Voimistelu kuului
Helsingin 1940 toteutumatta jääneiden olympiakisojen odotetuimpiin
suomalaislajeihin. Yksi vahvoista ennakkosuosikeista oli Martti
”Make” Uosikkinen. Kohtalo puuttui kuitenkin asiain kulkuun:
voimistleijan tie päättyi talvisodan Kollaalle, muutamaa päivää
ennen rauhansopimusta.
Martti Uosikkinen oli
monipuolinen urhelijalahjakkuus, vaikka 1940-luvun koulu- ja
opiskelijapiireissä telinevoimistelu vetikin lopuolta pisimmän
korren. Vartaloltaan Make oli lyhyt ja vanttera, joukkuekuvissa hänen
paikkansaoli aina viimeisenä rivissä. Urheilumuodon valintaa
vaikutti ratkaisevasti pääsy yliopiston voimistelulaitokselle,
josta kuopiolaisnuorukainen valmistui voimistelunopettajaksi.
Viimeiseksi virkapaikaksi jäi Sortavala.
Makea kiinnosti
nuoruusvuosina myös hiihtourheilu, olihan vanhempi veli Eelis
voittanut mestaruuksia ja suurkilpailuja yhdistetyssä, jossa
pikkuvelikin ylsi SM-mitaleille. Alppilajit tekivät 1930-luvun
lopulla tuloaan Suomen ja erikoisesti Kuopioon Puijolle. Uosukkisen
veljekset olivat uranuurtajia aikana, jolloin pujotteluakin vielä
kutsuttiin ”mtkamäenlaskuksi”.
Suomen nuorten mestaruuden
voimistelussa voittaminen 1927 tiesi Uosikkisille pääsyä
olympiavalmennettavien joukkoon. Kehitys kulku nopeasti, viimeisissä
karsinnoissa Pälkänellä Uosikkinen pesi koko muun joukon.
Amsterdamissa hän sai tuntumaa olympiatasolle 19-vuotiaana, mutta
pieni epäonnistuminen jätti Maken 23:nnelle tilalle. Rekillä hän
oli ollut 16.s.
Olympiavuoden
SM-kilpailussa tulokas voitti hypyn ja rekin. Uosikkisesta tuli näin
v. 1930 ensimmäisen kerran yleismestari,
Toiselle olympiamatkalleen
Martti Uosikkinen lähti kaukaiseen Los Angelesiin v. 1932
osoitettuaan ensin kykynsä kaikissa karsinnoissa ja Oriveden
leirillä. Kisoissa ohjelma vietiin läpi viiden miehen
joukkuekilpailuna, jossa neljän parhaan suoritukset huomioitiin
pisteissä. Telinemitalit ratkaisiin ensi kerran eri kilpailuina.
Maken paras teline oli hevonen, mutta eirkoiskilpailuun eikuudes sija
vielä riittänyt. Suomi saavutti ensimmäsien joukkuepronssinsa,
Make itse oli 15.s.
Vuodesta 1935 Uosikkinen
kuului joa maailman parhammistoon. Hän oli Budapestin MM-kisoissa
kahdeksas ja oli tietenkin pronssia voimistelleen joukkueen jäsen.
Berliinin Dietrich-Eckartin areenalla Make oli noussut jo 12-ottelun
viidenneksi. Suomi sai – taas kerran – joukkuepronssia. Saksa ja
Sveitsi olivat vielä meikäläisten edellä, mutta Los Angelesin
parhaat Italia ja Yhdysvallat pysyivät takana.
Telinekilpailussa
Uosikkinen oli lähellä henkilökohtaistakin mitalia
lempitelineellään hevosella. Sen voitti Frey, ja Sveitisin Albert
Bachmann vei pronssin mahdollisimman niukast eli 0,001 pistettä
ennen Makea, jonka voimistelu oli joukkukisassa kärsinyt tuomarien
tulkinnoista. Hypyssä Uosikkinen oli kuudes, rekillä seitsemäs,
permannolla kahdeksas ja nojapuilla yhdestoista.
Saksalais-sveitsiläsien rintaman mursivat vain Ale Saarvala ja
tsekki Alois Hudec kultamitalleillaan rekillä ja renkailla.
Vuonna 1938 Uosikkinen oli
parhaimmillaan: hän voitti Suomen mestaruudet hyppyä
lukuunottamatta kaikissa lajeissa sekä tietenkin yhteiskilpailussa.
Maaottelussa Saksaa vastaan hän löi Schwarzmannin ja 1939 Sveitsiä
vastaan maailmanmestari Mackin. Puuttui enää vain olympiamenestys,
joka silloin tuntui vain ajan kysymykseltä.
Talvisotaan Martti
Uosikkinen lähti ensimmäisten joukossa. Maan itsenäisyystaistelu
ohitti urheilun. Ainoan mahdollisen tehtävänsä mestari etsi
Kollaanjoenn etulinjoilta JR 34:n komppanianpäällikkönä.
Martti Uosikkinen
Sankariluutnantti
http://www.iltalehti.fi/talvisota/2009120410647670_ts.shtml
Sotahistoriaa
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 951-30-8902-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti