Maggie Kalka istuutui
kanottiin ensimmäisen kerran 17-vuotiaana ja osoittautui heti tämä
lajin taitajaksi. Voitot seurasivat toisiaan ensimmäisestä
startista lähtien; valitettavasti vain kilpailutoiminta – myös
kansainvälinen – oli vielä vähäistä. Melonta oli mukana
olympialaisissa vasta vuonna 1936 Berliinissä. Suomen mestaruudesta
alettiin kilpailla v. 1937, ja siitä lähtien vuoteen 1940 saakka
naisten mestarin nimi oli aina sama: Maggie Kalka, Drumsö
Kanotisteria, Helsinki, Lauttasaari.
Kanotti ja melat Kalkalle
valmisti koko hänen uransa ajan oma aviomies, Harry Kalka. Vuonna
1940 Kalka revähdytti käsivartensa niin pahasti, että melonta oli
jätettävä. Sitä ennen hän kuitenkin ehti tehdä yhden mainteon,
joka säilyy Suomen urheilun historiassa: hän voitti ensimmäisenä
suomalaisena melonnan maailmanmestaruuden. Kisat järjestettiin v.
1938 Vaxhomissa Tukholman lähellä, ja naisten 600 m:n
kajakkiyksikkö oli ohjelmassa 8. elokuuta. Kilpailusta ei puuttunut
vauhtia eikä väriä, sillä sen päätyttyä Suomen joukkue jätti
protestin Tsekkoslovakian Pavlisovaa vastaan. Tämä oli melonnut
Suomen 25-vuotiaan Kalkan tielle ja näin tullut estäneeksi hänen
menoaan.
Suomen protesti meni läpi,
ja Kalkasta tuli maailmanmestari. Muilla kilpailumatkoila ei ollut
mitään sanomista näiden kahden vauhtiin. Pitää muistaa, että
tuohon aikaan ratoja ei ollut vielä merkitty, ja pitemmillä
matkoilla peesaaminenkin oli joittakin määrin hyväksyttyä. Maggie
Kalkan muita melontasaavutuksia ovat Lauttasaaren ympärimelonnan
ylivoimainen voitto v. 1939 ja PM-kilpailujen hopea v.1939.
Miekkailijana uran
kohokohta sijoittuu v. 1952 Helsingin olympialaisiin, joissa hän oli
naisten floretin alkuerässä 5.s SM:n Maggie voitti kolmesti.
Maggie Kalka
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit I 951-31-8904-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti