lauantai 18. helmikuuta 2012

Arvo Kippola – Salpausselän sankari




















Talvella 1950 Salpauselän kisat innoittivat ”Palle” Hirvisepäm esittelemään tunnetulla taidollaan hiihtolajien voittajat: Ketterä Kerttu oli Varkauden Kerttu Pehkonen, ajan ehdoton hiihtokuningatar; viidenkympin voitto meni Ruotsin Arthur Herrdinille; kivaan kirin Kippola oli Rautiossa syntynyt ja kasvanut Arvo Kippola, joka voitti pikamatkan lähes minuutin erolla.

Veikko Hakulinen lähti minuutin ja Eero Kolehmainen kaksi minuuttia ennen Kippolaa 18 kilometrin ladulle. - Sanoin molemmille, jotta katsovat sopivan paikan – ettei mene lunta kenkiin – hypätä ladun sivuun, kun tulen takaa ohi. Hakulisen tavoitin neljän kilometrin kohdalla, Eeron muutama kilometri ennen maalia. Molemmille ehdin tokaista, että minulla oli kiire saunaan. Sinne pääsyä kyselin vielä missä pojat oikein olivat saaneet aikansa kulumaan, kun minäkin olin ehtinyt katsella oravia hiihdon kuluessa.- Huulenheittoa sehän vain oli, katkeruuden purkautumistakin; kilpailun ulkopuolella olimme ylimpiä ystäviä ja iloitsimme toistemme menestyksestä. Hakulisen kanssa olimme usein huonetovereita, esimerkiksi Oslossa Holmenkollenin kisoissa.

Arvo Kippolan Salapauselän voitto oli ylivoimainen; toiseksi sijoittunut Tapio Mäkelä hävisi 49 sekuntai. Suomen Urheilulehti totesi Kolehmaisen, Hakulisen ja Kippolan esittäneen talven kuluessa sellaista menoa, että heistä voitiin perustellusti odottaa olympia- ja MM-menestyjiä. Kahden ensimainitun osalta ennuste toteutukin: he lykkivät Oslon olympialaisten talvikisoissa 1952 kaksoisvoiton 50 kilometrillä ja kultaketjunsa tuolloin avannut Haku-Veikko ei palannut vuosien 1952-1960 välisenä jaksona olympia- tai MM-kisoista kertaakaan ilman kultamitalia. Oslossa 1952 jo 34-vuotias Kolehmainen jatkoi huipputasolla vielä vuosia ja saavutti ensimmisen yleisen sarjan Suomen mestaruutensakin vasta 1959 41-vuotiaana.

26-vuotiaan Arvo Kippolan kohdalla Urheilulehden ennustus ei käynyt toteen, vaikka parhaat hiihtotalvet olivatkin iän puolesta vasta edessä: - Lähdin 1950-luvun alussa poliisiksi Jyväskylään. Perhe jäi aapajärvelle. Asuin alivuokralaisena ja ruokailin vähän miten sattui. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan juuri ollut; olin taloudellisesti tiukalla koko hiihtourani ajan. Rahavaikeuksien takia jouduin myymään joitakin palkintojakin, joukossaan Kalajoen Särkiltä voittamani Oskari Kilpisen rakentama kantele.

Vuoden 1950 maailmanmestaruushiihdot sai järjestettäväkseen Yhdysvaltojen New Yorkin osavaltiossa sijaitseva Lake Placid. Arvo Kippolalle MM-matkaa ei suotu, vaikka hän olisi kuntonsa puolesta kuulunut Suomen edustusjoukkueeseen. Vuokatissa käydyn karsinnan tuloksia ei koskaan julkistettu ja aikaa otti vain hiihdon päävalmentaja Veli Saarinen. Useimmat paikalla olleet tulivat vahvasti siihen käsitykseen, että Kippolan vauhti riitti hyvin kolmen parhaan joukkoon, mutta suorapuheista keskipohjalaista ei haluttu mukaan MM-joukkueeseen. Arvo Kippola oli valmistautunut MM-kisoihin huolella, käynyt leireillä ja päässyt erinomaiseen kuntoon. Kippola kertoo menestyneensä alkutalven kilpailuissa hyvin, mutta jäi siitä huolimatta rannalle. Sanoinkin muutamalle Amerikkaan matkanneille, että silloin kun minä olen mukana lopputalven kisoissa kilpaillaan vain siitä, kuka on toinen. Kohtasinkin joitakin MM-kisoista palanneita ensimmäisen kerran Haapajärvellä ja ero seuraaviin oli puolitoista minuuttia.

Vanhempana minua kadutti liian aikainen periksi antaminen. Olisin hyvinkin voinut menestyä esimerkiksi vuosien 1952 ja 1956 olympiakisoissa. Urani sattui huonoon ajankohtaan, sillä ennen sitä oli Rossin talli tarjonnut parhaille hiihtäjille mahdollisuuden harjoitteluun ja myöhemmin edustushiihtäjtä saattoivat keskittyä olennaiseen ilan taloudellisia huolia.

Virolahti, aunus, Syväjärvi, homoravits, Tali, Tornio ja Muonio olivat eräitä etappeja sillä pitkällä lenkillä, jonka Arvo Kippola suoritti sotavuosina. Venäläisten suurhyökkäyksen pysäyttäneissä Talin suurtaisteluissa kesällä 1944 hän haavoittui käteen toipunen kuitenkin niin nopeasti, että osallistui jo saksalaisten karkottamiseen Lapista saman vuoden syksyllä. Maailmanpalon sammuttua taistelutantereetkin voitiin jälleen muokata jaloja kilpailuja varten. Arvo Kippola oli juuri lähestymässä parhaita ikävuosiaan ja tunsi mahdollisuutensa. Kovaa harjoittelevalle kestävyyslajien urheilijalle sopivan työn löytyminen oli kuitenkin vaikeaa ja tuli jarruttamaan lahjakkaan rautiolaisen kehitystä.

Lähdeaineisto : Lauri Järvinen Kyläseurasta punttilavojen valtiaaksi ISBN 952-92-1191-0

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti