Rekki oli Einari
Teräsvirran paras teline.
Einari Teräsvirta oli
vasta 17-vuotias, kun hän pääsi unelmamatkalle, olympiakisoihin
Los Angelesiin, osanottajana. Kuopus myös piti pintansa, sillä hän
palasi kotiin kahden pronssimitalin kera. Ensimmäisen Teräsvirta
sai mielitelineeltään rekiltä, toisen joukkuekilpailusta, vaikka
Suomen joukkueen panosta heikensi Make Uosikkisen ikävä
olkapäävamma.
Rekkikilpailu
voimisteltiin kahdessa osassa. Teräsvirta jopa voitti ensimmäisen
osan: - Molemmissa liikkeissä sai olla enintään kolmen samanlaista
osaa. Ensimmäiseen tein normaalit liikkeeni ja voitin sen aika
reilusti. Toiseen minulle ei oikein jäänyt pelivaraa. Liike oli
aika helppo ja hävisin amerikkalaiselle Dallas Bitslerille lopussa
enennän kuin olin alussa voittanut. Hopeakin oli tyrkyllä, kun
Teräsvirta ja Heikki Savolainen päätyivät samaan pistemäärään.
- Sääntöjen mukaan olisimme joutuneet uusimaan hopeasta, mutta
Heikillä oli vielä hevonen tekemättä. Uusinta olisi kyllä
sopinut minulle, kun olisin voinut taas tehdä paremman liikkeeni.
Mutta Teräsvirta suostui
suomalaisjohtajien ehdotukseen, että tuomarit saavat ratkaista. He
saivat äänin 2-1 Savolaisen paremmaksi. Lähellä oli kolmaskin
olympiapronssi, sillä hypyissä Teräsvirta oli varsinaisen
kilpailun kolmas yhdessä USA:n Carmichaelin kanssa. Tämän uusinnan
Teräsvirta hävisi. Teräsvirta oli mitaleistaan ikionnellinen: -
Nuori kun olin eikä minulta etkäteen mitään odotettu.
Teräsvirta oli rekillä
aika tekijä, mutta harjoitukset olivatkin alkaneet varhain isän
kotiportin kivien tueksi rippustamalla rautatangolla. Kun pylväät
aikanaan alkoivat pahasti heilua, isä rakensi jo ”oikean” rekin
piharakennuksen seinän varaan. Varsinaisen voimistelukoulutuksensa
Teräsvirta sai Viipurin Reippaassa, ”Jyrä” Nykäsen kuulussa
opissa.
- En ollut kunnossa. Opiskelin arkkitehdiksi ja olin kesän rakennustyömaalla harjoittelijana. Jouduin muurarin apulaiseksi, ”rappariksi”, enkä osannut varoa kalkkia ja vettä. Juuri ennen olympiakisoja en voinut käsieni vuoksi harjoitella pariin viikkoon. Suomen joukkuepronssimiehistöstä Teräsvirta putosi äärimmäisen niukasti (29:2) ja jäi rekilläkin 12. tilalle.
Lontoossa 1948 Teräsvirta
oli elämänsä vedossa. - Ehkä parhaimmillani, vaikka ikää olikn
jo kertynyt. Sotavuodet eivät nujertaneet voimisteluharrastusta,
sillä Teräsvirta pääsi asemasotavaiheen ajaksi Karhumäkeen
rakennustoimiston päälliköksi. - Tweimme paikallisen parantolan
tiloihin voimistelusalin, jossa oli vallan hyvä harjoitella.
Voimistelunopettaja Olavi
Rove komennettiin johtamaan tätä ”urheiluopistoa” Lontoon
kultamitalijoukkueesta Karhumäessä palveli Teräsvirran lisäksi
ainakin Ale Saarvala. Teräsvirraan vei Lontooseen
velvollisuudentunto; sodasta toipuvan maan urheilu vaati
”uhrautumaan”. - Valmistautumiseni taisi olla eräänlaista
työpaikkaharjoittelua. Puhelimessa ollessani tein aina etuvaakaa
ovenpielessä. Siihen aikaan olin paljon puhelimessa, naurahtaa
Teräsvirta. Voimisteluharjoituksia oli kolmesti viikossa.
Välipäivinä hän kävi lenkillä ja kulki työmatkat
polkupyörällä.
Yleiskilpailussa
Teräsvirta oli 12.s, jonka hän arvostaa paremmaksi kuin Los
Angelesin saavutukset. Lontoossa oli sentään yli 160 osanottajaa. -
Ainoan virheeni tein nojapuilla, pieni kolahdus pudotti pistemäärän
9,5:een. Kiperimmän tilanteensa Teräsvirta koki taas kerran
hevoselle, heikoimmalla telineellään. Vamman rustottamat ranteet
eivät taipuneet tarpeeksi. - Liikkeeni katkesi usein ja jännitin
sitä aika tavalla. Pakollisen liikkeen sai kuitenkin onneksi uusia.
Se sujui hyvin.
Rekillä Teräsvirta teki
alastulona merimiesvoltin koko kierteellä. Se oli uutta silloin. -
Ilmeisesti ensimmäinen arvokisoissa … Mutta käsi hipasi lattiaa
alastulossa. En tiedä paljonko se vei pisteitä; sain siitä silti
9,6. Silloin tuli mieleen, että jos olisin jättänyt kierteen pois.
Ei sitä siellä olisi kukaan kaivannut ja olisin voinut saada pari
kymenystä pisteitä lisää.
Teräsvirta jäi
kahdeksanneksi, kymmenyksen päähän neljän miehen jakamasta
neljännestä tilasta. Lontoon joukkue oli hyvä, huipputasainen,
kuvailee Teräsvirta.
Veikko Huhtanen voitti,
Paavo Aaltonen oli kolmas, Kalevi Laitinen kahdeksas, Rove kymmenes,
Teräsvirta 12.s, Heikki Savolainen 14.s ja Saarvala 17.s ja vain
Sulo Salmi jäi 31:nneksi. Erot olivat pieniä.
- Tyänjohtaja Huhtanen oli tähdenlento, mies ja joukkueen ”vahva poika”. Molemmat vaihtoivat myöhemmin liittoa. Huhtanen kävi kysymässä mielipidettäni ja kertoi, että hänelle oli luvattu 1000 mk. Rahan tarjoaja, voimistelun yhteistyötoimikunnassa myöhemmin istunut TUL:n Kalle Lehtinen naureskeli, miten Voimisteluliitto ei kyennyt pitämään miehiään.
Arkkitehtuuri ja
voimistelu sopivat hyvin yhteen, sanoo Einari Teräsvirta. -
Molemmissa tavoitellaan tiettyä kauneutta ja taiteellisuutta.
Teräsvirran päätyöksi mainitaan mielellään Helsingin Hotelli
Marski, mutta arkkitehti itse on eri mieltä. - Ei töitä sillä
tavalla pane edes järjestykseen. Itse arvostan eniten Mielahden
lääketieteellistä laitosta. Valtion virastotaloa Kalastajatorpalla
pidän myös aika hyvänä. Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen
ja hammaslääketieteen laitokset Teräsvirta luettelee seuraavina.
Alkolle Teräsvirta on tehnyt Salmisaareen mm. Itämeren talon.
Urheilulle Teräsvirta on
pirtänyt mm. Töölön urheilutalon ja siihen liittyvän TVK:n
talon. Uimahalleja löytyy mm. Kotkasta, Hämeenlinnasta, Imatralta,
Kauniaisista, Maarianhaminasta, Kokkolassa on nuoriso- ja
urheilutalo.
Einari Teräsvirta ehti
tehdä urheilun historiaa myös ponnahduslautahypyissä. Hän voitti
Suomen mestaruuden ensimmäisissä kilpailuissaan. - Ilmari
Niemeläinen tuli Viipuriin kaksi viikkoa ennen SM-kisoja
harjoittelemaan. Minä hyppäsin seuraksi muutaman helpomman
puolentoistavoltin hypyn. Niemeläinen alkoi kysellä, tulenko
kilpailuun. Vastasin, etten osaa hyppyjä riittävästi.
Harjoitellaan, tuumari Niemeläinen ja niin aloitimme.
- Kun pakolliset oli hypätty, olin kuudes. Kun jatkoimme, edellä olijat alkoivat epäonnistua. Lopulta olin kärjessä, ei tarvinnut kuin odotella muiden epäonnistumisia, nauraa Teräsvirta.
Teräsvirta houkuteltiin
kesällä 1939 akateemisiin MM-kisoihin Monte Carloon. Hän sijoittui
kolmanneksi, mutta se unontui paluumatkalla. - Saimme Monte Carloon
tiedon, että Suomessa on liikekannallepano. Tieto osoittautui
vääräksi, mutta minulle tuli kiire päästä Suomeen. Hyppäsin
Stettiniin menevään junaan.
- Saksassa oli liikekannallepano.Junat olivat täynnä sotilaita. Hitlerin progandakoneisto oli täydessä työssä. Kun Teräsvirta viimein saapui Helsinkiin laivalla Stettinistä, kadulla myytiin sähkösanomaa: Saksa oli hyökännyt Puolaan.
Einari Teräsvirta
Lähdeaineisto:
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti