JHT nousi divariin

Uuden jäähallin avausottelu pelattiin 10.10.1991, yli 1000 katsojan riemuksi Kalajoki HT voitti Raahen Kiekko-Vesan numeroin 11-5. Seuraavaksi JHT voitti oululaisen Eka-Kiekon 5-3. Kuusamon Pallo-Kaarhut kaatui numeroin 11-3. Raahen Teräs-Kiekon kanssa pelattiin 2-2 tasapeli. Lepplax voitettiin numeroin 6-3, S-Kiekko 7-3 ja Ylivieskan Pallo 1567 katsojan riemuksi numeroin 12-3. Jan Jaskon tehosaldo oli 3+2 tässä ottelussa. Kajaanin Hokki kaatui 5-4, Veikko Torkkelin valmentama Eka-Kiekko 16-3, S-Kiekko 7-3, Kiekko-Vesa 6-5 ja YPa:n kanssa pelattiin 4-4 tasapeli. Kevätkaudella Kuusamon Pallo-Karhut voitettiin 7-4 ja Raahen Teräs-Kiekko 14-4. Tuossa ottelussa Matti Veivon saldo oli 1+5. Lepplax kaatui puhtaasti 6-0, Hermes 5-2, ja 9-2. Ylivieskan Pallo voitettiin 6.2.1992 yli 1600 katsojan silmien edessä numeroin 10-3.

Ensimmäisella pudostupelikierroksella Keravan Shakers koki junkkarien tehokkuuden numeroin 8-2. Jan Jaskon saldo oli 3+1. Toisessa pudostuspelissa savonlinnalainen Laitaatsillan Pallo hävisi numeroin 11-2. Nousukarsinnassa JHT pelasi tasan 4-4 Imatran Ketterän kanssa. Matti Veivon kenttä teki kaikki neljä maalia.

Junkkarit HT:n nousi sarjakauden 1991-1992 päätteeksi I-divisioonaan. Joukkueessa pelasi kolme porilaista: hyökkääjät Marko Viljanen ja Jarkko Lehtonen sekä puolustaja Timo Saikkonen. Jokainen heistä oli hankkinut jo aikaisemmin divarikokemusta Hokki-Salon paidassa. Seuraavat pelaajat nostivat JHT:n divariin: Mikko Perkkiö, Timo Saikkonen, Marko Hilli, Jarkko Lehtonen, Pasi Räty, Ole Välipirtti, Jari Ervsti, Jan Jasko, Jari Nerg, Pasi Priuska, Mika Rajamäki, Robert Pukalovic, Marko Viljanen, Markku Ahola, Pasi Näyhä, Matti Veivo ja Ari Suutari.
Kalajoen divariaikaan siirtäneessä ryhmässä torjui kiekkoja turkulaissyntyinen Pasi Räty.

I-divisioonassa ensimmäinen kausi 1992-1993

Junkkarit Hockey Team nousi keväällä 1992 jääkiekon I-divisioonaan voitettuaan karsintasarjan ennen Helsingin Karhu-Kissoja. Kalajoki oli divarin kaikkien aikojen ensimmäinen maaseutupaikkakunta ja samalla ensimmäinen alle 10 000 asukkaan kunta näin korkealla jääkiekon sarjatasolla. Uuden jäähallin rakentamisen toteutti Markku Rautio, 1990-luvun alun kalajokisen jääkiekon keskeinen puuhamies. Hän vastasi myös JHT:n ensimmäisen divarijoukkueen kokomaisesta ja toimi sen managerina. Antero Kivelän valinta Junkakrit HT:n ensimmäiseksi divarivalmentajaksi varmistui vain muutaman päivän kuluttua karsintasarjan päättymisestä.

Jääkiekon Kalajoki-ilmiöstä alettiin puhua vasta keskikesällä 1992, kun tieto Tapio Levon siirtymisestä Junkkareihin julkistettiin. Levo ei koskaan aikaisemmin ollut pelannut Suomessa Ässien ulkopuolella, vaikka kysyntää oli riittänyt moniin suuntiin. Levo muistetaan Ässien hyökkäävänä puolustajana. Hän pelasi Porissa 18 kautta (1972-1981 ja 1983-1992). Levo kiekkoili kahden kauden verran Pohjois-Amerikassa ja HKP:ssa uransa päätöskauden. Levo on yksi SM-liigan tehokkaimpia puolustajia kautta aikojen. Hän teki pisteet 201+215 pelaamassaan 593 runkosarjaottelussa. Pudotuspelien 60 ottelussa Levolle kertyi saldo 22+22. Hän voitti yhden Suomen mestaruuden ja yhteensä kuusi mitalia. Pohjois-Amerikassa Levo pelasi kaksi vuotta. Ensimmäisen kauden hän edusti Colorado Rockkies-seuraa ja toisen kauden New Jersey Devilsiä. Levo oli kummallakin kaudellaan joukkueensa tehokkaimpia puolustajia. Suomea Levo edusti viisissä MM-kisoissa, kerran olympialaisissa ja kahdessa Kanda-cupissa, MM- kisoissa 1982 Levo oli Leijonien avainpelaajia ja myös vuoden 1981 Kanada-cupissa maajoukkueen ykköskentässä. Hän pelasi yhteensä 152 A-maaottelua saldolla 26+18.

Lyhyen ajan kuluessa Levon mallia seurasivat perushelsikiläisenä tunnettu hyökkäjä Tony Arima ja Oulun Kärppien kasvatti Kari Jalonen, jonka neljä edellistä kautta olivat kuluneet TPS:n liigaryhmään tuloksenaan kolme Suomen mestaruutta yhden aikaisemmin Kärpissä saavutetun jatkoksi. Toniy Arima palsi laitahyökkääjänä SM-liigassa vuosina 1979-1995 Jokereissa, HIFK:ssa ja Lahden Hockey-Reippaassa. SM-kultaa hän voitti HIFK:ssa vuonna 1983. Colorado Rockkies varasi hänet NHL:n varaustilaisuudessa kahdeksannella kierroksella vuonna 1981 numerolla 150. Arima edusti Suomea vuoden 1983 MM-kisoissa, jossa hän kuului Suomen pirteimpiin hyökkääjiin, Suomi oli kisoissa seitsemäs. Loukaantuminen esti hänen osallistumisen vuoden 1984 olympialaisiin. Kaikkiaan hän pelasi 31 A-maaottelua.

Pelaajana Kari Jalonen voitti viisi Suomen mestaruutta, joista yhden Kärpissä ja neljä Turun Palloseuraassa. Mestaruuksien lisäksi hän sai yhden hopean ja kolme pronssia, NHL.ssä Kari jalonen pelasi vuosina 1982-1984 edustaen Calgary Flamesia ja Edmonton Oilersia. Suomen jääkiekkomaajoukkueessa hänpelasi 152 ottelua ollen mukana muun muassa kuusissa MM-kisoissa ja Kanada Cupissa. Jalosella on hallussaan SM-runkosarjan yhden kauden piste-ennätys 93 (29+64) pistettä kaudelta 1986-1987.

Kalajoella jatkoivat pelaamistaan maajoukkuetason slovakit, hyökkääjä Jan Jasko ja puolustaja Robert Pukalovic. Jasko oli voittanut kaksi kertaa peräkkäin II-divisioonan tehokuninkuuden ja hänen kaudella 1990-1991 tekemänsä 126 pistettä on tämän sarjatason valtakunnallinen ennätys. Kalajoella pelasi myös toisen polven puolustaja Roni Mesikämmen, joka kiekkoili Kalajoen divarijoukkueessa koko kauden. Kimmo Nurron ja Mika Kupiaisen tulo Kalajoelle täydensi Junkkarit HT:lle kaksi lähes liigatason kentällistä.

Antero Kivelä toi Kalajoelle Vasili Tihonov-tyyppisen kovan harjoittlteun, johon kuului kaksi päivittäistä lajiharjoitusta sekä lisäksi aina yksi voimaharjoitus.
Ensimmäinen divaripeli oli HJK:ta vastaan Kalajoella. JHT:n ensimmäisen divarimaalin teki Tony Arima. JHT voitti ottelun. Seuraava vierailija oli Oulun Kärpät, joka sai tyytyä 4-4 tasapeliin. Turun Toverien valmentaja Rauno Korpi kesti 6-4 tappion paremmin kuin Oulun Kärppinen valmentaja Pasi Mustonen Oulun Kärppien tasapelin. Liigaehdokkaiden kaataminen Kalajoella jatkui Kouvolan KooKoon vieraillessa. Jarmo Myllys torjui 51 laukausta, mutta kuusi jäi torjumatta. Junkkarit HT voitti 6-4. Tätä ennen Antero Kivelän ryhmä oli käynyt Joensuussa kukistamassa liigapaluuta havitelleen JoKP:n vahvan joukkueen maalein 7-5.

Farmisopimus Ässien takasi Kalajolle syksyn kuluessa huippumaalivahti Kari Rosenbergin, joka torjui divarin runkosrjan loppuun saakka. Puolustaja Marko Sten oli syksyllä apuna muutamassa tärkeässä ottelussa. Loka-marraskuun vaihteen 1992 menestysjaksonsa jälkeen Junkkarit HT oli divarin runkosarjassa pitkään kolmantena ja parhaimmillaan jo kuusi pistettä Oulun Kärppiäkin edellä. Joulutauolle mentäessä Junkkarit HT putosi viidenneksi.
Kari Jalonen oli 66 tehopisteellä runkosarjan ylivoimainen ykkönen ennen Jan Jaskoa, jonka teho tuotti 52 pistettä. Jasko oli syksyn paras maalintekijä 34 osumallaan. Jalonen oli syöttäjien ylivoimainen kärkimies 45 pisteellään. Puoulustajien tehotilastossa Tapio Levo oli toinen ja Robert Pukalovic kolmas.

Syksyn runkosarjan viides tila tyydytti valmentaja Kivelää. Sarjatulokas oli koko divarin paras vierasjoukkue. Junkkarit HT:n 52 pistettä olivat divarin sarjatulokkaiden kaikkien aikojen korkein yhden kauden kertymä ja niillä saavutettiin Finlandia-liigan viides sija. Liigakrsintapaikka jäi vain viiden pisteen päähän ja neljänneksi sijoittunut Kärpät piti Pohjois-Suomen herruutensa kapella kolmen pisteen erolla. Jan Jasko taisteli loppuun saakka tiukasti divarin maalikuninkuudesta. 45 osuumaa riitivät toiseen sijaan.

Kauden ylivoimaisesti ikävin tapaus sattui lokakuun kahdeksas päivä Kärppien ja Junkkarien välisessä pelissä Oulussa, kun juuri Junkkareista Kärppiin palannut Matti Veivo halvaantui alaraajoistaan. Veivon kaularanka vahingoittui hänen lennettyään vaarallisesti päin laitaa Mika Kupiaisen taklauksen jälkeen. Taklaus ei ollut mitenkään törkeä, vaan ennemminkin normaali – vaikkakin hivenen takaviistosta tullut – peliinkuuluva taklaus. Suureksi epäonneksi seuraukset olivat tällä kertaa mitä olivat. Onnettomuus herätti runsaasti keskustelua jääkiekon vaarallisuudesta, varsinkin kun Limingan Kiekon 18-vuotias Miika Tikkanen oli halvaantunut harjoitusottelussa vain viisi päivää aiemmin. Veivon tapaus pysyi uutisissa vielä vuosia vakuutusyhtiön kanssa venyneiden korvausriitojen johdosta. Kauden kymmenessä pelissään Veivo oli ehtinyt kerätä tehot 3+7.

Toinen kausi divarissa

Porilaispelaajien osuus Kalajoella säilyi vahvana myös kaudella 1993-1994. Vesa Goman, Timo Saikkonen ja alkukauden kuluessa myös Marko Sten jatkoivat Kivelän ryhmässä, johon liittyi myös aikaisemmin Kalajoella pelannut Marko Viljanen. Slovakit Jan Jasko ja Robert Pukalovic jatkoivat Kalajoella. Kalpasta tuli Petteri Leskinen ja TPS:n liigamestarijoukueessa edellisellä kaudella pelannut Kari Kanervo ja aikaisemmin Tapparassa kolme liigamestaruutta kiekkoillut Harri Niukkanen siirtyivät Kalajoelle. Kakkosketjun Kimmo Nurro ja Mika Kupiainen saivat rinnalleen Jari Pulliaisen, joka Kanervon tavoi kuului TPS:n liigamestareihin keväällä 1993. Joukkueeseen kuuluivat myös Timo Saikkonen, Janne Leppänen, Riku-Petteri Lehtonen, Pasi Tammela, Marko Viljanen, Pasi Priuska ja Jari Lehtomäki sekä maalivahti Juha Virenius.
Junkkarit oli joutunut taloudellisen laman takia pienentämään budjettiaan ja divariin lähdettiin syksyllä 1993 yhdellä tämän sarjatason alhaisimmista talousarvioista.

Kalajoella pelattiin Sun & Ice tapahtuman yhteydessä juhlaottelu, jossa kokeneimmat pelaajat olivat edelleen mainiosti kiekkoja torjunut Jorma Valtonen ja SaniFani-joukkueen tehoykkönen Timo Nummelin. SaniFanin joukkueessa pelasivat Antero Kivelä, Veli-Pekka Ketola, Arto Javanainen, Rauli Raitanen, Janne Virtanen, Seppo Repo, Mikko Leinonen, Pertti Valkepää, Juha Tuohimaa, Hannu Virta, Jan Jasko, Robert Pukalovic, Mika Kupiainen ja Kimmo Nurro. Vastassa ollut JukuJuku-joukkue koostui seuraavista pelaajista: Reijo Ruotsalainen, Lalli Partinen, Hannu Kamppuri, Heikki Riihiranta, Jorma Valtonen, Matti Hagman,Henry Saleva, Harri Linnoinmaa, Kari Kanervo, Ari Vuori, Jukka Vilander, Matti Murto, Marko Lapinkoski, Harri Aho, Jussi Polvi, Mikko Helisten ja Jari Korpela. Superottelu oli nimensä veroinen.

Junkkarit HT kärsi menetyksistä ja loukkantumisista. Joukkueen kapteeni Kari Kanervo loukkasi niskansa Lohtajalla sattuneessa hirvikolarissa ja joutui olemaan syrjässä kolme viikkoa. Heti sen jälkeen siirtyi sairaslistalle luottopuolustaja Petteri Leskinen, hyökkääjä Marko Viljanen, puolustaja Timo Saikkonen ja toinen maalivahti Tomi Erola.
Antero Kivelä joutui vetämään sarjaotteluita runsaalla kahdella kentällisellä, mutta onnistui siinä hyvin. Kärppiä vastaan Junkkarit HT pystyi hankkimaan divarihistoriansa ensimmäisen vieraspisteen Raksilan jäähallissa. Joukkueen kapteeni Kari Kanervo viimeisteli 3-3 numerot ajassa 59,33. Joensuussa JoKP:tä vastaan Jari Pulliainen tasoitti tilanteeksi 4-4 ajassa 59,11. Forssassa Palloseuraa vastaan käydyssä ottelussa Kalajoki nousi 5-4 voittoon Kari Kanervon maalilla. Turussa Turun Kiekko-67 vastaan Jari Pulliainen laukoi 4-5 voittomaalin ajassa 59,10. Jälleen Junkkarit HT koki loukkaantumisaallon, kun puolustajat Robert Pukalvic, Petteri Leskinen ja Marko Sten joutuivat vammojensa takia syrjään.

Kalajoella koettiin hurmionhetki 25. marraskuuta 1993, kun Kärpät luisteli areenalle. Kalajoen joukkueesta Mika Kupiainen oli angiinan takia poissa ja Jari Pulliainen poti nilkkaansa. Kari Kanervo sai Kari Jaloseen kohdistuneesta kevyestä taklausta 5+20 minuuttia. Näin oli Kalajoki HT:n joukkueesta kaikki varsinaiset keskushyökkääjät poissa. Kalajoen viiden minuutin alivoimajakson aikana juhli kuitenkin kotijoukkueen Jan Jasko, joka viimeisteli hallitun alanurkkamaalin. Robert Pukalovicin ja keskelle nostetun Marko Stenin maalit veivät kotijoukkueen 3-1 johtoon, jota Pukalvic vankisti heti kolmannen erän alussa. Kimmo Nurron Robert Pukalovicin syötöstä tekemä maali riitti viitisen minuuttia ennen loppua 5-4 voittoon. Edellissyksyn junkkari Kari Jalonen oli tässäkin ottelussa Kärppien vaarallisin syöttäen kolme maalia. Juha Virenius Kalajoen maalilla torjui loistavasti.

Ainoastaan Kalajoella pystyttiin järjestämään riittävän surkuhupaisia näytelmiä kilpailemaan Oulun kanssa hankalimman tilanteen tittelistä. Pelimerkit oli käytetty hyvin pitkälti jo edellisellä kaudella ja pelaajapula painoi päälle. Lainamiehiin, joita koko kevään oli rampannut reilusti muun muassa KalPasta ja HPK:sta, ei ollut enää kauden edetessä varaa edes silloin kun loukkaantumiset ja sairastapaukset harvensivat joukkuetta äärimmäisyyksiin asti. Vieraspeliin Joensuussa Junkkareilla oli vaikeuksia kasata edes kahta kentällistä, joten niinpä valmentaja Antero Kivelä ryhtyi hyökkääjäksi – ensimmäistä kertaa elämässään! Aktiiviurallaan maalivahtina toiminut 38-vuotias Kivelä hoiti osuutensa kentällä tyylikkäästi tauosta ja oudosta pelipaikasta huolimatta.

Yhtä tyylikkäästi homma ei toiminut seuran johdon ja Kivelän välillä. Lopullinen niitti tulehtuneille väleille tuli, kun johto yritti "herättää" Kivelän vuokraamalla joukkueen tehomiehet Jan Jaskon ja Robert Pukalovicin KalPaan kertomatta siitä valmentajalle. Kivelä erosi tammikuun alussa. Häntä seurasi myös joukkueen kippari Kanervo, joka pelasi loppukauden Tapparassa. Muutamaa päivää myöhemmin seuran peräsimeen astui Matti Hagman. Alkukauden Hagman oli valmentanut kakkosdivarin VHT:tä, mutta jäi työttömäksi seuran mentyä puolivahingossa kanttuvei. Kanervon ohella joukkueen jätti muutama muukin peluri, kuten Janne Karelius ja Marko Viljanen. Loppukaudeksi joukkue sai riveihinsä Oulusta Helistenin ja kakkosdivaria pelanneen Mikko Perkkiön, KalPan Jani Raution ja Karhu-Kissoista Harri Lakkalan. Hagmanin mukana Vantaalta tulivat Tero Laukala ja Markku Ahola.

JHT:n johtohenkilöt antoivat Kalajoki-lehdessä 17.3.1994 puolen sivun meriselityksen vaikean pelikauden johdosta. Tekstin olivat allekirjoittaneet Martti Vedenoja, Erkki Joki-Erkkilä, Olli Ventelä, Jarmo Ainali, Markku Rautio, Heikki Helanen ja Osmo Määttänen.