perjantai 31. lokakuuta 2014

Kuudes keihäskulta ja kaksi kultaa ammunnassa


Tokion kisoihin, maapallon toiselle puolelle, Suomi lähetti 88 urheilijaa. Kisojen osanottajamäärä nousi 5238:aan ja maiden luku 93:een. Rooman tapahtumia muistellen suomalaiset eivät odottaneet suuria Tokiosta, joskaan emme voineet uskoa asemamme aina vain pahenevan. Usko osoittautuikin jossain määrin oikeaksi.

Lokakuun 15. päivänä 1964 kulki lehtien etusivun yli lihava otsikko: ”Pauli Nevalan keihäskaari 82.66 toi kultaa”. Pauli Nevala valloitti huippujännittävässä, mutta Suomen kohdalta alusta lähtien hyvin sujuneessa keihäskilpailussa kultamitalin, ensimmäisen yleisurheilussa sitten 1948 Lontoon kisojen. Menestystämme täydnsi Jorma Kinnusen kuudes tila. Olympiasankarimme saavutti kultamitalinsa loistavalla neljännen kierroksen heitollaan., joka kantoi 82,66. Sitä ennen kolme miestä oli ylittänyt 80 metrin rajan, mikä vakuuttavasti osoittaa Nevalan rautaista hermojen hallintaa. Urheilija Pauli Nevala on saavuttanut monien menestysten, mutta myös peetyysten jälkeen kauneimman ja arvokkaimman voiton, mihin urheiljalla milloinkaan on mahdollisuuksia: olympialaisen voiton kruunun.

Unkarilainen G. Kulczar saavutti hopeamitalin (82,32) ja NL:n Janis Lusis pronssia (80,57). Karsintakilpailussa yli 84 metriä heittänyt aina luotettava mutta olympiakisoissa onneton Januz Sidlo jäi 80,17 kantaneella heitollaan neljänneksi. Norjalaiselle 90 metrin miehelle – silloin maailman ainoallle – Terje Pedersenille samoin kuin hänen hyvälle adjutantilleen Willy Rasmussenille kävi aivan surkeasti: karsintaraja oli saavuttamattomissa. Sama oli italialaisen ex-maailmanennätysmiehen Lievoren kohtalo.

Viimeinen olympiaviikko alkoi Suomelle onnekkaasti. Sunnuntaina ampui rajakersantti Väinö Markkanen vapaapistoolikilpailuissa kultamitalin sen jälkeen, kun toiset ampujamme olivat epäonnistuneet kivääri- ja pienoiskiväärilajeissa. Markkasen tulos oli 560. USA:n Green hävisi 3 pistettä. Vastaavanlainen menestys jatkui maanantaina, jolloin vuorossa oli kaksissa aikaisemissa olympiakisoissa menestynyt Pentti Linnosvuo. Hän suoritti olympia-ammunnan varmakätisesti. Tuloksena oi 592 pistettä, kultamitali ja uusi oympiaennätys. Hopealle sijoittunut romanialainen ampui 591 ja pronssille ylettynyt tsekkoslovakialainen 590 pistettä.

Pertti Purhonen nyrkkeilyssä ja Hannu Rantakari voimistelussa lisäsivät Suomen tällä kertaa kultapitoiseen mitalilajitelmaan omat pronssinsa. Siinä siten koko saalimme olikin. Muutamia pisteitä tippui eri tahoilta, Eila Pyrhönen perhosteli 100 m SE-ajassa 1.07,3, se oikeutti neljänteen sijaan. Pentti Nikula, vaikka ylittikin riman lähes omissa huippulukemissaan (490), jätettiin kovassa amerikkalais-saksalaisessa mitalikilvassa seitsemänneksi. ME-mies Fred Hansen USA:sta voitti tuloksella 510. Maratonin taivalsi Abebe Bikila yli 4 minuuttia nopeammin kuin Roomassa ( 2.12.11,2) ja otti ensimmäisenä urheilijana olympiakisojen toisen maratonvoiton. Eino Oksanen korjasi hieman Rooman päivien osakkeitaan saavuttamalla 13. sijan. Kympin ja 5000 metrin juoksut, kuten 1500 ja 800 metriä olivat loistavia kilpailuja, mutta Suomen olympiahistoriaan ei niistä kirjoitettu riviäkään.

Yksi piste kahdessa painilajissa yhdeksän miehen voimalla tuli Suomelle kalliiksi. Pisteen painija oli Eero Tapio Haukiputaalta, myöhemmin hänestä tuli varsinkin Pohjois-Suomessa juhlittu sarjansa maailmanmestari. Joukkueemme kotiutui Tokiosta kaikessa hiljaisuudessa, kuten Kyproksen rauhansotilaat; työnsä tehneen, täysin palvelleena. Teuvalla ja Immoassa oli aihetta poikkeukselliseen juhlintaan; koskaan aikaisemmin sinne ei ollut kukaan palannut reissusta olympiakultaa taskussaan.


Lähdeaineisto; Reino Rinne – Pekka Tiilikainen Suomen urheilun tähtihetkiä 
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kalevi Laurila – vanha vipelsi viestissä


Kalevi Laurila sanoi oppineensa viestin salaisuudet Zakopanessa 1962. Hänellä oli toinen osuus, ja toisena hän pääsi matkaan Väinö Huhtalan avauksen jälkeen. Ruotsi johti hitusen, sitten Suomi, Neuvostoliitto ja Norja.
  • Osuudelle lähdettiin aivan eri tavalla kuin olin laskemoitu. Pavel Koltshin meni kohta ohitseni ja nappasi saman menoon Ruotsin Sture Granin kiinni. Säntäsin perään.

Heti kun Koltshin otti Granin kiinni, ruotsalainen siirtyi sivuun ja antoi venäläisen vetää. Mutta Koltshin oli ikääntynyt mies, eikä jaksanut loputtomiin. Granhn rankaisi ja löi löylyä lisää. Laurila livahti Grahnin kannoille. Hän oli yhdessä vaiheessa edelläkin ja sai Grahnin jäämään nousussa 8 km:n kohdalla. - Älämäessä Grahn sai minut kuitenkin kiinni. Yhtä aikaa tultiin vaihtoon.

Laurilan viestimiehen aapinen alkaa kirjaimella 1: ole tarkkana! Ota kokonaisuus ja tilanne lukuun, On oltava rohkeutta yrittää ratkaisua, mutta se on tehtävä varmana siitä, että pystyy viemään yrityksensä loppuun saakka. - Jos ylämäkeen yrittää ja uupuu, voi olla varma että takaa tulee joku joka ratkaisee... Viestin vaikeus on siinä ettei tilanteita ja kuvioita voi ennakoida. Hyvä rytminviahtokyky on eduksi. Itseensä on luotettava. Luonteen pitää olla peräänantamaton. Täytyy vetää, vaikka vähän pahalta tuntuukin. Vauhtikestävyyttä tarvitaan, kun joutuu kireään kisaan. On pystyttävä hiihtämään ylikierroksilla, Korka maitohaponsietokyky on ainoa pelastus.

Innsbruckin olumpialadulla 1964 Laurila oli läksynsä lukenut. Norja ja N-liitto olivat karkuteillä, Ruotsi kolmantena, kun Laurila pääsi osuudelleen viidentenä. Laurila tavoitti Ruotsin Janne Stefanssoinin 3-4 km:n välillä, ja vaihtoon miehet lykkivät yhtä aikaa. - Se oli urani paras viestinhiihto, sanoi Laurila.

Laurilan mielimatkoja olivat 15 ja 30 km. Laurila piti pitkistä, looivista nousuista, Raskailla radoilla hän pärjäsi aina suhteellisesti paremmin kuin helpoissa maastoissa.

Kalevi Laurila



Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

tiistai 28. lokakuuta 2014

Pertti Purhonen – ikuinen ongelmanuori?

Purtsi ehti jo nuorena kokemaan elämää laidasta laitaan, mikä näkyi myös miehen nyrkkeilyuran heilahteluissa, Lahojja hänellä oli hyvinkin pitkälle, osa jäi käyttämättä muiden kiireiden vuoksi, muta aikakirjoihin jäi Tokion olympiakisojen 1964 pronssimitali muistuttamaan Pertti Purhosesta nyrkkeilijänä.

Purtsi tuli pinnalle nuorena ja hieman sattumankin oikusta. Suomen Nyrkkeilyliitto joutui syksyllä 1957 kohtaamaan Sveitsin maajoukkueen Helsingin Messuhallissa ilman TUL:n vahvistuksia. Yhteistoiminta oli vaihteeksi katkennut. Suomen edustajaksi 60 kilon sarjaan pääsi Vaasan vahtikoneen Seppo Kolkan karsinnassa ylättäen kukistanut 17-vuotias ”Babyface” Purhonen. Tunnelma katsomossa oli kiihkeä. Muutenkin nyrkkeilyssä oli kaikin puolin vauhtia, tuona syksynä perustettiin mm. Askin talli.

Purhonen kohtasi maaottelussa Willi Capliaghi, joka joutui antamaan periksi. Purhonen voitti pistein ja hänet kannettiin kultatuolissa kehästä pukusuojaan. Se oli sankaritarinan alku. Kehän lapsitähti kulki samoja polkuja kuin monet muut kaltaisensa. Neljän köyden sisäpuolella hän oli nyrkkeilijä, jollaisia meiltä ei enää löydy. Muhammed Ali oli Purtsin suuri esikuva, molemmat tunnettiin nyrkkeilyn ulkopuolellakin, eikä kummallakaan ole ollut mitään sitä vastaan.

Purtsi otteli ja voitti – ihailijoiden iloksia ja kateellisten pettymykseksi. Hän riiteli johtomiesten kassa, antoi repäiseviä lausuntoja ja vei vihille silloinse TV-kuuluttajana Teija Sopasen. Julkisuutta riitti, mutta kaikesta menosta ei ollut hyötyä nyrkkeilyllisesti.
Purhonen voitti aluksi Suomen nuorten mestaruuden sekä miesten puolella neljä SM-kultaa. Hän nyrkkeili 30 maaottelua ja voitti niistä 23. Hän oli kolmesti Pohjolan mestari, kävi kolmet EM-kisat ja kruunasi amatööriuransa Tokion olympiapronssilla.Ammattilaiseksi hän ehti vasta liian myöhään. Ura jäi kahteen voitettuun otteluun, kun mieli taas palasi muihin ympyröihin.

Tokion olympiakisoihin Purtsi joutui lähtemään turistina hävittyään karsinnoissa Väinö Järvenpäälle. Tokiossa hän kohtasi vahvan Francis Robertsin ja voitti 5-0. Hän voitti Roomassa kultaa iskeneen tsekki Bohumil Nemecekin 3. erässä silmäkulman aukeamisen vuoksi. Nigerian valtion ainoa olympiaedustaja Issaka Dabore oli vaikea pala ja tuomariäänet suomalaiselle 3-2. Purtsi oli sarjassa neljän parhaan joukossa ja vasta 5-0 tappio NL:n liettualaiselle Richards Tamulisille pudotti hänet pronssille.

Pertti Purhonen




Tamulis - Purhonen




Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

maanantai 27. lokakuuta 2014

Eevi Huttunen -pikaluistelun suuri tuntematomaton

Naisten MM-kilpailuissa Ruotsin Eskilstunassa helmikuussa 1951kuopiolaisella konttoristilla Eevi Huttusella oli elämänsä tilaisuus ottaa maailmanmestaruus. Ensimmäisellä matkalla , 500 m:llä Huttunen sijoittui toiseksi, edelle ehti Norjan Ragni Thorvaldsen. Pikamatkan jälkeen Eskiltunassa MM-kisat olivat yhtä juhlaa, Eevi Huttunen voittaa ensin 3000 m:n kisan ja seuraavana päivänä molemmat matkat 1000 ja 5000 metriä. Yhteispisteissä hän on aivan omaa luokkaa.

Sota haittasi ja siirsi Eevi Huttusen kuten monen muun urheilijan uraa. Ensimmäisen MM-kisamatkansa hän sai v. 1948 voitettuaan SM-kilpailut; ensimmäisen SM-kilpailujen matkavoittonsa hän oli ottanut 1000 m:llä v. 1941. Vuonna 1949 mestariksi luisteli vielä kerran suuri esikuva Verne Lesche, joka voitti kolme matkaa, Eevillä oli paremmat yhteispisteet, mutta kolmen matkan voitto riitti yleismetaruuteen.

Vuodesta 1950 alkoi Eevi Huttusen kotimainen valtakausi, joka kesti olympiavuoteen 1960 saakka. SM-jäillä hän oli ylivoimainen: yleismestaruus ja kaikki matkavoitot v. 1950-55, yleismestaruus 1957 , 1959 ja 1960. MM-kisoissa Eevi oli mestaruusvuotensa jälkeen kolmesti neljäs, kahdesti viides ja kerran kuudes. Suomen ennätyksiä hän luisteli eri matkoilla kaikkiaan 12. Ura huipentui Squaw Valleyssa 1960, naisluistelijat olivat ensimmäisen kerran kelpuutettu olympiakisoihin, Squaw Valleyssä pisin matka oli 3000 metriä. Se toi 37-vuotiaalle Eevi Huttuselle 23. helmikuuta 1960 olympialaisen pronssimitalin. Pitkä ura oli päätöksessään.

Eevi Huttunen





Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 1 ISBN 951-31-8904-5
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Rainer Stenius, Pentti Eskola – kaksi kertaa 785

Rainer Steniius

Pentti Eskola

Rainer Stenius siirtyi pesäpallon parista pituushyppyyn vasta 16-vuotiaana. Kolmen vuoden päästä vuonna 1962 hän voitti jo Kalevan kisoissa Suomen mestaruuden nuorten Suomen ennätyksellään 775. Vahvajalkaisen Steniusken huikea kehityskaari jatkui samana kesänä. Belgaradin EM-kisoissa Stenius paransai nuorten Suomen ennätyksen lukemiin 785, joka jäi Pentti Eskolan SE-leiskauksesta vain sentin päähän.

Maailmanennätyksen 831 kesäkuussa 1962 hypännyt Igor Ter-Ovanesjan oli Belgradisssa aivan omilla lukemillaan ponkaistuaan 619. Steniuksken kanssa samaan tuloksen hyppäsi myös Pentti Eskola. Ja tämä suomalaisten maaginen 785 riittikin mitalipallille, sillä neljänneksi sijoittunut Neuvostoliiton Dmitri Bodarenko jäi tuloksellaan 783 kaksi senttiä. Stenius voitti Eskolan sillä hänen toiseksi paras hyppynsä kantoi 784, kun Eskola pääsi 778.

Tokion olympiakisat jäivät Rainer Steniukselta käymättä loukkaantumisen vuoksi. Vuonna 1965 Stenius sivusi Pentti Eskolan SE-tulosta 804. Toukokuussa 1966 kuui USA:n suunnasta kummia. Rainer Stenius oli leiskauttanut Los Angelesissa 816. EM-mitalitoiveet heräsivät taas, Stenius oli ennen Budabestin EM-kisoja Euroopan tilaston kolmas.

Budabestin pituusfinaalissa Rainer Steniuksella ei ollut onnea matkassaan. Vielä kolmen kierroksen jälkeen hän oli tuloksellaan 768 kolmantena, mutta lopussa meni vielä kaksi miestä ohi.
Stenius asti pari noin kahdeksan metrin yppyä yli. Näillä hypyillään hän olisi taistellut jopa voitosta. Kisan mitalit menivät tuloksella 798, 788 ja 788. Lisäksi viidennen kierroksen hypyssä Stenius hieman loukkasi jalkaansa. Senius kuului myös maamme parhaisiin pikajuoksijoihin. Vuonna 1965 hän oli mukana Suomen 4x100 metrin viestijoukkueessa, joka juoksi uuden Suomen ennätyksen 40,6.

Rainer Stenius

Pentti Eskola


Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

lauantai 25. lokakuuta 2014

Pentti Nikula – lasikuidun villit vuodet

Lahden Radiomäen kenttä, syyskuun loppu 1961; somerolainen liikunnanohjaaja Pentti Nikula ylittää seiväshypyssä 451 ja parantaa viidellä sentillä terässeipään ennätystään. Parannus on pieni mutta enteellinen.
Urheilun Kuva-Aitan päätoimittaja Pentti Vuorio näki amerikkalaisessa Track&Field-lehdessä ylhäältä päin kuvatun lasikuituhypyn vuoden 1961 alussa. Vuorio lähetti Juhani Melartinin Pajulahteen kysymään valmentaja Valto Oleniuksen mielipidettä. Olenius oivalsi, että lasikuidussa saattaa piillä yllätyksen mahdollisuus. Oleniuksen hoputuksesta lasikuituja oli Suomessa jo kevätalvella 1961, mutta vielä Maailmankisoissa kesäkuussa meikäläiset eivät saaneet niihin otetta. Olenius ei kuitenkaan luovuttanut.

Nikula kävi Itä-Berliinin hallikisoissa helmikuussa ja ylitti 471. Se oli hänen kansainvälinen läpimurtonsa, jota ulkoratojen EE-mies (470) Manfred Preussger katseli suu hämmästyksestä auki.
Toukokuun 5. päivänä ennatysjahti aloitettiin Radiomäen kentällä. Maassa oli vielä lunta, mutta Olenius ratkaisi pulman rakennuttamalla puuradan. 472, mutta hyppypaikasta nousi sellainen hälym ettei SUL tohtinut esittää tulosta Euroopa ennätykseksi.

Sama se, pian EE nousi lukemaan 475 ja ennen juhannusta oli takana jo neljä EE-hyppyä. Joukossa oli myös yksi ME:n ylitys 15. kesäkuuta Olympiastadionilla, mutta se meni myttyyn silloin vielä voimassa olleen säännön vuoksi; seiväs ei saanut kaatua hyppääjän persääs alustulopaikan puolelle. - Se oli minulle valtava pettymys. Ennen tilanteen nollaamista vaivuin henkisesti aivan maanrakoon, kertoi Pentti Nikula.

Kauhavalle juhannusaattona mennessään Nikula oli kuitenkin sataprosenttisen varma, että nyt …. tai ei koskaan. Kauhavan hiilimurskan ei ollut kaksinen, mutta 494 ylittyi kolmannella hypyllä; pian ME:lle hurrattiin juhannuskokkoilla ympäri Suomen.
Ennen Belgradin EM-kisoja syyskuussa Nikula ennätti kilpailla 34 kertaa. Belgradin hyppypaikka muistutti kynnöspeltoa ja Kauko Nyström ihaili jälkeenpäin Nikulan fiksuutta, kun tämä juoksi vauhtinsa muiden tekemän uran vieressä ja siirtyi vasta ennen kuoppaa radan keskelle. Nikula ylitti 480 ja oli vähällä päästä 495. - Olin liian ylivoimainen. En kokenut Euroopan mestaruutta suureksi voitoksi, kertoi Nikula.

EM:n ohi ajaa 2. helmikuuta 1963 Pajulahdessa pidetty kilpailu, jossa rima jäi 510:een. - Vaikka hallikisoja ei silloin noteetattukaan, tulos oli urani ehdoton huippukohta. Nikula sanoi.

Pentti Nikula






Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 1 ISBN951-31-8904-5
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

perjantai 24. lokakuuta 2014

Rooma oli kitsas Suomelle


Rooman olympiakisoihin Suomi lähetti väkivahvan joukkueen. Kilpailijoita oli täsmälleen saman verran kuin Berliinin joukkueessa, 107. Vain omiin kisoihimme ja Tukholmaan oli lähetetty lukuisammat joukkueet. Rooman kisojen koko osanottajamäärä oli 5396 ja he edustivat 87 eri maata. Suomen urheilijoista 106 jäi ilman kultamitalia ja 101 aivan mitalitta. Yhtä pronssia oli tavoittamassa kaksi miestä.

Rooman kisojen aikana Suomen urheilukansa ei kokenut tähtihetkiä. Apatiaan, urheilulliseen maansuruun hukkuivat nekin jyväset, joita mitalien muodossa osui viisi kohdallemme. Lauantaina syyskuun 3. päivänä soutajat Veli Lehtelä ja Toimi Pitkänen kiidättivät perämiehettömän kaksikkonsa loppukilpailussa maaliviivalle kolmantena, ja niin nämä parin vuoden takaiset maailmanmestarit puolustivat kohtalaisen hyvin asemaansa. Samana päivänä Suomen kansa sai tiedon uusimmasta nyrkkeilymitalistaan. Jorma Limmonen oli seloutunut sarjassaan pronssille.

Sinä päivänä jolloin näiden kisojen suuri juoksijaihme Herg Elliot juoksi leikittelevän keveästi 1500 metrin voittoon ( 3.35,6, ranskalainen Michel Jazy tuli toiseksi ajalla 3.38,4, joak sekään ei ollut aivan jokapäiväinen tulos) Suomi pääsi käsiksi kisojen ensimmäiseen ja ainoaan yleisurheilun mitaliinsa. Päivä oli perjantai syskuun 7.s. Eeles Landström taisteli tuloksen 455, jota parempaa häneltä ei ollut syytä odottaa ja valtasi USA:n Braggin ( 470 ja Morrisin (460) jälkeen pronssimitalin. Matti Sutinen ylettyi Eelisen seurassa omaan ennätykseensä 450. Sillä heltisi kuudes sija ja yksi piste. Pari pistettä mieheen noukkivat täsmälleen viikkoa aikaisemmin Jorma Valkama pituushypyssä (769 – voittaja Boston 812) ja Jussi Rintamäki 400 metrin aitajuoksussa (50,8 – kulta-Daavis 49,3). Pykälää korkeammalle, neljänneksi ja mitalin tuntumaan pääsi keihäänheiton loppukilpailussa Väinö Kuisma. Kultamitalin korjasi lähimain yhtä ylivoimaisesti kuin Norjan Egil Danielsen Melbournessa Neuvostoliiton V. Tsibulenko (84,64), saksalaisen W.Krugerin (79,36) ja Unkarin Kulczarin (78,57) huolehtiessa hopean ja pronssin kohtalosta. Mitalin tuntumaan neljänneksi jäi myös 5-ottelujoukkueemme, samoin Vilho Ylönen vapaakivääriammunnassa, tulos 1126 pistettä oli vain pinnan päässä pronssimitalista.

Ampumaradalta löytyi kisojen ainoa Suomele kuuluva hopeamitali. Kilpailu sujui piinallisen jännittävänä. Olympia-ammun päättyessä kolmella miehellä USA:n McMillanilla, NL:n A. Tsherkasovilla ja Suomen Pentti Linnosvuolla oli sama pistemäärä 587. Mitalisijat olivat ratkottava uusimalla. McMillan osoittautui tässä vahvimmaksi, mutta Linnosvuo voitti venäläisen ja pääsi kiinni hopeamitaliin.

Suomen paini pyyhkäistiin pois luetteloista näissä kisoissa. Köpi Lehtonen ja Martti Laakso pääsivät tuskin alkua pitemmälle, Tauno Jaskari sarjassaan viidenneksi. Milloinkaan Suomi ei ollut paininit arvokilpailuissa näin saamattomasti. Joukkueemme oli vain syrjästäkatsoja. Painonnostajat sen sijaan näyttivät parempia otteita: Jouni Kailajärvi ja Eino Mäkinen tulivat kumpikin sarjassaan viidenneksi. Maratonjuoksu, enemmän kuin muutkaan meille ennen niin menestyksekkäät juoksut, eivät sujuneet lainkaan. Etiopian Abebe Bikila taivalsi maratonin ennätysajassa 2.15.16,2.

Olimme jo alistuneet tilinpäätökseen: ei yhtään kultaa. Eugen Ekman nousi olympiavoittajaksi miltei kuin hänet olisi otettu arvalla Suomen kasan keskuudesta, niin tuntematon hän oli varsikin voimistelua harrastavien piirien ulkopuolella. Suomen urheilun suuria mustia hevosia. Ikuinen Rooma oli kitsas Suomelle. Viisi mitalita ja viidestoista sija epävirallisessa kansojen välisessä pistekilvassa. Putous huipulta oli ollut hurja.

Rooman olympialaiset
100 m
200 m
400 m
Maraton
Cassius Clay
avajaiset
soutu
voimistelu
Wilma Rudolph
Milka Singh
1500m
pyöräily
naisten 800m
jalkapallo Jugoslavia voitta kultaa
188 videoa vuoden 1960 olympialaisista



Lähdeaineisto Pekka Tiilikainen - Reino Rinne Suomen urheilun tähtihetkiä 
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)