Heikki Savolainen – kaikken aikojen paras?

Heikki Savolaista pidettiin Lontoon kisojen aikana veteraanina. 40-vuotiaan olympiavoittajan rahkeet kestivät kuitenkin seuraaviin kisoihin, Helsinkiin, jossa hän sai pronssia.

Ainakin olympiauran pituudessa Heikki Savolainen hakkaa useimmat urheilijat. Hän kävi vuosina 1928-52 viidet olympiakisat, vaikka maailmanpalo peruutti kisat 1940 ja 1944.

Myös mitalien määrä on tänä päivänä uskomaton, kun puhutaan suomalaisesta voimistelusta. Savolainen saavutti urallaan yhdksän olympiamitalia. Näistä kaksi oli kultaa.

Savolainen aloitti kilpailu-uransa 17-vuotiaana Joensuussa vuonna 1924. SM-kisoihin Savolainen uskaltautui seuraavan vuonna, siis vasta 18-vuotiaana. Voimistelija Savolaisesta tuli varsinaisesti vasta 1931, kun Pariisissa pidettiin MM-kisat. Savolainen voitti MM-kisoissa 15-ottelun mestaruuden, mitä hän pitää komean uransa parhaana saavutuksena yhdeksästä olympiamitalista huolimatta.

Savolainen voitti ennen MM-kisoja Italiassa kaikki Euroopan huiput ja tunsi olevansa kovassaiskussa, Toiveet ennen mestaruuskisoja olivat korkealla. Silti Voimisteluliitto ei ollut lähettänyt häntä kisoihin. Liitto taipui vasta kansan painostuksesta ja seuraväen ja paikallisen sanomalehden kerättyä matkarahat.

MM-kisamatkan ratkettua onnellisesti Savolaiselle jäi vain neljä viikkoa aikaa harjoitella kisojen pakolliset liikkeet. Se ei ole kovin paljon. Kun hänellä ei vieläkään ollut oman liittonsa tukea ja kannustusta, ei mielikään ollut tässä vaiheessa kovin korkealla. Silti Savolainen päätti yrittää. Hän jätti lääkärin työt ja jäi neljäksi viikoksi kokopäiväurheilijaksi.

-23-vuotiaana jaksaa harjoitella yllättävän paljon, muistelee Savolainen viimeistelyjakson kovaa urakkaansa. Tässä vaiheessa Voimisteluliittokin lopulta heräsi. Se päätti lähettää kisoihin toisenkin miehen. Savolainen sai Pariisin markakumppanikseen Birger Srenmanin.

MM-voimistleun 15-ottelussa oli 12 voimistelulajia. Lisäksi pisteitä tuli 100 metrin juoksusta, kuulantyännöstä ja korkeushypystä. Urakka oli erikoinen ja haastava, mutta Savolaiselle vanhana yleisurheilijana sopiva. Kun vielä kisa vietiin yhdessä päivässä läpi kovassa helteessä, suomaisen mahdollisuudet vain paranivat.

• Kunt olli todella kovalla koetukselle. Onneksi minulla sitä oli. Voitin maailmanmestaruuden puolentoista pisteen erolla.

Vaikka kilpailussa tuli voitto, kultamitali ei vielä ollut varma. Savolaista vastaan tehtiin protesti. Se hylättiin vasta konsuli Kaarlo Brusiinin sinnikkään taistelun ansioista. Heinäkuussa pidetyn MM-klpailun kultamitali tuli postissa joulun jälkeen.

• Harmitti, kun oman liitto ei tässäkään asiassa tehnyt mitään. Monelle jäi pitkäksi aikaa käsitys, että tsekkoslovakilainen voimistelija oli mestari ja minut hylättiin.

Sen sijaan kaikista käymistään olympialaisista Savolaisella on mukavat muistot. - Los Angeles 1932 oli erittäin miellyttävä tapahtuma. Elämä kisakylässä oli hienoa ja itse kisat todella lämminhenkiset. Amerikkalaiset pitivät hyvin vieraitaan.

• Berliini 1936 toi olympiahistorian paremmin esille kuin mikään muu kisakaupunki. Käynti myöhemmin antiikin olympialaisten todellisilla kilpailupaikoilla oli sen jälkeen sellainen kokemus, että paikat piti kiertää kahdesti, vaikka tavallinen turisti uskoo ne kerralla.
• Helsingin kisat 1952 olivat sitten ehkä kaikkein parhaimmin järjestetyt. Ne olivat hienostuneet kisat, kaupallisuudesta ja markkinatunnelmasta ei ollut tietoakaan.

Savolaisen ura huipentui Lontoossa 1948. Hän voitti olympiakultaa hevosella ja joukkuekilpailussa. Ilman loukkaantumista hän olisi kilpaillut myös 12-ottelun mitaleista. Savolaine loukkasi varpaansa pari päivää ennen kisojen alkua painimatolla. - Se oli niin kipeä, ettå paikallinen lääkäri kielsi kokonaan liikkkumisen. Hän ei ollut millään uskoa, että osallistun muutaman päivän päästä olympialaisiin, Savolainen kertoo.

Toisenlainen uran huipennus tuli neljä vuotta myöhemmin Helsingissä. Savolainen pääsi 44-vuotiaana vannomaan olympiavala. - Se oli suuri ja velvoittava kunniatehtävä. Kertasin koko olympiahistorian, kun valmistauduin tuohon tehtävään. Olympiavalaa edelsi yllättävä kohtaus. Puhujakorokkeelle juoksi valkopukuinen nainen, rauhanenkeli, kuten myöhemmin sanottii, joka ehti lausua kolme sanaa, ennen kuin Erik von Frenckell talutti hänet käsipuolessaan tyylikkäästi katsomoon.

Heikki Savolainen muistaa olympiavalan vannomishetken elävästi. - Se oli juhlahetki elämässä. Tunsin, että voin vannoa valan siinä kuin muutkin. Olinpuhdas amatööri, jota suinkaan kaikki muut lippujensa takana stadon nurmella seisoneet urhelijat eivät olleet.

Heikki Savolainen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Savolainen_(urheilija)

Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 1 ISBN 951-31-8905-35