Kurt Wires ja Yrjö
Hietanen, 10 000 m:n kajakkikaksikon suomalaiset olympiavoittajat
palkintokorokkeella Helsingin olympialaisissa.
Suomen armeijan päämaja
oli jatkosodan kiivaana riehuessa antanut käskyn 5. Divisioonan
sissiosastolle lähteä tuhoamaan venäläisen divisioona esikunta.
Sissiosasto oli vahvistettu tehtävää varten lähes kahden
komppanian verran. Kartta-aliupseeri Kurt Wires tutki tarkoin
karttaa. Hän oli tunnettu erinomaisena suunnistajana myös
olosuhteissa, jossa ei virheisiin ollut varaa. Wires oli ollut myös
melonnan olympiaehdokas Helsingin 1940 olympiakisoihin.
Sissiosasto ylitti linjat,
mutta saapuessaan vihollisen puolelle suomalaiset huomasivat
yllätyksen myöhästyneen. Hyökkäys oli jo alkanut. Kurt Wires
haavoittui jo taistelun alkuhetkillä. Vihollisen ampuma luoti osui
oikeaan silmään ja tuli takaraivosta ulos. Vaikeasti haavoittuneena
hän pääsi takaisin omille linjoille taitavien sotilaslääkäreiden
hoitoon. Wires menetti oikean silmänsä näkökyvyn miltei kokonaan.
Lisäksi jäi päänsärky, joka oli vaikea varsinkin fyysisissä
rasituksissa.
Kun Wires ei milloinkaan
valittanut, mutta kaikki uskoivat, että hänen urheilu-uransa
ainakin huipulla oli päättynyt. Kuitenkin hän 25 prosentin
sotainvalidina jatkoi urheilua. Hän suunnisti sodan jälkeen HIFK:n
joukkueessa ja viestinviejänä Suomen suunnistusmestaruudet.
Melonta oli kuitenkin Kurt
Wireksen päälaji, ja siinä hän tähtäsi Lontoon 1948
olympialaisiin. Hän käynnisti hirmuisen harjoittelun. Siihen kuului
myös talvisunnuntaisin 100 kilometrin hiihto ja arkisin juoksua,
voimistelua sekä voimannostoa.
Lontoossa Thamesjoen
aalloilla Wires oli valmis taistelemaan 10 000 metrin melonnan
mitaleista. Dramaattinen kilpailu käytiin väliaikalähdöllä.
Suomalaisten huoltoporras totesi Wireksen johtavan 8000 m:n kohdalla.
Hänen fyysiset voimansa alkoivat sen jälkeen ehtyä, ja Ruotsin
melontaratojen paavonurmi, Gerd Fredriksson meloi johtoon.
Viimeinen kilometri oli
Wirekselle todellinen tuskien taival. Täysin sumussa hän ylitti
maalilinjan, menetti tajuntasna ja vaipui joen uumeniin. Järjestäjien
valppauden ansiosta hänet ongittiin nopeasti vedestä. Elvyttely
kesti tunnin, ennen kuin Wires avasti silmänsä.
- Kuinka kävi? olivat hänen ensimmäiset sanansa. - Voitit upeasti hopeamitalin, valmentaja sanoi. - Vielä tulee minunkin päiväni, tähtäsin vain kultamitaliin, hieman toisissa maailmoissa oleva Kurt Wires tuumi.
Kurt Wires piti Lontoon
olympiakisojen jälkeen kolmen vuoden kilpailutauon. Kunnostaan hän
silti huolehti säännöllisesti. Helsingin olympiakisat 1952 sai
”vanhan miehen”, kuten hän itseään luonnehti, palaamaan
lajinsa kilpailualtaille.
Suomeen oli tällä
välillä noussut melonnassa uusia kykyjä kuten 21-vuotias Thorvald
Strömberg ja 24-vuotias Yrjö Hietanen. Kuhunkin olympiakisojen
melonnan kilpailuluokkaan sai ottaa osaa vain yhden kanootin miehistö
kustakin maasta. Lauttasaaren ympärimelonta kesäkuussa oli tärkein
karsinta. Strömberg voitti ja valittiin yksikkölajiin. Wires oli
toinen ja Hietanen kolmas. Päävalmentaja Olavi Ranta rakensi heistä
kaksikon, mutta vain karsintoihin. Suomen Ture Axelsson/Nils Björklöf
oli voittanut Lontoon olympiakisoissa kaksi pronssimitalia. Pari
tähtäsi nyt vain 1000 metrille. Wires/Hietanen vei kevyesti 10 000
metrin voiton ja seuraavana päivänä he löivät ”lontoolaiset”
parilla metrillä 1000 m:n karsinnassa. Edustustehtävät oli siten
jaettu.
Karsinnan jälkeen
Wires/Hietanen aloitti viimeistelyn, jossa ajoittain jarrun toimi
päävalmentaja Olavi Ranta. Hän piti parin harjoittelua liiankin
hurjana, sillä Suomenlahden aallokoissa ja ulapalla melottiin
kymmeniä kilometrejä päivittäin.
Melonnan 10000 metrillä
ei ollut alkueriä, vaan parikymmentä kanoottia starttasi yhtäaikaa.
- Lähtö oli minun ensimmäisiä kansainvälisiä kilpailujani,
mutta luotin Kurren kokemukseen kovista kisoista. Yhteispelimme sujui
nuottien mukaan. Ruotsin vaarallinen pari Gunnar Åkerlund/Hans
Wetterström seurasi meitä kuin hai laivaa.
Viimeisen kilometrin
autessa Ruotsin kaksikko oli aivan tuntumassa, mutta muut olivat jo
jääneet jonkin verran. Maaliin oli enää matkaa satasen metriä,
kun Kurre huusi: - Nyt täysillä! Ruotsalaiset jäivät sentti
sentiltä ja maalissa oli aikaeroa o,4 sekuntia ja Suomi meloi
kultaa.
Wires/Hietanen lepo jäi
lyhyeksi. 10 000 metrin jälkeen heti seuraavana aamuna olivat 1000
m:n alkuerät ja neljän tunnin kuluttua finaali. Hieman kankeina
kovasta peninkulmasta suomaliset meloivat alkuerässään kolmanneksi
varmistaen näin finaalipaikkansa. Muilla mailla oli kokonaan uusi
miehistö melomassa loppukilpailua. Ruotsia edusti Lars
Glasset/Ingemar Hedberg, joka oli kulkenut voitosta voittoon
kansianvälisissä kisoissa.
Finaali oli erittäin kova
ja tasaväkinen: vajaan sekunnin sisällä neljä venettä ylitti
maalilinjan. Suomi ja Ruotsi saivat saman ajana, mutta maalikameran
kuva ratkaisi Suomelle kultamitalin. Itävalta jäi 0,4 ja Saksa 0,7
sekuntia. Kurt Wire ja Yrjö Hietanen palkittiin Helsingin
olympiakisojen parhaina suomalaisurhelijoian kaikki lajit mukaan
lukien.
Kurt Wires
Yrjö Hietanen
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti