin, että nyt
19-vuotias Thorvald Strömberg sai osallistua Kööpenhaminan
MM-kisoihin. Miesten 10 000 metrin kajakkikisan ehdoton
ennakkosuosikki oli Lontoon kisojen ruotsalainen olympiavoittaja Gert
Fredriksson. Vain alkumatkast Fredriksson sai pitää kärkipaikkaa.
Sen jälkeen Thorvald Strömeber karkasi omille teilleen
ylivoimaisena maailmanmestarna. 1000 metrin kisassa Strömberg oli
kakkonen Fredrikssonin jälkeen.
Helsingin Olympiakisoissa
27.7.1952 melonan kajakkilajien yksikkäkisat olivat taasa
Strömbergin ja Fredriksson tiukkaa kaksintaistelua. Illan
hämärtyessä heinäkuun 27. päivänä lähtivät melojat raskaalle
10 000 metrin taipaleelleen. Thorvald Strömberg lähti kisaan
sisuuntuneena , sillä Ruotsin lehdistö oli pitänyt Fredrikssonin
Kööpenhaminan tappiota ”työtapaturmana”.
Täyden päivätyön
Strömberg sai matkalla tehdä, sillä Fredriksson oli ottanut
peeasustaktiikan. Noin 9500 metriä ruotsalainen meloi Strömbergin
kanootin perässä. Puolisen kilometriä ennen maalia Thorvald
Strömberg näytti leijonan kyntensä. Kun harjoitusmatkoillaan
moottoriveneitäkin ohittelut Strömberg aloitti loppukirinsä,
ruotsalainen oli jäänyttä miestä. Lähes sadan metrin erolla
Thorvald Strömbeerg meloi kotikatsomon juhlimana olympiavoittajaksi.
Saman luokan 1000 metrillä tämän matkan erikoismies Fredrikson löi
taas Strömebergin, joka sijoittui hopealle.
Helsingin olympiakisojen
jälkeen Thorvald Strömberg keskittyi enemmänkn siviiliuran
luomiseen, mutta Melbournen olympiakisat 1956, saivat taas
taistelijan esiin. Nopeasti Strömberg hioi itsensä huippukuntoon ja
matkusti marraskuussa suurin toivein Australiaan. Mutta
olympiamatkasta ei tullutkaan riemukulkua, vaan painajainen.
Hirvittävä vatsakipu ja
kuume nujersivat vanhvan miehen. Strömberg lojui päiväkausia
vuoteessa kuolemankielissä, kun mikään ei pysynyt vatsassa. Hän
laihtui sairauden aikana monta kiloa.
Eikä Thorvald Strömberg
ollut läheskään kunnossa, kun hän lähti melomaan olympialaisten
10 000 metrin kisaa. Puoikuntoisenakin hän meloi hienosti
neljänneksi – kisojen parhaana suomalaismelojana. Mutta kiitosta
Strömberg ei saanut vaikka sairaana uhrautuikin kilpailemaan.
Lehdistössä sairasta miestä morkattiin lintsaamisesta. Hän muka
antoi periksi, kun kultamitali karkasi käsistä.
Vuonna 1958 Thorvald
Strömberg matkasi Prhana MM-kisohin, kun Suomen joukkue tarvitsi
mukaan kielitaitoista henkilöä. K-1:n 10 000 metrin kisa melottiin
kovassa vesisateessa, ja jatkuvasti kuntoaan ylläpitänyt Strömberg
joutuu taisteilemaan vedestä täyttyneen kanoottinsa kanssa.
Viimeisellä kilometrillä
Strömberg tuli kolmantena. Jostakin käsittämättömästä syystä
kärkikaksikko meloi huonossa säässä viimeisillä sadoilla
metreillä harhaan. Näin Thorvals Strömberg saapuikin maaliin
ensimmäisenä uusien kahden vuoden takaisen maailmanmestaruutensa.
Vuonna 1963 Thorvald
Strömberg lähti kuljettamaan Suomen MM-joukkueen kalustoa
MM-mittelöihin Jugoslaviaan. Siellä hän kuitenkin osallistui 10000
metrsin kisaan sijoittuen kuudenneksi kisojen parhaana
suomalaismelojana. Vuonna 1964 Strömberg vielä voitti Suomen
mestaruuden ja lopetti loistavan uransa pysyen kotimaassa
voittamattomana peräti 17 vuoden ajan.
Thorvald Strömberg
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti