Kalle Jalkanen oli
ankkurina Suomen voittoisassa viestijoukkuessa talviolypiakisoissa
1936.
Suomen Hiihtoliitto nimesi
keväällä 1935 olympiavalmennukseen 30 hiihtäjää. Joukkoon ei
kelvannut iisveteläinen Kalle Jalkanen, josta tuli silti seuraavan
talven olympiakisojen suurin suomalainen hiihtosankari. Jalkanen oli
ollut jo muutaman talven kansallisen kärkipään tuntumassa, mutta
ennen olympiavuotta hänen ainoat merkittävät saavutuksensa olivat
Puijon talvikisojen 17 kilometrin voitto 1934 ja 50 kilometrin kolmas
sija 1935.
Jalkanen pääsi keväällä
1936 voidevamistaja ja hiihtomesenaatti Esa Rossin ohjauksessa
hurjaan kuntoon. Olympiavalintakilpailujen perusteella hänet
valittiin ankkuriksi Garmisch- Partenkircheniin ensimmäiseen
hiihtolajiin, 410 kilometrin viestiin.
Suomen joukkue lähti
viestiin ristiriitaisin tuntein. Klaes Karppinen oli liian kovan
harjoittelun jäljiltä ylikunnossa. Valter Forsell ja Sulo Nurmela
kuumessa. SHL:n johto päätti lisäksi säästää Pekka Niemen 18
km:n yksilökilpailuun, vaikka Niemi oli ollut viestin
valintakilpailussa toinen Jalkasen jälkeen.
Toipilas Nurmela hävisi
avausosuudella yli minuutin Norjalle, ja kankea Karppinen joutui
jäämään lisää ja päästämään Ruotsinkin edelle. Kolmannella
osuudella Matti Lähde ohitti Ruotsin, mutta Jalkanen pääsi
ankkuriosuudelle vasta 82 sekuntia Norjan Bjarne Iversenin jälkeen.
Jalkanen teki
mahdottomasta mahdollisen. Hän tavoitti ja ohitti alppiladulla
Iversenin jo puolimatkan jälkeen. Alamäessä Jalkanen joutui
kuitenkin pysähtymän johtoasemassa, kun hän vahingossa sylkäisi
tekohampaansa hangelle. Rukkaset kädessä hän ei saanut hampaitaan
suuhunsa, vaan työnsi ne hiihtohousujen taskuun.
Jalkasen etsiessä
hampaitaan Iversen meni ohi. Suomalainen tavoitti hänet uudestaan
vähän ennen maalia, hiihti ohi ja tuli maaliin kuusi sekunia
norjalaista edellä. Maalialueella Jalkanen kaivoi hampaansa
taskustaan ja laittoi ne vihdoin suuhun.
Kaksi päivää myöhemmin
hiihdetyssä 18 kilometrin kilpailussa Jalkanen jäi 12. sijalle, ja
viiskymppisellä Suomea edustivat muut.
Chamoni`n MM-hiihdoissa
Ranskassa seuraavana talvena Jalkanen oli taas viestiankkurina. Pekka
Niemi epäonnistui avausosuudella ja tuli vaihtoon vasta kuudentena
yli kaksi minuttui kärkeä jäljessä. Klaes Karppinen ja Jussi
Kurikkala nostivat Suomen kuitenkin viimeiseen vaihtoon päästessä
johtoon.
Jalkanen epäonnistui
voitelussa, Lipsuvin suksin hän taisteli Norjan uuden kyvyn Lars
Bergendahlin kanssa, mutta joutui antamaan periksi, ja Suomi sai
tyytyä hopeamitaleihin. Myöhemmin 18 kilometrillä Bergendahl
voitti mestaruuden ja Jalaknen sai MM-hopean. Jalkanen hiihti myös
viisi peninkulmaa ja sijoittui neljänneksi.
Lahden MM-laduilla 1938
Jalkanen keskittyi henkilökohtaisiin kilpailuihin eikä hiihtänyt
viestiä. Hän suksi 18 kilometrin pronssimitalille ja oli
ylivoimainen ykkänen 50 kilometrillä.
Talvella 1939 Jalkanen
sairasteli, Zakopanen MM-hiihdoissa Puolassa hän oli 18 klometrillä
neljäs, mutta joutui keskeyttämään viidellä peninkulmalla.
Vuonna 1941 hiihdon
MM-kilpailut järjestettiin Italian Cortinassa. Jalkanen tuli vielä
kahdeksanneksi viisikymppisellä ja 18:nneksi 18 kilometrillä.
Talvisodassa Jalkanen
taisteli Sallan rintamalla hiihtojoukoissa, joita käytettiin
tiedusteluun ja muihin erikoistehtäviin. Jatkosodassa hänen
rykmenttinsä ylitti vanhan rajan syyskuun alussa 1941 valtaamalla
Kirjasalossa tukikohdan Inkerinmaan puolelta. Kun tukikohtaa piti
tutkia, Jalkanen joutui miinakenttään ja sai surmansa.
Kalle Jalkanen aavisti
kaatumisensa. Jatkosotaan lähtiessään hän sanoi Lappeenrannan
Urheilu.Miesten puheenjohtajalle, tunnetulle hiihtojohtaja Toivo
Sinkolle: ”Huolehdi sinä perheestä, jos minä en tule takaisin”.
Sinkko toteutti toiveen ja meni naimisiin Jalkasen lesken kanssa.
Kalle Jalkanen
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kalle_jalkanen_olympiavoittaja_ja_sankarivainaja_30191.html#media=30193
Lähdeaineisto: Antti.O. ARPONEN – Markku Ksila – Vesa-Matti Peltola He antoivat kaikkensa ISBN 978-952-7043-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti