Gustaf Estlander
Pikaluistelussa saatiin
ensimmäinen kansainvälinen suurvoitto jo 1898; helsinkiläinen
arkkitehtiopiskelija Gustaf Estlanderista kruunattiin Suomen
urheiluhistoria ensimmäinen Euroopan mestari.
Suomalainen kilpaurheilu
alkoi hankkia ensimmäisiä kansainvälisiä kosketuksiaan 1890-luvun
alussa, ensin yleisurheilussa ja hiihdossa sekä vuosikymmenen
puolivälissä myös pikaluistelussa. Helsinki sai järjestettäväkseen
pikaluistelun kuudennet Euroopan mestaruuskilpailut, jotka olivat
samalla ensimmäiset urheilun arvokisat Suomen maaperällä, tosin
veden päällä, Pohjoissataman jäällä.
Sankka lumipyry
perjantaina panee järjestäjät kovalla koetukselle, mutta kovalla
työllä 500 m:n rata saadaan lauantaiksi siedettävään kuntoon;
viime hetkeksi aiottua jäädytystä ei kuitenkaan ehditä tehdä
aikapulan vuoksi. Mukaan ilmoittautuu yhdeksän kilpailijaa, kuusi
suomalaista ja kaksi venäläistä ja ennakkosuosikki Alfred Naess,
vuoden 1895 Euroopan mestari.
Suomen toivona pidetään
21-vuotiasta arkkitehtiopiskelijaa Gustaf Estlanderia, joka oli
ehtinyt hankkia kansainvälistä kokemusta jo MM-kilpailuissa
Pietarissa 1896 ja Davosissa 1898 sekä EM-sadalla Amsterdamissa
1897. Estlander ei petäkään odotuksia vaan on kotikentällään
suorastaan ylivoimainen. Launtaina klo 14.15 alkavissa kilpailussa
hän voittaa 500 metriä SE-tuloksella 49,2 ja vähän myöhemmin
5000 metriä ajalla 9.28,8. Eikä tahti muutu miksikään
sunnuntai-iltapäivänäkän 1500 m:n ykkössija SE-ajalla 2.36,8 ja
10000 m:n voitto SE-lukemin 19.21,4. Näin Gustaf Estlanderista
kruunataan ensimmäinen suomalainen Euroopan mestari neljällä
matkavoitollaan.
Suomen Urheilulehti
kirjoittaa historiallisessa ensimmäisessä numerossaan 1.4.1898
tapahtumasta mm. tähän tapaan: ” Niinkuin ylempänä olevista
numeroista näkyy, voitti herra G. Estlander, jonka ”urheilun
jumala jo nuorena valitsi yhdeksi lipunkantajakseen” - kuten muuan
täkäläinen sanomalehti sattuvasti kyllä lausuu – näissä
kilpailuissa vuodeksi eteenpäin Euroopan mestarin arvonimen. Eikä
syyttä, sillä hän voitti Wnäjän t.n. Etevimmän pikaluistelijan
Nic. Krjukoffin ja Alfr. Naessin, joka on Norjan parhaimpia
luistelijoita (Euroopan mestari 1895). Sen lisäksi hän voitti,
paitsi 5000 m matkalla, loistavasti kaikki entiset suomalaiset
rekordit. Muuten on hänen sympaattinen esiintymisensä, hänen
sulavat, kauniit liikkeensä, aistikas, huolellinen pukunta – hänen
koko apparitsiooninsa – kaikin puolin omansa tekemään hänet
siksi yleisön lemmikiksi, jona hän jo kauan on ollut”.
Paitsi, että Gustaf
Estlander oli ensimmäinen suomalainen Euroopan mestari, hän oli
myös ensimmäinen suomalainen urheilija, joka osallistui virallisiin
maailmanmestaruukilpailuihin. Omilla varoillaan hän matkusti
19-vuotiaana Pietariin 1896 tunnustelemaan luistinratojen
kainsainvälistä ilmapiiriä, eikä hän huonisti menestnytkään:
kolmella pisimmällä matkalla toinen sija hollantilaisen
maailmanmestarin Jaap Edenin jälkeen ja kolmas sija 500 metrillä.
Vuoden 1897 MM-kilpailut
pidettiin Kanadan Montrealissa, joka nuorelle opiskelijalle sijaitsi
liian kaukana. Sen sijaan Amsterdamin EM-kisoihin Estlander
osallistui hyvällä menestyksellä; hän sijoittui kaikilla
matkoilla toiseksi mestaruuden voittaneen saksalaisen Julius Seylerin
jälkeen.
Kaksi viikkoa ennen
Helsingin EM-kilpailuja Estlander kilpaili MM-jäällä Davosissa,
missä hän sijoittui 500, 1500 ja 10 000 metrillä kolmanneksi sekä
5000 metrillä viidenneksi. Samalla paikkakunnalla järjestettiin
vuotta myöhemmin EM-kilpailut, jotka jäivät Estlanderin
luistelijauran viimeisiksi. Euroopan mestaruuttaan hän ei pystynyt
uusimaan, mutta sijoittui silti mainiosti 1500 ja 5000 metrin
matkoilaa toiseksi norjalaisen maailmanmestarin Peder Östlundn
jälkeen sekä 500 ja 10000 metrillä kolmanneksi.
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit ISBN 951-30-8903-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti