Kaarlo Koskelo
Olympialaisissa
painikilpailuissa ei vielä 1912 ollut osanottorajoituksia.
Höyhensarjassa ( alle 60 kg) on mukana seitsemän suomalaista ja
kaikkiaan 38 miestä. Tarvitaan kahdeksan helteistä päivää, ennen
kuin mitaliottelijat ovat selvillä. Voittajaksi veikataan Otto
Lasasta, mutta toisin käy: 24-vuotias kotkalainen muurari Kaarlo
Koskela kellistää miehen toisensa jälkeen ja kohtaa loppuottelussa
Saksan Georg Gertstackerin. Saksalainen kestää 18 minuutin ajan
Koskelan vääntöjä, mutta sitten hänen on antauduttava. Mies
tuntemattomasta on tullut ja vienyt olympialaisen kultamitalin.
Lasanen saa pronssimitalin.
Kaarlo Koskelosta ei
todellakaan tiedetty edes Suomessa kovin paljon ennen Tukholman
kisoja, ei paljon niiden jälkeenkään: hän ei voittanut yhtään
Suomen mestaruutta lyhyen uransa aikana ja muutti Yhdysvaltoihin
1910-luvun lopussa. Painimisen Koskelo aloitti v. 1910, mutta ei
erityisemmin erottunut muistan niskanvääntäjistä edes vielä
olympiavuoden 1912 kevätalvella: toinen sija Kymenlaakson piirin
mestaruuskilpailuissa. Olympiakarsinnoissa Porissa toukokuussa hän
esitti kuitenkin niin vakuuttavia otteita, että pääsi mukaan
Tukholmaan.
Koskelosta on sanottu,
että hän paini älykkäästi, oterikkaasti ja nopeasti, hänessä
eli todellinen painitaiteilija. Paini hallitsi hänen elämäänsä
niin vahvasti, että hän näki siitä untakin, kirjoitti näkemänsä
muistiin ja yllätti monesti vastustajansa arvaamattomilla
heitoillaan ja puolutusotteillaan.
Tukholman olympiakisojen
jälkeen Koskelo paini harvakseltaan; mestaruuskilpailuihin hän
osallistui vain tuomarina. Kansalaissotaan Koskelo lienee ottanut
osaa punaisten puolella. Sen jälkeenhän muutti maasta
Yhdysvaltoihin, jossa hän hankki elantonsa mm. saunanomistajana.
Kaarlo Koskelo
Lähdeaineisto:
Kilpakenttien sankarit 1 ISBN 951-31-8904-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti