Palkintojen jako Kairon
MM-kilpailussa 1962. P.A. Janhonen sai uransa kolmannen
maailmanmestaruuden.
Pauli Aapeli eli
P.A.Janhosen tulo kilpa-ammunan piiriin kävi luonnollisesti: hän
kävi isänsä kanssa metsällä ja tuli aseiden kanssa tutuksi jo
pikkupoikana. Tuskin hän vielä silloin osasi aavistaa, että
pikkuhiljaa kehittyvä ura ampumaradoilla tulisi kestämään yli 40
vuotta ja tuomaan mukanaan lähes uskomattoman määrän mitaleja ja
palkintoja eri puolilta maailmaa.
Janhonen väläytti
kykyjään ensimmäisen kerran nuorten SM-kilpailuissa v. 1932
voittamalla pienoiskiväärin 3x20 ls:n kilpailun. Aikuisten sarjassa
hän voitti ensimmäiset Suomen mestaruutensa v. 1939, enteellisesti
vapaakiväärin ja pienoiskiväärin täysotteluissa.
Hyvät kilpailuhermot
olivat koetteella kansainvälisillä radoilla ensimmäisen kerran
samana vuonna Luzernissa, ammunnan MM-kisoissa. Niissä Janhonen
liittyi suomalaisten maailmanmestareiden joukkoon pienoiskiväärin
joukkuekilpailun kultamitalimiehenä. Henkilökohtaisista
kilpailuista onnistui parhaiten vapaakiväärin 3x40 ls, josta tuli
pronssimitali.
Ensimmäiset
sodanjälkeiset ammunnan MM-kilpailut järjestettiin Tukholmassa.
Suurimman mitalisaaliin keräsi odotetusti Ruotsi, mutta
arvokkaimpana pidetyn lajin, vapaakiväärin 3x40 ls:n kilpailun 300
m:ltä voitti Pauli Aapeli Janhonen tuloksella 1116. Lisäksi hän
otti pronssimitalin vapaakiväärin polviasennosta ja sotilaskiväärin
makuulta. Muuten suomalaisten menestys jäi 1930-luvun saavutuksiin
verrattuna vaatimattomiksi.
Vuonna 1948 Janhonen
kuului Suomen olympiajoukkueeseen ja oli maailmanmestarina tietenkin
yksi Lontoon kisojen vapaakiväärikilpailun suosikeista, Tulos 1120
toi hopeamitalin. Kulta jäi kuuden pisteen päähän.
Buenos Airesin kuumuudessa
v. 1949 järjestetyissä MM-kisoissa kiväärilajeista kaksi toi
kultaa Suomeen. Olavi Elo huolehti tällä kertaa vapaakiväärin
täysottelusta; asentokilpailuissa Elo oli paras pystystä ja
Kullervo Leskinen polvelta. P.A. Janhosen vuoro tuli pienoiskiväärin
täysottelussa, jonka hän voitti tuloksella 1165. Kultaa tuli myös
pystyasennosta ja joukkuekilpailusta ME:tä sivuavalla tuloksella 380
ja hopeaa vapaakiväärin täysottelusta ja pystyasennosta.
Janhonen kilpaili koko
1950-luvun ajan ja keräsi tasaiseen tahtiin SM-mitaleita ja muita
palkintoja kaikista kiväärilajeista. Helsingin olympiakisoissa P.A.
Janhonen sijoittui vapaakiväärillä 12:nneksi. Sen jälkeen hän
antoi edustehtävissä tilaan nuoremmilleen, mutta ei vielä
lopullisesti.
Vuoden 1962 MM-kilpailut
saivat 48-vuotiaan miehen vielä kerran terästämään
harjoitteluaan. Moni piti häntä jo liian vanhana, mutta ammunnassa
nuoruus ei välttämättä ole samanlainen etu kuin joissakin muissa
lajeissa.
Kairon MM-kiosjen
sotilaskiväärikilpailu käytiin kisojen viimeisenä päivänä,
joten se herätti tavallista enemmän huomiota. Suomella ei ollut
vielä koossa kuin yksi mitali, hirviammunnan joukkuepronssi, joten
kaikki oli yhden, mutta varman kortin varassa. Kisasta tuli kenties
kovin, missä P.A.Janhonen on koskaan ollut. Olosuhteet olivat oudot,
kuumuus tukahduttava, paineet kovat. Nyt tarvittiin rautahermoista,
kokenutta kilpailijaa ja sellainen Janhonen oli. Hän ampui 3x20
laukauksellaan tulosen 537. Yhdysvaltain Verle Franklin Wright pääsi
samaan, mutta jäi toiseksi vähempien kymppiensä takia,
pronssimies, Neuvostoliiton Andrei Jakonjuk jäi pisteen.
Janhonen oli päässyt
yhteen tavoitteeseensa: hänestä oli tullut ensimmäinen ampuja, joa
on voittanut henkilökohtaisen maailmanmestaruuden kaikkien kolmen
kiväärin täysottelussa.
Pauli Janhonen
Lontoon olympialaiset
Lähdeaineisto:
Kilpakenttien sankarit 1 ISBN 951-31-8904-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti