torstai 16. lokakuuta 2014

Olli Mäki – paidattakin paras



Olli Mäen ammattilaisottelu Junior Cassidya vastaan huhtikuussa 1963 päättyi Mäen pistevoittoon 2-1.

Nyrkkeilyn Euroopan mestaruus on harvinaista herkkua suomalaiselle. Olli Mäen erikoisuus on tuon arvon saavuttaminen sekä paita päällä että ilman paitaa. Kyllä EM-kulta oli ja on vaikeampi voittaa amatöörinä kuin mestaruus ammattilaisena, sanoo entinen kokkolalainen leipuri.

Olli Mäen ohjelmaan kuului sekä Prahassa 1957 että Luzernissa kaksi vuotta myöhemmin viisi ottelua 60 kilon mieslukuisessa sarjassa.A rpa järjesti amatöörinä Kokkolan Jymyä edustaneen lahjakkuuden molemmissa kisoissa heti ensimmäiselle ottelukierrokselle, mutta se ei Ollia erikoisemmin huolestuttanut, kunto kun riitti varmasti.

Tsekkkoslovakian Kultaisessa kaupungissa Mäestä tuli Suomen ensimmäinen EM-hopeamitalimies ja samalla toinen Gunnar Bärlundin ohella loppuotteluun saakka päässyt meikäläinen. Turkin Orhan Tus, Italian Ernesto Sabbati, DDR:n Harry lempio ja Länsi-Saksan Horst Herper lähtivät kehästä pistetappion kärsineinä, mutta Puolan Kazimierz Pazdzior oli loppuottelussa Ollia etevämpi. Hän oli voittanut tämän jo huhtikuisessa maaottelussa Varsovassa, joten tulos ei yllättänyt.

Luzernissa 1959 oli ensimmäinen vastustaja Luxemburgin Calude Kizinger,mutta jo toisena itse Pazdzior. Kolmas kohtaaminen ratkesi suomalaisvoittoon tuomariäänin 4-1. Mäki osasi nyt soveltaa ottelutapansa oitkän puolalaisen vastaavaan. Ottelun tasosta totesi paikallinen lehti sinä nähdyn nyrkkeilyä, jota kauniimpaa ei voida esittää. Molemmin puolin tehtiin nopeita hyökkäyksiä, salamannopeita vastaiskuja ja taitaivia väistöjä niin, että voittajan nimeäminen tuntui lähes mahdottomalta, kirjoitti lehti.

Herper tuli vastaan kaksi päivää myöhemmin. Olli voitti 5-0, kuten semifinaalissa Unkarin Ferenc Kellnerin ja sunnuntaina 31.5. loppuottelussa Bulgarian Dimitri Velinovinkin. Saman tien Mäki palkittiin kisojen parhaana.

Olli Mäki ei koskaan ole väittänyt, että Rooman kulta olisi ilman muuta ollut hänen, vaikka monen nyrkkeilyä seuranneen mielestä olisi niin voinutkin tapahtua. Pettymys TUL:n vuorenvarmasti lupaaman olympiamatkan peruuntumiseen vaikutti osaltaan siihen, että Mäki siirtyi ammattilaiseksi Askin talliin saman vuoden syksyllä. Ottelut alkoivat paidattakin lupaavasti, ja uusi suomalaisnimi noteerattiin kansainvälisille arvolistoille Euroopan kärkitiloille, parhaimmillaan kolmanneksi.

Elis Askin kunnianhimoinen suunitelma MM-ottelun järjestämisestä Mäelle toteutui liian varhain nyrkkeilijän osalta, vaikka olikin promoottorille sulka hattuun. Onhan tapaus edelleen oloissamme ainutlaatuinen. Amerikkalainen Davey Moore oli edustanut Yhdysvaltoja Helsingin olympiakisoissa, jäänyt mitalitta, mutta noussut höyhensarjan maailmanmestariksi, Hän näyt uudelle kyvylle tasoeron kovalla kädellä tyrmäämällä suomalaisen 17.8.1962 Helsingin Olympiastadionilla pääsylipun ostaineiden 23 463 katsojan pettymykseksi jo toisessa erässä.

Mäen uran jatko oli epävarma, mutta onneksi vain hetkellisesti. Kevyen välisarjan saksalainen Euroopan mestari Conny Rudhof suostui puolustamaan arvoaan vapaaehtoisesti suomalaista vastaan Helsingin Messuhallissa 14.2.1964 ja suhteellisen tasaväkisen 15 erän jälkeen titteli vaihtoi omistajaa.
Olli Mäen uran huippuottelu oli mestaruuden puolustaminen Algeriassa syntynyttä ranskalaista ”Saharan pantterina ” tunnettua Aissa Hashasia vastaan Helsingissä 5. lokakuuta 1964. Hashas ei tullut enää kahdeksanteen erään.

Olli Mäki





Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti