Viktor Smeds johti yli 30
vuotta suomalaista nyrkkeilyä isämäisin ottein. Tässä Smeds
Ruotsia vastaan vuonna 1929 lähetetyn joukkueen kanssa.
Kunnianimen ”nyrkkeilyme
is” on vain eräs arvostus maisteri Viktor Smedsin, sisvistyneen ja
monipuolisen urheilumiehen elämäntyölle. Ruotsinkielisellä
Pohjanmaalla syntynyt Smeds ehti elämänsä varrella toimia Suomen
Nyrkkeilyliiton puheenjohtajana 33 vuotta sekä osittain samaan
aikaan Kansainvälisen Painiliiton presidenttinä 23 vuotta.
Helsingin olympiakisojen jälkeen Smedsistä tuli jälkmmäisen
ikuinen kunniapresidentti. Nyrkkeilyn puolella hän vaikutti niin
ikään kansainvälisen liiton johtokunnassa ja varapuheenjohtajana
kuolemaansa saakka. Viktor Smedsin asemaa eivät horjuttaneet edes
toisen maailmansodan poliittiset mullitukset.
Varsinaiselta ammatiltaan
Smeds oli kiinteistönvälittäjä. Mies ehti olla kuitenkin sitä
ennen mm. liikemiehenä Pietarissa, poliisipäällikkönä Loviisassa
sekä voimistelun ja venäjänkielen opettajana.
Jo ennen Loviisaan tuloaan
Smeds oli ehtinyt osallistumaan Lontoon olympiakisoihin 1908 kuuluen
Suomen pronssimitalijoukkueeseen. Opiskeluaikoinaan hän oli
harrastanut myös kilpasoutua ja uintia sekä pelannut jalkapalloa
perustamansa Torin joukkueessa. Nyrkkeilyyn saatu kosketus Helsingin
yliopistossa pidetyillä kursseilla syrjäytti yhdessä painin kanssa
kaikki muut.
Smeds oli vähällä olla
Suomen ensimmäinen olympiaurhelija nyrkkeilyssä v. 1924. Hän
tyytyi lopulta painituomarin tehtäviin. Niitä hän oli hoitanut jo
Antwerpenissä 1920, jolloin hän kaiken liikenevän aikansa käytti
nyrkkeilykehän tuntumassa.
Suomeen palattuaan Smeds
perusti aluksi Helsingin Nyrkkeilyseuran vuonna 1920. Kolme vuotta
myöhemmin pidettiin Suomen Nyrkkeilyliiton perustava kokous 23
syyskuuta 1923 – tietenkin Smedsin aloitteesta.
Hän osallistui saman
vuoden joulukuussa pidettyihin ensimmäisiin SM-nyrkkeilyihin niiden
johtajana, tuomarina, toimitsijana ja kilpailijana voittaens raskaan
keskisarjan. Smeds arveli aktiivisten näyttöjen osaltaan jo
riittävän, mutta palasi vielä 1925 voimaanaan 40-vuotiaana raskaan
sarjan mestaruuden.
Viktor Smeds pystyi
luomaan suurelle yleisölle myöhemmin kuvan aikaisemmin meidän
oloihimmme liian raakana pidetystä lempiurheilulajistaan. Vähiten
ei vaikuttanut hänen oma aina reipas, ystävällinen ja auttavainen
olemuksensa. Smeds oli suuri ihminen niin elämässä kuin
urheilussakin.
- Nyrkkeilyliiton seurojan yksityisten jäsenten on kuljettava käsi kädessä, puhtain asien ja askeettisen elämän merkeissä. Vaatikoon jokainen itseltään enemmän kuin naapuriltaan yhteisen asian hyväksi, totesi Smeds vuonna 1947. ”Sporting is my life” - oli hänen tunnuslauseensa.
Tuomarina Smedsoli
ehdottoman oikeudenmukainen. Jopa niin, että oman liiton jäsenet
arvostelivat häntä, kun hän yritti jo vuonna 1926 yhdistää
osaltaan Suomen kahtiajakautunutta urheilua. Unelma
valtakunnallisesta liitosta ei kuitenkaan toteutunut hänen eläissään
mutta arvostusta ”Isä-Smeds” nautti yli liittorajojen.
Amsterdamin
olympiakisoissa kunnon maisteri oli paitsi paini- ja nyrkkeilytuomari
myös ensimmäisen nyrkkeilyjoukkueemme johtaja. Samat vakanssit
odottivat häntä Los Angelesin, Berliinin ja Lontoon kisoissa.
Helsingissä 1952 Smeds vaikutti nyrkkeilyn olympiatoimikunnan
puheenjohtajana, olihan hän Suomen Olympiakomitean hallituksen jäsen
sekä aikaisemmin sen sivutoiminen sihteerikin.
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8905-35
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti