Armas Taipale
”Isä-Järvisen”
kiekonheiton perinteitä jatkoi Tukholmassa 1912 ”Iso-Armas”,
helsinkiläinen oikeustieteen ylioppilas, tällä kertaa
nykyaikaisessa kiekonheitossa.
Viidennen olympiadin
kisojen yleisurheilukilpailut Tukholman uudella komealla stadionilla
ovat kestäneet viikon verran, ja suomalaiset ovat saavuttaneet jo
kolme kultamitalia, kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Odotukset olivat
korkealla myös kiekonheiton alkaessa perjantaina 12. heinäkuuta
1912, sillä Suomella on mukana kaksi väkevää mitaliehdokasta,
komen viime vuoden SE-miehet Elmer Nikander ja 191-senttinen Armas
Taipale sekä kolmantena edustajana lähes jäähdyttelymielessä
mukana oleva 42-vuotias Verner Järvinen. Suurin ennakkosuosiki on
kuitenkin toukokuussa ME:n 47,58 paiskannut USA:n James Duncan.
Kilpailussa oli mukana
peräti 40 heittäjää 15 eri maasta, minä vuoksi kolmen kierroksen
alkukilpailu käydään viidessä ryhmässä,ja tulosten perusteella
vain kolme parasta pääsee finaaliin. Ykkösryhmässä Armas Taipale
heittää olympiaennätyksen 43,91, toisessa ryhmässä Verner
Järvinen 38,60 ja kolmannessa nilkkavaivainen Elmer Nikander 42,09
Neljännen ryhmän parhaat, amerikkaiset Richard Byrd ja James Duncan
pudottavat Nikanderin täpärästi mitalikamppailusta tuloksillaan
42,32 ja 42,28, joten kultamitalin kohtaloa jää ratkomaan yksi
suomalainen ja kaksi amerikkalaista.
Finaali on 21-vuotiaan
Taipaleen näytöstä, sillä hän kohentaa ensimmäisellä
finaalikierroksella olympiaennätyslukemat 44,34:ään ja seuraavalla
vielä 45,21:een, joka jää voittotulokseksi, kun Yhdysvaltain
miehet eivät kykene parantamaan alkukilpailun tuloksiaan. Niklander
oli lopputuloksissa neljäs ja Järvinen 15.s.
Kiekon- ja keihäänheitossa
ratkotaan Tukholmassa ensimmäisen kerran olympiamitalii myös
molempien käsiten yhteistuloskilpailussa. Kiekkokisaan osallistuu 19
heittäjää, joista kolme parasta pääsee finaaliin. Armas Taipale
on jälleen vakuuttava ja voittaa näyttävästi tuloksella 44,68 +
35,35= 80,03. Toisessa ryhmässä Elmer Nikander on paras mies
lukemin 40,28 + 31,77= 72,05, ja hän pääsee loppukilpailuun
kolmantena miehenä Taipaleen ja Ruotsin Emil Magnussonin jälkeen.
Finaalissa molemmat suomalaiset parantavat vielä vasemman käden
tuloksiaan ja vievät lopulta komean kaksoisvoiton ylivoimaisen
Taipaleen johdolla numerosarjoilla 44,68+38,18= 82,86 ja
40,28+37,68=77,96. Ruotsalainen jäi pronssille 60 sentin erolla
Nikanderiin. Verner Järvinen oli lopputuloksissa 12 s.
Olympiavoittojensa jälkeen
ja lakimiesopintojensa ohessa Taipale kilpaili 1910-luvulla paljon
ulkomailla, minkä vuoksi ensimmäiset Suomen mestaruudet saivat
odottaa vuoteen 1919 asti, kaikkiaan nitä tuli viisi 1919-20. Näinä
aikoina hän kilpaili myös painissa ja edusti maatamme raskaassa
sarjassa PM-kilpailuissa 1920 kuitenkaan menestymättä.
Uransa kovimmassa kunnossa
Taipale oli 1913, jolloin hän 13. heinäkuuta Magdeburgissa heitti
47,86 ja 14. elokuuta Kööpenhaminassa 48,27 – molemmat ylittivät
ME-tuloksen, mutta Kansainvälinen yleisurheiluliitto (IAAF) ei
hyväksynyt niitä virallisiksi. Seuraavana vuonna hän teki
Tallinassa ylimääräisellä yrityksellä omaksi ennätykseksi
jääneen 48,90. SE-tulosta hän kohensi kolmesti 1912-16.
Olympialaisissa Armas Taipale edusti Suomea toisen kerran 1920
Antwerpenissa, missä hän sijoittui kiekonheitossa hopealle vajaan
puoli metriä Elmer Nikanderille hävinneenä ja kuulantyönnössä
kymmenenneksi, sekä kolmannen kerran 1924 Pariisissa, missä hän
oli 34-vuotiaana jäähdyttelijänä jäi kiekossa 12:nneksi.
Valmistuttuaan
varatuomariksi Armas Taipale muutti Yhdysvaltoinhin 1923 ja toimi New
Yorkissa liikemiehenä eläkeikäänsä asti. Vuonna 1974 hän palasi
Suomeen ja vietti viimeiset vuotensa Turussa.
Armas Taipale
Armas Taipale
Armas Taipale
Armas Taipale
Lähdeaineisto:
Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti