Kesän 1973 jälkeen
Pentti Kahma tiesi, että seuraavan vuoden EM-kisoissa Roomassa olisi
mahdollisuuksia mitaleille. Sunnitelma alkoi toteutua kuitenkin liian
hyvin: - Alkukesän jälkeen aloin pelätä, että paineet kasvavat
pian liian suuriksi. Olin voittanut Ricky Bruchin ja muut useammankin
kerran, tunnustaa Alavieskan palopäällikkö.
Tuossa tilanteessa
urheilijan paras vaihtoehto on harjoitella niin paljon, että paras
tuloskunto painuu väkisin alas. Silloin voi taistella tosissaan,
eikä paljasta välttämättä korttejaan, Vastustajat ja ennen muuta
mestaruutta odottava suuri yleisö alkavat miettiä muitakin
vaihtoehtoja. Kahma hävisi Bruchille maaottelussa. Se oli mannaa
ruotsalaisille, mutta silmänlumetta kaikki.
Rooman uuvuttava helle ei
ollut fyysisesti rasitus Kahmalle, joka saapui paikalle myöhään,
kaksi päivää ennen karsintaa. Kosteusprosentti kiusasi toisella
tapaa:
- En ollut saada kiekkoa millään oikeaan asentoon, Kädet hikosivat, pää hikois, joka paikka hikosi. Aivan veteläksi en mennyt, mutta yötkin olivat vaikeita, kun silmäkuopat vettä täynnä.
Juuri helteisen kosteuden
vuoksi finaalista tuli kaikkien aikojen pirin, neljän tunnin draama.
Kaikki kuuvasivat käsiään ja kiekkojaan loputtomiin. Kaksi
ensimmäistä loppukilpailuheittoa karkasivat Kahmalta ennen
aikojaan. Jotakin 57-58 metriä, niillä ei olisi asiaa kahdeksan
parhaan joukkoon. Kolmannella kiekko alkoi lopulta pyöriä. Johtoon:
62.28. Neljäs epäonnistui myös, mutta viides – vaikka tarkka
tulos 61,72 ei hätkäyttänytkään – antoi tunteen, että nyt
heitto alkaa kulkea.
Ennen viimeistä kierrosta
kisaa johti Helsingin 1871 mestari Ludvi Danek tuloksella 62,76. -
Viimeisen otin niin tarkasti ja varmasti kuin ikinä, etten ainakaan
astu yli tai lipsauta verkkoon. En tietenkän ollut varma että
voittaisin näin tarkasti otetuille heitoilla, mutta mahdollisuus oli
mielestäni olemassa.
63,62. Jälkeenpäin
todettiin, että heitto oli yksi täydellisimmistä suurkisojen
painessa tehdyistä. Vain Danek saattoi enää uhata suomalaisen
voittoa, Ricky oli menettänyt pelin, hän oli koko kevään
häärännyt filmauspuuhissa ja tuonut riesakseen katsomoonkin
monikymmenpäisen parven elokuvantekijöitä. Danek alistui.
Kiskaisussa ei ollut tarpeeksi pontta. - Minäkö voitin, muistelee
tauhallisena ruohikolla loikoillut Kahma miettineensä.
Hermot eivät Kahmalla
reistailleet koskaan. Siitä paras esimerkki Montrealista 1976,
vaikka Euroopan mestari jäikin kahdeksanneksi. Kun Kahma näki,
ettei kunto riitä mitaleille hän pani kaikki riskin varaan. Kahma
ei onnistunut, mutta mitä muutakaan hän olisi voinut yrittää:
jos mitali jahtaa, on sama onko neljäs, kuudes tai yhdeksäs.
Kymmenottelu oli Pentti
Kahman ensimmäinen rakkaus, vanhemman veljen Markuksen esimerkki
ilmeisesti vaikutti. - Joskus on harmittanut, etten katsonut siinä
kykyjäni. Alavieskassa ei kuitenkaan ollut kunnon harjoituspaikkoja,
tekniset lajit olisivat väkisin jääneet lapsipuolen asemaan. Ainoa
mahdollisuus olisi ollut muuttaa jonnekin urheiluopiston kupeelle,
mutta se tuntui silloisissa oloissa oudolta. Ei siihen aikaan
urheilun perässä juostu, naurahtaa Kahma.
Kykyjä, niitä olisi
ollut: 100 m hän juoksi 11,1, hyppäsi pituutta 721 vain muutamia
viikkoja ennen ensimmäistä 60 metrin kiekkokaartaan, kuulaa 18,19.
Viimeisessä ottelussaan v. 1965 tulivat pisteet 6551.
Pentti Kahma
Kahmalle EM-kiekkokultaa
Pentti
Kahma – Euroopan mestari
Alavieskan Viri
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Pikku korjaus vain: Kahma oli Montralissa kuudes, ei kahdeksas.
VastaaPoista