Antti Haapakoski - maailmanmestari

Antti Ensio Haapakoski (s.6.2.1971) on voittanut aitajuoksussa nuorten Euroopan mestaruuden vuonna 1989 ja nuorten maailmanmestaruuden vuonna 1990. Hän on ollut koko 1990-luvun paras suomalainen pika-aituri. Hän on voittanut kuusi kertaa pika-aitojen Suomen mestaruuden vuonna 1990 Oulussa, 1993 Mikkelissä, 1994 Tuusulassa, 1995 Lapualla, 1996 Tampereella ja 1997 Lappeenrannassa. SM-hopeaa hän voittanut kolme kertaa ja SM-pronssia kerran. 60 metrin aidoissa hän on voittanut neljä Suomen mestaruutta ja yhden hopean.

Antti Haapakoski edusti Suomea Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992 ja Atlantan olympialaisissa 1996. Hän edusti Suomea Tokion maailmanmestaruuskilpailuissa 1991, Stuttgartin MM-kisoissa 1993, Göteborgin MM-kisoissa 1995 ja Ateenan MM-kisoissa 1997. Haapakoski edusti Suomea myös Splitin EM-kisoissa 1990 ja Helsingin EM-kisoissa 1994. Hän on edustanut Suomen 60 metrin aidoissa EM-hallikisoissa Genevessä 1992 ja Pariisissa 1997 sekä MM-hallikisoissa Torontossa 1993 ja Barcelonassa 1995. Parhaimmillaan hän oli EM-kisoissa 1994 kuudes. Haapakosken ennätys 110 metrin aisoissa on juhannuskisoissa 1995 juostu 13,42. Sallittua kovemmassa myötätuulessa Haapakoski juoksi Sestrieressä 1994 ajan 13,26.

Isän valmennuksessa

Antti Haapakoski huomattiin alueellisesti 10-vuotiaana 1981, kun 139 cm pitkä poika ponnisti korkeutta 141 cm ja venytti kolmella loikalla 9,34. Molemmat olivat ikäluokkansa kärkituloksia koko valtakunnassa. Seuraavana vuonna Antti oli ikäluokkansa ykkönen Suomessa tulevassa paraatilajissaan pika-aidoissa. Matka oli silloin 60 metriä ja aika 10,2.
Vuonna 1986 Antille oli venähtänyt mittaa jo 190 cm ja aidat alkoivat tuntua matalilta. 16-vuotiaiden SM-kisoissa tuli neljäa tila 100 metrin ja viides tila 300 metrin aidoissa. Vuoden 1987 16-vuotiaiden SM-kisoissa Antti voitti Suomen mestaruuden pika-aidoissa ja hopeaa pitkissä aidoissa sekä pronssia pituushypyssä. Antin valmennuksesta vastasi isä Pentti Haapakoski.

Antti Haapakosken kansainväliset edustustehtävät alkoivat kesällä 1988. Heinäkuun alussa Espanjan tulevassa olympiakaupungissa Barcelonassa taittuivat 110 metrin matalat aidan aikaan 13,90 ja käteen ojennettiin koululaisten maailmanmestaruuskilpailujen pronssimitali. Barcelonan juoksu avasi Antille ovet Kanadan Sudburyssa pidettyihin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuihin. Siellä Antti pääsi välieriin saakka omalla ennätyksellään 14,53. Hän oli erässään viides ja jatkoon meni samalla ajalla Ruotsin Niklas Erikson, joka oli ollut helpommassa erässä kolmas.

Euroopan mestaruus

Kesä 1989 merkitsi Antti Haapakoskelle huikeaa tulos- ja saavutuskehitystä. Hän alitti SM-kisoissa 14 sekunnin rajan,mutta se riitti vasta kolmanteen sijaan Mikael Ylöstalon ja Kai Kyllösen tuntumassa. Samalla Haapakoski valittiin uransa ensimmäiseen maaotteluun.
Uransa ensimmäisen virallisen Suomen ennätyksen hän aitoi 18-vuotiaiden matalilla aidoila Pyhäjärvellä viikkoa ennen Kalevan kisoja tuloksella 13,89. Poikien SM-kisoissa tämä ennätys parani 13,79:ään.
Jugoslavian Varazdinissa pidettiin 29-vuotiaiden Euroopan mestaruuskilpailut 24-27. elokuuta 1989. Antti voitti kaikki kolme lähtöään selvästi. Alkuerässä riitti voittoon 14,43. Välieränsä Antti voitti ajalla 14,41. Loppukilpailuissa Antti Haapakoski ja Ranskan silmälasipäinen Sebastian Thibaur olivat tasoissa kolmannelle aidalle saakka. Sen jälkeen ranskalainen johti kahdeksannelle aidalle saakka. Suomalaisen loppuratkaisu oli kuitenkin vastustamaton. Haapakoski voitti ajalla 14.03 ja juoksu tehtiin 1,3 metrin vastatuulessa.

Maailmanmestaruus sadanosan erolla

1990 kesän paras aika 13,65 syntyi Jämsänkoskellä heinäkuun lopulla, Tulos oli sadanosan parempi kuin Arto Bryggaren 19-vuotiaana juokseman aika. Haapakoski oli vuoden 1990 kiistattomasti paras pika-aituri voitettuaan myös ensimmäisen miesten Suomen mestaruuden. Miesten Ruotsi-Suomi maaottelussa kirjattiin voitto ajalla 13,86.
Bulgarian Plovdivissa pidetyissä 19-vuotiaiden yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa Haapakoski oli ennakkosuosikki yhdessä USA:n Glenn Terryn kanssa. Terry karsiutui yllättäen jo välierissä. Erien perusteella Haapakosken pahimmaksi uhkaajaksi nousi Kuuban Alexis Sanchez, jolla oli heikompi tilastoaika, mutta kykyä venyä taistelufinaalissa ennätykseensä. Hyvin aloittanut Haapakoski johti neljännelle aidalla niukasti, mutta käsikosketus viereisellä radalla juosseen kuubalaisen kanssa sotki rytmiä ja viimeisellä aidalla kuubalainen oli lähes metrin edellä. Loppusileän kamppailussa Kalajoen Junkkari kuitenkin rutisti sasaosalla ohi liian aikaisin heittäytyneestä kuubalaisesta, joka ajautui kokonaan Antin radalle ja maaliin tultiin olkapäät toisissaan kiinni. Maalikameran kuvaa tutkittiin runsaat 15 minuttua. Haapakoski julistettiin voittajaksi sadasosan erolla. Voittoaika oli 13,74.

Mauri Myllymäki - pituushyppääjä ja urheiluselostaja

Mauri Myllymäki on Kalajoella 1.1.1946 syntynyt pituushyppääjä, joka sijoittui Helsingin EM-kisoissa 1971 pituushypyssä viidenneksi tuloksella 7.85. Suomen mestaruuden hän voitti samana vuonna Oulussa tuloksella 7.73. SM-hopeaa hän voitti Varkaudessa 1968 tuloksella 763. SM-pronssia tuli Kouvolasta vuonna 1970 tuloksella 752. SM-hallikisoista Suomen mestaruuden Myllymäki voitti vuonna 1969 tuloksella 7.42. EM-hallikisoissa Tukholmassa Mauri Myllymäki sijoittui samana vuonna kuudenneksi tuloksella 743.

SM-kisat Varkaudessa

Varkauden SM-kisoissa Mauri Myllymäki leiskautti 783, mikä riitti hopeaan Pertti Pousin voittaessa tuloksella 776. Myllymäen hopea oli siihen mennessa kaikkien aikojen paras Kalajoen Junkkareiden edustajan saavutus Kalevan kisoissa. Se oli järjestyksessä vasta toinen mitalisija, sillä aikaisemmin Seppo Jokivartio oli 1948 Vaasassa juossut pronssia pitkissä aidoissa.
SM-hopea vei Mauri Myllymäen kahteen kesän 1968 miesten maaotteluun. Suomi voitti rimukkaasti kolmen peräkkäisen tappiovuoden jälkeen Ruotsin. Mauri Myllymäki oli pituudessa toinen tuloksella 742. Syyskuun puolivälissä Kalajoen Junkkareiden pituushyppääjä edusti Suomea Oslossa, jossa pituuskilvan voitti Heikki Mattila Myllymäen ollessa viides 10 senttiä heikommalla hypyllä.

Opiskeli Jyväskylässä

Jyväskylän liikintatieteellisessä tiedekunnassa opiskellut Myllymäki siirtyi 1969 edustamaan Saarijärven Pullistusta, Sen kesän paras hyppy kantoi 739, mutta seuraavana vuonna hypätty 752 riitti SM-kisoissa pronssille. Tuolloin Kari Palmen voitti kymmenen senttiä paremmalla tuloksella. Myllymäk edusti Suomen myös Ruotsi-Suomi maaottelussa tullen toiseksi tuloksella 754.
Vuonna 1971 Myllymäki voitti pituushypyn tuloksella 773. Samaan tulokseen ylti myös Reijo Toivonen.

Helsingin EM-kisat

Helsingin Euroopan mestaruuskisoissa elokuussa 1971 pituushypyn karsinta suoritettiin avauspäivänä ja rajana oli 770. Ilta oli poikkeuksellisen suuren urheiluhuuman aikaa. sillä suomalaisen kestävyysjuoksun pitkä lamakausi päättyi Juha Väätäisen kirivoittoon kovavauhtisella 10 000 metrillä ennen suosikkina pidettyä kaksien edellisten EM-kisojen kympin voittajaa DDR:n Jurgen Haasea.
Mauri Myllymäen kohtalon ratkaisi karsinnan viimeinen hyppy, sillä kaksi ensimmäistä eivät olleet riittävän hyviä. Samalla kysymyksessä oli koko karsinnan viimeinen hyppy. Myllymäen hyppy kantoi täsmälleen tarvittavan 770, johon ylti yhteensä 15 hyppääjää. Karsiutuneiden joukossa olivat muun muassa DDR:n Beer, Lansi-Saksan Baumgartner, Ranskan Pani, Jugoslavian Stecic ja Puolan Cypulski.
Finaalin toisella kierroksella 11.8.1971 Mauri Myllymäki hyppäsi uransa pisimmän hypyn 785, jolla hän oli sillä hetkellä kolmantena. Kilpailun vanhetessa Myllymäen sijoitus putosi viidenneksi. Pituuden neljäs, viides jakuudes hyppäsivät saman tuloksen 785, jolloin järjestyksen ratkaisi toiseksi pisin hyppy.
Kilpailun voitti hieman yllättäen DDR:n Max Klauss, joka kolmannellaan hyppäsi 792. Neuvostoliiton Igor Ter-Ovanesjan oli voittanut pituushypyn Euroopan mestaruuden vuosina 1958, 1962 ja 1969. Nyt hän jäi toiseksi sentin heikommalla tuloksella kuin Max Klauss.

Maaotteluedustuksia

Kesän 1971 kuluessa Mauri Myllymäki edusti Suomea viidessä yleisurheilumaaottelussa, tullen kaksi kertaa toiseksi, kaksi kertaa kolmanneksi ja kerran neljänneksi. Maaottelussa Länsi-Saksaa vastaan sai Helsingissä epäonnistunut Hans Naumgartner ponnistuksensa kohdalleen ja räväytti 805. Myllymäen tulos oli 758. Ruotsi ottelussa Reijo Toivonen voitti Mauri Myllymäen 15 sentillä. Puolaa vastaan käydyssä maaottelussa 770 riitti kolmanteen sijaan, sillä 35-vuotias Reijo Toivonen leiskautti 784. Kolmimaaottelussa Suomi-Tanska-norja Norjan Dag Birkeland voitti tuloksella 786.Toivonen ja Myllymäki hypääsivät saman tuloksena 766 Toivosen ollessa parempi paremman toisen hyppynsä ansiosta.
Kesän toisessa kolmimaaottelussa Suomi kohtasi alkukesällä Romanian ja Eestin. Myllymäki jäi tuolloin neljänneksi tuloksella 745. Reijo Toivonen voitti tuloksella 770.
Olympiakesän 1972 alussa Myllymäki ponnisti 751, mutta jatkossa kausi meni pilalle. Vuonna 1973 Myllymäen parhaimmaksi tulokseksi mitattiin 722 ja vielä vuonna 1974 syntyi yli 7 meträn tulos.

Asiantunteva urheiluselostaja

Mauri Myllymäki toimi Yleisradion asiantuntevana urheiluselostajana. Vuoden 1996 olympialaisissa Atlantassa Myllymäki kiisteli kollegansa Hannu-Pekka Hännisen kanssa tiukoin sanakääntein miesten 50 kilometrin kävelyn aikana siitä, oksensiko Valentin Kononen Helsingin EM-kilpailujen kävelyn aikana. Lisäksi Myllymäki kritisoi kolmiloikkaaja Heli Koivulaa (nyk. Kruger) ja sai aikaan katsojapalautteen ryöpyn. Tämän jälkeen Myllymäki ei enää selostanut YLEn urheiluohjelmissa.

Seuraavina vuosina Myllymäki selosti muun muassa koripalloa taivaskanavilla. Myllymäkeä on myös kuultu Nelosella selostamassa yleisurheilun Kultaista liigaa ja muita Grand Prix -kisoja. Hän lopetti selostustyöt Nelosella vuoteen 2005, mutta palasi kuitenkin seuraavana vuonna takaisin runsaan yleisöpalautteen ansiosta.

Vuonna 2006 Myllymäki selosti suunnistuskilpailu Jukolan viestin ja selosti kesän mittaan kanavalla myös IAAF Super Grand Prix ja IAAF Grand Prix -sarjojen kilpailuja.

Myllymäki tunnetaan suorapuheisena ja elävää sekä humoristista kieltä käyttävänä asiantuntevana urheiluselostajana. Erityisesti Myllymäki on tuonut selostuksissaan esille kestävyysjuoksua hallitsevia Kenian, ja sittemmin myös Qatarin ja Bahrainin, edustusasussa juoksevien kalenjin-heimon jäsenten kulttuuria ja erityisesti kalenjin-heimon nandi-haaraa.

Lauri Kaarta seitsemän MM-mitalia sotilaskiväärillä

Kalajoen urheiluhistorian ensimmäinen maailmanmestari on Lauri Kaarta, Käännänkylästä kotoisin ollut ampuja ja suojeluskuntaurheilija. Tammikuun 23. päivänä 1907 maanviljelijäperheeseen syntynyt Kaarta saavutti parhaat tuloksensa sotilaskiväärillä voittaen 1937 Helsingin maailmanmestaruuskilpailuissa kaksi joukkuekultaa. Urallaan seitsemän MM-mitalia tähdännyt Lauri Kaarta ylti henkilökohtaisissa lajeissa maailmanmestaruuskilpailujen hopealle ja pronssille.

Ammunnan valitseminen päälajiksi oli Lauri Kaarralle selvää jo nuorena. Hänen isänsä Heikki Kaarta sekä vanhemmat veljensä Martti ja Eino harrastivat lajia aktiivisesti ja rakensivat maailmansotien välisenä aikana tilalleen oman ampumaradankin. Kaarrat nousivat ensin suojeluskuntapiirinsä huipulle, sitten valtakunnalliseen parhaimmistoon, ja lopulta sekä Laurista että Martista tuli MM-mitalisteja.

Helsingin Malmilla 1937 järjestetyt MM-kilpailut olivat ammunnan ensimmäinen huomattava kansainvälinen tapahtuma Suomessa. Isäntämaan edustajat olivat edellisvuosien menestykseksensä ja tulostensa ansiosta jo ennakolta suosikkeja monissa lajeissa. Karsintojen perusteella Lauri ja Martti Kaarta valittiin Suomen kisajoukkueeseen. Martti kilpaili vain henkilökohtaisissa sotilaskiväärilajeissa, mutta Lauri Kaarta kuului myös siihen viiden miehen huippuryhmään, joka edusti maatamme tämän aseen joukkuekilpailuissa.

Sotilaskiväärin kolmiasentokilpailussa Lauri Kaarran tulos 526 sivusi syntyhetkellään maailmanennätystä, mutta kilpailun vanhetessa sen ylitti kaksi ampujaa ja lopullinen sijoitus oli kolmas. Kolmiasennon joukkuekilpailussa Suomen sotilaskivääriampujat yltivät hopealle vain kolmen pisteen päässä mestaruuden voittaneesta Sveitsistä.

Mainittujen pääkilpailujen ohella kaikissa kiväärilajeissa ratkaistiin 1937 MM-mitalit myös kolmessa asentokilpailussa, samoin niiden joukkuekilpailuissa. Suomen viisikko voitti makuu- ja pystyasentojen maailmanmestaruudet ja pronssia polvelta. Henkilökohtaisesti Lauri Kaarta tähtäsi polvelta neljänneksi, pystystä viidenneksi ja makuulta kymmenenneksi.

Malmilta palasi Käännänkylään kaksi MM-kultaa, yhden hopean ja kaksi pronssia saavuttanut ampuja. Lauri Kaarran viiden mitalin suurmenestys ei kuitenkaan nostattanut isoja otsikkoja edes Keski-Pohjanmaalla. Itse asiassa hänen maailmanmestaruuksiaan ei mainittu yhdessäkään Keski-Pohjanmaalla tai Pohjois-Suomessa 1937 ilmestyneessä lehdessä. MM-kisojen asentokilpailujen runsaslukuisuuden ja niiden saaman vähäisen tai kokonaan olemattoman huomion ja palstatilan takia Lauri Kaarran maailmanmestaruudetkin jäivät 1990-luvulle saakka melkein poikkeuksetta huomioimatta tilastoissa, julkaisuissa ja urheilukirjallisuudessa. Kaikki huomio keskittyi vain kolmiasentokilpailuihin.

Lauri Kaarran arvokkaat, hänen sukunsa hallussa säilyneet vuoden 1937 MM-kultamitalit ovat joka tapauksessa Keski-Pohjanmaan urheiluhistorian ensimmäiset maailmanmestaruudet.
Lauri Kaarran veli Martti palasi hänkin samoista MM-kilpailuista mitalistina. Hän ei kuulunut sotilaskiväärissä Suomen viralliseen edustusviisikkoon, mutta henkilökohtaisissa lajeissa huomioitiin myös muut mukana olleet ampujat. Martti Kaarta tähtäsi sotilaskiväärin polviasentokilpailussa maailmanennätyksen 182 pistettä, jonka kaksi sveitsiläistä myöhemmin ylitti. Kaikki muut pysyivät takana, ja Kaarran perheen MM-mitalikokoelma täydentyi Martin yllätyspronssilla. Hänen tuloksensa kilpailun puolivälissä oli peräti 96 pistettä, mutta toinen jakso jäi 86:een.

Lauri Kaarta nähtiin puolustamassa MM-mitalejaan Sveitsin Luzernin MM-ammunnoissa 1939. Kokonaismenestys ei ollut aivan yhtä hyvä kuin Malmilla, mutta kahdella mitalilla Kaarran arvokisojen mitalikokoelma silläkin kertaa kasvoi. Maailmanmestaruus oli äärimmäisen lähellä sotilaskiväärin henkilökohtaisessa pytyasentokilpailussa, jossa Kaarran 333 pistettä nousi taulujen ensimmäisessä tarkastelussa kärkeen yhdessä häntä ennen ampuneen saksalaisen Brodin kanssa. Tulos oli samalla uusi maailmanennätys. Tarkistuslaskennassa saksalaisen kertymä kuitenkin parani pisteellä, ja suomalainen joutui tyytymään hopeaan. Mitaliväri oli sama myös sotilaskiväärin kolmiasennon joukkuekilpailussa, jossa Kaarta jälleen kuului Suomen edustusviisikkoon. Henkilökohtaisessa kolmiasentokilpailussa Kaarta sijoittui 12:nneksi.

Loistavasta MM-menestyksestään huolimatta Kaarta ei voittanut kertaakaan Suomen mestaruutta. Kotimainen kilpailu kiväärilajeissa oli 1930-luvulla erittäin kovaa ja tasaista. Maailmanmestaruuskilpailuissa Kaarta kuitenkin oli Suomen selvästi paras ja varmin sotilaskivääriampuja vuosina 1937–1939.

Koska sotilaskivääri ei ollut olympialaji, Lauri Kaarta olisi 1940-luvulla todennäköisesti keskittynyt aikaisempaa enemmän pienoiskivääriin. Runsaat kolme kuukautta MM-Luzernin jälkeen puhjennut talvisota katkaisi kuitenkin elämän kulun.
Lauri Kaarta kaatui talvisodan rauhantekoa edeltäneenä päivänä 11.3.1940 Viipurin Tervaniemellä sijainneen koulun kellarikerroksessa rakennuksen saatua kranaatin osuman. Kaarta taisteli tuolloin aivan puolustuksen etulinjassa vihollisen edettyä vähän aikaisemmin Viipurin itäisiin kaupunginosiin, joihin Tervaniemikin kuului.

Kaarran ampujaperheestä on julkaistu laaja katsaus teoksessa ”Kalajoen Suojeluskunta ja Lotta Svärd” (Lauri Järvinen, 1995).

Raution Kisailijat menestyvät painonnostossa

Rautio-viikon ensimmäisen päivän tapahtumiin kuuluu Hanskin Puntti eli Hannu Karhulan nimeä kantavat painonnostokilpailut. Hannu Karhula sai vuonna 2006 Suomen Painonnostoliiton Kultaisen Ansiolevykkeen mittavasta työstä painonnoston hyväksi. Samoin Pekka Torvi ja Leila Koivusipilä saivat Kultaisen ansiolevykkeen. Pronssinen ansiolevyke ojennettiin Juha Roukalalle ja Eija Mustasaarelle. Hannu Karhula on ollut 33 kertaa painonnoston piirinmestaruuskilpailuissa. Hän on voittanut 22 piirinmestaruutta. Raution Kisailijat oli Suomen junioriykkönen syksyllä 2006.

Pekka Torvi on rautiolaisen painonnoston superhahmo

Raution Kisailijoiden painonnosto on noussut kukoistukseen Kisailijoiden aktiivisen puuhamiehen Pekka Torven johdolla. Vuoden 1986 tilastoissa Esa Torvi oli piirin tilastoissa 52 kilon sarjassa toisena. Piirin kymmenen parhaan joukossa olivat sarjoissaan myös Pekka Koivusipilä, Pekka Torvi ja Olavi Verronen.

Vuoden 1987 alussa Sievissä pidetyissä piirinmestaruuskilpailuissa Olli Petäistö, Esa Kivi ja Jukka Perttula nostivat Raution Kisailijoille alimpien sarjojen voiton ja Pekka Torvi oli toinen 75 kilon sarjassa. Esa Kivi nähtiin saman vuoden keväällä 17-vuotiaiden SM-kisoissa missä hän sijoittui neljänneksi. Naisten sarjoissa Raution Kisailijoiden Minna Kivi nosti vuonna 1987 piirinennätykset 60 kilon sarjassa. Esa Kivi nosti Raution Kisailijoiden urheiluhistorian ensimmäisen SM-mitalin 17-vuotiaiden kilpailuissa Helsingissä. Minna Kivi teki samana vuonna kahdeksan piirinennätystä.

Esa Kivi säilytti 1989 paikkansa SM-nostojen kolmen parhaan joukossa sijoittuen 67,5 kilon sarjassa kolmanneksi yhteistuloksella 175 kg. Anne Kivi haki syyskesällä 1989 Kisailijoille toisen SM-pronssin Lempäälässä pidetyistä SM-nostoista. Vuonna 1990 Anne Kivi oli erittäin lähellä SM-pronssia, mutta jäi pronssista 2,5 kiloa. Vuonna 1991 Anne Kivi oli viides SM-kisoissa.

1990-luku menestyksen aikaa

Katja Karhulahdesta tuli maaliskuussa 1994 Raution Kisailijoiden ensimmäinen painonnoston Suomen mestari. Kolmisen viikkoa aikaisemmin hän oli voitti peruskoululaisten Suomen mestaruuden. Katja Karhulahti palkittiin Kisailijoiden parhaana urheilijana vuonna 1994 ja 1996 ja 1997. Maaliskuussa 1995 Anne Kivi otti kaiken mahdollisen eli Suomen mestaruuden tempauksessa, työnnössä ja yhteistuloksessa. Eija Mustasaarelle kertyi kaksi hopeaa ja yksi pronssi. Katja Karhulahden saalis oli yksi hopea ja kaksi pronssia.

Vuonna 1996 Raution Kisailijat palasivat Suomen mestaruuskilpailuista kotiin mukaan yhdeksän naisten SM-mitalia. Katja Karhulahti voitti kultakamppailun ja Heidi Karhulahti pronssille. Seuran kolmas mitalisti oli Eija Mustasaari. 18-vuotiaiden SM-kisoissa Parkanossa Eija Mustasaari nosti Raution Kisailijoille hopeaa ja Katja Karhulahti pronssia. Katja Karhulahti saavutti syyskuussa 1996 Raution Kisailijoiden ensimmäisen Suomen ennätystuloksen tempaamalla 42,5 kilon sarjassa 46 kiloa.

1997 Suomen mestaruuskilpailut käytiin Rovaniemellä. Katja ja Heidi Karhulahti toivat seuralleen kaksoisvoiton 46 kilon sarjassa. Anu Linnala ja Eija Mustasaari olivat sarjoissaan neljänsinä. Katja Karhulahti nosti 1998 SM-kisoissa pronssia.Kalajoella 1999 pidetyissä 17-vuotiaiden SM-kisoissa Anu Linnala toi hopeaa.

2000-luvulla menestys jatkuu

Vuonna 2000 veteraaninostajat Juha Roukala ja Pekka Torvi yltivät sarjoissaan hopealle. Eija Mustasaari saalisti pronssia kaikissa nostomuodoissa. Yleisten sarjojen paras saavutus oli vuonna 2002 Eija Mustasaaren kolme SM-pronssia. Anu Linnala voitti 20-vuotiaiden Suomen mestaruuden Maria Koivusipilän ollessa toinen. Veteraanien SM-lavalla Juha Roukala, Pekka Torvi ja Hannu Karhula saavuttivat hopeamitalit.

Pekka Torvi saavutti syksyllä 2003 toisen veteraanien Suomen mestaruuden. Myös Juha Roukala saavutti SM-hopeaa. Hannu Karhula saavutti SM-pronssia.Raution Kisailijat voitti Oulun SM-kisoissa 2004 kymmenen SM-mitalia. Rautiolaisista nousivat palkintokorokkeelle Maria Koivusipilä, Anu Lankila, Eija Mustasaari. Raution Kisailijoiden sadannen SM-mitalin toi Juha Roukala. Eija Mustasaari voitti SM-hopeaa. Painonnoston 17-vuotiaiden SM-kisat käytiin Kalajoella. Raution Kisailijat voitti viisi SM-mitalia. 50 kilon sarjaan hallitsi ylivoimaisesti 12-vuotias Milko Tokola. Seuran menestystä täydensi yllätyspronssia nostanut Miika Tokola. Maria Koivusipilä voitti 20-vuotiaiden Suomen mestaruuden 48 kilon sarjassa ja tuli toiseksi 23-vuotiaiden sarjassa. Sami Torvi voitti 56 kilon sarjassa SM-hopeaa niin 20-vuotiaiden kuin 23-vuotiaiden sarjassa. Miika Roukala nosti 20-vuotiaissa hopealle ja 23-vuotiaissa pronssille. Tuomas Hyry otti omassa painoluokassaan SM-pronssia. Raution Kisailijoiden mitalisaldoa kasvatti Anu Linnala 23-vuotiaiden SM-hopealla.

Vuonna 2006 Raution Kisailijat saavutti yhdeksän SM-mitalia yleisessä sarjassa. Veteraanien SM-kisoista tuli kaksi SM-kultaa Juha Roukalan ja Pirjo Palosaaren toimesta. 17-vuotiaiden SM-kisoissa Johanna Hyry ja Tuomas Hyry voittivat Suomen mestaruuden.

Pirjo Palosaarelle MM-kultaa

Pirjo Palosaari saavutti syksyllä 2006 Raution Kisailijoiden historian ensimmäisen maailmanmestaruuden voittamalla Ranskassa Bordeaux`ssa 35-39-vuotiaiden painonnostossa 75 kilon sarjan kultaa.Raution Kisailijoilla on nyt 184 arvokisamitalia. Niistä 44 on kultamitaleja, 71 hopeamitaleja ja 69 pronssimitaleja. Seuralla on maailmanmestaruus, yksi Pohjoismaiden mestaruus, yksi MM-hopea, yksi EM-hopea, yksi PM-hopea, 34 SM-kultaa, 59 SM-hopeaa ja 59 SM-pronssia.

Lähdeaineisto Lauri Järvinen: Kyläseurasta punttilavojen valtiaaksi

sekä omat muistiinpanot

Simo Saari – kalajokisen painonnoston isä

Kalajokinen painonnosto sai uutta kipinää, kun Simo Saari palasi Ruotsista kotiseudulleen 1980-luvulla. Harjoituksissa alkoi käydä toistakymmentä nostajaa. Samoihin aikoihin palasi Helsingistä kotiseudulleen Harri Rahkola ja tämä nosti entisestään innostusta painonnostajien keskuudessa. Painonnostajille kirjattiinkin vuoden 1981 aikana 54 uutta piirinennätystä. Näistä Juha Roukalan osuus oli 25 ja hänen pikkuveljensä Markun 15 ja Simo Saaren 14. Seurojen välisessä pistekilpailussa Kalajoen Junkkarit nousi piirin parhaimmaksi painonnostoseuraksi. Markku Roukala nosti poikien SM-lavalla 1981 kahdeksannen sijan 44 kilon sarjassa tuloksella 72,5 (30, 42,5). Juha Roukala ylti 23-vuotiaiden SM-kisoissa viidenneksi ja paransi vuoden kuluessa yhteistulosennätystään yli 50 kiloa päätyen 100 kilon sarjassa kilomäärään 262,5 (117,5, 145). Simo Saari tuli veteraanien SM-kisoissa viidenneksi ja hallitsi piirinsä 90 kilon sarjaa yhteistuloksella 245 (107,5, 137,5). Harri Rahkola nosti hopeamitalin poliisien SM-kisoissa talvella 1982 tehden samalla ennätyksensä 230 (105, 125) 90 kilon sarjassa. Rahkola uudisti hopeansa ammattikuntansa kisoissa seuraavan kymmenen vuoden ajan. Juha Roukala saavutti saman vuoden syksyllä Suomussalmella Pohjois-Suomen mestaruuden 100 kilon sarjassa tuloksella 252,5 (110,142,5). Syksyllä 1982 aloitettu painonnostokoulu Hiihtomajalla toi lisää junioreita mukaan painonnostoon.

Ensimmäinen SM-mitali

Kalajoen Junkkarien kaikkien aikojen ensimmäinen SM-mitali painonostossa tuli marraskuussa 1983 Juha Roukalalle Porin Urheilutalolla, jossa Juha Roukala ylti 100 kilon sarjassa pronssille yhteistuloksella 280 kiloa. Ensimmäisen Suomen mestaruutensa Juha nosti 23-vuotiaiden SM-kilpailuissa 100-kilon sarjassa Porissa yhteistuloksella 292,5 kiloa.Vuoden 1987 SM-kisoissa Tampereen Pirkka-hallissa Juha Roukala nosti yhteistuloksen 325 (145, 180) kiloa ja se oli Juhan ensimmäinen yleisen sarjan Suomen mestaruus. Markku Roukala nosti samana vuonna 17-vuotiaiden Suomen mestariksi 90 kilon sarjassa tuloksella 235 (95,140). Markku paransi sarjansa tempauksen Suomen ennätystä Ruotsin Skellefteåssa Suomi-Ruotsi maaottelussa tuloksella 123 kiloa.

Vuoden 1987 Markku teki peräti 42 uutta piirinennätystä. Talvella 1988 Juha Roukala paransi piirin mestaruuskilpailuissa Sievissä ennätystään 110 kilon sarjassa yhteistuloksella 337,5 (150, 187,5) kiloa. Juha valittiin samana vuonna Suomen edustajaksi Euroopan mestaruuskilpailuihin Englannin Cardifiin. Simo Saari nosti ikäluokkansa SM-kisoissa jälleen hopeaa tuloksella 237,5 (107,5, 130).

Juha Roukala nosti suomalaisten harvoin saavuttaman 350 kilon rajan tammikuussa 1989 Turussa pidetyissä kilpailuissa. Hän nosti tempauksessa 160 kiloa ja työnnössä 190 kiloa. SM-kisoihin Juha laihdutti 100-kilon sarjaan. Samalla tulos putosi 330 kiloon, mutta se riitti selvään Suomen mestaruuteen. Junkkareiden vahva painonnostotoiminta vaikutti siihen, että Junkkarit sai järjestettäväkseen painonnoston 23-vuotiaiden SM-kisat vuonna 1989.

Menestyksen vuosikymmen

90-luku onkin sitten ollut laajalla rintamalla Junkkarien menestyksellisintä aikaa: Painonnostossa hiihtomajan punttisali on tuottanut huippunostajia kuin liukuhihnalta. Menestymisistä mainittakoon mm. pohjoismaiden ja sm-mitaleiden määrä 14 nostajan voimin on saatu yhteensä 78 kpl:tta, joista kultaisia peräti 30 kpl. Em. mitalisateen saivat aikaiseksi seuraavat nostajat: Juha Roukala, Mikko Ojala, Jorma Mattila, Heikki Niemi, Markku Roukala, Antti Vihelä, Simo Saari, Sari Heiniemi, Mika Vihelä, Hannu Niemi, Vesa Saari, Jari Matti-Niemi, Maria Saari ja Jouni Hihnala. Parhaana keskipohjalaisena seurana Kalajoen Junkkarit on palkittu 90-luvulla kaikkiaan 6 kertaa. Kalajokisen painonnoston isä on eittämättä ollut Simo Saari, joka on itsekin kolistellut puntteja peräti 5:llä vuosikymmenellä vuodesta 1957 lähtien. Maria Saari on ollut MM-edustajana vv. -98 ja –99. Heikki Niemi on esiintynyt maaotteluissa ja EM-kisoissa.

Menestys 2000-luvulla on jatkunut niin, että Kalajoesta on tullut Suomen painonnoston keskus kahden voimakkaan painonnostoseuran Kalajoen Junkkareiden ja Raution Kisailijoiden toimesta. Raution Kisailijat on saavuttanut 30.5.2007 mennessä yhteensä 184 mitalia MM-kisoissa, EM-kisoissa ja SM-kisoissa. Näistä 44 on kultamitalia, 71 hopeamitalia ja 68 pronssimitalia.

LähdeaineistoLauri Järvinen: 100 vuotta kalajokista urheilua

Kuvassa Simo Saari

Kalajoen Junkkareilla SM-mitalimenestystä

Kalajoen Junkkarit perustettiin vuonna 1930 ja hiihto on kuulunut alusta lähtien seuran päälajeihin. Junkkarien kaikkien aikojen maineikkain urheilija Jussi Kurikkala teki nuoren seuransa nimen tunnetuksi jo 1930-luvulla, jolloin hän voitti 18 kilometrin maailmanmestaruuden Puolan Zakopanessa 1939 ja kuului jo vuotta aikaisemmin Lahden MM-kisojen viestissä Suomen kultajoukkueeseen.

Kurikkala voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa 1936 pikamatkalla, mutta putosi vielä niukasti olympiajoukkueesta. Seuraavana vuonna Kurikkala kävi ensimmäiset suuret arvokisansa Ranskan Chamonix´ssa, mistä oli tuomisina MM-viestihopeaa. Chamonix´n MM-hiihtojen jälkeen Kurikkala siirtyi muutaman muun huippuhiihtäjän tavoin Iisvedelle Esa Rossin talliin, joka tarjosi mahdollisuuden kokopäiväiseen harjoitteluun ja lisäksi hyvän maaston. Aikansa kovimpiin harjoittelijoihin kuulunut Jussi Kurikkala koki pitkän uransa huippuhetket Italian Cortinassa 1941, missä hän voitti MM-kultaa 50 kilometrillä ja viestissä sekä tuli toiseksi pikamatkalla. Toisen Suomen mestaruutensa hän saavutti sotatalvena 1944 Ounasvaaran 50 kilometrillä. Toinen maailmansota vei Kurikkalalta mahdollisuuden osallistua hiihtäjänä Olympiakisoihin. Vaikea sairaus päätti hänen elämänsä vain 38-vuotiaana talvella 1951.

Jussi Kurikkalan muistokisat

Jussi Kurikkalan muistokisat ovat Kalajoella erityisesti olleet 1960-luvulla merkittävä kansallinen hiihtotapahtuma. Tuolloin voittajien joukossa olivat muun muassa Sauli Lähteenmaa, Veini Kontinen, Veikko Räsänen, Eero Kolehmainen, Unto Sorjonen, Veikko Hakulinen, Hannu Taipale, Eero Mäntyranta, Teuvo Hatunen, Esa Kujala, Elias Nygård, Heikki Torvi, Kalevi Hämäläinen, Kalevi Oikarainen, Keijo Vähäkangas, Heikki Torvi, Kuisma Taipale, Teemu Kattilakoski, Tero Similä, Kusti Kittilä. Naisten puolella voittajana on ollut myös Helena Takalo.

Junkkarihiihdon alkutaival

Junkkarien 1930-luvun ja 1940-luvun alun muita menestyneitä hiihtäjiä olivat Saima Kärjä (myöh. Siipola) ja Lauri Suni. Saima Kärjä voitti Ounasvaaralla 1938 naisten sarjan ja oli seuraavana vuonna paras myös naisten Oulun hiihdossa. Lauri Suni hiihti alkutalvella 1941 hienosti 13 sijalle Suomen MM-karsinnoissa. 1930-luvun lopulta aina 1950 luvun alkuun saakka parhaisiin junkkarihiihtäjiin kuului myös Mauno Kärjä, joka ylti päälajissaan pyöräilyssä maan parhaimmistoon ja lähelle olympiaedustusta. 1950- ja 60-luvuilla Kalajoen Junkkarien hiihtäjät eivät saavuttaneet mainittavaa valtakunnallista menestystä.

Merja Myllylän 19-20 vuotiaiden SM-pronssi talvella 1980 oli ensimmäinen merkittävä valtakunnallinen tulos sitten Jussi Kurikkalan.

Kalajoen Junkkarien kasvatti Ossi Juola kuului veljensä Veikon ohella 1960-luvun lopulla Keski-Pohjanmaan hiihtoparhaimmistoon. Kanadaan muutettuaan Ossi Juola ylti uudessa kotimaassaan useisiin veteraanihiihdon maailmanmestaruuksiin.

Arvokisamenestystä Mauno Juola nousi ensimmäiseksi Junkkarihiihdon juniorien Suomen mestariksi 1990-luvun alussa ja kuului 1993 MM-pronssia saavuttaneeseen Suomen 20-vuotiaiden viestijoukkueessa.

Mauno Juola, Janne Ojala ja Kalle Junnikkala hiihtivät puolestaan juniorien SM-viestikultaa 1992. Jokainen heistä on menestynyt myös yleisessä sarjassa; Junnikkala tosin ensisijaisesti hiihtosuunnistuksessa, missä hänellä on yksi maailmancupin osakilpailuvoittokin. Juniorien SM-viestimitalia juhlittiin myös 1993, jolloin Mauno Juolan, Veli-Matti Junnikkalan ja Janne Ojalan muodostama kolmikko saavutti pronssia. Annika Anttiroiko oli samoissa Keravan kisoissa 20-vuotiaiden viides ja viestikolmikko, johon hänen lisäkseen kuuluivat Marika Suni ja Katja Ojala tuli seitsemänneksi. Junkkarien selviytyminen miesten viestissä SM-kisojen 11. sijalle Pellossa 1993 ja yhdeksänneksi Saarijärvellä 1994 enteili sitä vahvaa nousua, joka muutamaa vuotta myöhemmin tuotti SM-viestihopeaa 1998 ja myös henkilökohtaisen SM-mitalin talvella 2000.

Junkkarien joukkueissa on vat 1990-luvun SM-viesteissä hiihtäneet seuran omat kasvatit Mauno Juola, Janne Ojala, Kalle Junnikkala, Simo Törnvall sekä muualta siirtyneet Mika Viitala, Marko Santapakka, Marko Kinnunen, Kuisma Taipale ja Kusti Kittilä.

Vantaalla 1997 Junkkarit oli jo mitalien tuntumassa tullen viidenneksi joukkueella Mauno Juola, Marko Santapakka, Kalle Junnikkala ja Janne Ojala. Seuraavana talvena Puijolla oli riemastuttavasti tuomisina viestihopeaa joukkueen ollessa muuten ennallaan, mutta Junnikkalan tilalla hiihti Marko Kinnunen, jonka loistava kolmas osuus nosti Kalajoen lopulliselle sijalleen. Seuraavana talvena sama joukkue oli Inarissa kuudes, mutta talvella 2000 jouduttiin Joensuussa tyytymään yhdeksänteen sijaan osittain varamiehisellä ryhmällä, johon kuuluivat Kusti Kittilä, Kuisma Taipale, Janne Ojala ja Marko Santapakka.

Aikaisemmalla urallaan jo viisi miesten SM-mitalia hiihtänyt ja sekä MM- että Olympiakisoissa nähty Kuisma Taipale lykki ensimmäisenä junkkarivuotena pronssille Joensuun 50 kilometrin SM-yhteislähtökisassa ja oli kaksi muuta kertaa talven SM-lähtöjen kärkikymmenikössä. Uransa parhaan ja tasaisen varman kauden 2000 hiihtänyt Marko Santapakka ylti Jyväskylän SM-hiihtojen 30 kilometrillä viidenneksi ja nousi kolme muuta kertaa kärkikymmenikköön.

Lahden 2001 MM-kisojen jälkeen käydyssä Kajaanin SM-hiihdoissa Junkkarit jäi vain 11,9 sekunnin päähän Suomen mestaruudesta joukkueellaan Mauno Juola, Marko Santapakka, Janne Ojala ja Kuisma Taipale. Kalajoki johti ankkuriosuudelle lähdettäessä, mutta Joensuun Sami Repo pystyi ohittamaan ja jättämään Kuisma Taipaleen.

Talven 2001 ensimmäsissä SM-hiihdoissa Kuopiossa Kuisma Taipale ehti vapaan 15 km:n seitsemänneksi ja Mauno Juola perinteisen 30 km:n yhdeksänneksi. Lahden SM-kisoissa Kuisma Taipale hiihti kolme yhdeksättä sijaa. Joulukuun 2001 lopulla Mikkelissä pakkanen paukkui sallitun rajamailla ja Junkkarien viestimiehistö Mauno Juola, Marko Santapakka, Hannu Oja ja Kuisma Taipale sijoittui SM-kisassa viidenneksi.

Junkkarihiihdon talven 2002 kirkkaimmat hetket koettiin Tampereen ja Mikkelin SM-ladujilla. Kuisma Taipale lykki perinteisen 15 km:n mestariksi Tampereella ja ehti takaa-ajon hopealle Mikkelissä. Huhtikuussa Taipale täydensi mitaliputkensa Virolahden SM-kisojen perinteisen 50 kilometrin yhteislähtökisan pronssilla. Talvella 2002 kilpailitiin SM-mitaleista myös Rukalla viikkoa ennen vappua. Siellä Haapajärven Kiiloja edustanut Jukka-Pekka Ojala yllätti 30 kilometrin luistelun hopeallaan.

Kuisma Taipaleen henkilökohtainen mitaliputki jatkui myös talvella 2003, jolloin hän rynni hopealle sekä Ylivieskan vapaalla 15 kilometrillö että Valkeakosken takaa-ajossa. Lisäksi hän hiihti sinä talvela SM-kisojen neljännen ja kuudennen sijan. Junkkarit palasi 2003 viestimitalistiksi Valkeakoskella kokoonpanolla Mauno Juola, Kusti Kittilä, Kuisma Taipale ja Jari Kalliokoski. Mitalin väri oli pronssinen. Lieksan sprinttiviestissä Taipale ja Kittilä ehtivä neljänneksi sekä Juola ja Kattilakoski seitsemänneksi. Kittilä ja Taipale olisi todennäköisesti voittanut kisan ilman Kittilän vaihtosekoilua.

Kuisma Taipale nähtiin junkkarivuosinaan myös olympia- ja MM-kisaedustajana. Parhaan arvokisaedustuksensa hän lykki jo 1993 Falunin MM-hiihtojen perinteisellä 30 km kilometrillä 16:nneksi. Tuolloin hän edusti Vetelin Urheilijoita. Marko Kinnunen kävi sprinttihiihtäjänä yhdet MM-kisat.

Kalajoen Junkkarit on hiihdon sinettiseura ja piiriluokittelun mukaan paras hiihtoseura Keski-Pohjanmaalla.

Kusti Kittilä viime kausien kirkkain tähti

Junkkarihiihdon tämän hetken kirkkain tähti on Pyhäjoen Yppäristä kotoisin oleva Kusti Kittilä. Hän kuuluu niihin lahjakkuuksiin, jotka oppivat hiihtämään jo ennen kävelyn jaloa taitoa. Jo äidinmaidossa Kusti sai vereensä hiihtogeenin. Äidin puolelta löytyy suvusta hiihtäjiä Haapaveden suunnalta ja isän puolelta sukuun kuuluu mm. toinen lupaava hiihtäjä Timo Toppari. Kusti on saavuttanut urallaan 14 nuorten SM -mitalia ja aikuisten SM -hiihdoista Kusti on saavuttanut yhden viestipronssin ja yhden sprintin Suomen mestaruuden. Kusti työskentelee Rajavartiolaitoksessa ja on tyytyväinen työn tarjoamiin harjoittelumahdollisuuksiin. Urheilu-uran jälkeen hän kuitenkin uskoo ajautuvansa enemmän liikunta-alalle ja talviurheilun pariin. Vuokatissa majaa pitävä hiihtäjä viihtyy Kainuun vaaramaisemissa. Kusti Kittilän uusi seura on nyt Kuhmon Ski. Kusti vaihtoi seuraa tänä vuonna.

Kusti Kittilän saavutukset

2006-07

FIS-maailmancup 167., sprintti 86.-

Düsseldorf GER 22.10.2005 sprintti 1,5 km V 30.

SM-kilpailut- Keuruu 12.1.2007 sprintti P 1.

- Pyhäjärvi 31.3.2007 10 km P 12., 1.4.2007 50 km V 15.

2005-06

FIS-maailmancup- Kuusamo 26.11.2005 15 km P 57.

2004-05

FIS maailmancup- Drammen 9.3.2005 sprintti (1 km P) 42.

- Lahti 5.3.2005 sprintti (P) 28.

SM-kilpailut

-Jämi 29.1.2005 sprintti (1,2 km P) 8.

2003-04

FIS maailmancup- Lahti FIN 5.3.2005 sprintti V 40.

SM-kilpailut

- Iisalmi 25.1.2004 30 km V 8.

-Lapua 1.2.2004 10 km P+10 km V takaa-ajo 14.

- Ounasvaara 26.3.2004 10 km V 21.

- M23 Teuva 13.3.2004 10 km P 1., 14.3.2004 15 km V 1.Ranking

- Kokonaiskisa 15.

2001-02

FIS maailmancup- 2.3.2002 Lahti 15 km V 72.

- 5.3.2002 Tukholma SWE sprintti 51.

SM-kilpailut

- Tampere 18.1.2002 sprintti V 6., 20.1.2002 15 km P 32.

- Ruka 21.4.2002 30 km V 43.

- Virolahti 7.4.2002 50 km P 39.

- M22 Hollola 10 km P 2., 10 km V 10.

Katso Kustin kuulumiset osoitteesta http://kusti.vuodatus.net/

LähdeaineistoLauri Järvinen: Jussi Kurikkala Kalajoen junkkari, ISBN 952-90-2583-1

Lauri Järvinen: 100 vuotta kalajokista urheilua, ISBN 952-90-3639-6

Suomen Hiihtoliiton arkisto
Latua Keskipohjanmaalta

Mauno Kärjä - omituiset olympiavalinnat

Kalajokinen mestaripyöräilijä Mauno Kärjä (1916 - 2004) kuului vuosina 1939-1950 Suomen pyöräilyparhaimmistoon ja hän oli myös hyvä piiritason hiihtäjä. Mauno Kärjän eno oli Juho Jaakonaho, joka edusti Suomea Tukholman olympialaisissa vuonna 1912. Mauno Kärjän parhaat kilpailuvuodet olisivat todennäköisesti ajoittuneet 1940-luvun alkuun, mutta Suomi tarvitsi miehensä puolustamaan rajojaan hyökkääjää vastaan. Marraskuun 26. päivänä 1939 Neuvostoliiton joukot ampuivat seitsemän raskaan heittimen kranaattia Mainilassa ja väittivät niiden ammutun Suomen puolelta. Valheellisin perustein Neuvostoliitto aloitti sodan Suomea vastaan 30.11.1939.

Mauno Kärjä taisteli Sakkolassa Vuoksen ja Suvannon tuntumassa, jossa puna-armeijan eteneminen pysäytettiin ankarien taistelujen jälkeen. Jatkosodassa Kärjä eteni JR 29:n joukoissa ankarien taistelujen kautta vanhalta rajalta Hyrsylästä Prääsään ja Petroskoihin ja yli Syvärin, missä alkoi pitkä asemasotavaihe. Jatkosota päättyi hänen osaltaan Lemin verisissä kamppailuissa, mutta edessä oli vielä muutaman kuukauden osallistuminen Lapin sotaan, kunnes kotiutusmääräys tuli marraskuussa 1944.

Hirmu-Manna oli kova kirimies

Mauno Kärjä voitti uransa aikana toistakymmentä piirin mestaruutta. Vuonna 1947 120 km:n pyöräily liittyi Suomen suurkisaviestiin, jonka päätösosuus oli tuo 129 km:n pyöräily. Tuohon aikaan porvoolaisilla oli useita hyviä pyöräilijöitä, joita vastaan yksinäinen susi Mauno Kärjä joutui kilpailemaan. Niinpä porvoolaiset pyrkivät kaikin keinoin taktikoimaan Mauno Kärjän pois kärkipaikalta. Porvoolaiset olivat myös johtavan urheilulehden suosiossa ja niinpä Kärjän saavutuksia väheksyttiin aiheettomasti. Hirmu-Mannan lempinimen saanut Manna Kärjä oli erittäin vahva kirimies, mutta hän pystyi monissa merkittävissä kilpailuissa irtiottoihinkin. Vuoden 1947 menestyksestään hänet palkittiin Keski-Pohjanmaan kultamitalilla.

Olympiakisat jäi haaveeksi

Mauno Kärjä oli vahva ehdokas Lontoon vuoden 1948 olympialaisiin mainiosti sujuneen kesän 1947 jälkeen. Valituksi tulleiden joukosta ei kuitenkaan Mauno Kärjän nimeä löydy, sillä valituksi tulivat Etelä-Suomen seurojen Thorvald Högström, Paul Backman ja Erkki Koskinen.Valittaessa pyöräilijöitä Lontoon olympialaisiin 1948 Suomen Pyöräilykomitea päätti järjestää kolmet katsastuskilpailut, 30.5. Myllymäellä, 6.6. Hyrylässä ja 27.6. Tammisaaressa. Katsastuksia ennen ajettiin Helsingin Pyöräilyseuran järjestämät kilpailut, jotka Porvoon Thorvald Högström voitti sekunnilla ennen Mauno Kärjää. Ensimmäiset viralliset olympiakatsastukset voitti Mauno Kärjä ennen GIF:n Bertil Corinia. Viikkoa myöhemmin Hyrylässä ajetussa toisessa katsastuksessa Mauno Kärjä keskeytti rengasrikon takia. Kilpailun voitti Thorvald Högström.

Kolmannen katsastuksen jälkeen Suomen Urheilulehti suositteli Mauno Kärjää neljäntenä miehenä Lontoon olympialaisiin Thorvald Högströmin, Paul Backmanin ja yllättäen Erkki Koskisen jälkeen. Koskisen paras sijoitus katsastuksissa oli ollut viides. Suomen Pyöräilykomitea päätti järjestää ylimääräisen katsastuksen neljännestä paikasta Helsingissä. Mauno Kärjä voitti selvästi katsastukset. Häntä ei kuitenkaan valittu olympiaedustajaksi. Tätä voidaan pitää "oikeusmurhana", sillä Mauno Kärjä ei ollut koko uransa aikana hävinnyt olympialaisiin valitulle Erkki Koskiselle.

Lähde Lauri Järvinen 100 vuotta kalajokista urheilua

Kalajoki mukana maakuntaviestissä

Keskipohjanmaan maakuntaviesti on ollut keskipohjalaisen hiihtourheilun peruskivi. Maakuntaviestiä on hiihdetty vuodesta 1952 lähtien. Kalajoen joukkueiden menestys on ollut seuraava:

Kannus 1952
Kalajoki oli B-sarjan 7. joukkueella Aale Mantila, Olli Juola, Taisto Vetoniemi, Ilmo Juola, Jouko Lahdenperä, Jouko Vierimaa ja Auvo Saari.

Pyhäjärvi 1953
Kalajoki B-sarjan 12. joukkueella Heikki Kankaanpää, Auvo Saari, Pentti Himanka, Taisto Vetoniemi, Alpo Vetoniemi ja Jorma Vierimaa.

Halsua 1954
Kalajoki ei osallistunut

Toholampi 1955
Kalajoki ei osallistunut

Reisjärvi 1956
Kalajoki B-sarjan 10. joukkueella Anton Vierimaa, Tauno Vainikainen, Urpo Rajala, Olavi Himanka, Reino Manninen, Erkki Manninen ja Jouko Lahdenperä.

Veteli 1957
Kalajoki B-sarjan 16. joukkueella Pentti Jaakkola, Unto Lyly, Juhani Ojala, Tauno Kantola, Elmeri Fors, Olli Juola ja Jorma Vierimaa.

Haapajärvi 1958
Kalajoki I-joukkue B-sarjan 9. ja II-joukkue 17. Ykkösjoukkueessa hiihtivät Reino Manninen, Pentti Jaakola, Olli Juola, Tauno Vainikainen, Vili Kuvaja, Pauli Hemminki ja Jorma Vierimaa.

Kokkola 1959
Kalajoki B-sarjan 16. joukkueella Olavi Himanka, Pentti Himanka, Edvin Hihnala, Eero Himanka, Pentti Jaakola, Erkki Manninen ja Jorma Vierimaa.

Nivala 1960
Kalajoki B-sarjan 9. joukkueella Jorma Vierimaa, Aki Himanka, Unto Lyly, Pentti Jaakola, Edvin Hihnala, Antero Vierimaa ja Reino Manninen.

Lohtaja 1961
Kalajoki B-sarjan 3. joukkueella Reino Manninen, Pentti Jaakola, Jorma Vierimaa, Olavi Himanka, Reino Siipo, Pauli Hemminki ja Raimo Siermala.

Ylivieska 1962
Kalajoki voitti B-sarjan joukkueella Reino Puskala, Aulikki Saari, Lauri Löf, Alpo Löf, Raimo Siermala, Olli Juola, Pauli Hemminki ja Olavi Himanka. Kalajoen II-joukkue 9.

Kaustinen 1963
Kalajoki A-sarjan 9. joukkueella Olavi Himanka, Eila Hihnala, Alpo Löf, Pentti Annala, Raimo Siermala, Reino Puskala, Jukka Heininen ja Lauri Löf. Kalajoen II-joukkue oli B-sarjan 13. Rautio oli B-sarjan 34.

Kinnula 1964
Kalajoki oli A-sarjan 6. joukkueella Pentti Heininen, Pentti Löf, Eila Hihnala, Jukka Heininen, Risto Annala, Jorma Vierimaa, Reino Puskala ja Veikko Juola. Kalajoen II-joukkue oli B-sarjan 12.

Kalajoki 1965
Kalajoki A-sarjan 7. joukkueella Pentti Heininen, Jorma Kättö, Eila Hihnala, Raimo Siermala, Mikko Salmi, Veikko Juola, Risto Annala ja Reino Puskala. Kalajoen II-joukkue voitti B-sarjan, Kalajoen III-joukkue oli B-sarjan 18.

Kälviä 1966
Kalajoki A-sarjan 10. joukkueella Risto Annala, Jukka Heininen, Erkki Ruhkala, Riitta Rahko, Reino Puskala, Pentti Heininen, Pentti Männistö ja Raimo Siermala. Kalajoen II-joukkue oli B-sarjan viides ja Kalajoen III-joukkue B-sarjan 17.

Perho 1967
Kalajoki A-sarjan 11. joukkueella Pertti Männistö, Riitta Rahko, Hannu Heikkinen, Risto Annala, Lauri Löf, Jorma Kättö, Veijo Juola ja Veikko Juola. Kalajoen II-joukkue oli B-sarjassa 7.

Pietarsaari 1968
Kalajoki A-sarjan 7. joukkueella Veijo Juola, Riitta Rahko, Markku Rahkola, Pertti Männistö, Ossi Juola, Mikko Heikkilä, Reino Puskala ja Veikko Juola. Männistö voitti oman osuutensa. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 4.

Kannus 1969
Kalajoki A-sarjan 7. joukkueella Veikko Juola, Pertti Männistö, Pekka Juola, Riitta Rahko, Veijo Juola, Hannu Heikkinen, Kauko Kokko ja Ossi Juola. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 17. ja III-joukkue 29.

Pyhäjärvi 1970
Kalajoki A-sarjan 13. joukkueella Veijo Juola, Riitta Rahko, Eero Joensuu, Jukka Heininen, Markku Rahkola, Reino Puskala, Veikko Juola ja Pertti Männistö. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 25. ja Raution joukkue 19.

Himanka 1971
Kalajoki A-sarjan 12. joukkueella Esa Kurikkala, Riitta Rahko, Matti Gronoff, Reino Puskala, Veijo Juola, Veikko Juola ja Pertti Männistö. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 20. ja III-joukkue 27. Rautio oli 25.

Halsua 1972
Kalajoki A-sarjan 9. joukkueella Veikko Juola, Juha Viitasalo, Riitta Rahko, Matti Gronoff, Pertti Männistö, Eero Joensuu, Esa Kurikkala ja Keijo Siipo. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 19. ja III-joukkue 24.

Kruupupyy 1973
Kalajoki A-sarjan 7. joukkueella Keijo Siipo, Juha Viitasalo, Riitta Isokääntä, Matti Gronoff, Kaarlo Salmela, Timo Rahkola, Eero Joensuu ja Aulis Harju. Kalajoen II-joukkue oli B-sarjan viides ja III-joukkue 23.

Haapajärvi 1974
Kalajoki A-sarjan 13. joukkueella Keijo Siipo, Leevi Tulasalo, Leena Saari, Pekka Rahja, Alpo Löf, Matti Gronoff, Aulis Harju ja Pentti Bäckman. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 28.

Veteli 1975
Kalajoki A-sarjan 13. joukkueella Keijo Siipo, Aulis Harju, Anne Nauha, Pekka Rahja, Unto Hihnala, Matti Gronoff, Alpo Löf ja Eero Joensuu. Keijo Siipo voitti avausosuuden hiihdon. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 28. ja III-joukkue 32.

Kokkola 1976
Kalajoki A-sarjan 15. ja putosi B-sarjaan. Joukkueessa hiihtivät Aulis Harju, Merja Myllylä, Unto Hihnala, Esko Saari, Kullervo Niemelä, Esa Alajoki, Pekka Rahja ja Alpo Löf. Kalajoen II-joukkue oli B-sarjan 36. eli viimeinen.

Sievi 1977
Kalajoki voitti B-sarjan joukkueella Keijo Siipo, Aulis Harju, Veli-Matti Saari, Merja Myllylä, Esko Saari, Väinö Saari, Pekka Rahja ja Alpo Löf. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 28.

Nivala 1978
Kalajoki A-sarjan 8. joukkueella Keijo Siipo, Merja Myllylä, Aulis Harju, Veli-Matti Saari, Väinö Saari, Ari Bäckman, Esko Saari ja Pekka Rahja. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 26.

Lohtaja 1979
Kalajoki A-sarjan 7. joukkueella Keijo Siipo, Merja Myllylä, Aulis Harju, Jukka-Pekka Ojala, Kullervo Niemelä, Hannu Rautakoski, Pekka Rahkola ja Glenn Fagerrudd. Kullervo Niemelä voitti osuutensa. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 20.

Kaustinen 1980
Kalajoki A-sarjan 8. joukkueella Glenn Fagerudd, Merja Myllylä, Keijo Siipo, Jukka-Pekka Ojala, Kullervo Niemelä, Ari Heininen, Esko Saari ja Aulis Harju. Glenn Fagerudd voitti avausosuuden. II-joukkue B-sarjan 27.

Kalajoki 1981
Kalajoki A-sarjan 9 joukkueella Keijo Siipo, Merja Myllylä, Ari Heininen, Jukka-Pekka Ojala, Tapani Ylitalo, Seppo Korpi, Reijo Kalliokoski ja Päivö Paavola. Merja Myllylä ja Jukka-Pekka Ojala voitti osuutensa. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 10. ja III-joukkue 31.

Reisjärvi 1982
Kalajoki A-sarjan 4. joukkueella Päivö Paavola, Merja Myllylä, Ari Heininen, Harri Junnikkala, Aulis Harju, Jukka-Pekka Ojala, Tapani Ylitalo ja Keijo Siipo. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 15.

Toholampi 1983
Kalajoki A-sarjan 10. joukkueella Päivö Paavola, Johanna Ylitalo, Ari Heininen, Marko Prittinen, Jukka-Pekka Ojala, Harri Junnikkala, Tapani Keskitalo ja Tapani Ylitalo. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 15. Jukka-Pekka Ojala voitti osuutensa.

Ylivieska 1984
Kalajoki A-sarjan 14. joukkueella Ari Heininen, Sari Ruhkala, Päivö Paavola, Vesa Räihälä, Jukka-Pekka Ojala, Marko Prittinen, Antero Alatyppö ja Tapani Ylitalo. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 21.

Kälviä 1985
Kalajoki ei osallistunut kovan pakkasen takia.

Perho 1986
Kalajoki voitti B-sarjan joukkueella Tapani Ylitalo, Johanna Ylitalo, Ari Heininen, Jari Nikunen, Kari Ojala, Simo Törnvall, Päivö Paavola ja Jukka-Pekka Ojala. Ari Heininen, Kari Ojala ja Jukka-Pekka Ojala voitti osuutensa. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 14.

Pietarsaari 1987
Kalajoki A-sarjan 8. joukkueella Tapani Ylitalo, Johanna Ylitalo, Ari Heininen, Simo Törnvall, Jari Niemi, Tapio Räihälä, Kari Ojala ja Jukka-Pekka Ojala. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 10.

Himanka 1988
Kalajoki A-sarjan 8. joukkueella Tapani Ylitalo, Johanna Ylitalo, Ari Heininen, Simo Törnvall, Jari Niemi, Tapio Räihälä, Kari Ojala ja Jukka-Pekka Ojala. Kalajoen II-joukue B-sarjan 10. ja III-joukkue 42.

Pedersöre 1989
Kalajoki A-sarjan 2. joukkueella Juho Prittinen, Johanna Ylitalo, Kauko Himanka, Mauno Juola, Tapani Ylitalo, Kalle Junnikkala, Simo Törnvall ja Jukka-Pekka Ojala. Mauno Juola voitti osuutensa. Kalajoen II-joukkue B-sarjan voittaja joukkueella Päivö Paavola, Pia Hihnala, Kari Ojala, Janne Ojala, Jari Nikunen, Tero Lof, Tapio Räihälä ja Antero Alatyppö.

Kannus 1990
Kalajoki A-sarjan 2. joukkueella Juho Prittinen, Janne Ojala, Kauko Himanka, Johanna Ylitalo, Tapani Ylitalo, Kalle Junnikkala, Simo Törnvall ja Jukka-Pekka Ojala. Johanna Ylitalo voitti osuutensa. Kalajoen II-joukkue voitti B-sarjan. Joukkueessa hiihtivät Päivö Paavola, Sami Alho, Tero Löf, Katja Ojala, Antero Alatyppö, Mauno Juola, Kari Ojala ja Tapio Räihälä. Mauno Juola ja Kari Ojala voittivat osuutensa.

Pyhäjärvi 1991
Kalajoki A-sarjan 4. joukkueella Juho Prittinen, Simo Törnvall, Antti Nikkarikoski, Johanna Ylitalo, Mauno Juola, Marika Suni, Kalle Junnikkala ja Jukka-Pekka Ojala. Mauno Juola voitti osuutensa. Kalajoen II-joukkue voitti B-sarjan joukkueella Kauko Himanka, Kari Ojala, Sami Alho, Katja Ojala, Janne Ojala, Minna Nuorala, Tapio Räihälä ja Tapani Ylitalo. Kalajoen III-joukkue B-sarjan 25.

Ullava 1992
Kalajoki olisi voittanut, mutta joukkueen ankkuri hiihti harhaan johtoasemassa huonojen latumerkintöjen johdosta. Kalajoen hiihto hylättiin. Joukkueessa hiihtivät Kauko Himanka, Katja Ojala, Simo Törnvall, Veli-Matti Junnikkala, Outi Simonen, Kalle Junnikkala, Janne Ojala ja Mauno Juola.
Osuusvoittajia olivat Outi Simonen ja Kalle Junnikkala. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 3. ja III-joukkue 31.

Kruunupyy 1993
Kalajoki A-sarjan 6. joukkueella Mauno Juola, Mari Siipo, Tapani Ylitalo, Mikko Laitala, Katja Ojala, Veli-Matti Junnikkala, Simo Törnvall ja Kalle Junnikkala. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 4., III-joukkue 21. ja IV-joukkue 38.

Halsua 1994
Kalajoki A-sarjan 3. joukkueella Mauno Juola, Katja Ojala, Kauko Himanka, Veli-Matti Junnikkala, Heidi Mustonen, Mikko Laitala, Simo Törnvall ja Kalle Junnikkala. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 6. ja III-joukkue 27.

Kinnula 1995
Kalajoki A-sarjan 7. joukkueella Mauno Juola, Mikko Laitala, Petteri Tuura, Janne Ojala, Pirjo Siermala, Satu Santaholma, Simo Törnvall ja Kalle Junnikkala. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 6. ja III-joukkue 25.

Uusikaarlepyy 1996
Kalajoki A-sarjan 7. joukkueella Janne Ojala, Pirjo Prittinen, Satu Santaholma, Simo Törnvall, Petteri Tuura, Kimmo Joensuu ja Mauno Juola. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 3.

Veteli 1997
Kalajoki voitti A-sarjan joukkueella Mauno Juola, Ari Pahkala, Satu Santaholma, Simo Törnvall, Kalle Junnikkala, Pirjo Prittinen, Petteri Tuura ja Janne Ojala. Kalle Junnikkala voitti osuutensa. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 2. ja III-joukkue 30.

Haapajärvi 1998
Kalajoki A-sarjan 2. joukkueella Mauno Juola, Kimmo Joensuu, Hennariikka Suni, Janne Ojala, Kalle Junnikkala, Jarkko Rajaniemi, Marika Suni ja Marko Santapakka. Kalajoen II-joukkue B-sarjan voittaja. Joukkueessa hiihtivät Kauko Himanka, Rauli Juola, Laura Oja, simo Törnvall, Veli-matti Junnikkala, Mikko Suni, Katja Ojala ja Petteri Tuura. Kalajoen III-joukkue 16.

Kaustinen 1999
Kalajoki voitti A-sarjan joukkueella Mauno Juola, Mikko Suni, Marika Suni, Marko Santapakka, Marko Kinnunen, Anna Okkonen, Aki Pahkala ja Janne Ojala. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 6. ja III-joukkue 12.

Kokkola 2000
Kalajoki A-sarjan 2. joukkueella Mauno Juola, Laura Oja, Mikko Suni, Marko Santapakka, Kalle Junnikkala, Juho Kauppila, Marika Suni ja Janne Ojala. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 16. ja III-joukkue 31.

Sievi 2001
Kalajoki A-sarjan 4. joukkueella Marko Santapakka, Joona Kurikkala, Marika Suni, Mauno Juola, Kalle Junnikkala, Jenni Vetoniemi, Mikko Suni ja Janne Ojala. Mauno Juola voitti osuutensa. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 8.

Nivala 2002
Kalajoki A-sarjan 2. joukkueella Mauno Juola, Elina Polet, Joona Kurikkala, Marko Santapakka, Hannu Oja, Marika Suni, Mikko Suni ja Janne Ojala. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 5., III joukkue 15. ja IV-joukkue 32.

Lohtaja 2003
Kalajoki A-sarjan 2. joukkueella Mauno Juola, Marika Suni, Mikko Suni, Simo Törnvall, Anu Lankila, Hannu Oja, Tapani Kärjä ja Marko Santapakka. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 5. ja III-joukkue 25.

Kalajoki 2004
Kalajoki A-sarjan 3. joukkueella Mauno Juola, Marika Suni, Joona Kurikkala, Vilma Nikula, Tapani Kärjä, Kalle Junnikkala ja Marko Santapakka. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 7. ja III-joukkue 16.

Reisjärvi 2005
Kalajoki A-sarjan 8. joukkueella Simo Törnvall, Juho Nikula, Mikko Suni, Mari Laitala, Hannu Oja, Vilma Nikula, Tapani Kärjä ja Matti Laitala. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 11.

Alavieska 2006
Kalajoki A-sarjan 6. joukkueella Mikko Suni, Tapani Kärjä, Marika Suni, Simo Törnvall, Mari Laitala, Juho Nikula, Matti Laitala ja Hannu Oja. Juho Nikula voitti osuutensa. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 19.

Luoto 2007
Kalajoki A-sarjan 2. joukkueella Tapani Kärjä, Mari Laitala, Ville Juusola, Mikko Suni, Juho Nikula, Simo Törnvall, Marika Suni ja Hannu Oja. Ville Juusola ja Juho Nikula voittivat osuutensa. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 5.

Perho 2008
Kalajoki A-sarjan kolmas joukkueella Tapani Kärjä, Ville Juusola, Marika Suni, Simo Törnvall, Markus Niemelä, Juho Nikula, Mari Laitala, Hannu Oja. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 7. Kalajoki III-joukkue B-sarjan 19.

Lähdeaineisto ja kansikuva kirjasta
Keskipohjanmaan urheilutoimitus: Rajatonta riemua, ISBN 978-952-99948-3-0

Voihan Varis!

Kaisa Varis on saanut 11.2.2008 elinikäisen kilpailukiellon Kansainväliseltä ampumahiihtoliitolta IBU:lta. Variksen tammikuussa Oberhofin maailmancupkisassa antamasta näytteestä löytyi epo-hormonia. Käry oli Variksen toinen. Kaisa Varis on molemmilla kerroilla kiistänyt syyllistyneensä dopingiin.

Kaisa Variksen ura

Virstanpylväitä hiihtäjä Kaisa Variksen uran varrelta:
- Kausi 1995-1996: Debytoi 20-vuotiaana maastohiihdon maailmancupin kilpailussa Lahden Salpausselällä maaliskuussa 1996 ja on vapaan hiihtotavan 10 km:llä 70:s.
- 1997-1998: Yltää Oslossa ensimmäisen kerran urallaan maailmancupin pisteille, 27:s.
- 1999-2000: Voittaa uransa ensimmäisen maailmancupin kilpailun Venäjän Krylatskojessa vapaan hiihtotavan 15 km:llä.
- 2000-2001: Loukkaa maailmancupkisassa joulukuussa 2000 olkapäänsä kaaduttuaan kesken kilpailun. Olkapää paranee niin, että Varis hiihtää 2001 Lahden MM-kisoissa Suomen viestijoukkueessa hopealle, mutta menettää mitalin, koska viestijoukkueeseen kuuluneet Virpi Kuitunen ja Milla Jauho (nyk. Saari) antavat positiiviset dopingnäytteet.
- 2002-2003: Sijoittuu 2003 MM-kisoissa 4x5 km:llä toiseksi ja 30 km:n vapaalla kahdeksanneksi. Sijoitukset mitätöidään, kun Varis antaa MM-kisoissa positiivisen dopingnäytteen. Näyte sisältää erytropoietiini-hormonia. Varis saa kansainväliseltä hiihtoliitolta FIS:ltä kahden vuoden kilpailukiellon, joka kestää vuoden 2005 puoliväliin.
- 2005-2006: Tähtää kilpailukieltonsa kärsittyään Torinon 2006 olympiakisoihin. Suomen olympiakomitea ei valitse Varista Torinon talvikisoihin.
- 2006-2007: Vaihtaa lajia ampumahiihtoon. Voittaa helmikuussa 2007 SM-kultaa sprinttikisassa.
- 2007-2008: Voittaa ensimmäisen maailmancup-kisansa Saksan Ruhpoldingissa 11. tammikuuta oltuaan ykkönen sprintissä. Asetetaan 24. tammikuuta väliaikaiseen kilpailukieltoon, kun käy ilmi, että Variksen antamasta dopingnäytteestä on löytynyt kiellettyä ainetta.

Maailmancup-kisan voitto

Kaisa Varis jysäytti päivän uutispommin 11.1.2008 ampumahiihdon maailmancupin sprintissä Saksan Ruhpoldingissa. Puhdas ammunta ja hyvä hiihtovauhti toivat Varikselle ensimmäisen voiton maailmancupissa.
Varis oli kilpailun jälkeen pelkkää hymyä.
- Tiesin, että minulla on mahdollisuudet tämän päivän kaltaiseen kokonaissuoritukseen. On hienoa, että tänään pystyin tekemään sen, mitä harjoituksissa olen jo osannut.

Doping-syytös

"Kansainväliseltä Ampumahiihtoliitolta saamani tiedon mukaan minuun kohdistuu dopingepäily. Tämä epäily on aiheeton ja pyynnöstäni asian käsittely jatkuu. Keskeneräisyyden vuoksi asia ei ole julkinen. Minun on sallittua tuoda julki itseeni kohdistuva epäily ja teen sen oma-aloitteisesti." Näin Kaisa Varis viestitti tiedotusvälineille doping-epäilyjen alettua. Suomen Ampumahiihtoliitto totesi osaltaan, että SAhL:n toimihenkilöt tai luottamushenkilöt eivät ole olleet missään tekemisissä asiaan johtaneissa taustoissa tai tapahtumissa.

EPO on potentiaalinen dopingaine kestävyyslajeissa, koska se parantaa merkittävästi elimistön hapenottokykyä. Myös muiden lajien urheilijoita on jäänyt kiinni EPOn käytöstä. EPOn käytön on arveltu olleen syynä useiden ammattipyöräilijöiden kuolemiin1980-luvun lopulla. EPO-annokset ovat yksilöllisiä. EPO annetaan ruiskeena joko ihon alle tai hitaasti laskimoon. EPOa annostellaan 1-7 kertaa viikossa, tavallisimmin 3 kertaa viikossa. EPOn punasolujen määrää lisäävä vaikutus kehittyy hitaasti, viikkojen kuluessa. EPOn vaikutus kestää toisaalta useita viikkoja annon lopettamisen jälkeen. Suora EPO-testi virtsasta riittää ilman verenkuvamuutosten selvittelyä osoitukseksi EPOn dopingkäytöstä. Se tehdään elektroforeettisella analyysimenetelmällä, joka erottaa elimistön oman ja lääkkeenä annetun EPOn toisistaan niiden sokeriketjujen eroavuuksien perusteella.

Jorma Punkkisen kommentti

Suomen ampumahiihtoliiton huippu-urheiluvaliokunnan puheenjohtaja ja liiton hallituksen jäsen Jarmo Punkkinen uskoo, että Kaisa Varis ei ole toiminut yksin käyttäessään EPO-hormonia.
- Kaikki viittaa siihen, että Kaisa Varis ei ole toiminut yksin. Tiedotteet on laadittu hyvin samanoloisesti kuin Val di Fiemmessä. Kaava on samantyyppinen: kiistetään, kyseenalaistetaan ja kiinnitetään huomio muihin asioihin, Punkkinen huomauttaa.
- Ja tietysti EPO-hormoni on sellainen aine, jota ei kovin paljon ole julkisesti markkinoilla eli tämä viittaa siihen, että taustalla on oltava muita henkilöitä kuin yksistään Kaisa Varis, pohtii Punkkinen.
- Taustalla on Variksen menneisyys: dopingkäry Val de Fiemmessä ja 2006 tietyt epäselvyydet testauksessa sekä valintaprosessi ennen Torinon olympialaisia. Nämä antoivat syyn epäillä, että kuvio on edelleen voimassa ja ihan puhtain eväin ei välttämättä ole urheilija liikkeellä.

Kysymyksessä on petos?

- Välittömät taloudelliset vaikutukset olivat merkittävät Variksen doping-tapauksen vuoksi. Budjettiin tuli noin 10 % lovi, ampumahiihtoliiton toiminnanjohtaja Janne Hakala huokaisee. Nyt kun käry kävi, niin liitolla on mahdollisuus periä Varikselta takaisin valmentautumis- ja kilpailukulujen lisäksi vahingonkorvauksia muun muassa liiton julkisuuskuvan tahraantumisesta.Hakala arvelee Varikselta veloitettavan yhteissumman nousevan lähelle 100 000:ta euroa. Ampumahiihtoliiton vuosibudjetti on 700 000 euroa.

Petos on rikos, jossa tekijä hankkii toista erehdyttämällä tai erehdystä hyväksikäyttämällä oikeudetonta taloudellista hyötyä ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä. Petoksesta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Erkin kommentti

Suomen hiihdon maineen puhdistamiseksi Suomen Ampumahiihtoliiton on tehtävä Kaisa Variksen dopingkärystä rikostutkintapyyntö, jossa tutkintaan ja selvitetään petosepäilyn lisäksi myös se toimiko Kaisa Varis yksin doping-asiassa. Jos asioita silotellaan ja peitellään ja katsotaan läpi sormien, niin silloin ei mielestäni ole toimittu riittävän tehokkaasti dopingin kitkemiseksi suomalaisesta urheilusta.

Kuva
Karlssonin pilakuva Helsingin Sanomissa

Pilkkalaulu Variksesta
http://www.youtube.com/watch?v=CqB_d3PAudQ

Totuus julki

Helsingin Sanomien mukaan Virpi Kuitunen ei ollut Lahden MM-kisoissa 2001 niin tietämätön Hemohes-nesteytyksen uhri, kuin hän on vakuutellut. Tätä mieltä on hiihdon entinen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö. Kuitusella oli Kyrön mukaan aikaisemmin talvella ollut ongelmia verenkuvansa kanssa, ja hän oli mitä ilmeisimmin saanut hemoglobiinia alentavaa nesteytystä. Kuitunen antoi maailmancupin kilpailussa Italian Brussonissa 16. joulukuuta 2000 hemoglobiininäytteen, joka ylitti Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) raja-arvon. Kuituselta mitattiin arvo 164, kun suurin sallittu on 160. Testitodistukseen kirjoitettiin "not allowed to start" eli ei lähtölupaa. FIS epäilee liian suuren hemoglobiiniarvon viittaavan aina dopingin, esimerkiksi epo-hormonin, käyttöön.

"Tein silloin mittaushuoneessa FIS:n Beng-Erik Bengtssonin (FIS:n maastohiihdon silloinen lajijohtaja) kanssa sellaisen sopimuksen, että Kuitunen saa pitää lähtönumeronsa ja startata, kunhan hän ei tule maaliin", Kyrö kertoi torstaina 19.6.2008 Helsingin Sanomille. Kuitunen katkaisikin tahallaan sauvansa kolmen kilometrin kohdalla ja keskeytti. Kyrön mukaan Bengtsson ja hän tekivät sopimuksen julkisuuden välttämiseksi. "Se olisi ollut ensimmäinen kerta, kun suomalaishiihtäjä jää hemoglobiinitestissä kiinni. Siihen maailman aikaan juuri ennen kotikisoja asia olisi ollut katastrofi, joten se päätettiin pimittää", Kyrö sanoi. Kuitunen kertoi tuolloin paikalla olleille suomalaistoimittajille kaatuneensa, kun hänen suksensa tökkäsi, kenties kiveen.
"Vedin ihan pylleröt. Könysin siinä kauan aikaa, eikä sauvan hajottua ollut järkeä jatkaa", siteerasi Helsingin Sanomat Kuitusta 17. joulukuuta.

Eläkkeellä oleva Bengtsson vahvistaa tehneensä Kyrön kanssa sopimuksen Kuitusen keskeyttämisestä. "Minulla on jotakin muistikuvia siitä", ruotsalainen Bengtsson sanoi torstai-iltana puhelimitse Helsingin Sanomille. "Kyllä niin tapahtui. Hän [Kuitunen] starttasi, hiihti jonkin matkaa ja keskeytti", Bengtsson lisäsi. Seuraavana päivänä Brussonin maailmancupin kilpailussa Kuitunen saavutti uransa ensimmäisen palkintopallisijoituksen maailmancupissa sijoittumalla sprintissä kolmanneksi. Tuolloin liian korkeista hemoglobiiniarvosta kiinni jäänyt oli vapaa kilpailemaan heti, kun arvo oli laskenut. Nykyisin urheilija määrättäisiin viiden päivän karanteeniin. "En muista tarkkaan, mutta erittäin todennäköisesti Kuitusta nesteytettiin kilpailujen välillä. Kysymyksessä oli kriittinen tilanne, hätätila."

Brussonin tapauksen toisen, Kyrön mukaan todellisen puolen paljasti jo tammikuussa 2004 Ilta-Sanomien toimittaja Pekka Holopainen, joka mainitsi nähneensä Kuitusen hemoglobiinin mittaustulokseen liittyvän asiapaperin.

MM-Lahdessa Hemohesistä jäi kiinni kuusi suomalaishiihtäjää, jotka kaikki saivat FIS:ltä kahden vuoden kilpailukiellon. Kuitunen halusi puhdistautua vakuuttamalla, että hän luuli saaneensa nesteytyksessä tavallista suola-sokeriliuosta, ei mitään kiellettyä ainetta. Kärähtäneistä myös Milla Jauho (nykyisin Saari) kertoi olleensa tietämätön liuoksen laadusta. Naiset vetosivat Ari-Matti Nuutilan välimiesoikeuteen. Nuutila totesi heidän saaneen kiellettyä ainetta tietämättään ja suositteli kahden vuoden sijasta vain kahden kuukauden kilpailukieltoa. FIS kuitenkin pysyi päätöksessään.
Plasmanlaajentajilla, kuten Hemohesillä, peiteltiin Kyrön mukaan Suomen hiihdossa veridopingia.
"Epo kuuluu näihin veridopingaineisiin, samoin dopingia on verensiirto omalla verellä. Käyttikö Suomen joukkue Lahdessa veridopingia, sen jokainen päätelköön itse."

Mitä tästä voi päätellä Virpi Kuitusesta? Hän oli Bengtssonin vahvistaman Kyrön väitteen mukaan mukana tällaisessa ”salaliitossa” ja sitten kaksi kuukautta myöhemmin täysin tietämätön mitä hänen suoniinsa tiputettiin. Kuinka uskottavaa se on? – En ole jutellut Virpin kanssa, joten en kommentoi. Näin sanoi Paavo M. Petäjä Keskipohjanmaa-lehdessä.

Petäjä yllytti väärään valaan?

Kyrö sanoi MTV3:n Tulosruudussa, että liiton entinen puheenjohtaja Paavo M. Petäjä yllytti häntä antamaan väärän valan Lahden vuoden 2001 kisojen dopingsotkuja käsitelleelle välimiesoikeudelle.
Kyrön mukaan hänen haluttiin kertovan oikeudelle, etteivät Virpi Kuitunen ja Milla Saari (silloinen Jauho) tienneet, että heille annettiin kiellettyä hemohes-aineita.
"Sanatarkkaan hän [Petäjä] sanoi lakimiehen kielellä tällä tavalla, että sinä et voi mitään sille, että miesten käryt tulevat olemaan tahallisia. Mutta, minun tulee todistaa sillä tavalla, viimeisenä tehtävänä Hiihtoliitossa, että tytöille tulee tuottamuksellinen tuomio", Kyrö sanoi.
Kyrön mukaan Hiihtoliitto halusi tällä tavalla saada naishiihtäjille keveämmän tuomion, sillä perusteella, etteivät nämä tienneet dopingista.
Kyrö kertoo, ettei halunnut antaa väärää valaa eli valehdella oikeudessa. Tsätä voidaan vetää se johtopäätös, että Kyrön käsityksen mukaan naiset tiesivät dopingista jo Lahdessa.
Kyrö sai välimiesoikeudelta luvan olla todistamatta asiassa, koska oli vaarassa saada itsekin syytteen. Välimiesoikeus antoi asiasta myöhemmin päätöksen, jonka mukaan naishiihtäjät eivät tienneet saaneensa kiellettyjä aineita.

Kansainvälinen katastrofi

Lahden MM-kisoissa 2001 dopingista kiinni jäivät Mika Myllylä, Jari Isometsä, Harri Kirvesniemi, Janne Immonen, Virpi Kuitunen ja Milla Jauho. Kirjassa ”Karpaasien käry” kerrotaan myös saunasopimuksesta seuraavaa: ”Menimme poikien kanssa saunaan, ja vasta siellä alkoi juttu luistaa”. Jari sanoi pojille (Kirvesniemi ja Kyrö), että tässä tilanteessa vaihtoehtoja on tasan yksi. Minä otan vastuun koko tapahtuneesta. Asiaan ei sotketa ketään muuta, ei muita hiihtäjiä, ei valmentajia eikä liittoa, sanoi Isometsä. Kun päätös oli tehty, huoneeseen tuli hetken hiljaisuus. Sen jälkeen Kyrö sanoi, että jos näin on, niin liiton on tultava jotenkin asiassa vastaan. Hän ilmoitti hoitavansa asian liiton herrojen kanssa. Näin lausuttiin salaisen saunasopimuksen alkusanat. Tuo sopimus sai konkreettisen muodon illan ja yön aikana, ja seuraavana päivänä (18.2.2001) se tehtiin kirjalliseen muotoon. Sopimuksen vahvistivat allekirjoituksillaan Hiihtoliiton silloiset lajipäällikkö Antti Leppävuori ja päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö. Sopimuksella taattiin Jari Isometsälle, että häntä ei jätetä dopingasiassa yksin. Siinä sovittiin talkoista, jotta Isometsä ei dopingista aiheutuvien taloudellisten menetysten vuoksi putoaisi tyhjän päälle.

Kyrön mukaan suomalaiset käyttivät Lahdessa veridopingia "sen kaikissa muodoissa", joka sisälsi muun muassa urheilussa kiellettyä epo-hormonia. Hän väittää, että dopingin sisäpiirissä toimi hänen aikanaan runsaat kymmenen henkilöä. Ydinryhmään kuului Kyrön mukaan maastohiihdon johtohenkilöitä ja hiihtäjiä.

Ylen Urheiluruudun haastattelussa Kyrö kertoi että, suomalaishiihtäjät rahoittivat omat dopingaineensa pääosin itse. Hänen mukaansa Hiihtoliitto kuitenkin kustansi joitain hankintoja. Kyrö arvioi, että Hiihtoliitto käytti dopingaineisiin "kymmeniätuhansia euroja".
"Wideman kertoi perättömiä" Kyrö väitti Ylelle, että Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) lääketieteellisen komitean varapuheenjohtaja Tapio Wideman antoi Suomen joukkueelle perättömiä tietoja Lahden kisojen alkua edeltäneenä iltana. Suomen joukkueessa oltiin tietoisia, että plasmanlaajentajat ovat kiellettyjä, mutta joukkueessa uskottiin, ettei ainetta testata.
Kyrön mukaan Widemanilta kysyttiin, että testataanko plasmanlaajentajia. Wideman antoi meille virheellisen vastauksen, että mitään lisätestejä ei olisi, ja plasmanlaajentajien käyttö olisi mahdollista, Kyrö sanoi.

Antidopingtoimikunnan lääketieteellisen toimikunnan puheenjohtaja Timo Seppälä muistutti Ylelle, että urheilussa kiellettyä epo-hormonia ei testattu Lahden kisoissa. Seppälän arvion mukaan Kyrön lausunto tarkoittaa sitä, että maastohiihtäjät käyttivät Lahdessa Hemohesiä (plasmanlaajentaja) ja verensiirtoa.

Piirainen komppanian päällikkö

Kyrö toimi hiihtomaajoukkueen päävalmentajana vuosina 1998-2001. Iltalehden tavoittama Kyrö sanoo, että suomalaisessa maastohiihdossa vallitsi 1990-luvulla dopingkulttuuri. Hän nimeää vuosina 1989-97 lajipäällikkönä toimineen Jari Piiraisen komppanian päälliköksi ja vuosina 1992-95 päävalmentajana ja 1997-98 lajipäällikkönä työskennelleen Pekka Vähäsöyringin vääpeliksi.
- Piirainen otti minut Hiihtoliittoon töihin ja opetti talon tavoille, Kyrö sanoo Iltalehdelle. Piirainen kiistää.

Vuonna 1995 aktiiviuransa päättänyt hiihtäjätär Pirkko Määttä ei omien sanojensa mukaan ole urallaan tiennyt mistään dopingin käyttöön viittaavasta. Hän ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että Kari-Pekka Kyrön puheet suomalaisen hiihdon systemaattisesta dopinginkäytöstä pitäisivät paikkansa.
Entinen maastohiihtojoukkueen päävalmentaja ei sulje pois mahdollisuutta, että Kyrön väitteet dopingista olisivat totta. - Urheilussa on kaikki mahdollista, Reijo Jylhä kommentoi Keskipohjanmaa-lehdelle.

Kyrö kertoi STT:lle saaneensa Hiihtoliiton dopingaineita säilytettäväkseen vuonna 1998. Hänen mukaansa aineet toi silloinen lajipäällikkö Pekka Vähäsöyrinki. Ilta-Sanomat kertoi puolestaan jo toukokuussa, että Kyrö todisti omin silmin vuonna 1997, miten mieshiihtäjän manipuloitua hemoglobiiniarvoa jouduttiin kisaa edeltävänä iltana pudottamaan verta luovuttamalla.
Kyrön mukaan tilannetta todistivat hiihtäjän ja joukkueen lääkärin lisäksi muiden muassa Vähäsöyrinki ja silloinen päävalmentaja Antti Leppävuori. Vähäsöyrinki ja Leppävuori kielsivät vuonna 1998 STT-oikeudenkäynnissä, että olisivat tienneet kasvuhormonin käytöstä Suomen hiihdossa.

Jälleen kerran dopingpyörteen silmään joutuneet Pekka Vähäsöyrinki ja Antti Leppävuori eivät tiistaina olleet julkisen sanan tavoitettavissa. Niin Vuokatin urheiluopiston rehtorina toimiva Vähäsöyrinki kuin teknologiakeskus Snowpolis Oy:n toimitusjohtaja Leppävuori tuntuivat kadonneen maan alle, kun IS:n toimittaja yritti saada miehiltä kommenttia asian uusimmista käänteistä.

Onko Petäjän luotettavuutta syytä epäillä?

Paavo M. Petäjä on 15.5.1996 antanut Ylivieskan käräjäoikeudelle lausuman ilman toimeksiantoja ja valtakirjoja, että Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän kanne on oikea. Todellisuudessa kanne oli väärä, sillä kaikki kolme kauppasopimusta mukaan luettuna kiinteistön kaupat oli purettu. APR:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin väärillä tiedoilla ja Ylivieskan käräjäoikeus teki 30.5.1996 konkurssipäätöksen Paavo M. Petäjän lausuman perusteella. Asiasta tehtiin rikostutkintapyyntö Oulun KRP.lle. Lausunnossaan KRP:lle Paavo M. Petäjä tunnustaa ettei hänellä ollut asiassa valtakirjoja eikä toimeksiantoja. Oulun KRP jätti asian tutkimatta. Paavo M. Petäjän tunnustus on valokopiona kirjassani Olet Maamme Armahin Suomenmaa sivulla 514. Näin Oulun KRP:n on syytä epäillä syyllistyneen rikollisten suojeluun sekä rikosten peittelyyn.

Hain asiassa purkua Korkeimmalta Oikeudelta. Korkein Oikeus oli päättänyt pyytää asiassa lausuntoa varatuomari Paavo M. Petäjältä 31.3.2002 mennessä. Kuultuaan Paavo M. Petäjää Korkein oikeus ei purkanut vääriä alioikeuksien päätöksiä. On siis syytä epäillä, että Paavo M.Petäjä antoi väärän lausuman Korkeimmalle oikeudelle.

Paavo M. Petäjä laittoi henkilökohtaisessa konkurssissani pesänluettelooni 100 000 markan saatavan vaikka en ole koskaan ollut velkaa Paavo M. Petäjälle. Konkurssipesänhoitajanani toimi Petäjän entinen työtoveri asianajaja Veli Päivikkö. Pesänluettelon vannontatilaisuudessa oli mukana paikalla myös Ylivieskan syyttäjä Sulo Heiskari, joka jätti syytteet nostamatta Paavo M. Petäjää vastaan.

Varatuomari Paavo M. Petäjä ei ole Suomen Asianajajaliiton jäsen. Hänellä on ollut aikaisemminkin ongelmia konkurssiasioissa. Kotkan raastuvanoikeus tuomitsi hänet 1980-luvun puolivälissä kahden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen avunannosta jatkettuun epärehellisenä velallisena tehtyyn konkurssirikokseen.

Paavo M. Petäjä lainkuuliaisuutta on syytä epäillä myös sen johdosta, että hän jäi rattijouppoudesta kiinni ja sai tuomion siitä Haapajärven käräjäoikeudessa joitakin aikoja sitten. Käräjäoikeus tuomitsi Suomen Hiihtoliiton entisen puheenjohtajan, varatuomari Paavo M.Petäjän sakkorangaistukseen rattijuopumuksesta. Hän sai 40 päiväsakkoa, yhteensä 1 200 euroa. Tuomio annettiin Ylivieskan käräjäoikeudessa Haapajärven istuntopaikalla. Petäjä omistaa lakiasiaintoimiston Haapajärvellä.
Oikeus totesi Petäjän kuljettaneen 5. tammikuuta puolen päivän aikaan yleisesti liikenteeseen käytetyllä alueella ja muualla henkilöautoa yhteensä noin 10 metrin matkan nautittuaan alkoholia niin, että hänellä on ollut ajon jälkeen 0,62 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa.
Hän kuljetti henkilöautoa ABC-huoltamon pesuhallista ulos piha-alueelle. Oikeus katsoi Petäjän syyllistyneen rattijuopumukseen eikä törkeään rattijuopumukseen, koska ajomatka oli lyhyt ja nopeus alhainen. Rikos ei myöskään aiheuttanut vaaraa toisen turvallisuudelle.
Tuomittu oli ajanut auton ulos pesuhallista, koska hänen vaimonsa ei uskaltanut ajaa pesulaitteen kautta. Petäjälle määrättiin myös ajokieltoa, joka ulottuu 6. huhtikuuta saakka

Myöskään Hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo M. Petäjän muistamattomuus hemohes-hankinnoista ei yllätä Kyröä. - Hän onkin vanha vallesmanni. Kiistää ettei muista. Kyllähän Paavo oli yleisellä tasolla hyvin jyvällä asioista. Hän ollut 30 vuotta mukana ja nähnyt monenlaista, mutta kertokoon niistä itse. Kyrö heittää Aamulehden haastattelussa. Muuten. Minkälaiset välit teillä on Mika Myllylän kanssa? – En minä tiedä, ei kai huonot eikä hyvät. Normaalit välit. Kun Myllylä äskettäin luovutti mitalinsa Haapajärven kaupungille, et ollut mukana kutsuvierastilaisuudessa. Eikö olisi ollut luontevaa että olisit ollut mukana?
– Minä olin silloin töissä (asianajotehtävissä). Ei oikeus määrää juttujen käsittelyjä sen mukaan, mikä on minun aikatauluni, sanoi Paavo M. Petäjä Keskipohjanmaan haastattelussa.

Katso

Isometsän menettetty takaa-ajohopea
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05084_1

Isometsän käry varmistui
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F00357_1

Kuitunen voittaa Lahden takaa-ajon
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05085_1

Miesten suruviesti Lahdessa
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05048_1

Naisten MM-viesti 2001
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05086_1

Toinen dopingepäily
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F00363_2

Korostan sana epäily
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F06160_1

STT kärähti dopingista
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05406_1

Kärjäoikeus antoi tuomionsa
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05406_2

Tuomiot lievenivät hovioikeudessa
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05406_3

Hiihdon doping-jutun tutkinta käynnistyi

Keskusrikospoliisi aloitti maastohiihdon dopingjutun lisätutkinnan lokakuussa. Tutkinnanjohtaja Pauli Huuskosen mukaan ensin kuullaan maastohiihdon entistä päävalmentajaa Kari-Pekka Kyröä. Muiden kuulemisesta päätetään myöhemmin. Valtakunnansyyttäjänvirasto on pyytänyt lisätutkintaa muun muassa siitä, puhuivatko asianomistajat totta STT:n dopingoikeudenkäynnissä vuosituhannen vaihteessa. STT:n silloinen päätoimittaja ja toimittaja tuomittiin sakkoihin ja korvauksiin julkisesta herjauksesta. Huuskonen on määrätty juttuun tutkijaksi, koska hän tutki myös aiemmin doping-juttua.

Kari-Pekka Kyrö perustaa näkemyksensä siihen, mitä on itse kokenut ja havainnoinut sekä prosessiin, joka alkoi Suomen Tietotoimiston alkuvuonna 1998 kirjoittamasta dopinguutisesta. Uutisessa väitettiin Hiihtoliiton olleen kiinnostunut kasvuhormonista ja yhden hiihtäjän hankkineen kasvuhormonia vuonna 1996.
- Sen uutisen tarkoittamana aikana ilman muuta oli dopingkulttuuri, Kyrö kertoi tiistaina 17.6.2008 puhelimitse STT:lle. Kyrö oli STT:n dopinguutisen aikaan Hiihtoliiton naisten valmentaja (1995-98). Hän ei omien sanojensa mukaan ollut silloin dopingissa mukana, kuten eivät sen ajan naishiihtäjätkään.
- Tulin omalla päävalmentajakaudellani (1998-2001) STT:n jutun käräjäoikeus- ja hovioikeusvaiheessa entistä varmemmaksi ja varmemmaksi siitä, että tausta ei ole ollut kunnossa.

Calgaryn olympialaiset ilman mitalia

Calgaryn olympialaisissa Suomen miehet jäivät mitaleitta. Niinpä päävalmentaja Pekka Vähäsöyringillä oli melkoiset menestyspaineet omissa kotikisoissaan. Calgaryn jälkeen Vähäsöyrinki lupasi, että Suomen miehet palaavat Lahden MM-kisoissa mitalikantaan. Lahden MM-hiihdot 1989 olivat suurta suomalaisjuhlaa. Mitaleja sateli suomalaisille aivan ihmeellistä tahtia, yhteensä kuusi kultaa, viisi hopeaa ja neljä pronssia. Suomi oli kisojen ylivoimaisesti paras hiihtomaa.

Naisten perinteisen tavan 10 kilometrillä kolme parasta oli järjestyksessä Marja-Liisa Kirvesniemi, Pirkko Määttä ja Marjo Matikainen. Kolmoisvoitto tuli myös 15 kilometrillä. Järjestys oli vain hieman erilainen – Matikainen, Kirvesniemi, Määttä. Viestijoukkue Määttä, Kirvesniemi, Jaana Savolainen ja Matikainen hiihti tietenkin kultaa. Matikainen oli kisojen hiihtokuningatar. Hän voitti yhteensä viisi mitalia. Lahden kisoista muistetaan myös Harri Kirvesniemestä, joka voitti 15 km perinteisen hiihtotavan kisan. Mitalitaistelussa oli mukana myös 31-vuotias Aki Karvonen, jonka valitseminen MM-joukkueeseen oli aiemmin herättänyt paljon arvostelua. Karvonen hävisi mitalin vain yhdeksällä sekunnilla. Harri Kirvesniemi oli 30 kilometrillä neljäs. Suomen viestijoukkue Karvonen, Kirvesniemi, Kari Ristanen ja Jari Räsänen hiihti tiukassa kilpailussa Ruotsin jälkeen hopealle.

Suomen päävalmentajana oli Jyväskylän Yliopistossa pätevöitynyt ammattimies. Mukana valmennus- ja johtotehtävissä olivat myös Juha-Pekka Turpeinen ja Antti Leppävuori. Jo vuonna 1988 tiedettiin EPO:n käytöstä, mutta siitä huolimatta KOK puuttui asiaan vasta 1994 eli kuusi vuotta myöhässä.
Maailman paras tietämys veritankkauksesta ja hemoglobiiniarvoista löytyy Suomesta. Suomen paras tietäjä löytyy Jyväskylästä. Hän on kiistellyn Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen johtaja, liikuntatieteen tohtori Heikki Rusko, joka toimi myös Falunin MM-hiihdoissa joukkueenjohtajana.

Suomen Hiihtoliiton silloinen puheenjohtaja Eino Petäjäniemi purki kumppaneilleen sydäntään. Hän kertoi, että kolme vuotta aikaisemmin valittu hiihdon uusi vastuuvalmentaja Pekka Vähäsöyrinki oli asettanut sitoumuksen ehdoksi EPO-hormonin käytön hyväksymisen hiihtäjille. Kalervo Kummola vahvisti keskustelun. Ilkka Kanerva muisti myös tapahtuneen, kirjoittaa Musta Doping-kirja.

Epäilyksen varjo hiihtäjien yllä

Lillehammerin olympialaisissa 1994 Mika Myllylä oli 30 kilometrin hiihdossa kolmas ja 50 km:n hiihdossa toinen. Suomen miesten viestijoukkue (Myllylä, Kirvesniemi, Räsänen ja Isometsä) oli kolmas. Thunderbayn MM-kisoissa 1995 miesten 10 km:n hiihdossa Mika Myllylä oli kolmas ja takaa-ajossa Jari Isometsä kolmas. Miesten viestijoukkue (Hietamäki, Kirvesniemi, Räsänen, Isometsä) oli kolmas.

Trondheimin MM-kisoissa 1997 miesten 10 km:n hiihdossa Mika Myllylä oli kolmas ja takaa-ajossa toinen. Myllylä voitti 50 km:n hiihdon maailmanmestaruuden. Suomen miesten viestijoukkue (Kirvesniemi, Myllylä, Räsänen, Isometsä) oli toinen. Hiihdon entinen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö paljastaa MTV3:n haastattelussa, että Trondheimin MM-kisojen yhteydessä tehdyssä verenluovutuksessa oli mukana koko silloinen valmennusjohto.
Piirainen kertoi Aamulehdelle, ettei ole koskaan nähnyt urheilijan nesteytystä. Kyrön mukaan väite ei pidä paikkaansa.
- Piirainen on ollut kovemmissakin paikoissa. Hän yritti heittää ovimiehenä minut ulos, kun urheilijalta otettiin Trondheimissa verta pois. Hän sanoi ovella, ettei sinulla ole tänne asiaa, Kyrö väittää.

Kyrö paljasti MTV3:lle myös Pekka Vähäsöyringiltä saamansa doping-paketin sisällön.
- Pekka soitti minulle alkuvuodesta 1998 ja sanoi, että hänellä on vähän tukalat paikat. Hän tuli kotiini Jyväskylään ja toi minulle säilytettäväksi paketin doping-aineita.
- Paketissa oli 10 ampullia ranskalaista kasvuhormonia ja 20 ampullia venäläistä Epoa, Kyrö kertoi.
- Paketin näki perheeni ja kerroin siitä ja sen sisällöstä silloin myös kahdelle muulle henkilölle.
- Olin siihen asti ulkopuolinen. Kai he ajattelivat, että on riski, mitä minä käräjillä sanon. He tuumivat, että yhteinen rikos tukkii suuni.

Naganon olympialaisissa 1998 miesten 30 km:n hiihdon kultamitalin voitti Myllylä ja hän oli 10 km:n hiihdossa kolmas. Miesten viestijoukkue (Kirvesniemi, Myllylä, Repo ja Isometsä) oli kolmas.
Kyrö toimi hiihtomaajoukkueen päävalmentajana vuosina 1998-2001. Iltalehden mukaan Kyrö sanoo, että suomalaisessa maastohiihdossa vallitsi 1990-luvulla dopingkulttuuri. Hän nimeää vuosina 1989-97 lajipäällikkönä toimineen Jari Piiraisen komppanian päälliköksi ja vuosina 1992-95 päävalmentajana ja 1997-98 lajipäällikkönä työskennelleen Pekka Vähäsöyringin vääpeliksi.
- Piirainen otti minut Hiihtoliittoon töihin ja opetti talon tavoille, Kyrö sanoo Iltalehdelle.

Piirainen on myöntänyt kuljettaneensa vuoden 1997 MM-hiihtoihin plasmanlaajentajia ja ravintoliuoksia, mutta ne eivät silloin olleet kiellettyjä aineita. Ramsaun MM-kisoissa 1999 Myllylä voitti miesten 10 km:n hiihdon ja oli takaa-ajossa toinen. Myllylä voitti sekä 30 km:n että 50 km:n maailmanmestaruuden. Ramsaussa nostettiin esiin suomalaisten käyttämä bussi, joka oli kisojen jälkeen silminnäkijöiden mukaan kuin teurastamo. Tippaa annettiin ja otettiin, mutta käryämiset jäivät toiseen kertaan.

Valehteleeko Marjo Matikainen?

Vuonna 1995 aktiiviuransa päättänyt hiihtäjätär Pirkko Määttä ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että Kari-Pekka Kyrön puheet suomalaisen hiihdon systemaattisesta dopinginkäytöstä pitäisivät paikkansa.
On syytä epäillä, että kiellettyjen aineiden käyttö hiihdossa jatkui vuosituhannen taitteessa. Lahdessa 2001 kuusi suomalaista jäi kiinni Hemohes-plasmanlaajentajien käytöstä, vaikka Kyrön mukaan liiton johtotasolta oli selvitetty, ettei ainetta testata Lahdessa.

STT:n dopingjuttu eteni vuonna 1999 Helsingin käräjäoikeuteen ja vuonna 2000 hovioikeuteen, jossa jutun kirjoittajan ja STT:n silloisen päätoimittajan tuomiot lieventyivät sakoiksi ja STT:n maksettavaksi määrätyt vahingonkorvaukset alenivat.

Hiihdon dopingia on sen jälkeen puitu muun muassa Kyrön oman salakuljetusepäilyn aikana, Lahden 2001 Hemohes-jupakan aikana sekä vuonna 2003 Kaisa Variksen jäätyä kiinni epo-hormonista Val di Fiemmen MM-hiihdoissa. Kyrö väittää Marjo Matikaisen menestyksen perustuneen dopingaineisiin ja että Matikainen valehteli STT:n jutun tutkinnassa. Nelosen uutisten silminnäkijän mukaan Matikaisen huoneessa oli epo-pullo harjoitusleirillä Sodankylässä 20 vuotta sitten. Matikainen kiisti tiedon tuoreeltaan, kun Nelonen uutisoi asian huhtikuussa 2008.

Kyrön toinen väite valehtelusta STT:n jutun tutkinnassa kohdistuu Matikaiseen Hiihtoliiton johtokunnan jäsenenä. Matikainen kuului johtokuntaan vuodesta 1990 vuoteen 2007, ja hän oli yksi niistä Hiihtoliiton johtohenkilöistä, jotka vaativat STT:ltä korvausta dopingjutun perusteella.
STT:lle Kyrö sanoi, että "STT-jutussa yksi valehtelijoista on ilman muuta ollut Marjo Matikainen, ei siitä ole minulla ollut minkäänlaista epäilystä".

Ovatko Vuokatin urheiluopiston rehtorina toimiva Vähäsöyrinki ja teknologiakeskus Snowpolis Oy:n toimitusjohtaja Antti Leppävuori keskeiset tekijät doping-jupakassa? Mikä on varatuomari Paavo M. Petäjän todellinen tietämys asioista? Onko Esko Aholla puhtaat jauhot pussissa? Tuleva oikeuskäsittely tulee paljastamaan totuuden, mikäli avainhenkilöt eivät heittäydy muistamattomiksi.

Lähdeaineisto
Kirja: Musta doping, Iltasanomat, Iltalehti, Aamulehti, MTV3, Helsingin Sanomat, STT, Nelonen