Kondrad Huber – haulikon massiivinen mestari

Suomi oli valinnut kuusihenkisen joukkueen haulikkoammuntakilpailuihin VIII olympiadin kisoihin Ranskan pääkaupunkiin vuonna 1924. Ampumarata sijaitsi Issy-les-Moulinaux`n kukkulalla Versailles`n radan varressa. Pariisin esikaupunkialueella. Suomi on joukkuekilpailun varsinaisen kilpailupäivän jälkeen varmistanut itselleen jo olympiamitalin sijoituttuaan toiseksi yhdessä Kanadan kanssa yhteispistein 360. Kultamitalijoukkue on Yhdysvallat 362 osumalla. Henkilökohtaisesti tarkin mapuja Suomella on ollut 31-vuotias helsinkiläinen Konnin Huber 94 osumalla.

Uusinta hopea- ja pronssimitalisijoituksesta ammutaan maanantaiaamuna 7. heinäkuuta, ja siinä Kanada osoittautuu täpärästi paremmaksi osumin 36-35. Suomen pronssijoukkueessa ampuvat Konni Huber (94/100), hänen nuorempi veljensä Robert Huber (92), Werner Ekaman (91) ja Robert Tikkanen (83). Joukkueeseen kuuluvat myös Gerog Nordblad (80) ja Magnus Wegelius (79), mutta heidän pisteitään ei lasketa lopputuloksiin, ja he jäävät ilman olympiamitalia. Wegelius on todellinen olympiaveteraani, sillä hän on ollut saavuttamassa Suomelle voimistelun olympiapronssia Lontoossa 1908 ja kolmea ammunnan joukkuemitalia Antverpenissä 1920.

Haulikon henkilökohtainen kilpailu ammutaan pian joukkueuusintojen jälkeen. Suomen ykkösmies on jälleen Konni Huber, joka laukoo kolmannessa sarjassa kaksi ohilaukausta, mutta saa muissa sarjoissa kaikki kiekot alas ja lopputuloksen 98 osumaa – se on uusi olympiaennätys.

Tiukassa kilpailussa samaan pistemäärään pääsee Unkarin Gyula Halasy, joten kultamitalista joudutaan suorittamaan uusinta. Sinna kaikki kiekot pudottanut Halasy on onnekkaampii, sillä Huber menettää heti ensimmäisen kiekon ja samalla kultamitalin ampumatta lainkaan, kun aurinko häikäisee näkyvyyden olemattomaksi. Kaksi olympiamitalia ja olympiaennätys samana päivänä osoittavat kuitenkin Konni Huberin maailmanluokan taitotason ja loistavan keskittymiskyvn, joista hänet on opittu tuntemaan koti-Suomessakin.

Konni Huber alkoi kilpailla melko iäkkäänä, 26-vuotiaana 1919, jollooin hän aloitti insinööriopintonsa Saksan Mittweidassa. Valmistuttuaan hän palasi Suomeen 1921 ja osoitti jo seuraavana vuonna olevansa kovan luokan haulikkoampuja voittamalla Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuden.

EM-kisoissa Hampurissa hän tähtäsi kamppailussa pronssille Saksan H. Göldelin ja Unkari Alexander von Lummicserin jälkeen. Vuodet 1923-25 toivat Huberille kolme Suomen mestaruutta sekä olympiahopean ja – pronssin. Sen jälkeen hän keskityi työelämään Karl Fazerin , Hietalahden telakan ja Yhdistyneiden villatehtaiden palveluksessa, kunnes teki hämmästyttävän paluun huipulle.

Konni Huberin ura Suomen parhaana haulikkomiehenäjatkui vielä puolitoista vuosikymmentä. Hän voitti kuusi SM-kultaa olympiahaulikolla ja skeetissä 1937-52, PM-hopean 1938 ja Pohjoismaiden mestaruuden olympiahaulikolla 1948-49 sekä PM:n metsästyshaulikolla 1938, sijoittui MM-radalla viidenneksi Luzernissa 1939 ja Tukholmassa 1947. Uransa päätteeksi 59-vuotiaana, Konni Huber sijoittui viidenneksi Helsingin olympiakisoissa 1952 – kultamitali jäi neljän ja pronssi vain kahden osuman päähän.

Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8905-35