Sotavuodet eivät
katkaisseet Kelpo Gröndahlin painiharrastusta ( kuvassa keskellå). Asemasotavaihe salli
kilpailemisen mm. Tukholmassa 1943, jonne Gröndahl lähti yhtenä
joukkueesta
Satamatyömies Selim
Gröndahlin pojalle Kelpolle TUL:n seura oli itsestään selvyys.
Painia harrastaneen isä-Selimin edustama Reposaaren Kisa
lopetettiin, kun sen katsottiin olevan liian punainen. Kisan tuhkasta
nousi 1933 Reposaaren Kunto, ja tuollooin paini ilmaisi vavhvaksi
kehittyneen Gröndahlin mukaansa.
Kului 13 vuotta, kunnes
Kelpo kehittyi kypsäksi voittamaan Suomen mestaruuden. Välirauhan
aikana asevelvollisuutensa suorittanut reposaarelainen palveli
jatkosodassa Karhumäessä. Siellä oli asemasodan aikana tilaisuus
harjoitteluun. Tuberkuloosi jarrutti hieman kehitystä –
kaularauhaset joutuivat irurgin veitsen kohteeksi- mutta hammasta
purren Pohjanlahden kalastaja harjoitteli entistä lujemmin.
Vuoksenniskan SM-kisoissa 1946 Kelpo Gröndahl sai raskaimmassa
sarjassa ensimmäisen mestaruutensa.
Kansainvälinen
painiliitto elpyi hitaasti sodan raunioista. EM-kisoihin tuli
kahdeksan vuoden tauko ennen kuin Prahassa vuonna 1947 vihdoin
päästiin mittelemään maanosan mestaruuksista
kreikkalaisroomalaisessa painissa. Suomi, entinen painin suurvalta,
sai nyt kaikkien raskaiden koettelemustan jälkeen karvaasti todeta,
että vain kaksi pronssia lohkesi meikäläisille uroille Moldaun
rannalta. Kelpo Gröndahl opiskeli pohjamutien kautta kansainväista
meininkiä: kaksi tappiota ja suihkuun. Mutta sisu kasvoi.
Lontoon 1948
olympialaisissa SKP:n Reposaaren osaston puheenjohtaja oli päättänyt
edetä paljon pitemmälle kuin surkeasti sujuneiella Prahan matkalla.
Sarjassa alle 87 kg Italian Umberto Silvasti läht avauskierroksella
matolta kylkiluitaan pidellen ennen täyttä aikaa. Tanskan Lauritsen
keikahti selälleen, ja Itävallan Enzinger hyytyi hänkin
härkäimäisen vahvan suomalaisvääntäjän käsittelyssä.
Loppuottelussa vastakkaiseen nurkkaan asettui painimahti Ruotsin
Karl-Erik Nilsson, joka oli edennyt niin ikään vakuuttavasti
loppuotteluun.
Kelpo Gröndahlin vahvin
liike oli ristivyöheitto, mutta Nilsson oli niin tasavertainen
vastustaja, että tässä ottelussa oli turha odottaa näyttäviä
miehen paiskomisia. Isot vahvat jässikät kyttäsivät toisiaan.
Nilsson nyki käsistä ja niskasta – saikin kerran suomalaisen
alleen, mutta ei matossa saanut mitään aikaiseksi.
Vuoromattopainin aikana
näytti, että Gröndahö väkevimmillä vääntöyrityksillään sai
tuomarit puolelleen, mutta niin vain kaikki kolem arvostelutuomaria
sytyttivät lopulta merkkivalon Nilssonin puolelle. Suomalaiset
olivat äärettömän pettyneitä. Siivalkoisin silmin katsottuna
työvoiton piti tulla Gröndahlille.
Kahden vuoden kuluttua
kasianvälinen painiliitto hylkäsi vanhan käytännön ja siirtyi
käyttämään pisteytystä, jolloin jokainen pystyi paremmin
päättelemään ottelun voittajan.
Vuoden 1950 MM-kisat
käytiin Tukholmassa. Maailmanmestaruuskisoissa oli pidetty 28 vuoden
tauko – edellisissä mittelöissä Suomi vei puolet mestaruuksista.
Nyt käytiin yhdet tois kamppailut jo kotimaassa, ja taas nousi esiin
politiikka. TUL:n miehet saivat todeta harjoitelleensa turhaan. Kelpo
Gröndahlikin oli kovimmassa kunnossa kuin koskaan, mutta
Ruotsi-laivaan ei Gröndahlin tie vienyt.
Ennen Helsingin
olympiakisoja 1952 Gröndahlin vanhat tuberkuloosivaivat muistuttivat
ikävällä tavalla itsestään, ja karsinnoissa mies näytti
asiantuntijoiden silmissä entiseltä painijalta. Mutta sisu ei
antanut myöten. Helsingissä avauskierroksella sai Luxenburgin Josph
Schummes kyytiä syliheitolla – aikaa kului vain 3.30. Saksan Max
Leichter ei kastunut, mutta selvä työvoitto kuului
Gröndahlille.Italian Silvestri nousi matosta Kelpon bravuuriheitolla
ristivyöstä ja ppätyi lapaluilleen Kisahallin molskin pintaan.
Sitten Grönfahlin tielle asettui vanha kilpakumppani , Lontoon
voittaja Karl-Erik Nilssoon. Gröndahl sai muutaman kerran
ruotsalaisen ahtaalle matossa ja voitti mahdollisimman niukasti 2-1.
Loppuottelussa Kelp
Gröndah kohtasi Neuvostoliiton väkivahvan Salva Tsihladzen.
Georgialaisyntyinen, tiukkakatseinen Tsihladze yritti
kravattiheitolla, takavyöstä, mutta pisteitä ei irronnut. Gröndahl
pysyi kylmän rauhallisena, varoi riskiliikkeitä, mutta teki
kuitenkin koko ajan aktiivista työtä. Kongi päätti ottelun,
tuomareiden pisteet niukat 2-1 ja voittaja on Kelpo Gröndahl.
Ennen kuin Tsihladze ehti
nostaa rehdisti kättään onnitallakseen voittajaansa kaapattiin
Gröndahl jo kultatuoliin ja kiikutettiin kunniakierrokselle. Kelpo
ei jäänyt juhlimaaan voittoaan Helsinkiin, vaan paineli samantien
junalla perheensa luoksen Vaasaan.
Vuonna 1953 painittiin
MM-mitaleista helteisessä Napolissa. Kelpo Gröndahl eteni
vakuuttavasti loppuotteluun saakka, mutta Neuvostoliittoa edustava
Viron August Engles oli selvästi parempi. Napolin jälkeen Gröndahl
oli lähdössä Bukarestiin kansainväliselle nuorisofestivaaleille.
TUL:n sosisaalidemokraatit olivat matkaan vastaan, mutta kiellosta
huolimatta Kelpo matkusti Romaniaan. Siitä hyvästä TUL asetti
kultamitalistin kilpailukieltoon. 33-vuotiaan Gröndahlin mitta alkoi
olla täysi. Harjoittelu ei enää maistunut, työ sen sijaan kyllä,
sillä mies sai Porin satamanvalvojan viran. Lähes kylmiltään hän
kuitenkin voitti vielä Suomen mestaruudet 1954 ja 1955, mutta
olympiakarsinnat näyttivät, että aika oli ajanut jo painijan ohi –
oli edessä painitrikoiden lopullinen riisuminen.
Kelpo Gröndahlista tuli
aikansa työväenluokan sankari. Ensin hänet valittiin Porin
kaupunginvaltuustoon vielä aktiiviurheilijana, sitten SKDL:n
edustajana presidentin valitsijamieheksi 1956 ja lopulta
kansanedustajaksi 1962 kahdeksi kaudeksi. Parlamentaarikon ura ei
tosin häntä innostanut, sillä Gröndahl ei tiettävästi käyttänyt
yhtään ainoasta puheenvuoroa eduskunnan suuressa salissa.
Kelpo Gröndahl
Kelpo Gröndahl – Yle
arkisto
Muistolaatta
Helsingin olympialaiset
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti