Urheilun historia

Raution urheilukentät

2012-01-27T16:19:00.007+02:00

Raution urheilukentän katsomo, tehty Osmo Tokolan piirusten mukaan.

Kärkisen kentän vihkiäistapahtuma 10.7.1996. Toivo Palosaari, Mauri Ylitalo ja Juhani Kajava.

Alapään koulun ja pappilan läheisyyteen rakennettiin Raution urheilukenttä Ahon tilasta ostetulle maalle. Urheilukenttä otettiin käyttöön 1953.

Uuden Raution urheilukentän vikimisen suorittivat kunnallisneuvos Arvo Väliverronen, Olympiakomitean pääsihteeri Kosti Rasinperä ja kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski.

Raution Kisailijat perustettiin 1930 ja samoihin aikoihin koko Keski-Pohjanmaan alueella lienee ollut vain yksi ”oikea” urehilukenttä. Rautiolaiset nuoret sekä heidän vanhempansa rakensivat jo 1932 tai 1933 nuorisoseuran talon ja sen naapurina olleen Koskelan maan rajalle Raution ensimmäisen urheilukentän, jota ei tietenkään voida verrata Raution myöhempiin kenttiin. Rakentamistalkoissa ja maan ajoissa olivat mukana lähes kaikki kylän miehet hevosineen.

Urheilukentän rakentajille oli lapioiden ja rautakankkien lisäksi apunaan vain omatekoinen ”vaakituskone” - tukevaan keppiin lujasti kiinni sidottu kirvesmiehen vatupassi (vesivaaka), jonka avulla saatiin varsin tarkat korkeusmerkinnät ja voitiin tasata paikalle ajettu maa. Tämä kenttä oli oikeastaan vain juoksupaikka, jossa oli rinnakkain neljä 110 metrin pituista juokuskaistaa. Ratojen epätavalliseen pituuteen oli syynä se, että monet rautiolaiset nuoret harrastivat tuohon aikaan nimenomaan aitajuoksua. Kun he itsekin olivat kenttää rakentamassa niin ratojen pituus on ollut helppo valita.

Nuorisoseuran urheilukenttä oli Rautiossa käytössä parinkymmenen vuoden ajan aina 1950-luvun alkuvuosiin saakka. Kunnallisella tasolla urheiluasioihin paneuduttiin Rautiossa vasta 1949, jolloin kuntaan perustettiin urehilutoimikunta. Kalajoelle kunnallinen urheilulautakunta perustettiin vuotta myöhemmin, joten rautiolaiset olivat näissä asioissa liikkeellä aikaisemmin kuin heidän nykyinen ”isäntäkuntansa”.

Uudelle urheilukentälle etsittiin 1950-luvun alusta paikkaa moneltakin suunnalta ja lopulta se päätettiin rakentaa alapäähän entisen kirkonkylän kansakoulun ja pappilan lähelle Ahon tilasta ostetulle alueelle. Vanhan pappilan naapuruuteen rakennetun urheilukentän suunnitelmat oli laatinut rakennusmestari Adolf Männistö. Kunta sai kentän rakentamiseen veikkausvoittovaroja kolmena vuonna, Juoksuradalla oli mittaa 3000 metriä ja päällysteenä hiilimurstka. Kentällä oli vaatimaton huoltorakennus sekä Osmo Tokolan suunnitelema katettu katsomo ja huoltorakennus. Etusuoran hiilimurskapäällyste uusittiin 1977 ja samalla kentän kuivatusta parannettiin.

Kärkisiin rakennettiin vaatiamton kyläurheilukenttä 1950-luvun alussa paikallisen nuorisoseuran käynnistämillä talkoilla. Kentän maapohja oli ostettu Antti Korvalta. Myöhemmin Kärkisen nuorisoseura lahjoitti alueen Raution kunnalle, joka osti kenttää varten lisämaata Arvo Ainalilta ja käynnisti varsinaisen rakentamistyön 1958. Suunnitelmat tähänkin kenttään, jolle tuli 250 metrin pituinen juoksurata, oli laatinut Adolf Männistö.

Kärkisen kyläkenttä kunnostettiin 1972 ja vuonna 1974 ja sille saatiin uusi hiilimurskepinta, Viimeisimmät kunnostus- ja parannustyöt Karkisen kentällä on tehty kevätkesälä 1996 ja kentän uudelleenvihkiminen on tapahtunut 10. heinäkuuta 1996.

Raution kirkolla urheilukentän kunto on huoluestuttanut Kisailijoiden johtohenkilöitä jo 1960-luvun alkuvuosina. Kunna urheilulautakunnalle oli laadittu 1966 muistio tarvittavista kenttätöistä ja kenttien hoidosta, Neljä vuotta myöhemmin 1970 on päätetty vaatia urheilulautakunnalta ”kiireellisesti” uuden kentän rakentamista nuorisoseurana talon viereiselle peltoaukealle.

Raution Alapään urheilukentällä pidettiin esim kesällä 1970 ikakausikilpailuja kaksi- kolme kertaa viikossa ja jalkapalloa pelattiin kaksi kertaa viikossa. Kentällä järjestettiin kylienväliset yleisurheilukilpailut ja pitäjän mestaruuskilpailut sekä alueseuraottelut, johon ottivat osaa Raution Kisailijoiden lisäksi Sievin Sisu, Sievin Lyly ja Eskolan Eskot. Kesällä 1970 Raution kunnan urheiluohjaajana toimi Erkki Aho.

Raution Kisalijoiden johtokunta päätti toukokuun alussa 1986 pitämässään kokouksessa ryhtyä vauhdittamaan uuden urheilukentän toteuttamista jo parikymmentä vuotta aikaisemmin suunnitellulle paikalle. Johtokunta laati 12 syyskuuta 1986 pitämässään kokouoksessa esityksen uuden ja ajanmukaisen urheilukentän rakentamiseksi Rautioon.
Monien vaiheiden jälkeen Raution uusi kenttä voitiin ottaa käyttöön 21. heinäkuuta 1990. Juoksurata on 300 m pitkä ja se on päällystetty tiilimurskalla ja muilla suorituspaikoilla on säänkestävä pintoite. Kentän rakentaminen maksoi 1,2 miljoonaa markkaa. Vihkiäiskilpailujen ehdoton tähti oli Oulun Pyrintöä edustanut Raahen Vesan Petri Keskitalo, nuorten 10-ottelun maailmanmestari, joka 1991 ylti neljänneksi Tokion MM-kisoissa. Hän kellotti Raution uudella kentällä sata metriä aikaan 11,06 ja voitti ennen seuratovereitaan Petri Purolaa ja Jouko Hassia.

Lähdeaineisto: Aarre Aunoa Rautio, Lauri Järvinen Kyläseurasta punttilavojen valtiaaksi, Erkki Ahon muistiinpanot

Mauno Juola – MM-mitalisti

2010-11-08T06:42:00.006+02:00

Kuvan saat isommaksi klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Kalajoen Junkkareiden Mauno Juola toi talvella 1993 seuralleen ensimmäisen virallisen hiihdon MM-mitalin sitten Jussi Kurikkalan päivien. Juola kuului siihen Suomen 20-vuotiaiden poikien viestijoukkueeseen, joka ylti pronssille ikäluokkansa maailmanmestaruuskilpailuissa Tsekinmaan Harrachovissa.
Mauno Juola oli MM-kisoissa Suomen tasaisin ja varmin poikahiihtäjä saavuttaen henkilökohtaisesti 10. ja 11. sija. SM-laduilla hän haki 20-vuotiaiden kultaa ja hopeaa sekä viestipronssia edellistalven viestivoiton ja henkilökohtaisen pronssimitalin jatkoksi.

Viestin MM-mitalillaan Mauno Juola nousi niiden läänin kunniamitalilla palkittavien arvokisamenestyjien ryhmään, johon Kalajoelta ovat yltäneet aitajuoksija Antti Haapakoski, jääsurffaajat Juha Junnikkala ja Rainer Bäckman sekä pulkkahiihtäjä Kari Joki-Erkkilä.

Mauno Juolan suvussa hiihtoperinteet ovat vahvat ja vuosikymmenten muovaamat: Maunon isä Veikko Juola oli 1960-luvun lopulla piirin parhaimmistoa ja tämän veli Ossi on Kanadan siirtolaisena voittanut 1980-luvulla uudelle kotimaalleen veteraanien maailmanmestaruuksia; Mauno isoisä Viljo Juola kilpaili 1930-luvulla ollen ilmeisesti ainoa kalajokinen hiihtäjä, joka on voittanut Jussi Kurikkalankin.

Mauno Juolaa valmensi himankalainen Heikki Torvi, joka edusti Suomea Lahden MM-kisoissa 1978 ja oli seuraavinakin vuosina hyvää kansallista tasoa. Hän ylti juniorina juuri ja juuri 20 parhaan joukkoon EM-ladulla.
- Kun Mauno lähti Harrachoviin, sovittiin että hän hiihtää ainakin paremmin kuin minä EM-kisoissa. Sen hän tekikin, vielä kaikilla matkoillaan.

Nuorten MM-kisoissa tiukassa ja tasaisessa perinteisen kympin kilpailussa Juola jäi vain 16 sekunnin päähän pronssimitalista Ruotsin ottaessa kolmoisvoiton. Paras suomalainen oli kymmenenneksi sijoittunut Mika Lindroos, joka pudotti Juolan niukasti seuraavalle sijalle.
Viestissä Kalajoen Junkkarille tuli vapaan tyylin kolmas osuus, jolle hän pääsi viidentenä. Ruotsi ja Norja olivat kärjessä lähes kahden minuutin päässä. Kun tultiin vaihtoon, Mauno Juola oli nostanut Suomen kolmanneksi aivan Ruotsin tuntumaan. Mitali ei kuitenkaan kirkastunut, sillä pikamatkan ruotsalaisvoittaja ja sinikeltaisten tulevaisuuden supertoivona pidetty Mathias Fredriksson kasvatti eroa Jani Talkkariin puolella minuutilla. Norja oli karannut jo maailmanmestaruuteen, jonka se voitti yli kahden minuutin erolla.

MM-Harrachovin päätösmatkalla, vapaan hiihtotavan 30 kilometrillä Juola oli selvästi paras suomalainen sijoittuen kymmenenneksi. Kuudes sija jäi vain puolen minuutin päähän, mutta mitaliin oli eroa jo lähes kaksi minuuttia.
- Vapaa kymppi ja perinteinen pitkä matka olisi ehkä ollut minulle edullisempi yhdistelmä, mutta hyvä näinkin. Olen joka tapauksessa MM-kisoihin tyytyväinen, sillä viestissä ja pikamatkalla tuli selväksi, ettei ikäluokkani maailman kärki ole tavoittamattoman kaukana. Se tietysti lisää itseluottamusta ja halua yrittää tosissaan myös miesten sarjaan siirryttäessä.

Kalajoen Junkkarit puolusti talvella 1993 edelliskauden Suomen mestaruuttaan 20-vuotiaiden 3 x 10 kilometrin viestissä. Mauno Juolan ohella Keravalla hiihtivät Janne Ojala ja Veli-Matti Junnikkala. Kaksi ensin mainittua oli kuulunut myös edellistalven kultakolmikkoon; kolmantena oli silloin Veli-Matti Junnikkalan veli Kalle, joka 1993 ei enää päässyt nuorten sarjaan.

Keravalla henkilökohtaisessa kilpailussa epäonnistunut Mauno Juola oli viestissä taas kärkivauhdissa ja kuului muista irronneeseen avausosuuden kärkikolmikkoon. Veli-Matti Junnikkala repäisi toisella osuudella jo 40 sekunnin eron seuraaviin, mutta loppukilometreillä Ounasvaaran vahva Jari Puolakka kuroi eron melkein kiinni, eikä Janne Ojala pystynyt ankkurina pitämään kantaansa ajaneita takanaan, vaan joutui tyytymään pronssimitalin varmisteluun.

Miesten SM-viestissä Pellossa Junkkareita edustivat Mauno Juolan ohella Simo Törnvall, Kalle Junnikkala ja Jukka-Pekka Ojala. Joukkue oli koko viestin ajan 10.sijan paikkeilla, parhaimmillaan pitkään jopa kahdeksantena. Loppusijoitukseksi kirjattiin erinomainen 11, josta mitalitkaan eivät jääneet runsasta paria minuuttia kauemmaksi.

Katso:
Junkkareilla SM-mitalimenestystä
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/kalajoen-junkkareilla-sm.html

Kalajoki mukana maakuntaviestissä
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/kalajoki-mukana-maakuntaviestiss.html

Lähdeaineisto:
Lauri Järvinen: Keski-Pohjanmaan urheiluväen Joulu 1993
Lauri Järvinen: 100 vuotta Kalajokista urheilua

Kalajoen Junkkarit 80 vuotta

2010-03-04T10:06:00.153+02:00

Voimistelu- ja Urheiluseura Junkkarien perustavana kokouksena voidaan pitää 19. tammikuuta 1930 pidettyä Kalajoen Nuorisoseuran Urheiluosaston (KNSU) kokousta. Uusi seura järjestäytyi tässä tilaisuudessa ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Niilo Ojala sekä muiksi johtokunnan jäseniksi Eemil Pehkonen, Kalle Pajala, Eino Kangas, Kalle Heusala, Leevi Myllylä, Vasankarista Erkki Niemelä, Metsäkylästä Tuomas Tammela, Käännästä Arvo Tilvis, Tyngältä Veikko Torvi ja Rahjasta Jaakko Roukala. Sihteeriksi valittiin Kalle Heusala.
Ajan tavan mukaan voimistelu oli alkuvuosina keskeinen urheilumuoto. Vuodelta 1932 sen johtajina ja vetäjinä mainitaan Leevi Myllylä, Yrjö Heusala ja Taavi Härkönen. Vuonna 1934 lähetettiin 11- miehinen voimistelujoukkue Helsingin valtakunnallisilla voimistelujuhlilla järjestettyyn suureen yhteisnäytökseen.

Varsinaisista kilpaurheilulajeista Junkkarien ohjelmassa 1930-luvulla olivat erityisesti hiihto ja yleisurheilu. Jussi Kurikkalan nimi tuli hiihtoväen tietoisuuteen 1930-luvun alussa, pian sen jälkeen kun hän oli täyttänyt 20 vuotta. Ensimmäiset menestykset kirjattiin Keski-Pohjanmaalla muun muassa suojeluskuntahiihdoissa. 1930-luvun puolivälissä pienikokoinen kalajokinen huomioitiin myös Ounasvaaralla ja Salpausselällä sekä suojeluskuntien SM-kilpailuissa. Sotkamossa1936 järjestetyissä olympiakatsastuksissa Kurikkala sauvoi ankarassa pakkasessa seitsemänneksi. Olympialaisiin häntä ei valittu eikä häntä myöskään valittu 1940 ja 1944, sillä silloin riehui suursota, mikä esti olympialaisten järjestämisen. Juoksijana hän kuitenkin oli mukana Lontoon olympiakisojen maratonilla sijoittuen 13:sta.

Vuosien 1936-1937 hyvästä menestyksestä huolimatta merkittävä henkilökohtainen voitto antoi Jussi Kurikkalan kohdalla odottaa itseään maaliskuun lopulle 1938 – ellei oteta huomioon pikamatkan Suomen mestaruutta olympiahiihtäjien poissa ollessa 1936. Voittoputken avasi Ounasvaaran talvikisojen 50 kilometriä 1938. Kurikkala voitti ennakkosuosikin, edellisen vuoden kuninkuusmatkan maailmanmestarin Pekka Niemen reilulla erolla. Jussi Kurikkala tuotti Pekka Niemelle pahan pettymyksen myös 1939 ja 1944 voittaessaan toisen ja kolmannen kerran Ounasvaaran kuninkuusmatkan. Jussi Kurikkala oli sauvonut Salpausselän pikamatkalla toiseksi 1937 ja 1943 sekä 50 kilometrillä kolmanneksi 1939.

Jussi Kurikkala

Jussi Kurikkala – Kalajoen Junkkari
http://merkkihenkiloita.blogspot.com/2008/11/jussi-kurikkala-kalajoen-junkkari.html

Jussi Kurikkala edusti Suomea neljä kertaa hiihdon maailmanmestaruuskilpailussa. eikä koskaan palannut hopeamitalia huonompien tuliaisten kanssa. Ranskan Chamonix`ssa 1937 Kurikkala nosti Suomen toisella osuudella taisteluun maailmanmestaruudesta, joka kuitenkin ratkesi ankkuriosuudella Norjan hyväksi. Viestihopean lisäksi Jussi sauvoi Ranskan alpeilla viidennen sijan 18 kilometrin pikamatkalla.

Lahden MM-kisoissa 1938 Kurikkala ei ollut aivan parhaimmillaan kuuluen kuitenkin maailmanmestaruuden voittaneeseen Suomen viestijoukkueeseen. Kalajokinen hiihti tuolloin avausosuuden tullen toisena vaihtoon. Pikamatka tuotti Salpausselän MM-maastossa kuudennen ja 50 kilometriä seitsemännen sijan.

Maailmansodasta huolimatta Italian Cortinassa järjestettiin talvella 1941 MM-hiihdot. Niistä tuli Jussi Kurikkalan pitkän uran huipentuma, sillä hän voitti ylivoimaisesti 50 kilometriä ja ratkaisi Suomelle myös viestivoiton. Talven 1941 jälkeen Jussi ei enää koskaan osallistunut MM-kisoihin, sillä seuraavat pidettiin vasta 1950, jolloin hän kilpaili vain juoksijana. Kurikkala voitti 1937-1941 MM-hiihdoissa kaikkiaan neljä kultaa ja kaksi hopeaa, eikä sijoittunut näissä arvokisoissa kertaakaan seitsemättä sijaa alemmaksi.

Kurikkalan ensimmäinen täyspitkän maratonin kokeilu vuonna 1946 tuotti kolmannen sijan ajalla 2.34,47, jota paremmin Jussi ei koskaan myöhemminkään juossut. Mikko Hietanen voitti ja toiseksi tuli vuoden 1938 Euroopan mestari, jo 47-vuotias Väinö Muinonen, josta Kurikkala jäi puolitoista minuuttia. SM-pronssi ei riittänyt EM-kisamatkaan. Kesinä 1947 ja 1948 Jussi Kurikkala juoksi uransa kirkkaimmat mitalit SM-maratoneilla ollen kummallakin kertaa toinen Mikko Hietasen voittaessa. Lontoon olympiamaratonilla 1948 Jussi Kurikkala oli 13.

Jussi Kurikkalan lisäksi nousivat Junkkarien urheilijoista 1930-luvulla kansallisesti hyvään menestykseen pikajuoksijat Lilja Elomaa ja Pentti Oura, hiihtäjä Saima Kärje ja pyöräilijä Mauno Kärjä. Saima Kärje voitti Ounasvaaralla 1938 ja Oulussa 1939. Mauno Kärjä kuului vuosina 1939-1950 pyöräilyparhaimmistoomme ja hän oli myös hyvä piiritason hiihtäjä. Olympiahaaveet eivät kuitenkaan toteutuneet: 1940 riehui maailmansota ja 1948 tehtiin valinnoissa huutavaa vääryyttä eteläsuomalaisten hyväksi.

Pentti Oura saavutti vuosina 1928-1935 yhteensä kahdeksan piirinmestaruutta, jotka jakaantuivat tasan 100 ja 200 metrin kesken. Uransa parhaan juoksun Lilja Erkkilä pinkoi Kalajoen juuri valmistuneella urheilukentällä 13. elokuuta 1939 kellojen näyttäessä 12,6, joka merkitsi SE:n sivuamista.

Kalajoen Junkkarit suurkisoissa
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2009/03/kalajoen-junkkarit-suurkisoissa.html

Lauri Kaarta, Jussi Kurikkala, Martti Kaarta

Kalajoen urheiluhistorian ensimmäinen maailmanmestari tuli Käännänkylästä, aivan Alavieskan rajan tuntumasta. Kun Helsingin Malmilla pidettiin kesällä 1937 ensimmäiset Suomessa järjestetyt ammunnan maailmanmestaruuskilpailut, olivat Lauri ja Martti Kaarta Suomen joukkueessa sotilaskivääriampujina. Maailmanmestaruuden makuuasennon joukkuekilpailussa yhteistuloksella 916 voitti Suomi joukkueella Lauri Kaarta, Kullervo Leskinen, Viljo Leskinen, E.Ekman ja L. Granbom. Sama joukkue voitti maailmanmestaruuden myös pystyasennon joukkuekilpailussa yhteistuloksella 810. Sama joukkue saavutti MM-hopeaa kolmiasentokilpailun joukkuekilpailussa tuloksella 2 583. Lauri Kaarta saavutti MM-pronssia henkilökohtaisessa kolmiasentokilpailussa tuloksella 526, mikä sivusi syntyhetkellään maailmanennätystä. Lisäksi Suomen joukkue, johon Lauri Kaarta kuului, voitti MM-pronssia polviasennon joukkuekilpailussa pistemäärällä 857. Lauri Kaarta saavutti neljännen sijan henkilökohtaisessa polviasentokilpailussa tuloksella 178 ja viidennen sijana henkilökohtaisessa pystyasentokilpailussa tuloksella 165. Kaarta saavutti 10. sijan henkilökohtaisessa makuuasentokilpailussa tuloksella 165.

Luzernin MM-kisoissa 1939 Lauri Kaarta voitti MM-hopeaa henkilökohtaisessa pystyasentokilpailussa tuloksella 333. Kaarta voitti MM-hopeaa myös kolmiasentokilpailun joukkuekilpailussa tuloksella 2561.
Martti Kaarta saavutti sotilaskiväärin kolmiasentokilpailussa Helsingin MM-kisoissa pronssia tuloksella 182. Kaarran veljekset saavuttivat kaikkiaan kahdeksan MM-mitalia.

Lauri Kaarta seitsemän MM-mitalia
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/lauri-kaarta-seitsemn-mm-mitalia.html

Vuosien 1945 ja 1946 maakuntaviesteissä Kalajoen Junkkarien voittoisaan joukkueeseen kuuluivat Lauri Suni, Mauno Kärjä ja Arvo Kippola.
Sodan päätyttyä 1944 Kalajoen Junkkarit olivat tylyjä isäntiä pm-hiihdoissa voittamalla neljä piirinmestaruutta: Jussi Kurikkala 30 km, Eila Saari 5 km, Viljo Juola ikämiesten 10 km ja Ahti Saari alle 16-vuotiaiden 5 km. Ounasvaaran talvikisoissa Jussi Kurikkala voitti 50 km jo kolmannen kerran, ja Salpausselän 50 km hän voitti hirmuajalla 2.56,44.

Mauno Kärjä

Mauno Kärjä – omituiset olympiavalinnat
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/mauno-krj-omituiset-olympiavalinnat.html

Kalajoen Junkkareiden toimintaa pyöräily tuli voimakkaasti mukaan 1940-luvulla ja piirrinmestaruuksia toivat Mauno Kärjä 100 km:llä, Alpo Peltola ja Kaarlo Marttala. Joukkuemestaruuden ottivat Mauno Kärjä, Eero Kärjä, Aaro Aaltonen ja Lauri Suni.
Ensimmäisissä olympiakatsastuksissa 150 km:n matkan voitti Mauno Kärjä. Toisissa olympiakatsastuksissa Hyrylässä Kärjän kohtaloksi tuli rengasrikko 20 kilometrin kohdalla. Kärjä joutui keskeyttämään. Kolmannessa olympiakatsastuksessa Mauno Kärjän pyörä ajettiin todennäköisesti tahallaan hajalle ja Kärjä joutui keskeyttämään. Ylimääräisen olympiakatsastuksen Helsingissä 100 km:n matkalla Mauno Kärjä voitti. Kärjää ei valittu Lontoon olympialaisiin. SM-maantieajossa Mauno Kärjä voitti SM-hopeaa 1947 ja 1950. Kärjä oli Pyöräilyliiton mestaruuskilpailuissa ja mestaruusajoissa toinen 115 km:n matkalla.

Kalajoen Junkkareiden urheiluhistorian ensimmäisen mitalin yleisurheilun Kalevan kisoissa juoksi olympiavuonna Seppo Jokivartio 400 metrin aidoissa Vaasassa pronssia ajalla 58,0. Alkuerissä hän juoksi 56,4, mikä olisi loppukilpailuissa riittänyt toiseen sijaan.

Vuoden -50 alussa Junkkarit kelpuutettiin vielä I-luokkaan mutta taantuma alkoi jo näkyä menestymisessä. Samaan aikaan seura kamppaili suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Vähitellen historian lehti kuitenkin kääntyi. Junkkareihin perustettiin naistoimikunta ja lisäksi NS:n naisvoimistelijat avustivat seuran rahanhankinnassa. Uusia lajeja kuten nyrkkeily ja suunnistus oli tullut seuran ohjelmaan sodan jälkeen ja nämä lajit kehittyivät voimakkaasti 1950-luvulla. Erkki Nikupaavo ylsi jopa SM-mitaleille nyrkkeilyssä. Viisikymmenluvun lopulla seuratoimintaa vaikeutti vetäjien puute. Niinpä vuosilta 1957,1958 ja 1959 ei ole löytynyt edes pöytäkirjoja, joista toiminta olisi selvinnyt.

Onneksi heti 60-luvun vaiheessa alkoi uusi nousukausi. Nuoria urheilijoita alkoi ilmaantua useaan lajiin ja uusina lajeina rynnistivät lentopallo, jääkiekko, painonnosto ja ammunta. Maileri Matti Kiiverin veli Jorma Kiiveri oli 1960-luvulla Pekka Ojalan, Heikki Isopahkalan, Mauri Myllymäen ja Rönnin sisarusten Seijan ja Leilan ohella Junkkarien yleisurheilun nimiä, jotka nousivat ensin alueellisten ja siten valtakunnallisten lehtien otsikoihin.

Jorma Kiiveri oli Kalajoen Junkkarien 1960-luvun ensimmäinen SM-mitaleille yltänyt poikaurheilija. Hän osoitti lahjojaan jo 1965 juosten matalat aidat 15,2. Seuraavana kesänä nuorten SM-kisoista Alajärveltä oli tuomisina pronssimitali ajalla 16,1. Jorma Kiiveri sijoittui nuorten SM-kisoissa pronssille myös vuosina 1967 ja 1968.

Pekka Ojala ylitti kolmiloikassa 14 metrin rajan ensimmäisen kerran 1961 venytettyään 14,08. Pekka Ojalan uran parhaimmaksi hyväksytyksi kolmiloikkatulokseksi jäi 14,96. 10-ottelussa Pekka Ojala sijoittui SM-kisoissa viidenneksi tuloksella 6 329. Pronssimitali jäi vain 100 pisteen päähän.

Kesällä 1967 Heikki Isopahkala voitti A-poikien kuulan Suomen mestaruuden Varkaudessa työnnettyään 16,62. Toisen junioreiden SM-mitalinsa Isopahkala kävi hakemassa kesällä 1969 Inkeroisista. Sillä kertaa hän osallistui 20-vuotiaiden kisoissa hopealle tuloksella 15,09.

Kauko Alajoki

Kalajoen Junkkarien lentopallo eli parasta menestyskauttaan 1970-luvulla, jolloin seura oli lähes koko ajan kakkossarjassa ja ylti muutaman kerran sen kärkipäähän. Junkkareiden 1970-luvun parhaissa joukkueissa pelasivat Tapio Salmela, Seppo Salmela, Eero Salmela, Ilkka Salmela, Kauko Siermala, Tapani Siermala, Esa Siermala, Juhani Alasuvanto, Heikki Isopahkala, Pauli Piirala, Timo Väre, Jorma Myllylä, Veli Ainali ja Seppo Saarinen. Vaikka joukkueen pelaajat olivat kalajokisia , niin Torvenkylän osuus oli huomattavan suuri.
Lentopallon suosiosta 1970-luvulla Kalajoella osoitti sekin, että Junkkarien A-pojat saavuttivat 1975 SM-hopeaa vain Luolajan Kajastuksen ollessa edellä. Joukkueessa pelasivat Seppo Saarinen, Veli Anttila, Juhani Alasuvanto, Asko Kärjä, Hannu Mäntymäki, Timo Rahkola ja Timo Väre. Heistä Saarinen eteni myöhemmin mestaruussarjaan Oulun Kiskon joukkueessa.
84 A-maaottelun ja satojen mestaruussarjapelien pelaaja Kauko Alajoki lähti taipaleelleen Kalajoelta.
Wikipedia Kauko Alajoki
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kauko_Alajoki

Leila Rönn, Laura Kärjä, Mirja Kärjä ja Seija Rönn

Seija Rönn voitti urallaan 19 SM-mitalia. Ensimmäisen kerran hänet nähtiin B-tyttöjen eli 16-vuotiaiden tyttöjen SM-kisoissa 1968, jolloin hän oli vasta 14-vuotias. Ylivoimainen voitto 300 metrillä ajalla 41,1 oli pienoinen sensaatio. Seija sijoittui 100 metrin juoksussa viidenneksi. Vuonna 1969 Seija Rönn voitti kaksi Suomen mestaruutta. 300 metrillä syntyi aika 40,3 ja 100 metrin voitto tuli ajalla 12,6. Kesällä 1970 Seija voitti B-tyttöjen Suomen mestaruuden sekä 100 että 300 metrillä. Viestijuoksun SM-kisoissa 1969 Kalajoen Junkkarien naisjoukkue sijoittui 4x100 metrin ja 4x300 metrin viestissä neljänneksi. Seija Rönn voitti myös halliyleisurheilun SM-kisoissa B-tyttöjen 60 metriä aikaan 8,0. Ensimmäisen henkilökohtaisen mitalinsa Kalevan kisoista Seija Rönn voitti olympiavuonna 1972, jolloin hän kävi tiukan kamppailun pronssista Riitta Salinin kanssa. Seija voitti pronssin ajalla 55,7. Seija Rönn edusti Suomea lukuisissa maaotteluissa.

Leila Rönn saavutti vuosien 1964-1975 välisenä aikana 12 henkilökohtaista piirinmestaruutta ja 15 viestimestaruutta. Seija Ronn, Leila Rönn, Laura Kärjä ja Mirja Kärjä muodostivat Kalajoen Junkkarien menestyksellisen viestikvartetin.
Yhden nuorten SM-pronssimitalin haki Kalajoen Junkkareille 1970-luvun alussa 10-ottelija Timo Pajala Keuruulta tuloksella 6325.

Mauri Myllymäki - pituushyppäjä ja urheiluselostaja
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/mauri-myllymki-pituushyppj-ja.html

Mauri Myllymäki on Kalajoella 1.1.1946 syntynyt pituushyppääjä, joka sijoittui Helsingin EM-kisoissa 1971 pituushypyssä viidenneksi tuloksella 7.85. Suomen mestaruuden hän voitti samana vuonna Oulussa tuloksella 7.73. SM-hopeaa hän voitti Varkaudessa 1968 tuloksella 763. SM-pronssia tuli Kouvolasta vuonna 1970 tuloksella 752. SM-hallikisoista Suomen mestaruuden Myllymäki voitti vuonna 1969 tuloksella 7.42. EM-hallikisoissa Tukholmassa Mauri Myllymäki sijoittui samana vuonna kuudenneksi tuloksella 743.

Kalajoen Junkkarit sai 1970-luvulla Veikko Aholasta Juhani Ojalan ja Matti Kiiverin edellisellä vuosikymmenellä juoksemien 1500 metrin aikojen alittajan. Veikko Ahola voitti B-poikien maastojuoksussa SM-hopeaa. Vuonna 1975 Veikko Ahola voitti nuorten Keuruun SM-kisoissa 1500 metrin SM-hopeaa ajalla 3.55,7. Olympiavuonna 1976 Veikko Ahola juoksi nuorten SM-kisoissa Helsingissä ajan 3.53,25 mikä oikeutti pronssille. Vuonna 1979 Veikko Aholalle kellotettiin Turun Nurmi-Gamesissa aika 3.44,01, mikä riitti kuudenteen sijaan.

Harri Ojalasta kehittyi 1970-luvun lopulta lähtien yksi Kalajoen Junkkareiden valtakunnallinen menestyjä. B-poikien SM-kisoissa 1979 Harri Ojala sijoittui pronssille moukarinheitossa tuloksella 50,32. A-poikien SM-kisoissa 1980 hän sijoittui jälleen pronssille tuloksella 52,90. Nuorten sarjaan siirryttäessä Harri Ojala voitti SM-hopeaa Porista ja Suomen mestaruuden hän voitti Maarianhaminassa 1983 tuloksella 57,92. Harri Ojala oli myös Suomen maaotteluedustajana.

Veli-Matti Mehtälä sijoittui A-poikien SM-kisoissa kiekonheitossa kahtena vuotena neljänneksi. Miesten sarjassa Veli-Matti Mehtälä ylitti niukasti 50 metrin rajan. Kimmo Partanen saavutti moukarissa parhaan sijoituksensa 1983 Joensuussa sijoittumalla B-poikien kisassa viidenneksi tuloksella 48,34. Nuorten SM-kisoissa Mehtälä ja Partanen osallistuivat kiekon joukkuekilpailuun ja yltivät mitalille kaksi kertaa peräkkäin 1986 Savonlinnassa pronssille ja 1987 Salossa tuli Suomen mestaruus.
Tytöistä 1980-luvun puolivälissä Tiina Latukka otteli 7-ottleussa B-tyttöjen SM-kisoissa kolmanneksi pistemäärällä 4297.

1980-luvun alusta lähtien ikäkausiurheiluissa lahjakkuutensa osoittanut ja piiritasolla heti erinomaisesti menestynyt Samuli Sinkkonen paransi ennätystään kesää 1987 seuranneen vuoden aikana seitsemän sekuntia 800 metrillä ja nousi samalla 16-vuotiaiden valtakunnalliselle huipulle. Juostuaan 1987 ajan 204,16 Samuli kiri vaikuttavasti voittoon Helsingin olympiastadionilla alkukesällä 1988 pidetyissä Finlandia Junior Gamesin finaalissa saavuttaen 16-vuotiaiden piiriennätyksen 1.57,20. Samalla Sinkkonen palkittiin näiden suurkilpailujen parhaana poikaurheilijana. Sinkkonen edusti Suomea Tallinnassa käydyssä poikien maaottelussa Viroa vastaan. Sinkkonen tuli kolmanneksi omalla ennätyksellään 1.54,97. Seuraavana vuonna Sinkkonen pudotti ennätyksensä aikaan 1.53,43. Kesällä 1991 Samuli kilpaili ensimmäistä vuottaan nuorten sarjassa ja kiri 800 metrillä SM-pronssille Raahessa. Talvella 1991 Samuli Sinkkonen saavutti 20-vuotiaiden sarjassa SM-hallikisoissa Oulussa toisen sijan 400 metrillä ajallaan 51,16.

Nuoria lahjakkaita urheilijoita on ollut mukana toki muitakin, esim. Tero Löf, Kari Jaatinen ja Aki Haapakoski. Samuli Sinkkonen saavutti yhdessä Haapakosken Antin kanssa 10-ottelun SM:n joukkuemestaruuden poikien 18-vuotiaiden sarjassa.

Kari Joki-Erkkilä - kuusi paralympia kultaa
http://merkkihenkiloita.blogspot.com/2008/12/kari-joki-erkkil-kuusi-paralympiakultaa.html
Kalajoen Junkkareita edustanut Kari Joki-Erkkilä osallistui uransa aikana Naganon, Albertvillen ja Lillehammerin paralympialaisiin ja voitti niissä kaikkiaan yhdeksän paralympiamitalia. Paralympiamitaleista kuusi oli kultaista, kaksi hopeista ja yksi pronssinen. Kari on lisäksi voittanut MM-hopeaa ja MM-pronssia sekä yhden Euroopan mestaruuden, kaksi EM-hopeaa ja yksi EM-pronssia. Kari on voittanut kaksi Pohjoismaiden mestaruutta ja 11 Suomen mestaruutta, yksi SM-hopea ja yksi SM-pronssi. Kari Joki-Erkkilä valittiin vuoden vammaisurheilijaksi vuonna 1994. Kari Joki-Erkkilä on Kalajoen kaikkien aikojen menestynein urheilija.

Antti Haapakoski - maailmanmestari
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/antti-haapakoski-maailmanmestari.html

Antti Ensio Haapakoski (s.6.2.1971) on voittanut aitajuoksussa nuorten Euroopan mestaruuden vuonna 1989 ja nuorten maailmanmestaruuden vuonna 1990. Hän on ollut koko 1990-luvun paras suomalainen pika-aituri. Hän on voittanut kuusi kertaa pika-aitojen Suomen mestaruuden vuonna 1990 Oulussa, 1993 Mikkelissä, 1994 Tuusulassa, 1995 Lapualla, 1996 Tampereella ja 1997 Lappeenrannassa. Hän on voittanut kolme kertaa SM-hopeaa ja kerran SM-pronssia. 60 metrin aidoissa hän on voittanut neljä Suomen mestaruutta ja yhden hopean.

Antti Haapakoski edusti Suomea Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992 ja Atlantan olympialaisissa 1996. Hän edusti Suomea Tokion maailmanmestaruuskilpailuissa 1991, Stuttgartin MM-kisoissa 1993, Göteborgin MM-kisoissa 1995 ja Ateenan MM-kisoissa 1997. Haapakoski edusti Suomea myös Splitin EM-kisoissa 1990 ja Helsingin EM-kisoissa 1994. Hän on edustanut Suomen 60 metrin aidoissa EM-hallikisoissa Genevessä 1992 ja Pariisissa 1997 sekä MM-hallikisoissa Torontossa 1993 ja Barcelonassa 1995. Parhaimmillaan hän oli EM-kisoissa 1994 kuudes. Haapakosken ennätys 110 metrin aisoissa on juhannuskisoissa 1995 juostu 13,42. Sallittua kovemmassa myötätuulessa Haapakoski juoksi Sestrieressä 1994 ajan 13,26.

Myös tyttöjen puolella on saavutettu menestystä. Annukka Virkkala otti 1991 SM-hopeaa naisten 18-vuotiaiden 200 metrillä sekä SM-hallista pronssia 1992 400 metrillä ja 1993 200 metrillä.
Anni Suvanto ja Satu Santaholma ottivat joukkue Suomen mestaruuden 3 -loikassa 1997. Anna Saari, Mirkka Liimatta, Satu Santaholma, Anni Suvanto SM-viestien 4 x100 aidoissa kolmannen sija. Anni Suvanto ja Satu Santaholma 1998 SM-joukkuehopea 3-loikassa. Sama tyttöryhmä saavutti myös 1999 4 x100 m:llä viestipronssi ja lisäksi myös 4x100 aidoissa niin ikään pronssia.

Anna Saaren henkilökohtaiset menestymiset: Kultamitali 14-vuotiaiden 100m 1996, SM-pronssia pituudessa, SM-kulta 17v. 60 m, kultaa myös 300 m, Kalevan kisat Seinäjoki 1999 hopeaa naisten 100 m, Nuorten SM 1999 17 v, hopeaa 100 m, hopeaa 100 m aidat, SM-hallit Kuopio v. 2000 pronssia 200 m, Nuorten SM-hallit Jyväskylä 19 v hopeaa 60 m eli yhteensä henkilökohtaisia SM-mitaleita 4 kultaa, 4 hopeaa, 2 pronssia. Maaottelumenestys: Pohjoismaiset moniottelut 16 v. hopeaa, Suomi-Baltia - maaottelu kultaa 200 m ja 4x100 m viesti, Suomi-Ruotsi maaottelu tytöt: Kultaa 100 m ja 200m, MM-kisat Puolassa -99 17 v. 100 m 11.sija. 15 v. Juho Kauppila on saavuttanut vuonna 2000 poikien 2000 metrin SM-hopean ja KLL:n mestaruuden.

Vuonna 2001 Kalajoen Junkkareiden ainoan SM-mitalin yleisurheilussa toi M19-sarjan joukkue kolmiloikasta, missä Jussi Heikkilä ja Tuomo Marttala saavuttivat kolmannen sijan.
Vuonna 2007 Kalajoen Junkkarit saavutti historian parhaimman menestyksensä Keski-Pohjanmaan piirin piirinmestaruuskilpailuissa. Yhteensä 89 urheilijaa edusti Kalajoen Junkkareita piirin mestaruuskilpailuissa ja 71 sai mitalin. Yhteensä pm-mitaleita Kalajoen Junkkareille tuli peräti 109 kappaletta. SM-kisoihin osallistui yhdeksän urheilijaa. Mitaleille heistä ylsivät Katri Mustola, Matias Petäjistö, Arto Kokko ja Jukka Kauppila. SM-mitaleita tuli kaikkiaan 13 kappaletta. Jukka Kauppila juoksi kahdeksan SM-kullan lisäksi kaksi Pohjoismaiden mestaruutta. Erika Nevanperä juoksi uudet SE-tulokset T12 sarjan 100 metrillä ja 60 metrin aidoissa.

Jukka Kauppila ja Martti Vainio

Jukka Kauppilan saavutukset

Maratonjuoksu
2005 Suomen mestaruus 24.9. Ylivieska 2.49,21
2007 Suomen mestaruus 15.9. Ylihärmä 2.45.18

Maantiejuoksu 10 km
2007 Suomen mestaruus 1.9. Lapinlahti 34,46

10 000 m
2006 SM-hopea 6.8. Kuopio 34.46,79
2007 PM-mestaruus 1.7. Århus Tanska 33.50,72
2007 Suomen mestaruus 12.8. Turku 35.51,56
2009 PM-mestaruus 28.6. Huddinge Ruotsi 36.51,98

5000 m
2006 SM-hopea 5.8. Kuopio 16.28,32
2007 PM-mestaruus 30.6. Århus Tanska 16.08,94
2007 Suomen mestaruus 11.8. Turku 17.03,63
2008 Suomen mestaruus 5.7. Vaasa 16.02,56
2008 EM-kisojen 4. 30.7. Ljubljana Slovenia 16.28,64
2009 PM-hopea 26.6. Huddinge Ruotsi 16.30,00
2009 SM-hopea 11.7 Jyväskylä 16.49,39
2009 MM-kisojen 4. 30.7. Lahti 16.25,18

3000 m ylipitkä rata
2008 Suomen mestaruus 10.2. Tampere 9.29.1
2010 Suomen mestaruus 14.2. Oulu 9.50,09

3000 m
2007 Suomen mestaruus 17.2. Kuortane 9.29,13
2008 PM-mestaruus 1.3. Reykjavik Islanti 9.28,51
2008 EM-kisojen 3. 20.3. Clermont-Ferrand Ranska 9.24,43
2009 Suomen mestaruus 15.2. Helsinki 9.24,49
2009 EM-kisojen 4. 26.3. Ancona Italia 9.25,82

1500 m ylipitkä rata
2008 Suomen mestaruus 9.2. Tampere 4.26,14

1500 m
2007 Suomen mestaruus 17.2. Kuortane 4.29,03
2007 Suomen mestaruus 12.8. Turku 4.25,18
2008 PM-mestaruus 29.2. Reykjavik 4.28,57
2008 Suomen mestaruus 6.7. Vaasa 4.25,83
2008 EM-hopea 26.7. Ljubljana 4.31,42
2009 Suomen mestaruus 14.2. Helsinki 4.21,32
2009 PM-hopea 28.6. Huddinge Ruotsi 4.21,32
2009 Suomen mestaruus 12.7. Jyväskylä 4.29,81

Jukka Kauppila/Tilastopaja
http://www.tilastopaja.org/db/fi/atm.php?ID=21532

Vuonna 2008 Kalajoen Junkkareiden urheilijoita osallistui yleisurheilun piirinmestaruuskilpailuihin yhteensä 102 tuoden 120 mitalia. SM-kisoissa mitaleille pääsivät Tuomo Himanka, Arto Kokko ja Jukka Kauppila. Jukka Kauppila saavutti MM-pronssia Ranskan Aubieressä 17-22.3. käydyissä hallikilpailuissa M50 sarjan 3000 metrillä. Lisäksi Jukka Kauppila saavutti kaksi Pohjoismaiden mestaruutta sekä viisi SM-kultaa. Tuomo Himanka saavutti viisi SM-hopeaa pyörätuolikelauksessa. Seuran nuoret saavutti kolme Suomen ennätystä. Erika Nevanperä juoksi uudet SE-tulokset T13 sarjan 200 metrillä, 60 metrin aidoissa ja 200 metrin aidoissa.

Kuisma Taipale

Junkkareilla SM-mitalimenestystä
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/kalajoen-junkkareilla-sm.html

Kalajoki mukana maakuntaviestissä
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/kalajoki-mukana-maakuntaviestiss.html

Kalajoen Junkkarien suunnistuksen ehdoton menestyskausi ajoittuu 1960-luvulle, jolloin Kalajoen Junkkarit menestyi loistavasti arvostetussa Kalevan Rastiviestissä. Vuonna 1960 Kalajoen Junkkarit oli kuudes, ja vuosina 1961 ja 1962 seitsemäs, 1965 neljäs, 1966 toinen ja 1967 neljäs. Vuonna 1966 Junkkareiden joukkueessa suunnistivat Raimo Puskala, Reino Manninen, Erkki Manninen, Pentti Himanka ja Pentti Jaakkola. Kalevi Puusaari saavutti suunnistuksessa 1998 veteraanien MM-hopeaa.

Kalle Junnikkala

Kalle Junnikkala ylti hiihtosuunnistuksessa 1991 kolmeen Suomen mestaruuteen, ja aikaisemmin jo yhteen joukkuekultaan. Kalle pääsi 1991 MM-valmennettavien eliittiryhmään. Kalle saavutti vuosina 1988 -1991 yhteensä seitsemän Suomen mestaruuskilpailujen mitalia. Piirinmestaruuskilpailuissa Kalle Junnikkala oli syksyyn 1991 mennessä saavuttanut jo 45 mitalia, joista 28 voittoja.
Kalle Junnikkala kuului koko 90-luvun Suomen parhaimmistoon ja monet vuodet myös MM-valmennusryhmään. Hänellä on MM-osakilpailuvoitto, Pohjoismaiden mestaruus viestissä ja pronssi henkilökohtaisessa kilpailussa pikamatkalla. SM-kultaa on 7, hopeaa 4 ja pronssia 6 kpl. Tämän lisäksi on vielä useita MM-edustuksia. Veli-Matti Junnikkala on saavuttanut SM-kultaa ja pronssia.

Kansallista painimenestystä Junkkarien pojat saavuttivat vuodesta 1987 lähtien. 12-vuotias Pekka Mehtälä sijoittui tuolloin viidenneksi poikien vapaapainin SM-kisoissa Porissa. Kalajoen Junkkarien 1980-luvun poikapainin ensimmäisen SM-mitalin väänsi Pekka Mehtälä Alavuudella joulukuussa 1988 vapaapainin mestaruuskilpailuissa. 44-kiloisissa kilpaillut Mehtälä eteni finaaliin saakka, mutta hävisi loppuottelun vain 8-5. Vuoden 1990 kuluessa Kalajoen Junkkarit yltivät KLL:n kisoissa jo kahteen mestaruuteen: Tuukka Saarela oli paras kreikkalais-roomalaisessa ja Antti Mäkelä vapaapainissa ala-asteiden kilpailussa. Lisäksi Ville Lankila oli sarjassaan neljäs. Junkkarien toisen virallisen SM-mitalin saavutti Antti Mäkelä. Hän taisteli pronssille.
1980-luvulla alkanut paini saavutti menestystä 1990-luvulla. Painijoita oli mukana Helsingin suurkisoissa ja Vierumäkicupissa tuoden niistä myös mitalisijoja. Saavutuksena on myös KLL:n mestaruus ym. mitaleita. SM-mitaleille ylsi Pekka Mehtälä saaden hopean ja pronssin. Ja parhaiten menestynyt Antti Mäkelä saavutti 5 SM-mitalia viimeisimpänä SM-kulta 83 kg sarjassa.

Simo Saari - Kalajoen painonnoston isä
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/simo-saari-kalajokisen-painonnoston-is.html

Punttivuosi 2000 toi edelleenkin menestystä Junkkari-nostajille arvokilpailuissa. Eniten arvokisamitaleita KJ:n painonnostolle toi jälleen Heikki Niemi. Heikki voitti nuorten PM-kultaa, 20-ja 23-v-.n SM-kultaa sekä SM-pronssia tempauksessa, työnnössä ja yhteistuloksessa miesten sarjassa. Arvokisamitalien ansiosta Keski-Pohjanmaan piirin painonnostojaosto palkitsi Heikin Vuoden 2000 parhaana nuorena ja miesnostajana sekä piirin vuoden 2000 painonnostajana. Simo Saari voitti veteraanien SM-kultaa ja lisäksi Simo nosti sarjaansa kaksi veteraanien SE-tulosta. Maria Saari voitti SM-hopeaa tempauksessa, työnnössä ja yhteistuloksessa naisten kilpailussa. Antti Vihelä saavutti SM-hopeaa nuorten alle 23-v:n sarjassa. Teemu Siipo voitti hopeaa alle 17-v:n poikien SM-kilpailuissa. Keski-Pohjanmaan piiri valitsi Teemun vuoden 2000 parhaaksi poikanostajaksi.

Vuonna 2001 yleisen sarjan piirinmestaruusmitaleita tuli 7, nuorten pm-mitaleita 7 ja poikien pm-mitaleita 7. Simo Saari voitti veteraanien PM- ja SM-kultaa. Maria Saari voitti SM-hopeaa naisten kilpailussa. Heikki Niemi voitti SM-kultaa 23-v:ssa nuorissa, SM-pronssia työnnössä miesten kilpailussa sekä opiskelijoitten SM-kultaa. Oulun lääninmestaruuskilpailuista Hannu ja Heikki Niemi voittivat kultaa, Antti Vihelä hopeaa ja Simo Hietala pronssia. Keski-Pohjanmaan piiri palkitsi Heikki Niemen parhaana nuorena nostajana.

Vuonna 2002 arvokisamitaleja junkkarinostajat saavuttivat jälleen vuonna 2002 usean nostajan voimin. Simo Saari voitti veteraanien EM-kultaa. Heikki Niemi voitti opiskelijoiden mestaruuden lisäksi SM-hopeaa 20- ja 23-v.ssa nuorissa sekä SM-pronssia tempauksessa, työnnössä ja yhteistuloksessa miesten kilpailuissa.Jari-Matti Niemi voitti SM-kultaa nuorten 20-v:n sarjassa. Pentti Nuorala nosti SM-hopeaa nuorten 20-v:n sarjassa ja Rami Roukala sekä Hannu Niemi saavuttivat SM-pronssia nuorten 20-v:n sarjassa.Miika Antti-Roiko voitti SM-kultaa pokien alle 17-v:n sarjassa. Samassa ikäluokassa Aki Roukala ja Janne Kerola nostivat SM-hopeaa. Piirinmestaruusmitaleita yleisessä sarjassa saavutettiin 7 kpl, nuorissa 6 ja pojissa 5 kpl.
Vuonna 2003 Arvokisamenestystä painonnostajat saavuttivat jälleen edellisvuosien tapaan. Heikki Niemi voitti SM-kultaa nuorten 23-v-.n sarjassa omissa kotikisoissa. Minna Nauha saavutti SM-kultaa tyttöjen alle 17-v:n sarjassa sekä SM-pronssia 20-v:n nuorten sarjassa. Miika Antti-Roiko voitti SM-kultaa poikien alle 17-v:n sarjassa ja SM-pronssia 20-v:n nuorten sarjassa. Heikki M. Niemi voitti SM-kultaa alle 17-v:n pokien sarjassa ja SM-pronssia nuorten 20-v:n sarjassa. SM-kultaa nosti vielä Aki Roukala alle 17-v:n sarjassa. SM-hopeaa nostivat Mari Vähäsarja nuoret 20v, Mikko Siermala nuoret 20-v ja Pentti Nuorala nuoret 20-v. SM-pronssia saavuttivat Janne Kerola 20-v. nuoret, Rami Roukala nuoret 20-v.,sekä Jari-Matti Niemi nuoret 20-v. Piirinmestaruusmitaleita saavutettiin jälleen kaikissa ikäluokissa.

Vuonna 2004 Minna Nauha nosti naisten SM-pronssia Oulussa, 17-v:n SM-hopeaa niin ikään Oulussa ja 20- ja 23-v-.n SM-pronssia Joensuussa. Mari Vähäsarja saavutti 17-v:n SM-hopeaa Oulussa. Miika Antti- Roiko oli vuoden menestyksekkäin painonnostaja. Hän voitti Porissa alle 17-v.-n PM-kultaa, Oulussa 17-v:n SM-kultaa ja Joensuussa 20-v:n SM-hopeaa. Lisäksi Miika osallistui Norjan Stavangerissa alle 17-v:n EM-kilpailuihin sijoittuen 12.sijalle. Miika valittiin jälleen Keski-Pohjanmaan piirin vuoden painonnostajaksi ja parhaaksi poikanostajaksi.

Rami Roukala voitti Oulussa 17-v:n SM-kultaa. Jari-Matti Niemi nosti Joensuussa 23-v:n nuorten SM-hopeaa ja Aki Roukala ja Janne Kerola Oulussa 17-v:n SM-pronssia. Joukkuekilpailussa 17-vuotiaat pojat olivat SM-hopealla ja kokonaisjoukkuekilpailun KJ voitti jo toisen kerran peräkkäin. Lääninmestaruuskilpailuissa nostajat saavuttivat 5 kultaa ja kaksi hopeaa. Yleisen sarjan pm-kilpailuista Kalajoelta tuli 11 mitalia; naiset 1 kulta ja 1 hopea, miehet 4 kultaa, 3 hopeaa ja 2 pronssia. Nuorten pm-kilpailuista Rautiosta tuli 5 kultaa ja 2 hopeaa. Tyttöjen ja poikien pm-kilpailuista Vetelistä tuli 3 kultaa.

Minna Nauha

Vuonna 2005 Minna Nauha nosti naisten SM-pronssia Tampereella, 17-v:n SM-kultaa Kalajoella ja 20- 23-v:n SM-hopeaa Töysässä.Lisäksi Minna edusti Suomea tyttöjen PM-kilpailuissa Norjan Gjövikissä. Hanna Nauha saavutti 17-v:n SM-pronssia Kalajoella. Jenni Vetoniemi nosti 20-v-.n SM-pronssia Töysässä.

Miika Antti-Roiko oli jälleen vuoden menestyksekkäin painonnostaja.Hän voitti Norjan Gjövikissä poikien PM-kultaa, Kalajoella 17-v:n SM-kultaa sekä edusti Suomea 17-v:n EM-kilpailuissa Bulgariassa sijoittuen 12.sijalle. SPNL palkitsi Miikan vuoden 2005 Suomen parhaana poikanostajana ja Keski-Pohjanmaan piiri valitsi Miikan jälleen vuoden painonnostajaksi.
Rami Roukala saavutti Norjan Gjövikissä 17-v:n PM-pronssia, Kalajoella 17-v.n SM-hopeaa ja Töysässä 20-v:n nuorten SM-pronssia. Jari-Matti Niemi nosti Töysässä 23-v:n nuorten SM-kultaa ja Aki Roukala Kalajoella 17-v:n SM-hopeaa. Janne Kerola saavutti Kalajoella 17-v:n SM-pronssia, Heikki M. Niemi Kalajoella 17-v:n SM-hopeaa ja Töysässä 20- ja 23-v-.n nuorten SM-hopeaa.Joukkuekilpailussa 17-vuotiaat tytöt olivat neljäntenä ja pojat voittivat.
Edellämainittujen lisäksi joukkueessa nosti Iikka Rahkola. Kokonaisjoukkuekilpailun Kalajoen Junkkarit voittivat jo kolmannen kerran peräkkäin ja saivat kiertopalkinnon omaksi. Lisäksi 23-v. nuoret miehet saavuttivat joukkuekilpailussa SM-hopeaa Töysässä. Edellä mainittujen lisäksi joukkueessa nosti Hannu Niemi. Lääninmestaruuskilpailuissa nostajat saavuttivat 4 kultaa ja 1 pronssin. Piirinmestaruuskilpailuista on tullut kaikkiaan 22 mitalia eri ikäluokissa veteraaneja lukuunottamatta. Mitaleista 13 on kultaa, 7 hopeaa ja 2 pronssia. Kalajoen Junkkarit selviytyivät ensimmäisen kerran kautta aikojen seurajoukkueiden SM-finaaliin, johon pääsi viisi Suomen parasta joukkuetta. Sieltä tuli viides sija.

Vuonna 2006 SM-tason mitaleja saatiin kaikissa ikäluokissa. parhaimman menestyksen saavutti Miika Antti- Roiko, joka voitti nuorten PM-kultaa Tanskassa, SM-kultaa 20- ja 23-v:ssa nuorissa , SM-hopeaa miehissä ja lisäksi opiskelijoiden SM-kultaa. Lisäksi Miika oli Suomen edustajana Suomi-Ruotsi maaottelussa.
Maria Saari nosti veteraanien SM-kultaa, Minna Nauha saavutti 17-v:n SM-kultaa sekä naisten SM-hopeaa. Jenni Vetoniemi nosti naisten SM-hopeaa ja 20-v:n SM-pronssia. Rami Roukala nosti poikien PM-hopeaa Tanskassa, 17-v:n SM-hopeaa, 20- ja 23-v:n SM-pronssia sekä opiskelijoiden SM-kultaa.Heikki Niemi nosti miesten SM-pronssia tempauksessa ja Heikki M. Niemi 20-v-.n SM-pronssia.Lisäksi 17-vuotiaat saivat SM-pronssia joukkueella Minna Nauha, Tuomas Laakko, Eemi Apuli, Rami Roukala ja Iikka Rahkola. 20-vuotiaat saavuttivat joukkuekilpailussa SM-pronssia joukkueella Rami Roukala, Miika Antti-Roiko ja Heikki M. Niemi.
Valtakunnallisessa seurajoukkueiden Ykkössarjassa KJ saavuttu 1. sijan joukkueella Miika Antti- Roiko, Rami Roukala, Hannu Niemi ja Heikki Niemi. Nuorisosarjassa KJ sijoittui toiseksi I-joukkueella Miika Antti- Roiko, Rami Roukala, Tuomas Laakko ja Heikki M. Niemi sekä 7. II-joukkueella Minna Nauha, Jenni Vetoniemi, Eemi Apuli ja Niko Ahola. KJ:N III-joukkue sijoittui sijalle 13 joukkueella Hanna Nauha, Tuomas Sumell, Olli Isokääntä ja Jani Heikkinen.
Keski-Pohjanmaan punttimaljan finaali nostettiin joulukuussa Kalajoella ja Junkkarit voitti kilpailun joukkueella Maria Saari, Jenni Vetoniemi, Heikki Niemi, Rami Roukala, Miika Antti-Roiko, Hannu Niemi ja Heikki M. Niemi
Naisten ja miesten pm-kilpailuista nostajat saavuttivat 4 kultaa, 2 hopeaa ja 1 pronssin. 20-v:n pm-kilpailuista tuli 2 kultaa, 2 hopeaa ja 2 pronssia sekä 17-v:n pm-kilpailuista 4 kultaa, 1 hopea ja 1 pronssi. Oulun lääninmestaruuskilpailuista nostajat saavuttivat 1 kullan, 1 hopean ja 3 pronssia.

Vuonna 2007 menestyksekkäin nostaja oli jälleen Miika Antti-Roiko, joka saavutti nuorten PM-hopeaa Ruotsin Landskronassa, SM-kultaa 20-ja 23-v. nuorissa Töysässä, miesten SM-hopeaa tempauksessa ja yhteistuloksessa sekä SM-pronssia työnnössä Rovaniemellä.Opiskelijoiden kilpailuissa Porissa Miika nosti SM-kultaa ja lisäksi hän edusti Suomea MM -ja EM-kilpailuissa sekä maaotteluissa.
Minna Nauha saavutti ensimmäisen PM-kultansa 17v:n kilpailuissa Ruotsin Landskronassa. Lisäksi hän voitti 17v:n tyttöjen SM-kultaa Tampereella ja SM-hopeaa 20- ja 23-v. nuorissa Töysässä.
Maria Saari voitti veteraanien SM-kultaa 35 - 39 v. Parkanossa sekä tempaushopeaa naisten SM-kilpailuissa Rovaniemellä.
Hanna - Mari Sumell saavutti ensimmäisen arvokisamitalinsa, SM-hopeaa, 17 v:n tyttöjen kilpailuissa Tampereella ja Jani Heikkinen nosti 17v:n poikien SM-pronssia niin ikään Tampereella.
Joukkuekilpailussa alle 17 v. tytöt ja pojat savuttivat Tampereella SM-pronssia. Joukkueessa nostivat Hanna -Mari Sumell, Minna Nauha, Jani Heikkinen, Olli Isokääntä, Tuomas Sumell, Eemi Apuli ja Niko Ahola.
Ykkössarjassa KJ saavutti 2. sijan joukkueella Miika Antti-Roiko, Mikko Siermala, Hannu Niemi ja Heikki Niemi.
Naisten ja miesten pm-kilpailuista nostajat saavuttivat 4 kultaa, 3 hopeaa ja 2 pronssia. 20-v:n pm-kilpailuista tuli 1 kulta, 4 hopeaa ja 2 pronssia sekä 17-v:n pm-kilpailuista 3 kultaa, 2 hopeaa ja 2 pronssia. Oulun lääninmestaruuskilpailut pidettiin syyskuussa Kalajoella ja sieltä saatiin 3 kultaa, 3 hopeaa ja 2 pronssia.
Hannu Niemi toimii Keski-Pohjanmaan piirivalmentajana yhdessä lohtajalaisen Mikko Niemen kanssa. He vastaavat piirin nostajien leirityksestä. Hannu Niemi on lisäksi K-P:n piirijaoston varapuheenjohtaja.
Punttikoulutoiminta on jatkunut vilkkaana ja siitä ovat vastanneet Miika Antti-Roiko, Timo Nauha ja Hannu Niemi.

Miika Antti-Roiko on Suomen tämän hetken paras painonnostaja

Vuonna 2008 menestyksekkäin nostaja oli jälleen Miika Antti-Roiko, joka saavutti nuorten 20-v:n PM-kultaa Porissa, miesten SM-kilpailuissa Porissa hopeaa tempauksessa ja kultaa työnnössä sekä yhteistuloksessa. Miika edusti Suomea nuorten EM-kilpailuissa Albaniassa(14. sija) sekä miesten EM-kilpailuissa Italiassa (19.sija). Lisäksi hänellä on maaotteluedustuksia.

Minna Nauha nosti PM-kultaa 17-v:n kilpailuissa Porissa. Lisäksi Minna saavutti SM-kultaa 17 v:n kilpailuissa Rovaniemellä ja 20-ja 23-v:n kilpailuissa Kalajoella. Yleisissä SM-kilpailuissa Porissa Minna nosti tempauksessa hopeaa, työnnössä ja yhteistuloksessa pronssia. Minna edusti Suomea II-joukueessa maaottelussa Suomi-Uusi-Seelanti.
Pitkänlinjan "junkkarinostaja" Maria Saari nosti jälleen SM-kultaa veteraanien 40-44 v.n sarjassa Äänekoskella.

Hanna -Mari Sumell saavutti SM-kultaa 20- ja 23-v.n kilpailuissa Kalajoella, SM-hopeaa 17-v:n tyttöjen kilpailuiss Rovaniemellä sekä peruskoululaisten mestaruuden Töysässä.
Hanna Nauha saavutti SM-kultaa 17-v:n kilpailuissa Rovaniemellä ja peruskoululaisten mestaruuden Töysässä.

Eemi Apuli nosti PM-pronssia 17-v:n PM-kilpailuissa Porissa, sekä SM-hopeaa 17-v:ssa Rovaniemellä. Lisäksi hän saavutti pronssia peruskoululaisten mestaruuskilpailuissa Töysässä.
Santeri Rahkola saavutti ensimmäisen arvokisamitalinsa SM-kultaa 17-v:n kilpailuissa Rovaniemellä ja oli neljäs perukoululaisten mestaruuskilpailuisa.
Mikko Siermala nosti SM-hopeaa 23-v:n sarjassa kotikisoissa Kalajoella. Niko Ahola saavutti SM-pronssia 20-v:n kilpailuissa Kalajoella ja SM-hopeaa 17-v:n kilpailuissa Rovaniemellä sekä hopeaa peruskoululaisten mestaruuskilpailuissa. Jani Heikkinen nosti peruskoululaisten mestaruuskilpailuissa hopeaa ja oli neljäs Rovaniemellä 17-v:n SM-kilpailuissa.

Joukkuekilpailuissa 17-v. tytöt ja pojat saavuttivat SM-kultaa (Hanna Nauha, Hanna-Mari Sumell, MinnaNauha, Santeri Rahkola, Eemi Apuli, Niko Ahola ja Jani Heikkinen). 20-v:lle tuli SM-hopeaa( Hanna-Mari Sumell, Minna Nauha, Tuomas Sumell, Eemi Apuli ja Niko Ahola) ja 23-v:n joukkue saavutti SM-pronssia( Hanna- Mari Sumell, Minna Nauha, Tuomas Sumell, Jani Heikkinen, Eemi Apuli, Joni Ahola, Olli Isokääntä ja Mikko Siermala)

KJ:n joukkue voitti Suomen ykkössarjan jälleen kerran joukkueella Miika Antti-Roiko, Mikko Siermala, Heikki Niemi, Hannu Niemi ja Eemi Apuli. Nuorisosarjassa saavutettiin II-sija joukkueella Miika Antti-Roiko, Eemi Apuli, Niko Ahola ja Joni Ahola.
Piirinmestaruuskilpailuissa naiset ja miehet nostivat yhteensä 10 mitalia; 5 kultaa, 2 hopeaa, 3 pronssia.20-v:n pm-kilpailuista tuli 12 mitalia; 8 kultaa, 3 hopeaa ja 1 pronssi seka 17-v:n pm-kilpailuista 9 mitalia; 6 kultaa ja 3 hopeaa.Oulun lääninmestaruuskilpailut pidettiin Oulussa . Siellä saavutettiin 10 mitalia; 5 kultaa, 2 hopeaa ja 3 pronssia.
Kalajoen Junkkarit voitti jälleen K-P:n punttimaljan joukkueella Minna Nauha, Satu Ahola, Heikki Niemi, Eemi Apuli, Miika Antti-Roiko, Hannu Niemi ja Mikko Siermala.

Jussi Jokinen on junkkarikiekkoilun kirkkain tähti

Kalajokisen jääkiekkoilun historiaa
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/11/kalajokisen-jkiekkoilun-historiaa.html

Kuplahalli, tekojäärata ja jääkiekkohuumaahttp://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/11/kuplahalli-tekojrata-ja-jkiekkohuumaa.html

Taloudellisia vaikeuksia ja valmentaja Virosta
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/11/taloudellisia-vaikeuksia-ja-valmentaja.html

Jan Jasko Kalajoelle ja päätös jäähallin rakentamisesta
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/11/jan-jasko-kalajoelle-ja-pts-jaahallin.html

Lähdeaineisto: Lauri Järvisen kirjat, Kalajoen Junkkarien toimintakertomukset, omat aineistot

Toivo Salonen Pälkäneen Pyrystä Suomen luistelun Lukoksi

2010-01-23T13:58:00.013+02:00

Toivo Kosti Salonen (s. 21. toukokuuta 1933) on suomalainen entinen pikaluistelija ja olympiamitalisti. Salonen voitti mitaleita sekä olympia-, MM- että EM-tasolla. Pälkäne oli vajaan 3000 asukkaan maalaiskunta Hämeessä. Salosen kotimökki oli 34 neliön suuruinen, ja siinä asui seitsemän henkeä. Toivo oli perheen ainoa poika.

Salosen ensimmäiset arvokisat olivat Oslon talviolympialaiset 1952. Siellä parhaaksi saavutukseksi jäi 500 metrin kahdeksas sija. Toivo Salonen, 18-vuotias pienviljelijän poika Pälkäneeltä rynnisti nuoruutensa koko antaumuksella ja pystyi hyvään aikaan 44,2, jolla sijoittui kahdeksanneksi.

Suurimman ilonaiheen kotiyleisölle tarjosi 19-vuotias Toivo Salonen, jonka kotimaan ratojen komea Suomen ennätys 43,1 vei 500 metrin matkavoittoon Helsingin MM-jäällä. Sapporon MM-kisoissa Toivo Salonen sijoittui ajalla 45.5 neljänneksi.

Toivo Salonen oli astunut armeijan palvelukseen kesäkuussa 1953. Hänen kilpailu- ja harjoitusmatkansa Japaniin, Davosiin ja Ruotsiin aiheuttivat hänelle 78 vuorokauden ylipalveluksen, vaikka kyseessä olivat Suomen edustukset arvokisoissa.

Moskovan MM-kisoissa 1955 Toivo Salonen voitti 500 ajalla 42,6. Vuoden 1955 yleisluistelun EM-kisoissa hän oli 500 metrillä toinen, mutta ei osallistunut lopuille matkoille. Cortina d'Ampezzossa 1956 Salonen voitti olympiapronssia 1500 metrillä ja oli 500 metrillä viides.

Helsingin EM-kisoissa Toivo Salonen sijoittui 500 metrin luistelussa kolmanneksi. Seuraava arvokisamitali tuli Göteborgin EM-kisoista 1959, jolloin hän luisteli pronssia. Norjan Knut Johannesen voitti, Juhani Järvinen oli toinen ja Toivo Salonen kolmas kaikki matkat huomioonotettuna. 500 metriä Salonen voitti ajalla 42,6.

Vain kaksi viikkoa myöhemmin Salonen otti hopeaa MM-kisoissa Oslossa. Juhani Järvinen voitti ja Toivo Salonen oli toinen. Tämä oli Suomen luistelun suuri päivä.

Salonen osallistui vielä kaksiin olympialaisiin: Squaw Valleyssa 1960 hän oli kahdella matkalla seitsemäs (500 metriä ja 1500 metriä) ja "jäähdytteli" vielä Innsbruckissa 1964 (500 m 23. ja 5000 m 21.). Toivo Salosesta tuli 1964 yhdessä Veikko Hakulisen kanssa ensimmäinen neljät olympiakisat käynyt suomalainen talviurheilija.

SM-kisoissa Salonen voitti yleismestaruudet 1954, 1956, 1957, 1958, 1959, 1961, oli toinen 1953, 1955, 1962 sekä kolmas 1963, 1964.

Toivo Salonen ja Juhani Järvinen muodostivat erityisesti 1950-luvulla lajinsa voimakaksikon. Toivo Salonen ja Juhani Järvinen kuuluvat niihin suomalaisiin urheilusankareihin, joita suuret ikäluokat ihailivat ja pitivät esikuvinaan.

Lähdeaineisto:
Lauri Järvinen: Toivo Salonen ISBN 978-951-98854-2-1

Himangan Urheilijat täyttää 65 vuotta

2010-01-07T19:56:00.007+02:00

Himangan Urheilijat on perustettu 16.2.1945. Seura on yksi harvoista urheilun yleisseuroista, jotka saivat virallisen alkunsa vielä sotien jatkuessa. Jatkosota oli päättynyt vain muutamaa kuukautta aikaisemmin, mutta saksalaisia karkottanut Lapin sota jatkui kevääseen 1945 saakka. Rintamalta palanneet, siellä karaistuneet ja johtamaankin tottuneet nuoret sotilaat nousivat pääosiin uuden urheiluseuran alkuhistoriassa. Näitä olivat esimerkiksi Leo Joensuu ja Jukka Uunila. Edellisestä tuli HU:n tähänastisen historian pitkäaikaisin vaikutta ja jälkimmäinen eteni ainutlaatuisen näkyvään ja vahvaan asemaan koko valtakunnan urheiluelämässä. Murrosajan leimaa Himangan Urheilijoiden alkuhistoriassa korostaa myös se, että ensimmäinen seuran riveistä Kalevan kisojen mitalistiksi edennyt urheilija Seppo Jokivartio oli HU:n perustamisen aikaan vielä sotavankileirillä.

Urheiluseuralle oli Himangalla selkeä tilaus, sillä halu päästä sota-ajan tummista tunnelmista rauhan ajan rakentaviin harrastuksiin näkyi erittäin vahvana. Kunnollisen urheilukentän puute koettiin isona ongelmana, joka ratkaistiin talkootyön tuella sodanjälkeisinä vuosina. Pienellä paikkakunnalla talkootyöaktiivisuus nousee usein suureen rooliin urheilumenestyksen perustaa rakennettaessa. Himangan Urheilijoiden piiristä tämä toimeliaisuus on jatkunut läpi vuosikymmenten ja johtanut osaltaan 1970-luvulla valmistuneiden Pernun hiihtokeskuksen ja kirkonkylän Urheiluhallin toteuttamiseen malleiksi monille paljon isommille seuroille ja paikkakunnille. Molempia on myös kehitetty ajan haasteiden mukaisesti. Näiden hankkeiden avainhenkilöinä ovat kunnostautuneet Arvo Keski-Rautila ja Toivo Pernu. Heidän roolinsa on muodostunut poikkeuksellisen mittavaksi ja keskeiseksi.

HU:n vahvuuksiin on kuulunut kyky keskittyä olennaiseen eli niihin urheilumuotoihin, jotka maaseudulla hallitsivat pitkään urheiluharrastuksen kuvaa sotien jälkeen. Niitä olivat ennen kaikkea hiihto ja yleisurheilu. Urheiluhallin valmistumisen jälkeen yksilöurheilu on saanut HU:ssa rinnalleen aktiivisen ja ajan oloon valtakunnan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle nousseen lentopalloilun sekä Pernun alueen kehityksen mukana hiihtoa tukemaan tulleen ampumahiihdon.

Himangan Urheilijoiden hiihdon suuren voimannäytteen ovat muodostaneet maakuntaviestit, joissa Himanka on voittanut viisi kertaa A-sarjan. Vastaavaan ei ole pystynyt yksikään pieni kunta – eikä moni suurempikaan – ja menestys on tullut valtaosaltaan HU:n voimin.
Yksilötasolla HU:n hiihto on tuottanut kaksi maailmanmestaruusladuille edennyttä urheilijaa, jotka molemmat edustivat koko aktiiviuransa ajan kasvattajaseuraansa. Anna-Liisa Mäkinen kuului nuorten Euroopan mestaruuden – joka myöhemmin on muutettu MM-titteliksi – voittaneeseen Suomen viestijoukkueeseen Ruotsin Bollnäsissa 1969. Heikki Torvi puolestaan eteni miesten MM-edustajaksi Lahdessa 1978.

Naisten SM-laduilta HU:lla on mitali jo talvelta 1955, jolloin kolmen sisaruksen Anna-Liisa, Alli ja Hillevi Himangan muodostama kolmikko ylti viestipronssille. Naisten hiihdosta nousi ennen miesten vahvaa 1970-luvun esiinmarssi muutakin huomattavaa menestystä, kun myös Mäen sisarukset Irma ja Kerttu kuuluivat juniorisarjoissaan maan parhaimmistoon.

Yleisurheilussa on Anna-Liisa Ojatalon HU:n edustajana hyppäämä Kalevan Kisojen korkeuspronssi 1968 säilynyt pitkään ainoana HU:n mitalina kesän urheilun kotimaisesta päätapahtumasta. Nuorten SM-kisoissa valtakunnallista menestystä on tullut seuran alkuvuosista lähtien ja uuden vuosituhannen alussa Himangan Urheilijoilla on Mauri Kaattarin johdolla sellainen tulevaisuuden ryhmä, jolta voi perustellusti odottaa menestystä myös siirryttäessä miesten sarjaan.

Mauri Kaattarin 19-vuotiaiden 10-ottelussa Kanasissa 2005 saavuttama Euroopan mestaruuskilpailujen pronssimitali on kaikki lajitkin huomioiden Himangan Urheilijoiden edustajan ensimmäinen henkilökohtainen palkintosija suurissa kansainvälisissä arvokilpailuissa, joihin yleisesti luetaan olympia-, MM- ja EM-kista. Mauri Kaattarin mitali tuli sopivasti juhlistamaan HU:n 60-vuotisjuhlavuotta.

Hiihdon, yleisurheilun ja lentopallon muodostaman valtaväylän monipuolistajiksi ajoittain nousseista lajeista on painonnosto tuottanut ainoan HU:n riveistä kasvaneen olympiaedustajan Arvo Ala-Pöntiön, joka eteni Montrealin olympialavalla 1976 viidenneksi, samoin maailmanmestaruuskilpailuissa. Pitkän tien kautta maailman eliittiin noussut Ala-Pöntiö on harvinainen malliesimerkki pienestä kylästä ja vaatimattomista urheiluolosuhteista kehittyneestä huippu-urheilijasta poikkeuksellista kovuutta ja luonnetta vaativassa lajissa.

Urheiluseuran talous on yksi niistä keskeisistä tekijöistä, jonka mukana toiminta joko elää tai hiipuu. HU on pystynyt pitämään taloutensa tasapainossa vaikeinakin aikoina. Urheiluhallin tanssitoiminta oli toistakymmentä vuotta vankka tukipylväs ja tämän ajan päätyttyä on löydetty muita keinoja rahavirtojen liikuttamiseksi sopivaan suuntaan.

Lähdeaineisto:
Lauri Järvinen: ”Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin” Himangan Urheilijat 1945- 2005 ISBN 952-91-9674-1

Numero yksi

2009-12-23T11:35:00.010+02:00

Olen kirjoittanut tähän blogiini pääasiassa kalajokisesta urheiluhistoriasta. Hyvin usein lähdetietoni ovat perustuneet Lauri Järvisen teoksiin. Lauri Järvinen on kirjoittanut kaikkiaan 45 teosta. Hän on yksi Suomen tuotteliaimpia kirjailijoita. Hän toimi Kalajoen lukiossa historian opettajana ja perehtyi perusteellisesti myös Kalajoen historiaan. Olen käyttänyt lähdeaineistona paljon omissa kirjoituksissani Lauri Järvisen teoksia ja kirjoituksia. Olen oppinut tuntemaan Lauri Järvisen erinomaisena yhteistyökumppanina lehtialalla ja urheilutoimittajana. Hänen työnsä Kalajoen historian ja urheilutapahtumien tutkimisessa, julkistamisessa ja taitavassa esilletuomisessa on poikkeuksellinen merkittävä. Olen oppinut tuntemaan Lauri Järvisen erittäin älykkäänä, tunnollisena, aikaansaavana ja tuotteliaana henkilönä. Olen suuresti kiitollinen Lauri Järviselle hänen poikkeuksellisen suuresta ja arvokkaasta Kalajoen ja kalajokisen historian ja urheilun hyväksi tekemästään työstä.

Lauri Järvinen on kirjoittanut tänä vuonna seitsemän kirjaa. Kirja Kalevi Hämäläisestä on yksi Lauri Järvisen parhaista urheilukirjoista. Mielestäni kirja on yksi parhaimmista urheilukirjoista kautta aikain.

Kirjan johdannossa Lauri Järvinen kirjoittaa näin:

Kalevi Hämäläinen (1932-2005) on yksi vain viidestä suomalaisesta mieshiihtäjästä, jotka ovat yltäneet henkilökohtaisilla kilpailumatkoilla sekä olympiavoittoon että maailmanmestaruuteen. Ennen häntä sen tekivät Veli Saarinen ja Veikko Hakulinen, hänen jälkeensä Eero Mäntyranta ja Mika Myllylä. Nämä viisi suurhiihtäjää ovat samalla murtomaahiihdon ainoat henkilökohtaisen olympiavoiton saavuttaneet miehet. Heitä on siis todella ainoastaan viisi; vain yksi vuoden 1964 jälkeen.

Kalevi Hämäläisen 50 kilometrin olympiavoitosta tulee 2010 kuluneeksi jo puoli vuosisataa. Silti hän on kuninkuusmatkan toistaiseksi viimeinen suomalainen olympiasankari. Hänen edeltäjiään ja vertaisiaan ovat vain Veli Saarinen (1932) ja Veikko Hakulinen (1952). Kalevi Hämäläisen aktiivivuosina kuninkuusmatka oli todella nimensä veroinen, kestoltaan keskimäärin kolme tuntia kestänyt vaativa kilpailu, jossa miestä mitattiin viimeisen päälle. Nykyisten arvokisojen pari tuntia kestävien viisikymppisten – yhteislähtöineen – kutsuminen kuninkuusmatkoiksi on luokiteltava lähinnä vitsiksi, ainakin verrattuna siihen millaisesta kisasta 50 kilometrillä oli kysymys vielä Kalevi Hämäläisen huippuvuosina.

Kuninkuusmatkan olympiavoittoon hiihtäminen numerolla yksi on väliaikalähtöisten arvokisojen historiassa ainoa lajissaan. Sillä on ollut iso osuus Kalevi Hämäläisen olympiavoiton muuttumisessa legendaksi jo hiihtäjän eläessä.
Kalevi Hämäläisen ura niin arvokisojen kuin muutenkin on verraten epätasainen johtuen osaltaan siitä, että hänen pitkäpotkuinen, komea tyylinsä soveltui parhaiten lentokelille. Niitä on harvoin alkutalven laduilla, joissa arvokisapaikat kuitenkin ratkaistiin. Vaikka Kalevi Hämäläinen menestyi monta kertaa hyvin myös hitailla keleillä, tämä tilanne aiheutti Kalevi Hämäläiselle tiettyjä ongelmia useimmissa hänen olympia- ja MM-karsintahiihdoissaan. Vuosina 1956, 1958 ja 1960 Hämäläinen ylitti valintakynnyksen täpärästi, mistä johtui hänen sijoittamisensa itse pääkisoissa ensimmäiseen arvoryhmään – kerta toisensa jälkeen. Vuosina 1962 ja 1964 Hämäläisen asema maan hiihdon eliitissä oli jo sen verran vakiintunut, että edustuspaikka irtosi ilman viime hetken kouristuksia ja samalla lähtönumerot suurenivat olennaisesti. Alkutalven 1966 ja 1968 karsinnoissa – Hämäläisen kannalta mahdollisimman epäedullisissa olosuhteissa – hän oli kuitenkin jälleen ”kuilun partaalla” ja loppupeleissä sitten ulkona MM- ja olympiajoukkueesta.

Sen jälkeen alkoivat jälkipelit, eivätkä ollenkaan aiheettomasti. Talven 1966 syrjäyttäminen oli jo vääryys, mutta ei kovin räikeä, kun Oslon MM-joukkueeseen valittiin vain kuusi miestä. Grenoblen 1968 olympiaryhmään heitä nimettiin peräti yhdeksän – joista neljä ei hiihtänyt yhtäkään matkaa! – ja siihen joukkoon Kalevi Hämäläisen olisi karsintojen, katsastusten ja tarkkailukisojen perusteella pitänyt kuulua, aivan kiistattomasti.

Pohjoismaisten hiihtolajien heikohko suomalainen menestys näissä olympiakisoissa johti Hiihtoliiton jälkipyykkiin, jonka pesemiseksi kaikilta joukkueen valmentajilta ja huoltajilta pyydettiin kirjalliset raportit epäonnistumisen syiden selvittämiseksi. Lähes kaikissa niissä korostetaan poikkeuksellisen heikkoa joukkuehenkeä ja keskinäistä kyräilyä. Huoltaja, entinen olympiahiihtäjä Pekka Kuvaja rohkeni kajota myös Kalevi Hämäläisen kohteluun valintaprosessissa kertoen, että ainakin yhtenä syynä olympiavoittajan syrjäyttämiseen olivat täysin tuulesta temmatut väitteet hänen luonnevikaisuudestaan.

Vuoden 1968 mieshiihdon olympiavalintoihin liittyvät piirteet ovat Suomen hiihtohistorian kaikkein synkimpiin sivuihin kuuluvia. Kalevi Hämäläisen sensaatiomaiset suurvoitot 1958 ja 1960 puolestaan loistavat hiihtolatujen kunniakkaimpien kertomusten kirkkaimpien osien joukossa. Näin Kalevi Hämäläinen sai kokea huippu-urheilun molemmat puolet ja vastakohdat sangen henkilökohtaisesti; toisen niistä kenties liiankin kipeästi loppuelämäänsä ajatellen.

Kalevi Hämäläistä kohdanneet epäoikeudenmukaisuudet ja suoranaiset vääryydet eivät sen sijaan olleet ainoata kummallisuuksia suomalaisten arvokisavalinnoissa. Esimerkiksi miesten viestijoukkueen valinnassa ja sen hiihtojärjestyksen laatimisessa ”pallo” oli useasti pahoin ja kohtalokkaasti hukassa, vaikka arvokisaviestejä oli hiihdetty yli 20 vuotta ja Veli Saarinen oli ollut niissä kaikissa tavalla tai toisella mukana – periaatteessa, mutta ei ehkä käytännössä, oppia saamassa. Hommassa oli amatöörimäisen puuhastelun makua, joka maksoi ainakin pari, kolme arvokisojen viestivoittoa.

Monelta suunnalta viime vuodenvaihteessa tulleisiin pyyntöihin Kalevi Hämäläisen urasta kertovan teoksen kirjoittamisesta oli helppo vastata myönteisesti. Erityisesti kiitän avusta Anja Hämäläistä, jolta sain käyttööni esimerkiksi mittavan valokuvakokoelman Kalevi Hämäläisen aktiiviuran ajalta. Suuresti ovat tukenani olleet myös Juvan Urheilijoiden puheenjohtaja Ari Rautio, juvalaisesta hiihdosta kaiken tietävä Jalo Pesonen ja lääkintöneuvos Rainer Nuutinen. Asenteet Juvalla ovat muutenkin olleet työtäni kohtaan kauttaaltaan kannustavat ja myönteiset.

Kalajoella 11.11.2009 Lauri Järvinen

P.S. Olen pettynyt siitä ettei Lauri Järvisen kirja Kalevi Hämäläisestä Numero 1 ole ehdokkaana vuoden urheilukirjaksi. Mielestäni Lauri Järvinen on joutunut suuren vääryyden kohteeksi, kun hänen kirjansa on jätetty pois vuoden parhaan urheilukirjan valinnasta. Katso http://www.iltasanomat.fi/videot/urheilu/1830648

Väinö Heusala – maailmanmestari

2009-12-11T16:40:00.018+02:00

Kalajoelta kotoisin ollut Väinö Heusala (1914-1982) kuului parikymmentä vuotta maan ja usein maailmankin parhaisiin pistooliampujiin. Hänen saavutuksiin kuuluu yksi maailmanmestaruus, neljä MM-hopeaa, yksi EM-hopea ja yksi pronssi sekä kuudes sija Lontoon olympialaisissa 1948. Suomen mestaruuksia kertyi kymmenittäin.

Väinö Heusala nähtiin vuosina 1947-1955 lähes kaikissa ammunnan suurissa arvokilpailuissa ja melkein aina hän palasi niistä mitalistina. Seitsemän kansainvälisen arvokisamitalin Heusala kilpaili käytännöllisesti katsoen kaikilla pistooliaseilla olympia-ammunnan, kuvioammunnan ja vapaapistoolin ollessa keskeisimmät menestyslajit.

Väinö Heusala osoitti lahjakkuuttaan ampumiseen jo Kalajoen suojeluskunnassa 1930-luvun alussa, mutta hänen varsinainen aktiiviuransa käynnistyi nuorukaisen muutettua Helsinkiin, missä hänen setänsä Matti Heusala (1893-1966) kuului ennen sotia maan parhaisiin pistooliampujiin. Ennen pitkää Väinö kilpaili Matin tavoin Suomen Metsästysyhdistyksen riveissä ja kehittyi nopeasti jo ennen sotavuosia sekä varsinkin niiden jälkeen, Väinö Heusala seurasi setänsä mallia sekä ammattiuralla että ammunnassa.

Mitali lähellä Lontoon olympialaisissa

Ampujien matka Lontoon olympiakisoihin alkoi Turusta 20. heinäkuuta Arcturus-laivalla. Pistoolikilpailut käynnistyivät armottoman helteen jatkuessa vapaapistoolilla, joka sujui Suomen kolmikolta alle odotusten vain Eino Saarnikon yltäessä kymmenen parhaan joukkoon.
Kuvioammunnan päivinä 4.-5. elokuuta sää oli muuttunut tuuliseksi ja sateiseksi. Ensimmäisen päivän 30 laukauksen jälkeen tilanne kärkiryhmässä oli erittäin tasainen. Ruotsin Torsten Ullman ja Unkarin Karoly Takacs johtivat 286 pisteellään Perun Edwin Valienten olleessa yhden pisteen päässä ja Heusala neljäntenä 283 pisteellään. Ravilon 280 riitti kuudenneksi.

Kärkipään miehistä Ravilo sai ensimmäisenä toisen 30 laukauksen sarjan valmiiksi. Hän paransi tulostaan kolmella pisteellä saaden yhteistulokseksi 563. Ensimmäisenä Ravilon tuloksen ylitti Ullman, mutta vain yhdellä pisteellä. Seuraava Unkarin Karoly Takacs ampui kokonaista 294 pistettä ja lopputuloksekseen 580. Ruotsin Sven Lundqvist teki myös tarkkaan työtä kooten 287 pistettä; lopputulos 569 nosti hänet Ullmanin ja Ravilon ohi. Valiente ampui erinomaisen tuloksen 286 ja sai yhteistuloksekseen 571. Heusalan tulos oli 280 ja yhteistulos täsmälleen sama kuin Ravilolla 563. Ravilo oli onnekkaampi kymppien suhteen. Ravilolla oli 36 kymppiä ja Heusalalla 34. Näin Ravilo oli viides ja Heusala kuudes.

Väinö Heusalan Lontoon kuudes sija on paras Kalajoelta kotoisin olevan urheilijan menestys olympiakisoissa. Jussi Kurikkala juoksi Lontoon maratonin 13. sijalle.

Maailmanmestaruus Venezuelassa 1954

Väinö Hietalan uran viimeiseksi jääneet maailmanmestaruuskilpailut käytiin marraskuussa 1954 Venezuelan Caracasissa. Kisoista Heusalan tuomisina olivat pistoolin joukkuekilpailun maailmanmestaruus ja olympia-ammunan pronssimitali. Näiden pistoolilajien muut suomalaisjoukkueen jäsenet olivat kummallakin kerralla Pentti Linnosvuo, Leonard Ravilo ja Lauri Toikka.

Lähdeaineisto:
Lauri Järvinen: Maailmanestari Väinö Heusala ja hänen setänsä Matti ISBN 978-951-98854-4-5
Huom. Kirja on erinomainen joululahja. Kirja on ensimmäinen ampujasta tehty kirja Suomessa. Lauri Järvinen on yksi Suomen merkittävimmistä urheilukirjailijoista. Hän on kirjoittanut kaikkiaan 45 kirjaa.

Helsingin olympialaiset 1952

2009-07-18T06:06:00.004+03:00

Olympiatunnelmaa nostatettiin juoksuttamalla olympiasoihtu halki Suomen. Kalajoen urheilukentälle sen toi 7.7.1952 Inga Fors. Kunniavartiona juoksivat Arvi Heusala ja Alku Seikkula.

Keskipohjanmaan urheilutoimittaja Jukka Korhonen kirjoittaa urheilupakinnassaan 20.7.1952 näin:

Helsingin olympialaisten, nykyajan viidensientoista kisojen juhlallisten avajaisten juhlallisin hetki oli Paavo Nurmen ilmestyessä maratonportista Stadionille Hellaan tulen viimeisenä tuojana. Silloin tunsi varmasti moni liikutusta, ainakin jokainen, joka aikoinaan oli saanut kuulla viestejä Suuren Paavon voitoista ja iloinnut niistä.
Stadionin sen hetken tunnelmaa on vaikea kuvata. Kyyneltyvin silmin, mutta innosta hehkuvin kasvoin osoitettiin suosiota Suomen suurimmalle urheilijalle kautta aikojen hänen juostessaan soihtu kädessään vanhalla mutta ylväällä ja tutulla tyylillään. Olympiatuli syttyi liekkimaljassa, ja silloin tunsi katsoja todella olympialaisen hengen saapuneen kisoihin.
Toinen juhlahetki, aikaisempi kuin tämä, oli ensimmäisen olympiajoukkueen, Kreikan, saapuminen kentälle, ja vielä suurempi oman Suomemme joukkueen saapuessa. Se oli ainoa kerta, jolloin saadaan nähdä Suomen olympiajoukkue Suomen kamaralla kokonaisuudessaan.
Kolmas oli valan vannonta Heikki Savolaisen, joka samana aamuna jo oli ehtinyt taistella Suomen värien puoleta, selkeällä ja varmalla äänellä lausuessaan olympiavalan.
Stadionilla oli avajaisissa paljon nähtävää ja paljon mieleen painuvaa, mutta kaikista parhaiten tulen muistamaan nuo edellä kertomani tapaukset. Ne tulevat olemaan suurimmat urheilumuistoni.

Otteita Jukka Korhosen pakinasta 22.7.1952

Ensimmäinen todellinen kilpailupäivä onnistui yli kaikkien odotusten ja se oli nykyaikaisen urheilun ja Helsingin kisojen suuri päivä. Se oli Stadionimme ja neljän uuden olympiaennätyksen päivä, ja ennen kaikkea muuta suuren Zatopekin juhlaa.
En pysty kirjoittamaan enkä ajattelemaan mitään päivän muista tapahtumista ennenkuin selvitän pois peninkulman juoksun, sillä niin suuremmoinen se oli. Tunnen suurta kiitollisuutta, että olen saanut olla seuraamassa kaikkien aikojen parasta tämän matkan juoksua.
Ei kukaan pysty kiistämään Zatopekin ylivoimaisuutta tällä matkalla vaikka sitä etukäteen jo hiukan epäiltiin. Vielä muutama kilometri ennen maalia saattoi hiukan epäillä ( kai sensaation halusta toivonkin) Zatopekin juoksun vaivalloisen voimakkaasti kiertäessä päätään ja irvistäessään sekä Mimounin seuratessa ilmeisen vaivattomasti, ratkaisu jäisi loppukirin varaan, jolloin Mimoun voittaisi.
Kilpailun jälkeen näin Zatopekin parin metrin päästä, ja hän oli silloin aivan toisen näköinen kuin juoksun aikana, paljon nuoremman ja reippaamman näköinen, ja voima, jota hänestä juoksussa uhkuu, näyttää hävinneen, mutta onnellisen näköinen hän oli.

Lähdeaineisto: Raukkaudesta urheiluun Jukan pakinat ISBN 952-90-3111-4

Kalajokisen yleisurheilun historiaa

2009-07-05T20:21:00.005+03:00

Kalajoen Junkkarien urheiluhistorian ensimmäisen mitalin yleisurheilun Kalevan kisoissa juoksi olympiavuonna 1948 Seppo Jokivartio 400 metrin aidoissa. Himangalla 1920 syntynyt ja siellä jo juniori-ikiäisenä vähäisestä kilpailemisesta huolimatta lahjakkuuttaan osoittanut Jokivartio menetti monen muun tavoin parhaat urheiluvuotensa talvi- ja jatkosodassa.

Kalajoen Junkkarien yleisurheilussa oli 1950-luku suhteellisen hiljaista aikaa. Erittäin lahjakas pikajuoksija Matti Joensuu oli poikaurheilupäivillä parhaimmillaan 1950 neljäs 200 metrin aidoissa. Hän juoksi jo 15-vuotiaana 60 metrin aikaa 7,5, mikä oli ikäluokan ehdotonta valtakunnallista parhaimmistoa. Myöhemmin satanen kulki monta kertaa aikaan 11,1.

Juhani Ojala juoksi 1960-luvun alkupuoliskolla monta kertaa 1500 metrillä neljän minuutin tuntumaan, kunnes ylti 1964 selkeään alitukseen ennätyksekseen jääneellä ajalla 3.56,9, mikä oli vuoden kansallisessa tilastossa sijalla 46. Kandaan muuttanut Matti Kiiveri oli näinä vuosina melkein samassa vauhdissa juosten 1965 piirinmestaruuskilpailuissa pronssille ajalla 4.02,2, edellään Mikko Ala-Leppilampi sekä tuolloin 4.00,6 juossut Juhani Ojala. Kandassa Matti Kiiveri tavoitteli jopa uuden kotimaansa olympiaedustuspaikkaa juostuaan kaksi kertaa 3.50,2.

Jorma Kiiveri aitoi kolme SM-pronssia

Maileri Matti Kiiverin veli Jorma Kiiveri oli 1960-luvulla Pekka Ojalan, Heikki Isopahkalan, Mauri Myllymäen ja Rönnin sisarusten Seija sekä Leilan ohella Junkkarien yleisurheilun nimiä, jotka nousivat myös valtakunnallisten lehtien otsikkoihin.
Jorma Kiiveri (2.1948) oli Kalajoen Junkkarien 1960-luvun ensimmäinen SM-mitaleille yltänyt poikaurheilija. Hän osoitti lahjojaan jo 1965 juostuaan matalat aidat (91,4 cm) aikaan 15,2. Seuraavana suvena miesten normaalikokoiset aidat sujuivat jo aikaan 15,4 ja nuorten SM-kisoissa Alajärvellä heltisi pronssimitali ajalla 16,1. Mestaruuden voitti Lohjan Ari Salin ja toisena oli Isojoen Markku Rajala. Kesän 1967 junioireiden SM-kisoissa mitalikolmikko oli sama, mutta ajat paranivat selvästi. Jorma Kiiverin aika oli 15,4. Hänen kauden paras aikansa 15,3 oikeutti miesten vuositilaston 16. sijaan.
Jorma Kiiveri voitti SM-pronssia 110 metrin aidoissa nuorten sarjassa vuonna 1966, 1967 ja 1968.

Pekka Ojala menestyi kahdessa lajissa

Pekka Ojala (s.1943) ylitti kolmiloikassa 14 metrin rajan ensimmäisen kerran kesällä 1961 venytettyään 14.08. Seuraavana vuonna ennätys parani tulokseen 14,61, mikä oli vuoden nuorten tilaston viides. Olympiavuonna 1964 loikat edelleen pitenivät ja oma ennätys 14,87 oikeutti miesten vuositilastossa 16. sijaan. Seuraavan kesän paras loikkatulos oli 14,67, mutta 10-ottelussa koottu 6268 nousi Suomen tilastossa 13. sijalle. Vuonna 1966 Kalajoen Junkkari paransi seuransa juhannuskisoissa piiriennätystä seitsemällä sentillä yltäen lopulliseksi ennätyksekseen jääneeseen tulokseen 14.96. Muutamia päiviä myöhemmin ylittyi Ylivieskassa 15 metrin raja myötätuulessa 19 sentillä. 10-ottelussa Pekka paransi ennätyksensä pisteisiin 6329. Tulos syntyi Inkeroisissa pidetyissä SM-kisoissa ja tuotti hienosti viidennen sijan. 1990-taitteessa käytössä olevan pistetaulukon mukaan Pekka Ojalan Raahessa syyskuussa 1967 tekemät 10-ottelutulokset tuottavat 6525 pistettä.

Haikki Isopahkala - heittolajien lahjakkuus

Heikki Isopahkalalla (s.1949) heittoperinteet olivat vahvat, sillä hänen isänsa Veikko Isopahkala oli voittanut 1940-luvulla ja 1950-luvn taitteessa piirinmestaruuksia kaikissa heittolajeissa. Heikki nousi poikien valtakunnalliseen parhaimmistoon sekä kuulassa että kiekossa 1960-luvun puolivälissä. Hän pysyi korkealla ikäluokkansa tilastoissa kaikki juniorivuotensa. Poikien kuulassa syntyi 1966 kevyellä välineellä (5,44) tuloas 15,93, mikä oli ikäluokan kolmanneksi paras.
Kesällä 1967 Heikki Isopahkala voitti A-poikien kuulan Suomen mestaruuden Varkaudessa tynnettyään 16,62. Kauden pisin 17,29 oli kaikkien aikojen neljänneksi paras suomalaistulos ja pysyi 10 parhaan joukossa vielä 1970-luvun puoliväliin saakka. Miesten kuulakin kaarsi 14,43 ja kevyellä kiekolla syntyi tulos 48,86, mikä oli poikien vuositilastossa seitsemäs.
Vuoden 1968 SM-kisoissa 20-vuotiaiden sarjassa Heikki Isopahkala oli kuulantyönnössä neljäs tuloksella 14,55. Vuoden 1969 SM-kisoissa heltisi hopeaa tuloksella 15,09 Antti Jouppilan voittaessa kisan.

Mauri Myllymäki EM-kisojen viides

Mauri Myllymäki (s.1946) venytti pituudessa seitsemän metrin tuntumaan jo 1964, jolloin kesän paras venytys kantoi 692. Seuraavana kesänä kyseinen raja ylittyi jo selvästi ja tulos 716 oli Suomen nuorten tilastossa kymmenes ja miestenkin listalla 24. Olympiakesänä 1968 tapahtui harppaus suoraan Suomen miesten maajoukkueen edustustehtäviin. Myllymäki leiskautti Varkaudessa Kalevan kisoissa 767, mikä riitti hopeaan Pertti Pousin voittaessa tuloksella 776. Myllymäen hopea oli siihen mennessä kaikkien aikojen paras Kalajoen Junkkarien edustajan saavutus Kalevan kisoissa. Se oli järjestyksessä vasta toinen mitalisija näissä kisoissa edellisen ollessa Seppo Joivartion 1948 Vaasassa juoksema pronssi pitkissä aidoissa.
Mauri Myllymäki oli vuonna 1968 Suomen edustajana Ruotsi-Suomi ja Suomi-Norja maaottelussa. Edellisessä maaottelussa Myllymäki oli toinen tuloksella 746 ja jälkimmisessä maaottelussa viides tuloksella 742.
Mauri Myllymäki voitti pronssia Kalevan kisoissa 1970 Kouvolassa tuloksella 752. Vuonna 171 Mauri Myllymäki voitti pituushypyn Suomen mestaruuden tuloksella 773. Silloin hän edusti Saarijärven Pullistusta. Helsingin EM-kisoissa Mauri Myllymäki sijoittui viidenneksi tuloksella 785.
Katso
Mauri Myllymäki - pituushyppääjä ja urheiluselostaja
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/mauri-myllymki-pituushyppj-ja.html

Veikko Ahola moninkertainen SM-mitalisti

Kalajoen Junkkarit sai 1970-luvulla Veikko Aholasta Juhani Ojalan ja Matti Kiiverin edellisellä vuosikymmenellä juokseminen 1500 metrin aikojen alittajan. Aholan vauhti maastossa riitti B-poikeins SM-hopeaan jo 1972. Kesän 1973 A-poikien tilastossa Veikko Ahola oli 800 metrillä 20. sijalla ajallaan 1.58,9.
Vuonna 1975 Ahola kilpaili ensimmäistä kauttaan nuorten sarjassa yltäen heti SM-hopealle Keuruun 1500 metrin kesän parhaallaan 3.55,7. Olympiakesänä 1976 Veikko Ahola alitti ensimmäisen kerran 3.50 rajan ollen ennätyksellään 3.49,4 kauden tilaston 30. Nuorten SM-kisoissa aika 3.53,25 oikeutti pronssitilaan. Kalajoen juhannuskisoissa 1982 Veikko Ahola kukisti nimekkään kenialaisen James Munuyalan. Kesän parhaaksi ajaksi kirjattiin 3.49,03. Veikko Aholan paras aika 1500:n juoksussa on kova 3.44,01 ja 800 metrillä 1.51,88.

Harri Ojala moukaroi nuorten SM-kultaa

Harri Ojala (s.1963) kehittyi 1970-luvun lopulta lähtien Kalajoen Junkkarien ensimmäiseksi heittolajien valtakunnalliseksi menestyjäksi. Hän vetisi 1978 Heinolassa B-poikien SM-kisoissa viidennen sijan parantaen sen samassa sarjassa seuraavana kesänä Oulussa pronssiksi ylittäen samalla 50 metriä.
A-pojissa mitaliketju jatkui pronssisena Hangossa 1980 pidetyissä SM-kisoissa tuloksella 52,90. Seuraavana vuonna tämän ikäluokan SM-tulos parani Turussa metrin verran, mutta 53,94 riitti sillä kertaa vain neljänteen sijaan pronssin jäädessä 12 sentin päähän.
Nuorten sarjaan siirryttäessö Ojalan mitallien värit kirkastuivat, sillä tässä ikäluokassa oli tuomisina Porista SM-hopeaa ja Maarianhaminasta 1983 lopulta kultaa. Porissa Ojalan tulos oli 58,38 ja Maarianahaminassa 57,92.
Miesten sarjassa Harri Ojala heitti toukokussa 1984 ennätyksekseen 62,98. Seuraavana vuonna Töysässä syntyi tulos 63,72.

Harri Ojalan menestyksen innoittamana tuli Kalajoen yleisurheilukentälle 1980-luvulla muitakin lahjakkaita nuoria heittäjiä. Varreltaan lajeihinsa hieman pienikokoiset Veli-Matti Mehtälä ja Kimmon Partanen. Henkilökohtaiseesti kumpikaan ei kyennyt poikien tai nuorten SM-mitaliin, mutta kiekkon ja moukarin kahden juniorin joukkuekilpailuissa he toivat seuralleen yhden Suomen mestaruuden ja kaksi pronssia. Mehtälällä henkilökohtainen SM-mitalikin oli montakin kertaa käden ulottuvilla, mutta syystä tai toisesta aina puuttui hieman onnea. Veli-Matti Mehtälä pommitti ensimmäisenä miesten sarjan kesänään 1988 tiukasti 50 metrin rajaa, mutta virallisesti parhaaksi tulokseksi jäi 49,62. Piirin tilastojen mukaan Veli-Matti Mehtälän paras tulos on 50,04.
Kimmo Partanen saavutti moukarissa parhaan juniorivuosiensa SM-sijoituksen yltämällä 1983 Joensuussa viidenneksi B-poikein kisossa 48,34 kantanella heitollaan. Moukarin joukkuekilpailussa hän ja Veli-Matti Mehtälä nousivat pronssille yhteistuloksellaan 87,30.
Nuorten SM-kisoissa Mehtälä ja Partanen osallistuivat kiekon joukkuekilpailuun ja yltivät mitalille kaksi kertaa peräkkäin. Savonlinnasa tuli pronssia ja Salossa 1987 vihdoin Suomen mestaruus.

Samuli Sinkkonen säväytti stadionilla

1980-luvun alusta lähtien ikäkausiurheiluissa lahjakkkuutensa osoittanut ja piiritasolla heti rinoamisesti menestynyt Samuli Sinkkonen paransi ennätystään kesää 1987 seuranneen vuoden aikana seitsemän sekuntia 800 metrillä ja nousi samalla 16-vuotiaiden valtakunnalliselle huipulle. Joustuaan 1987 ajan 204,16 Samuli kiri vaikuttavasti voittoon Helsingin olympiastadionilla alkukesällä 1988 pidetyissä Finlandia Junior Gamsin finaalissa saavuttaen 16-vuotiaiden piiriennätyksen 1.57,20. Samalla Sinkkonen palkittiin näiden suurkilpailujen parhaana poikaurheilijana. Sinkkonen edusti Suomea Tallinnassa käydyssä poikien maaottelussa Viroa vastaan. Sinkkonen tuli kolmanneksi omalla ennätyksellään 1.54,97. Seuraavana vuonna Sinkkonen pudotti ennätyksenäs aikaan 1.53,43. Kesällä 1991 Samuli kilpaili ensimmäistä vuottaan nuorten sarjassa ja kiri 800 metrillä SM-pronssille Raahessa. Talvella 1991 Samuli Sinkkonen saavutti 20-vuotiaiden sarjassa SM-hallikisoissa Oulussa toisen sijan 400 metrillä ajallaan 51,16.

Antti Haapakoski - nuorten maailmanmestari

Kalajoen kaksi ensimmäsitä maailmanmestariurheilijaa Lauri Kaarta ja Jussi Kurikkala edustivat perinteisiä suomalaisia menestyslajeja ammuntaa ja hiihtoa. Antti Haapakoski voitti maailmanmestaruuden pika-aidoissa. Pentti Haapakosken valmentama Antti Haapakoski huomattiin alueellisesti jo 10-vuotiaana 1981, kun 139-senttinen poika ponnisti korkeutta 141 ja venytti kolmella loikalla 9,34. Molemmat olivat ikäluokkansa kärkituloksia koko valtakunnassa. Seuraavana vuonna Antti oli ikäluokkansa ykkönen Suomessa tuelvassa paraatilajissaan pika-aidoissa.
Katso
Antti Haapakoski - maailmanmestari
http://urheilunhistoria.blogspot.com/2008/12/antti-haapakoski-maailmanmestari.html

Keski-Pohjanmaan piirin tilastot

Piirin kaikkien aikojen tilastossa 100 metrin juoksussa Antti Haapakoski on sijalla 14 ajalla 11,0 ja 200 metrillä 17. sija tuloksella 22,4. Antti Haapakosken aika 48,74 oikeuttaa neljänteen tilaan. Samuli Sinkkosen aika 49,44 tuo seitsemännen sijan.
800 metrin tilastossa Samuli Sinkkkosen aika 1.50,41 on piirin neljänneksi paras kautta aikain. Veikko Aholan 151,88 on piirin tilastossa yhdeksänneksi paras aika.
1500 metrin tilastossa Veikko Aholan aika 3.44,01 on piirin kolmanneksi paras aika.
3000 metrin tilastossa Veikko Aholan aika 8.11,90 on piirin seitsemänneksi paras aika.
110 metrin aidoissa ylivoimainen ykkönen on Antti Haapakoski ajallaan 13,42. Neljänneksi paras aika on Jorma Kiiverin 14,9.
400 metrin aidoissa Seppo Jokivartion aika 56,4 on piirin 12.sija ja samalla sijalla on seurakaveri Pekka Ojala.
3000 metrin estejuoksussa Erkki Ojala on kuudes ajallaan 9.08,4. Tulos on saavutettu vuonna 1974. Korkeushypyssä Antti Haapakoski tuloksellaan 195 cm on sijalla 18. Pituushypyssä Antti Haapakoski tuloksella 722 on sijalla yhdeksän. Kolmiloikassa Pekka Ojala tuloksella 14,96 on piirin kaikkien tilastossa seitsemäs. Kuulantyönnössä Heikki Isopahkala tuloksellaan 15,48 on 14.
Kiekoknheitossa Veli-Matti Mehtälä on piirin tilaston mukaan 14. tuloksellaan 50,04 ja Heikki Isopahakla 19. tuloksellaan 49,50. Moukarinheitossa Harri Ojala on yhdeksäs tuloksella 63,72 ja Kimmo Partanen 11. tuloksella 61.00.
10-ottelussa Antti Haapakoski on viides tuloksella 7122 ja Pekka Ojala 10. tuloksella 6525.

Lähdeaineisto
Lauri Järvinen 100 vuotta kalajokista urheilua ISBN 952-90-36396
Keski-Pohjanmaan piirin tilastot

Kalajoen Junkkarit suurkisoissa

2009-03-25T08:52:00.007+02:00

Kuvassa Kalajoen Junkkareiden suurkisaryhmä. Joukkueen johtajana Risto Kalajo

Suomen Suurkisat syntyivät 1947, jolloin SVUL ja SNLL sekä niiden kutsua noudattaen 49 muuta ruumiin kulttuuria harrastavaa liittoa sekä yhdistystä olivat toteuttamassa suurta sodanjälkeistä hanketta. Suomen suurkisat nostivat kansakunnan itsetuntoa. Helsinkiin kokoontui kaikkiaan 63 000 voimistelijaa ja muuta urheilijaa. Ulkomaisia osanottajia oli 431 ja he tulivat 15 eri maasta. Koskaan aikaisemmin ei Suomessa ollut nähty samanaikaisesti yhtä monen maan urheilijoita.
Naiset ja tytöt majoitettiin pääkaupungin 53:een koulutaloon, miehet ja pojat telttakyliin Käpyön raviradalle ja Ruskeasuolle.

Avajaismarssi vyöryi kuuden kilometrin mittaisena rivistönä pitkin Mannerheimintietä, jota reunusti 200 000 katsojaa. Olympiaohjelmaa mukailevien tapahtumien huipentuma oli 10 000 metrin juoksun suomalaisen ME-mies Viljo Heinon ja Tsekkoslovakina nousevan tähden Emil Zatopekin kaksinkappailu 5000 metrillä. Vuotta aikaisemmin Heino oli vielä voittanut tsekin EM-kisoissa, mutta Helsingissä hän joutui tunnustamaan Satupekan paremmakseen niukalla 2 kymmenyksen erolla aikojen olleessa 14.15,2 ja 14.15,4. Heino ei enää seuraavinakaan vuosina pystynyt kukistamaan tsekkiä, vaikka paransi vielä 1949 kympin maailmanennätystä.

Lähdeaineisto: Lauri Järvisen kirjoitus Kalajoenseutu-lehdessä24.12.1999. Valokuvan omistaa Veikko Kamunen.

JHT:n sarjakausi 2007 - 2008 oli ennakoitua parempi

2009-03-24T07:33:00.008+02:00

Risto Liikka onnistui valmentajana erittäin hyvin.

JHT-Kalajoen jääkiekkokausi 2007-2008 on nyt paketissa. Kausi sujui odotettua paremmin. Joukkueen valmentaja Risto Liikka onnistui tehtävässään erittäin hyvin. JHT voitti oman lohkonsa alkusarjan päästen lohkon voittajana suoraan ylempään loppusarjaan, joka sekin alkoi loistavasti neljällä voitolla.Loukkaantumissuma koitui jatkossa kuitenkin JHT:n kohtaloksi. Vasta kahteen viimeiseen otteluun JHT sai jälleen parhaan kokoonpanonsa kentälle. Sarjakauden viimeisessä ottelussa JHT kukisti Kokkolan Hermeksen lauantaina 1.3.2008 numeroin 6-3. Ottelun sankareita olivat kypärätempullaan Henri Mustonen sekä 1+3 saldoillaan Tomi Gronoff ja Olli Kuoppala. Kauden aikana yleisökeskiarvo Kalajoen jäähallissa oli 407 katsojaa. Menestyksen myötä katsojamäärät nousivat parhaimmillaan yli kuudensadan.

Joukkueen kokoonpano

JHT:llä oli kolme maalivahtia. Kauden aikana varmimmaksi maalivahdiksi osoittautui 23-vuotias Jari Mäyrä. Isokokoinen 195 cm pitkä ja 92 kg painava Toni Prittinen voi olla kauteensa myös erittäin tyytyväinen. Nuori maalivahti Mika Kokko kärsi loukkaantumisista, eikä sen vuoksi pystynyt parhaimpaansa.

Ykköskentän puolustajina pelasivat Marko Tuomainen (26) ja Markku Tiikkaja (30). Joukkueen tehokkain puolustaja pistepörssin mukaan oli kakkoskentän Perttu Niskakangas (22). Joukkueen muut puolustajat olivat oman seuran junioreista ykkösjoukkueeseen nostettu Henri Kärjä (18), raahelainen Kimmo Rönkkömäki (25), oman seuran kasvatit Jari Lehtomäki (32), nuori Antti Tanhuala (18) ja Perttu Rahkola (24). Kaikki JHT:n puolustajat ovat leftin pelaajia. Koko Suomisarjan paras pelaaja oli kalajokinen Aku Joki-Erkkilä. Valitettava loukkaantuminen ylemmän loppusarjan aikana vaikutti, ettei hän voinut voittaa koko sarjan pistepörssiä.

JHT:n ykköskenttä oli erittäin vahva.

Hyökkäysvitjana Aku Joki-Erkkilän lisäksi oli kokenut 33-vuotias Sami Markkanen ja laiturina yhden parhaimmista kausistaan pelannut 35-vuotias Mika Ritoniemi.

Kakkoskentän Tomi Gronoffista tuli joukkueensa pistepörssin voittaja 21 tehopisteellä. Kakkoskentän Olli Kuoppala oli joukkueensa pistepörssissä kolmas 17 tehopisteellä ja Henri Mustonen (25) neljäs 15 tehopisteellä. Hyökkääjä Tuomas Pirttijärvi (21) sijoittui joukkueensa pistepörssissä yhdeksänneksi, raahelainen Jarmo Malmi (32) kymmenenneksi ja Kimmo Harila (29) oli sijalla kolmetoista. Hyökkääjinä pelasivat nuoret Saku-Petteri Uunila, Kai Yliuntinen, Joni Läspä, Ville Tirri, Jesse Hietala, Janne Myllymäki ja Eric Passi. JHT:n hyökkäysvoima on hyvä. Joukkueen keski-ikä on 23,5 vuotta, keskipituus 180 cm ja keskimääräinen paino 81.8 kg.

Alkusarjan voittaja

JHT voitti alkusarjansa 44 pisteellä maalieron ollessa 103-44. Toiseksi alkusarjassa sijoittui Pietarsaaren Jeppis ja kolmanneksi Kokkolan Hermes. Suoraan alempaan loppusarjaan jäivät Ylivieskan Jää-Karhut, Seinäjoen Hockey Team ja KoMu HT.JHT voitti alkusarjassa suoraan 12 ottelua ja jatkoajalla 4 ottelua. Tappiota tuli neljä kappaletta. JHT hävisi Jeppikselle 13.10.2007 numeroin 4-2, YJK:lle 26.10.2007 kotonaan numeroin 0-4, Hermekselle Kokkolassa 23.11.2007 numeroin 5-4 ja Jeppikselle toistamiseen 30.11.2007 numeroin 4-2. Makeimmat voitot tulivat Kokkolan Hermeksestä Kokkolassa 2.11.2007 jatkoajalla numeroin 2-3 ja 9.12.2007 Kokkolassa Hermeksestä numeroin 2-5. JHT voitti Jeppiksen rangaistuslaukauskisassa 22.9.2007 Pietarsaaressa numeroin 2-3. Jatkoajalla kukistettiin myös YJK itsenäisyyspäivänä Kalajoella numeroin 4-3.

Loukkaantumiset ongelmana ylemmässä
loppusarjassa

JHT aloitti ylemmän Suomisarjan erinomaisesti voittamalla neljä ensimmäistä ottelua. Ensin otettiin hegemoniaottelussa voitto Kokkolan Hermeksestä Kokkolassa numeroin 2-6. Toisessa ottelussa kukistettiin kotona ylemman loppusarjan lopullinen voittaja Jyväskylän D-kiekko rangaistuslaukauskisassa numeroin 4-3. Sitten seurasivat vierasvoitot HC Keravasta ja Naantalin VG-62:sta. Loukkaantumissuman seurauksena kärsittiin tappiot Tampereen Koo-Veelle ja Oulun Kiekko-Laserille kotona. Vieraissa kärsittiin tappiot Rovaniemen Kiekolla, Tampereen Koo-Veelle ja Jyväskylän D-kiekolle. Kotona tuli tappiot sarjajumbo Naantalin VG 62:lle ja HC Keravalle.

Tappioputki ja loukkaantumissuma koettelivat joukkuetta vielä vieraspelissä Kiekko-Laseria vastaan. Kahteen viimeiseen otteluun JHT oli täydessä timmissä ja sen saivat kokea Rovaniemen Kiekko ja Kokkolan Hermes, jotka joutuivat poistumaan Kalajoen jäähallista tappiot niskassaan.Jos JHT:n joukkue olisi säilynyt ilman loukkaantumisia niin sijoitus sarjassa olisi voinut ollut jopa kahden parhaan joukossa. Kausi osoitti, että JHT:llä on mahdollisuus vaikka Mestikseen ensi kaudella, jos vain taloudelliset resurssit riittävät.

Kuka on ensi kauden päävalmentaja?

Hyvin valmennustehtävässään onnistunut oululainen Risto Liikka haluaa jatkaa JHT:n valmentamista ensi kaudellakin. Valmentajan pesti on ollut haettavana. Nimekkäin henkilö hakijoista on Slovakian maajoukkueen kakkosvalmentajana toiminut legendaarinen Jan Jasko, joka aikanaan pelasi JHT:n ykköskentässä Kari Jalosen, Toni Ariman, Tapio Levon ja Robert Pukalovicin kanssa. Silloin joukkue pelasi nykyistä Mestistä vastaavassa sarjassa. Paikka kiinnostaa myös tamperelaisia ja kuopiolaisia ansioituneita valmentajia.Jos leikitään ajatusleikkiä siitä, että Jan Jasko valitaan tehtävään, niin se tietää todella tehokasta ja tavoitteellista valmennustyötä. Tavoitteeksi tulee silloin asettaa Mestikseen pääsy parissa vuodessa.

Tehokas valmennus saattaa tuottaa vaikeuksia vakituisessa työssä oleville pelaajille. Jasko oli aikanaan valmentajana muun muassa NHL-tähdelle Jussi Jokiselle. Ne pelaajat, jotka todella tahtovat kehittyä, hakeutuvat silloin varmasti Jan Jaskon valmentamaan joukkueeseen. Opiskelumahdollisuuksia Kalajoella tarjoavat liikuntapainotteinen lukio ja Artema. Kalajoella on myös erilaisia työpaikkoja tarjolla. Päävalmentajan tehtäviin kuuluu myös JHT:n muiden joukkueiden valmennuksen koordinointi. Tämän työn kehittäminen on erittäin tärkeää ensi kaudella. Joka tapauksessa on selvää, että JHT Kalajoen voimakas juniorityö jatkuu ja JHT satsaa hyvään valmennukseen myös edustusjoukkueen osalta. JHT:ssä on nyt imua.

Huom. Juttu on kirjoitettu heti sarjakauden 2007-2008 päätyttyä.

JHT Suomisarjassa

2009-03-24T06:25:00.013+02:00

Juho Joki-Erkkilä ja Timo Pahkala pelasivat Vaasan Sportin joukkueessa kaudella 2006-2007

Kalajoella kiekko-oppinsa saaneita pelaajia pelasi kaudella 2006-2007 useissa seuroissa eri maissa. Jussi Jokinen pelasi NHL:ssä Dallas Starsin joukkueessa ja saavutti mainetta erinomaisena rankkarien laukojana. Puolustaja Juho Jokinen pelasi SM-liigaa Turun Palloseuran joukkueessa. Maalivahti Joni Puurula pelasi Ruotsissa Leksand IF:n maalilla. Timo Seikkula pelasi myös Ruotsissa Nyköping Hockey-joukkueessa jo kolmatta kauttaan. Puolustaja Iikka Törnvall pelasi SM-liigaa Ässien joukkueessa ja loppukauden hän pelasi Mestiksessä Kajaanin Hokin joukkueessa. Juho Joki-Erkkilä pelasi Mestistä Vaasan Sportin joukkueessa. Timo Pahkala pelasi myös Mestistä Vaasan Sportin joukkueessa

Kaudella 2006-2007 JHT Kalajoki pelasi jälleen Suomisarjassa. Joukkueeseen kuuluivat Tomi Gronoff, Tuomas Pirttijärvi, Sami Markkanen, Aku Joki-Erkkilä, Olli Kuoppala, Janne Tohila, Harri Koivu, Kimmo Rönkkömäki, Jarmo Malmi, Toni Prittinen, Jari Mäyrä, Jesse Niva, Henri Kärjä, Henri Mustonen, Jari Läspä, Riku Joki-Erkkilä, Marko Tuomainen, Ville-Petteri Tirri ja Jarkko Laitala.

Kauden ottelut päättyivät seuraavasti:
JHT - Etpo 9-6
RoKi - JHT 2-6
JHT - Cowboys 7-4
Ahmat - JHT 8-5
K-Laser - JHT 7-4
JHT - Jeppis 9-5
YJK - JHT 5-9
R-Kiekko - JHT 3-4
JHT - RoKi 3-3
Cowboys - JHT 0-6
JHT - K-Lasser 9-2
JHT - Ahmat 5-6
JHT - Jeppis 6-7
JHT - Hermes 1-6
JHT - YJK 6-5
JHT - R-Kiekko 2-5
RoKi - JHT 7-4
Etpo - JHT 2-2
JHT - Cowboys 8-2
JHT - K-Laser 6-5

vuoden 2007 puolella käydyt ottelut
Ahmat - JHT 7-4
JHT - Jeppis 7-3
YJK - JHT 6-4
JHT - Hermes 1-6
JHT - RoKI 2-4
JHT - Etpo 5-6
Cowboys - JHT 2-5
JHT - K-Laser 6-3
JHT - R-Kiekko 4-7
Jeppis - JHT 3-5
JHT - YJK 3-4
Hermes - JHT 5-3
Ahmat - JHT 3-2

Ylempi loppusarja jäi tällä kaudella JHT:lle haaveeksi. Seuraavaa kautta jäätiin odottamaan innolla. JHT Kalajoki oli nousukiidossa.

Katso Jussi Jokisen rankkareita
http://video.google.co.uk/videosearch?hl=fi&q=jussi+jokinen&um=1&ie=UTF-8&ei=Z1HIScaCJpi2-QbjkN2PAw&sa=X&oi=video_result_group&resnum=8&ct=title#

Juholle MM-pronssia, Jussille Olympia-hopeaa

2009-03-19T07:33:00.005+02:00

Juho Jokinen

Torinon olympilaisten jääkiekkoturnaukseen vuonna 2006 pääsi kahdeksan parasta jääkiekon maailmanrankingissa sijoittunutta joukkuetta, sekä Italia isäntämaana. Karsintojen kautta turnaukseen pääsi kolme joukkuetta, jotka olivat loppujen lopuksi Kazakstan, Latvia ja Sveitsi.
Miesten turnauksen voitti Ruotsi, joka voitti Suomen loppuottelussa 3-2. Pronssia voitti Tšekki. Jussi Jokinen voitti Suomen joukkueessa olympiahopeaa.

Katso
http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4%C3%A4kiekko_talviolympialaisissa_2006

Jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa Latviassa 2006 Suomi voitti pronssia. Jussi Jokinen kuului Suomen miehistöön. Katso
http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4%C3%A4kiekon_MM-kilpailut

http://www.pararobert.tk/

Juho Jokinen voitti pronssia nuorten MM-kisoissa Kanadassa. Katso http://www.finhockey.fi/taustasivut/artikkeliarkisto/?num=187804

Juho Jokinen pelasi Mestistä TuTo:n joukkueessa. Sami Markkanen voitti rullakiekon MM-kisoissa Suomen joukkueessa pronssia.

JHT kakkossarjassa

JHT:n 2005-2006 joukkueessa pelasivat Pasi Priuska, Jarmo Malmi, Henri Mustonen, Jari Mäyrä, Ville Vähäsarja, Janne Tohila, Joni Läspä, Arto Ylisaari, Joni Sauvola, Jake Ketola, Marko Mankinen, Olli Kuoppala, Ville-Petteri Tirri, Saku-Petteri Uunila, Juha Mäyrä, Marko Tuomainen, Toni Puranen, Henri Kärjä, Olli Komulainen, Antti Tanhuala, Pekka Akolahti, Jani Rahkola, Jarkko Laitala

Ottelutulokset
Cowboys- JHT 1-4
JHT - Paka 15-2
JHT - PJK 9-1
TiCH - JHT 5-10
PyPo - JHT 4-8
JHT - OuHa 7-2
JHT - SUPS 5-5
PaKa- JHT 3-4
JHT - TiCH 11-5
JHT - SuPS 1-1
OuHa-JHT 3-4
SuPS - JHT 3-6
JHT - Cowboys 3-4
TiCH - JHT 3-7
PyPo - JHT 5-7
JHT - SuPS 12-4
JHT - OuHa 7-5
Cowboys - JHT 5-0
JHT - PyPo 10-2
OuHa - JHT 3-7

Lohkon tilanne
1. Cowboys
2. JHT
3. OuHa
4. PyPo
5. TICH
6.SuPS

Play Off
OuHa- JHT 6-4
JHT - OuHa 8-3

Karsintasarjaan selvisivät YJK, Cowboys, Hermes 2 ja Kurikan Ryhti.
Ottelutulokset
Hermes 2 - JHT 2-3
JHT - Cowboys 3-4
JHT - YJK 4-6
Ryhti - JHT 5-4

Karsintasarjan järjestys
1. Hermes 2
2. Cowboys
3. YJK
4. JHT
5. Kurikan Ryhti

Hermes 1 putosi Mestiksesta Suomi-sarjaan. Hermes ei lähtenyt kahdella joukkueella Suomi-sarjaan joten näin avautui JHT:lle paikka Suomi-sarjaan takaoven kautta.

Jussi Jokinen Dallas Starsin joukkueeseen

2009-03-16T18:46:00.006+02:00

Jussi Jokinen voitti toisen Suomen mestaruutensa kaudella 2004-2005 Kärppien SM-liigajoukkueessa. Hänen tehonsa olivat 56 ottelussa 47 (23+24) pistettä. Pudostuspeleissä Jokinen oli Kärppien tehokkain pelaaja. Jokisesta oli tullut yksi SM-liigan suurimpia tähtiä ja maajoukkueen vakiokalustoa. Uran trendi on ollut koko 2000-luvun ajan selvästi nouseva. Syksyllä Jussi Jokinen siirtyi NHL:ään Dallas Starsin joukkueeseen.

Kahden Ässissä pelaamansa kauden jälkeen Iikka Törnvall suuntasi kaudelle 2004-05 Ruotsin Allsvenskaniin ja Bodens IK:n joukkueeseen. Kauden 2004-2005 Joni Puurula aloitti Hämeenlinnassa, mutta sai NHL:n työsulun alettua väistyä Mika Norosen tieltä. Hän siirtyi Venäjän Superliigaan ja torjui kauden loppuun Ufan Salavat Julajevin joukkueessa.
Timo Seikkula pelasi jo viidettä kauttaan Ruotsin Allsvenskanin sarjassa ja toista kautta IK Nyköping NH90 joukkueessa.
Sami Markkanen oli siirtynyt Norjan 1-divisioonan Furuset Ishokcey IF-joukkueeseen. Aku Joki-Erkkilä pelasi Hermeksen Mestis-joukkueessa. Juho Joki-Erkkilä siirtyi Tapparan A-junoreihin.

JHT Kalajoki pelasi kakkossarjassa. Joukkueessa pelasivat Riku Joki-Erkkilä, Juha Penttilä, Marko Tuomainen, Janne Aalto, Tomi Gronoff, Olli Kuoppala, Tomi Reinikainen, Harri Koivu, Toni Puranen, Jesse Niva, Janne Hietala, Jani Rahkola, Jake Ketola, Antti Lapinoja, Timo Lastikka, Juha Mäyrä, Marko Mankinen, Pekka Akolahti, Joni Sauvola, Antti Tanhuala, Jarkko Laitala, Ilkka Rantala, Tuomas Isteri ja Henri Mustonen.

JHT ottelut
25.9 JHT -Laser 11-1
1.10. JHT - PJK 14-4
15.10. JHT - OuHu 7-1
22.10 JHT - YJK 3-4
31.10 JHT - SoKi 9-2
6.11. JHT - SuPs 2-7
26.11. JHT - Cowboys 11-3
6.12. JHT - R-Kiekko 11-5
17.11. JHT - PyPo 12-4
3.10. Cowboys - JHT
17.10. R-Kiekko JHT 4-11
30.10. PyPo - JHT 4-8
13.11. TiHC - JHT 5-8
14.11. Laser - JHT 14-5
19.11. PJK-JHT 4-8
4.12. OuHu - JHT 2-3
10.12. YJK - JHT 4-4
19.12. SoKi -JHT 9-1

Ylempi loppusarja
JHT - TiHC 3-2
Cowboys - JHT 1-1
YJK - JHT 3-2
JHT - Laser 9-7
JHT - PJK 6-2
TiHC - JHt 3-8
JHT - Cowboys 6-7
JHT - YJK 3-4
PJK - JHT 7-1
JHT-Laser 12-3

Play off
JHT - RoKi 7-2
JHT -Laser 3-7
Laser-JHt 12-2

Jussi Jokiselle Suomen mestaruus

2009-03-12T17:22:00.007+02:00

Jussi Jokinen voitti jääkiekkoilun Suomen mestaruuden Oulun Kärppien liigajoukkueessa kaudella 2003-2004. Loppuotteluissa Oulun Kärpät voitti TPS:n neljässä ottelussa otteluvoitoin 3-1. Neljäs ratkaiseva ottelu päättyi Kärppien voittoon numeroin 1-0. Jussi Jokinen on Dallas Starsin varaus. Jussi kävi jo keväällä 2003 tutustumassa Dallas Starsin organisaatioon.
Jussi Jokinen aloitti A-Kärpissä kaudella 1999-2000 tehden 28 ottelussa tehot 10 (4+6). Kaudella 2000-2001 Jokinen pelasi A-Kärpissä 41 ottelua tehoin 49(18+31). Kaudella 2001-2002 Jussi Jokinen kuului jo Kärppien liigamiehistöön tehden 54 ottelussa teholuvuiksi 16 (10+6). Kaudella 2002-2003 Jussi Jokisen saldo oli 51 ottelussa 37 (14+23). Kaudella 2003-2004 Jokisen saldo oli 55 ottelussa 38 (15+23).

Joni Puurula pelasi HPK:n liigamiehsitössä ja Iikka Törnvall Ässien liigamiehistössä. Aku Joki-Erkkilä pelasi Mikkelin Jukureissa ja Timo Seikkula IK Nyköping Hockyessa Ruotsissa.

JHT Kalajoki pelasi kakkossarjassa

JHT:n joukkueessa pelasivat seuraavat pelaajat: Harri Koiste, Juha Penttilä, Sami Markkanen, Riku Joki-Erkkilä, Janne Aalto, Janne Tohila, Juho Joki-Erkkilä, Tomi Reinikainen, Olli Kuoppala, Marko Tuomainen, Tomi Gronoff, Jari Nerg, Jarkko Laitala, Jarno Mäki, Jani Rahkola, Harri Koivu, Ville Vähäsarja, Tuomas Pirttijärvi, Pasi Priuska, Sami Leskelä.

Runkosarjassa Sami Markkanen teki tehot 151 (52+99), sarjan toiseksi tehokkain oli Juha Penttilä 111 (58+53 ja kolmanneksi tehokkain Tuomas Pirttijärvi tehden 42 maalia.

Kauden ottelut
JHT - SoKi 23-1
JHT - OuHa 13-3
JHT - SuPs 5-2
JHT - PyPo 9-3
JHT - YJK 5-3
JHT - Hau 11-3
JHT - PJK 12-2
JHT - Cowboys 7-5
JHT - Soki 19-6
JHT - OuHa 10-6
JHT - PyPo 13-6
JHT - SuPs 18-0
JHT - Hau 27-2
JHT - YJK 6-7 jatkoaikatappio
JHT - K-Laser 12-2
JHT - PJK 23-4
JHT - Soki 23-5
JHT - Hau 13-6
JHT - PJK 23-2
JHT - Pypo 20-0
JHT - OuHa 3-4 kauden toinen tappio
JHT - SuPs 9-3
JHT - K-Laser 7-2
JHT - YJK 6-6
JHT - Cowboys 14-5
JHT - K-Laser 4-2
JHT-K-Laser 7-1
JHT - KoMuHT 6-3
JHT - Suonenjoen Kiekko-Karhut 12-4
JHT - Ahmat 5-1
JHT- K-Oulu 8-3.

JHT - Lauttakylän Luja 6-8
JHT - HC Montreal Tampere 5-14
JHT Kalajoen nousu Suomi-sarjaan jäi vielä tällä kertaa haaveeksi

Jussi Jokiselle MM-pronssia

2009-03-10T16:56:00.004+02:00

Kaudella 2002-2003 junkkaripelaaja Jussi Jokinen saavutti nuorten 20-vuotiaiden jääkiekkoilun pronssia Halifaxissa käydyissä kisoissa. Puolivälierässä Venäjä voitti Suomen 4-1 ja pronssiottelussa Suomi voitti USA:n numeroin 3-2. Finaalissa Venäjä kukisti Kanadan numeroin 3-2. Pronssiottelussa Jussi Jokinen teki yhden maalin ja syötti toisen maalin eli Henrik Juntusen tekemän maalin. Jussi Jokinen pelasi myös SM-liigassa Oulun Kärppien joukkoueessa ollen tehokkainen suomalainen kärppäpelaaja. Maajoukkuevalmentaja Raimo Summanen valitsi Jussi Jokisen Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueeseen. Joni Puurula pelasi HPK:n joukkueessa ja voitti jälleen SM-pronssia.

JHT kakkossarjassa

JHT:n kausi 2002-2003 oli omien junioreiden kasvattamista tulevia kausia varten. Joukkueessa pelasivat Sami Markkanen, Juha Penttilä, Janne Hietala, Jari Nerg, Ville Vähäsarja, Tomi Gronoff, Jarno Mäki, Riku Joki-Erkkilä, Juho Joki-Erkkilä, Pasi Priuska, Jyrki Rajala, Jari Mäyrä, Jarkko Laitala, Pasi Ainasoja, Marko Tervonen, Pekka Priuska, Janne Tohila, Lauri Haataja, Mika Ritoniemi ja Ilpo Tuikkala.

Syyskauden pelit
JHT - OuHu 5-6
JHT- Hau 8-5
JHT - YJK 12-2
JHT - Paka 3-7
JHT - Laser HT
JHT - SuPS 10-2
JHT - Soki 9-3

LaserHT - JHT 4-10
SuPS - JHT 8-4
SoKi - JHT 4-8
OuHa - JHT 3-5
Hau - JHT 6-5
PJK - JHT 1-19
Cowboys 3-9
YJK - JHT 6-3
Paka - JHT 11-5

Tappio YJK:lle 13.12.2002 oli ensimmäinen tappio JHT:lle yhteentoista vuoteen kun vastustajana on YJK.

Kevään ottelut
SuPS - JHT 2-7
JHT - PaKa 1-11
JHT - YJK 6-5
JHT - OuHa 5-6
JHT - SuPS 11-3
JHT - PaKa 4-7
JHT - YJK 10-4
JHT - OuHa 4-7

JHT ei sijoittunut kolmen parhaan joukkoon sarjassa joten se pelaa kakkossarjassa myös kaudella 2003-2004

Sami Markkaselle maailmanmestaruus

2009-03-09T18:20:00.006+02:00

Sami Markkanen kuului Suomeen maajoukkueeseen mikä voitti rullakiekon maailmanmestaruuden Yhdysvalloissa. Alkulohkossa Suomi kohtasi Argentiinan ja voitti ottelun numeroin 40-0. Brasilia voitettiin numeroin 28-4, Australia 39-2, Saksa 19-4 ja Slovakia 12-4. Välierässä kaatui Tsekki numeroin 18-1 ja loppuottelussa USA 12-6. Sami Markkanen oli turnauksen neljänneksi tehokkain pelaaja.

Jussi Jokinen kuului Suomen 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkueeseen, mikä voitti MM-pronssia. Välierässä Suomi hävisi Venäjälle numeroin 2-1 ja joutui pronssiotteluun, jossa Sveitsi kaatui numeroin 5-1. Jussi Jokinen oli Suomen maajoukkueen tehokkain pelaaja.
Joni Puurula voitti miesten SM-pronssia HPK:n maalilla.

JHT putosi Suomi-sarjasta

Sarjakaudesta 2001-2002 tuli JHT:lle vaikea. Joukkueen valmentajana aloitti Petri Vehmanen ja kesken kauden valmentajaa vaihdettiin. Jouni Rinne toimi JHT:n valmentaja kevätkauden. Joukkueessa pelasivat Jari Mäyrä, Jussi Ruokoja, Tommi Niemelä, Marko Tuomainen, Ville Vähäsarja, Juha Mäyrä, Jarno Mäki, Pekka Pehkonen, Olli Vainio, Jyrki Vuorinen, Jani Rahkola, Ville Aappola, Antti Filppula, Sami Markkanen, Andrei Zorin, Harri-Heikki Niemi, Miika Indola, Ari-Matti Karhulahti, Matti Stoor, Mikko Uusitalo, Juho Jaatinen, Janne Kivelä, Pasi Priuska, Janne Helanen, Henri Mustonen, Aki Lassi, Sami Vehmanen.

Joukkueen syyskauden pelit

R-Kiekko - JHT 4-8
Hokki - JHT 7-1
JHT - RoKi 4-6
JHT- ETPO 3-8
JHT - IPK 4-7
JHT - R-Kiekko 4-5
IPK - JHT8-3
JHT - Hokki 3-4
RoKi - JHT 10-2
JHT - R-Kiekko 0-3
K-Oulu - JHT 11-1
JHT - Hokki 3-6
IPK - JHT 1-1
Ahmat - JHT 4-3
JHT - Ahmat 12-4

Kevätkauden pelit

JHT - IPK 4-6
R-Kiekko - JHT 9-3
JHT - Hokki 3-8
JHT - RoKi 4-1
Ahmat - JHT 7-5
ETPO- JHT 5-6
RoKi - JHT 1-2
JHT - R-Kiekko 4-5
K-Oulu - JHT 8-3
IPK- JHT 6-4 (JHT vain 12 pelaajaa)
KJT - Hokki 2-10
JHT - Ahmat 4-3

Karsintasarjaan

JHT - S-Kiekko 3-2
Jeppis - JHT 3-5
JHT - Warkis 1-6
JHT-Warkis 3-4
S-Kiekko - JHT 6-3
JHT - Jeppis 2-6
JHT jäi karsintasarjassa viimeiseksi ja putosi Suomi-sarjasta.

Jussille ja Iikalle MM-pronssia

2009-03-05T17:02:00.005+02:00

Jussi Jokinen ja Iikka Törnvall

Jääkiekkokausi 2000-2001 oli junkkarikiekkoillijoille menestyksellinen, sillä Jussi Jokinen ja Iikka Törnvall voittivat18-vuotiaiden MM-pronssia. Alkulohkonsa Suomi voitti tappioitta. Välierässä Suomi koki yllätystappion Sveitsille nuemroin 4-2. Venäjä voitti kultaa ja Suomi voitti pronssiottelussa Tsekin numeroin 2-1.
JHT Kalajoen kasvatti 19-vuotias Aku Joki-Erkkilä voitti Mestiksessä mestaruuden Mikkelin Jukureiden riveissä. Akun tehot 34 ottelussa oli 15+12. Sami Markkanen oli tehoykkönen Suomi-sarjassa, vaikka otetaan huomioon kaikki lohkot. Sami Markkasen tehot olivat 80 (24+56) ja Henri Mustonen oli Suomi-sarjan viidenneksi tehokkain saldonaan 61 (33+28) tehopistettä.

Edustuskiekkoilun alasajoa harkittiin

Taloudelliset vaikeuset olivat JHT:n kiekkotoiminnassa vuonna 2000 kovasti esillä. Harkittiin jopa koko edustuskiekkoilun alasajoa. Näin uutisoi Kalajoenseutu 4.7.2000. Jääkiekkotoimintaa päätettiin kuitenkin jatkaa. Joukkueen valmentajana toimi Matti Perkiö. Joukkueessa pelasivat seuraavat pelaajat: Tommi Niemelä, Jussi Ruokoja Jari Mäyrä, Marko Tuominiemi, Pekka Pehkonen, Petri Pöysti, Jarno Mäki, Aki-Matti Karhulahti, Harri-Heikki Niemi, Teemu Ruokoja, Sami Paavola, Miika Indola Harri Bäckman, Sami Markkanen, Henri Mustonen, Jaakko Ojala, Ville Vähäsarja, Janne Helanen, Matti Stoor, Sami Vehmanen, Olli Vainio, Pasi Forsberg ja Mika Ritoniemi.

Kotiottelut tulokset
1.10. JHT - K-Oulu 4-7
7.10. JHT - Hokki 4-3
14.10. JHT KoMuHT 6-7
21.10 JHT - Raahe-Kiekko 0-11
4.11. JHT - Kiekko-Oulu 2-7
11.11. JHT - IPK 4-7
18.11. JHT - KoMuHT 7-5
25.11. JHT - IPK 4-3
2.12. JHT - RoKi 4-5
3.12. JHT - Ahmat 5-6
13.12. JHT - Hokki 5-3

Vieraspelit
24.9. Raahe-Kiekko - JHT 12-2
30.9. RoKi - JHT 9-3
8.10. IPK - JHT 5-4
18.10. Ahmat - JHT 6-2
28.10. Hokki - JHT 8-4
28.11. KoMuHT - JHT 5-4
10.12. Raahe-Kiekko - JHT 6-3
16.12. RoKi - JHT 6-4

Kevätkierroksen tulokset
Kotiottelut
13.1. JHT - KoMuHT 3-5
26.1. JHT - Raahe-Kiekko 5-8
3.2. JHT - Hokki 6-4
17.2. JHT - RoKi 6-3
24.2.JHT IPK 2-4

Vieraspelit
10.1. IPK - JHT 10-5
20.1. Ahmat - JHT 9-4
27.1. Hokki - JHT
10.2. IPK- JHT 6-2
21.2. K-Oulu - JHT 3-6
28.2. KoMuHT - JHT

JHT:n tehotilasto
1. Sami Markkanen 80 (24-56)
2. Henri Mustonen 61 (33+28)
3. Miika Indola 21 (10+11)
4. Sami Vehmanen 20 (9+11)
5. Olli Vainio 17 (7+10)
6. Pekka pehkonen 14 (6+8)

JHT säilytti sarjapaikkansa Suomi-sarjassa. Taloudellinen tilanne oli edelleen vaikea.

Kaksi maailmanmestaria ja kaksi Suomen mestaria

2009-03-04T16:36:00.006+02:00

Joni Puurula

Kausi 1999-2000 oli junkkarikiekkoilulle menestyksellinen, sillä kauden päätteeksi 12.5.2000 voitiin palkita kaksi maailmamestaria Timo Seikkula ja Joni Puurula sekä kaksi Suomen mestaria Jussi Jokinen ja Iikka Törnvall. Törnvall ja Jokinen voittivat B-poikien Suomen mestaruuden Oulun Kärppien joukkueessa ja Jussi Jokinen valittiin kauden 17-vuotiaaksi pelaajaksi Suomessa.

Jouni Rinne valmentajaksi

Kaudella 1999-2000 JHT:ä valmensi 43-vuotias Jouni Rinne, jolla oli 59 A-maaottelun kokemus ja kahdet MM-kisat ansiolistallaan. Hän oli pelannut Rauman Lukossa ja KalPassa kausilla 1973-1990 ja tehnyt tehopisteet 554 (252+302). JHT teki farmisopimuksen Kokkolan Hermeksen kanssa.

JHT:n joukkueessa pelasivat maalivahteina Matti Höylä, Tommi Niemelä ja Jussi Ruokoja. Puolustajina pelasivat Matti Perkiö, Janne Tuomivirta, Tommi Jussila, Juha Mäyrä, Ville Vähäsarja, Pekka Pehkonen, Veli-Pekka Raitapuro ja Marko Tuomainen.
Hyökkääjinä pelasivat Mika Ritoniemi, Pasi Priuska, Jarmo Vehkala, Aku Joki-Erkkilä, Henri Mustonen, Antti Filppula, Juha Kärsämä, Harri-Heikki Niemi, Mika Kujala, Janne Kivelä, Marko Mattila, Timo Kylmälä, Mikko Uusitalo, Juha Penttilä ja Harri Bäckman. Kauden aikana kävi näytillä myös kaksi venäläistä pelaaja

19-vuotias Aleksei Shabalin ja 20-vuotias Konstantin Korobov, mutta sopimuksia ei heidän kanssaan tehty. Aku Joki-Erkkilä siirtyi Hermekseen 4.2.2000 farmisopimuksen perusteella. Aku voitti Suomi-sarjan maalipörssin.

Edellisen kauden maalivahti Joni Puurula pelasi nyt Kokkolan Hermeksessä. Joni Puurula, Iikka Tornvall ja Jussi Jokinen pelasivat Suomen nuorten maajoukkueessa. Iikka Törnvall valittiin 1983-1984 maajoukkueen All Stars-viisikkoon.

Kauden ottelut syyskaudella
kotipelit
18.9. JHT - IPK 4-1
3.10. JHT - RoKi 2-5
17.10. JHT- Raahe-Kiekko 3-4
23.10. JHT - Kiekko-Oulu 7-4
29.10. JHT - KoMuHT 3-5
30.10. JHT - PaKa 12-0
6.11. JHT - Ahmat 2-5
24.11. JHT - KoMuHT 6-2
5.12. JHT - IPK 3-3
19.12. JHT - RoKi 4-3

vieraspelit
23.9. K-Oulu - JHT 3-2
26.9. KoMuHT - JHT 6-0
2.10. PaKa - JHT 2-5
16.10 IPK - JHT
31.10. RoKi - JHT 3-5
11.11. Raahe-Kiekko - JHT 1-6
21.11. Raahe-Kiekko - JHT 2-7
27.11. IPK -JHT 3-2
9.12. K-Oulu - JHT 4-4
12.12. KoMuHt - JHT
18.12. Ahmat - JHT 9-1

Kevätkauden ottelut
kotipelit
8.1. JHT - R-Kiekko 4-5
15.1. JHT - R-Kiekko 3-4
26.1. JHT - IPK 9-2
5.2. JHT - K-Oulu 4-9
9.2. JHT - KoMuHT 1-4
13.2. JHT - PaKa 4-2
19.2. JHT - Ahmat 4-8

vieraspelit
12.1. PaKa - JHT 2-10
19.1. KoMuHT - JHT 8-4
29.1. IPK JHT 8-1
12.2. RoKi - JHT
26.2. R-Kiekko - JHT 3-1

Joni Puurulasta maailmanmestari

JHT:n junioireiden kasvatti Joni Puurula kuului Suommen 18-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkueeseen, joka voitti Sveitsin Klotenissa ikäluokkansa maailmanmestaruuden kukistaen loppuottelussa Venäjän maalein 3-1. Suomen avainpelaajaksi nousi kisojen paras maalivahti Kari Lehtonen, joka torjui finaalissa 52 ja välierässä Ruotsia vastaan 49 laukausta. Lehtosen heikot hetket sattuivat alkusarjan otteluun Venäjää vastaan, jolloin hänet vaihdettiin jo seitsemän minuun kohdalla pois tilanteessa 0-3. Maalivahdiksi tullut Joni Puurula torjui 53 minuutissa 60 laukausta päästäen vain yhden. Joni Puurula pelasi alusta loppuun seuraavan alkusarjanottelun, jossa vastustajana oli Valko-Venäjä loppunumeroiden ollessa 11-1. Tässä ottelussa Puurulalle kirjattiin 22 torjuntaa. Hänen torjuntaprosentinsa kahdessa pelaamassaan MM-ottelussa oli 97,6 %.

Joni Puurula aloitti Junkkareiden maalilla jo 16-vuotiaana ja jatkoi seuraavalla kaudelle Kokkolan Hermeksen divarijoukkueen maalilla. Joni Puurula on parhaimmilaan lähitilanteissa, jossa hänen nopeutensa tulee erinomaisesti esiin. Joni Puurula nousi hyvien diavariesitysten seurauksena suoraan 17-vuotiaiden maajoukkueeseen kaikkien edustusryhmien ulkopuolelta. Syksyllä Joni oli mukana neljässä maaottelussa ja kahdessa ottelussa hänet palkittiin Suomen parhaana pelaajana.

Vaikeat kaudet konkurssiuhan varjossa

2009-01-03T13:07:00.011+02:00

Kalajoen jääkiekkoilun vaikeimmat vuodet sattuivat Suomen taloushistorian syvimmän laman aikaan. Yleinen taloudellinen tilanne vaikutti merkittävästi JHT:n toimintaan. Voidaan sanoa, että JHT eli konkurssiuhan varjossa, mutta yksikään tukija ei halunnut JHT:lle konkurssia. Myöskin verottaja osoitti ymmärtämystä vapaaehtoisen työn tekemiseen. Yhteisvastuussa vietiin seura yli vaikeidenn aikojen. Tämä oli kovaa aikaa myös seuran johtohenkilöille, joiden omat taloudelliset uhraukset olivat huomattavan suuria. Noista vaikeista vuosista on vaikea saada tietoja, koska kukaan ei halua muistaa sellaisia olleenkaan kalajokisessa jääkiekkoilussa. Nyt esittämäni tiedot näistä vaikeista vuosista perustuvat pääosin lehtitietoihin ja siksi niihin voi myöhemmin tulla tarkistuksia.

Kolmas divarikausi

JHT.n kolmannelle divarikaudelle 1994-1995 lähdettiin Jan Jaskon valmennuksessa ja joukkueenjohtajana toimi Erkki Joki-Erkkilä. Alkukaudella joukkueessa pelasivat Ässistä tullut Kari Syväsalmi, Tapparasta tullut Mika Ritoniemi, Vantaa HT:stä tullut Markku Takala, porilaiset Riku-Petteri Lehtonen, Vesa Goman ja Marko Elorinne sekä Petteri Tuominen. Oman kylän pojista joukkueeseen mahtui Pasi Priuska ja Timo Seikkula. Maalissa torjui Juha Virenius ja ulkomaalaisvahvistuksena olivat slovakit Robert Pukalovic ja Jozef Pethö.

Riku-Petteri Lehtonen pelasi A-juniorivuodet Turun Palloseurassa. Tämän jälkeen Lehtonen kiersi 2-divisioonan kautta 1-divisioonaan Kalajoen Junkkareihin. Kauden 1995-1996 Lehtonen pääsi koittamaan Turun Palloseuran riveissä SM-liigapelejä kuuden ottelun verran, Seuraavalla kaudella hän vakiinutti paikkansa ja valittiin TPS:n kapteeniksi kaudelle 1997-1998.

Kokkolan Hermes voitti JHT:n 6-3, FoPS 8-2, SaPKo 6-0. Pientä lohtua toi voitto Lahden Kiekko-Reippaasta numeroin 11-4. JHT:ssä oli uusia tuntemattomia miehiä niin paljon, että Kalajoki-lehti esitteli pelaajia kuvien keran lähes viikoittain. JHT:tä vahvistamaan tulivat Jussi Polvi ja Antti Tirkkonen. Tästä huolimatta Karhu-Kissat voitti JHT:n 4-2, KooVee voitti 4-2, FoPS voitti 10-2. Kärpistä tuli vahvistukseksi Sami Alalauri ja KalPasta Pasi Unkuri. JHT voitti SaiPan numeroin 4-0, mutta kärsi KooKoolle tappion 3-4. Kokkolan Hermes sai poistua 6-1 tappion kärsineenä ja FoPS 5-3 tappio niskassaan.

Seuralla oli taloudellisia vaikeuksia ja kalajokiset 25 turkistarhaajaa päättivät kantaa kortensa kekoon slovakipakki Robert Pukalovicin tukemiseksi. JHT voittikin Kokkolan Hermeksen 5-2 yli 800 katsojan silmien edessä. JHT kärsi SaPKolle 4-5 tappion ja Imatran Ketterän kanssa pelattiin 3-3 tasapeli. Tony Arima saapui vahvistamaan JHT:ä kolmen ottelun ajaksi. JHT kärsi tappion Järvenpään Haukoille numeroin 5-7 mutta voitti KooKoon numeroin 5-3 yli 700 kotikatsomon kannustaessa junkkaripelaajia.

Keväällä Kärpistä tuli Risto Ottavainen vahvistamaan JHT:tä ja omista pelaajista nostettiin rinkiin Tuomas Rautio. Mikko Outinen tuli KooKoosta ja Tommy Grönlund Kiekko-Espoosta. Robert Pukalovic vuokrattiin kahden pelin ajaksi KalPaan. JHT voitti SaPKon numeroin 5-2, mutta kärsi Turun Kiekko 67:lle tappion numeroin 2-7. Mikko Tavi Keravan Shakersista puki JHT-paidan ylleen. JHT voitti SaiPan numeroin 7-3, mutta kärsi tappion SaPKolle numeroin 2-5.

Seuralla oli melkoisia taloudellisia vaikeuksia. Valmentaja Jan Jasko antoi Kalajoki-lehdelle haastattelun, jossa hän totesi ettei hän ole tullut Kalajoelle rahan perään vaan rakkaudesta lajiin. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, seuran johto-organisaatiota on muutettava ja lupaukset on pidettävä. Jan Jasko pelipaita numero 21 ripustettiin Kalajoen jäähallin kattoon. JHT sijoittui divarissa sijalle kymmenen.

Viimeinen divarikausi

JHT:n toistaiseksi viimeiseksi divarikaudeksi jäi kausi 1995-1996. Joukkueen mudostaminen oli erittäin vaikeaa. Jan Jasko jatkoi valmentajana ja hän oli nyt suorittanut kahden maan valmentajatutkinnot. Robert Pukalovic ei enää Kalajoen joukkueessa pelannut. Slovakiasta tuli kaksi puolustajaa Miroslav Saga ja Radovan Sipos. Kotimaisista pelaajista JHT:n joukkueessa pelasivat nivalalaiset Ari Ohtamaa ja myöhemmin monenlaista kuuluisuutta saavuttanut Pasi Nielikäinen.

Muut pelaajat olivat Tommi Grönlund, Aki Fahler, Arto Pisilä, Juha Mäyrä, Pasi Priuska, Sami Markkanen, Pasi Bäckman, Timo Loukasvuori, Timo Seikkula, Tero Pisilä, Veli-Pekka Raitapuro ja Tuomas Rautio. Maalivahtina pelasi Tommi Hietala.

JHT kärsi tappion FoPS:lle nuemroin 4-8, Jyväskylän Diskokselle 1-6, Kiekko 67:lle 2-6. Diskokselle maksettiin kalavelat takaisin numeroin 5-1, mutta Lahden Kiekko-Reippaalle hävittiin numeroin 2-5. Kärpät löylytti junkkareita numeroin 4-10. Jukkarit oli saanut vahvistukseksi Ari Klintin, jonka saldo tässä ottelussa oli 2+1.

Omista junioreista Timo Seikkula valittiin 18-vuotiaiden maajoukkueeseen. Järvenpään Haukat juotti karvasta kalkkia JHT:lle numeroin 11-2, Saipa numeroin 5-1. Junkkareita tuli vahvistamaan Harri Viitanen Raahesta. JHT kärsi niukan 1-2 tappion Titaaneille, mutta voitti Järvenpään Haukat numeroin 7-4. Ottelun sankari oli Pasi Priuska kypärätempullaan. Junkkareilla oli vähän pelaajia käytettävissään ja siksi Radovan Sipos pelasi kahdessa kentässä.

Kevätkaudella FoPS voitti JHT:n numeroin 5-2, Kiekko 67 myös voitti JHT:n numeroin 5-2 , Reipas Lahdesta voitti JHT;n 10-2, Kärpät Oulusta 6-2, KooVee Tampereelta 9-3 ja Kokkolan Hermeskin juhli junkkareidenn kustannuksella numeroin 9-3. Jukkareihin tuli vahvistukseksi Sami Laine ja Marko Koski. Siitä huolimatta Kärpät kuritti JHT:ä numeroin 4-1.
JHT joutui karsintasarjaan yhdessä Hyvinkään Ahmojen, Kiekko-Vantaan, Uudenkaupungin Jääkotkien, Vaasan Sportin ja Jyväskylän Diskoksen kanssa.

JHT:n Timo Seikkula voitti 18-vuotiaiden EM-hopeaa, mutta se oli laiha lohtu, sillä JHT putosi II-divisioonaan hävittyään muun muassa Kiekko-Vantaalle 4-2, Ahmoille 11-2 ja Diskokselle 8-0.

Divarivierailu maksoi JHT;n vastuuhenkilöille erittäin paljon. Joidenkin taloudelliset uhraukset olivat kohtuuttomat jääkiekkoinnostuksen takia. Monet eivät Kalajoella halua edes muistella niitä ikäviä asioita.

Jari Nerg valmentajaksi

Kausi 1996-1997 pelattiin II-divisioonassa Jari Nergin valmennuksessa. Maalivahteina pelasivat Harri Hieta ja Toni Määttänen. Puolustajian Ville Vähäsarja, Tomi Takkunen, Timo Suni, Arto Pisilä ja Marko Lastikka. Hyökkääjinä pelasivat Jukka Kodis, Janne Tohila, Antti Mäkelä, Tomi Reinikainen, Kalle Turpeinen, Tero Pisilä, Tuomas Rautio, Sami Markkanen, Marko Raiman, Juha Mäyrä, Jyrki Kortet ja Pasi Priuska. Näin Kalajoelle oli saatu aikaan kalajokinen joukkue.

Ykköskentän keskusmieheksi tuli Hermeksestä Petri Forsell ja joukkuetta vahvisti vielä Mika Ritoniemi.

Kauden avausottelussa JHT voitti Kajaanin Hokin numeroin 11-4, mutta hävisi Rovaniemen Kiekko-79 numeroin 3-6. JHT kärsi jatkoaikatappion Raahe-Kiekolle numeroin 6-7. Kuusamon Pallo-Karhut on ollut useasti vaikea vastustaja JHT:lle ja niin oli nytkin, sillä Kuusamossa JHT:lle tuli murskatappio numeroin 1-10. Peli oli jotenkin nihkeää, sillä Oulun Kiekko-Kettujen kanssa pelattiin tasapeli 5-5 ja Nivalan Cowboysille hävittiin 4-5. Lohtua toi voitto Tornion IHC:stä numeroin 7-5 ja Kajaanin Hokista numeroin 7-4.

Pekka Priuska nähtiin Junkkareiden edustusjoukkueessa jo keväällä 1980 ja I-divarissa kausilla 93/94 ja 95/96 sekä II-divisioonassa 96/97 ja 97/98. Hän on ollut yksi Junkkarien luottopelaajista. Pekka Priuska pelasi myös muutaman kauden Ylivieskan Pallossa. Pekan urheilutausta on erittäin monipuolinen. Hän kuului 13-vuotiaana piirin parhaimpiin maastojuoksijoihin ja menestyi myös keihäänheitossa ja 60 metrin juoksussa. Myös pyöräily kuului Pekan lajivalikoimaan. Vuonna 1983 kakkoseen nousseessa joukkueessa pelasivat sekä Pekka että Juha Priuska. Erinomaisena maalintekijänä tunnetun Juhan ura päättyi ennenaikaisesti polvivamman takia. Nuorin veli Pasi Priuska oli juniorina maan parhaita pyöräilijöitä saavuttaen SM-tempoajossa parhaimmillaan neljännen sijan. Hän nousi 16-vuotiaana II divisioonapelaajaksi jääkiekossa. Priuskan veljeksillä ja isä Esko Priuskalla on ollut merkittävä osuus kalajokisessa jääkiekkohistoriassa. Isä-Esko on ollut junkkarien talkoomiesten aatelia.

Timo Seikkulalle MM-hopeaa

Kaudella 1997-1998 JHT:n ykköskentän hyökkäysketjun muodostivat Mika Ritoniemi, Sami Markkanen ja Pasi Priuska. Näiden lisäksi joukkueessa pelasivat Kalle Turpeinen, nuori nivalalainen Antti Junttila, Mika Kangas, Janne Ponto Oulusta, Juha Mäyrä ja Timo Järvinen maalissa, Pasi Forsberg, Marko Tuomainen, Tero Pisilä, Janne Tohila, Pekka Priuska, Aku Joki-Erkkilä, puolustaja Pasi Järvinen ja Jorma Malkamäki. Kauden aikana Kuopiosta tuli maalivahti Pasi Kolehmainen. Joukkuetta valmensi 15 vuotta Hermeksessä pelannut Lasse Mäntylä.

JHT voitti Ylivieskan Pallon numeroin 2-1, Närpiön Kraftin 7-2. Nivalan Cowboys kukistettiin kotiahalissa yli 600 katsojan todistaessa tapahtumaa numeroin 3-2. Närpiön Kraftille hävittiin 6-7, mutta Ylivieskan Pallo voitettiin 11-3. Viimeksi mainitussa ottelussa loisti JHT:n 16-vuotias Aku Joki-Erkkilä. JHT voitti myös Raahe-Kiekon numeroin 7-3 ja 6-2.Nivalan Cowboys hävisi JHT:lle numeroin 12-4 ja 4-3.KoMuHT: hävisi 6-3 ja pelasi Närpion Kraftin kanssa tasan 4-4. Maaliin oli hankittu Kalpasta Pasi Kolehmainen. Nivalan Cowboysit yllätti Junkkarit numeroin 3-4, mutta Ylivieskan Pallo koki tappion 16-3 Tässä ottelussa Sami Markkasen salo oli 5+4 ja Mika Ritoniemi oli mukana kahdeksassa maalissa. Joukkueeseen oli nostettu omia junioreita Marko Tuomainen ja Marko Mattila sekä Janne Tohila. Raahe-Kiekolle kärsittiin 2-5 tappio, mutta Jeppis voitettiin numeroin 10-5 ja S-Kiekko 8-0.

Ylemmässä loppusarjassa JHT voitti Kajaanin Hokin puhtaasti 9-0, mutta kärsi toisessa ottelussa 2-3 tappion. Jeppiksen JHT voitti 7-4 ja Rovaniemen Kiekon numeroin 6-3. Kuusamon Pallo-Karhut hävisivät Kalajoella yli 1000 hengen katsojan todistaessa tapahtumaa numeroin 11-5. JHT hävisi Raahe-Kiekolle 4-6. JHT voitti Iisalmen PK:n numeroin 6-3, ja Jeppiksen 8-4 sekä Rovaniemen Kiekon peräti 13-5.

Play off ottelussa JHT kärsi 7-2 tappion IPK:lle , mutta voitti toisen ottelun 6-3. Play off-kierroksella Tampereen Koovee kuritti JHT:tä numeroin 12-2 ja 6-3 otteluissa pääsystä divariaksrsintaan.

Timo Seikkula voitti nuorten MM-hopeaa.

Timo Seikkula pelasi myös yhden liigaottelun TPS:n paidassa kaudella 97/98. Pääasiallisesti hän pelasi tuolla kaudella TuTo.sssa. Seuraavalla kaudella Seikkula pelasi KalPan joukkueessa. Timo Seikkula on Pittsburgin varaus vuodelta 1996 numerolla 238. Timo Seikkula pelasi JHT:ssä kaudet 94-95 ja 95/96. Hän kiekkoili nuorten maajoukkueessa. Kauden 96/97 hän pelasi turkulaisessa Kiekkko 67:ssä.

Joni Puurulan läpimurtokausi

Kaudella 1998-1999 JHT:n maalia vartioi 16-vuotias Joni Puurula. Puolustuksen tukipylvääksi hankittiin 28-vuotias puolustaja Marko Pieniniemi Kärpistä. Joukkueessa pelasivat myös Pasi Forsberg, Pekka Priuska, Pasi Priuska, Sami Markkanen, Mika Ritoniemi, Juha Märyä, Tomi Reinikainen, Marko Tuomainen, Mika Lamperi, Jaakko Rahkola, Matti Perkiö, Tero Pisilä, Ville Vähäsraja, Toni Puranen, Henri Mustonen, Kimmo Tirri, Juha Kärsämä, Antti Filppula, Mika Lamberg. Myös Aku Joki-Erkkilä palasi joukkueeseen.

JHT voitti Ylivieskan Pallon todella murskalukemin 18-5. Mika Ritoniemen saldo tässä ottelussa oli 5+2 ja Marko Pieniniemen 1+6. JHT voitti Nivalan Cowboysin numeroin 8-6 ja 12-4, Hela-Kiekon 8-2, Närpiön Kraftin 7-5 ja Jeppiksen 9-3. KoMuHT:n kanssa pelattiin tasan 5-5. Raahe-Kiekolle kärsittiin 2-5 tappio, mutta Ylivieskan Pallo voitettiin numeroin 7-0. Tässä pelissä loisti junkkarivahti Joni Puurula.

YPa kukistettiin numeroin 9-5, mutta Nivalan Cowboysille kärsittiin 4-5 tappio. Närpion Kraft voitettiin 10-7. Ottelun sankareita olivat Aku Joki-Erkkilä ja Joni Puurula. Kauhan Hela-kiekon kanssa pelattiin 3-3 tasapeli ja Nivalan Cowboys voitettiin numeroin 5-4, kun ensin oli hävitty sille samoin numeroin. Jeppis kaatui numeroin 6-2, mutta Raahe-Kiekolle kärsittiin jälleen tappio numeroin 4-6. Ylivieskan Pallon kanssa pelattiin tasainen peli, jossa voitto kirjattiin JHT:lle numeroin 2-1.

Ylemmässä loppusarjassa JHT peittosi KoMuHT:n numeroin 4-1, Raahe-Kiekon 5-3, Oulu-Kiekon 4-3 ja Kuusamon Pallo-Karhut peräti 10-2. Iisalmen Pallo-Karhuille kärsittiin tappio 0-1 numeroin, mutta Haukiputaan Ahmat voitettiin 9-3 ja KoMuHT 8-7. Sami Markkasen saldo tässä ottelussa oli 5+2.
JHT voitti Iisalmen Pallo-Kerhot 7-4, mutta kärsi jälleen Raahe-Kiekolle tappion numeroin 4-5. Tässä ottelussa tuomari sekoili ja antoi junkkareille jäähyjä erätaukojenkin aikana. Kajaanin Hokki voitettiin 5-4, Haukiputaan Ahmat 4-3.

Lohkovoitto saavutettiin viiden pisteen erolla seuraavaan joukkueeseen. Ensimmäisellä play off-kierroksella Haukiputaan Ahmat voitettiin toisella jatkoajalla ajassa 87,35 maalein 4-3. Maalin viimeisteli Tomi Reinikainen. Toisella play off-kierroksella Kouvollan KooKoo juotti JHT:lle tappion karvasta kalkkia numeroin 6-0 ja 11-3.

Antti Haapakoski - maailmanmestari

2008-12-26T06:35:00.005+02:00

Antti Ensio Haapakoski (s.6.2.1971) on voittanut aitajuoksussa nuorten Euroopan mestaruuden vuonna 1989 ja nuorten maailmanmestaruuden vuonna 1990. Hän on ollut koko 1990-luvun paras suomalainen pika-aituri. Hän on voittanut kuusi kertaa pika-aitojen Suomen mestaruuden vuonna 1990 Oulussa, 1993 Mikkelissä, 1994 Tuusulassa, 1995 Lapualla, 1996 Tampereella ja 1997 Lappeenrannassa. SM-hopeaa hän voittanut kolme kertaa ja SM-pronssia kerran. 60 metrin aidoissa hän on voittanut neljä Suomen mestaruutta ja yhden hopean.

Antti Haapakoski edusti Suomea Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992 ja Atlantan olympialaisissa 1996. Hän edusti Suomea Tokion maailmanmestaruuskilpailuissa 1991, Stuttgartin MM-kisoissa 1993, Göteborgin MM-kisoissa 1995 ja Ateenan MM-kisoissa 1997. Haapakoski edusti Suomea myös Splitin EM-kisoissa 1990 ja Helsingin EM-kisoissa 1994. Hän on edustanut Suomen 60 metrin aidoissa EM-hallikisoissa Genevessä 1992 ja Pariisissa 1997 sekä MM-hallikisoissa Torontossa 1993 ja Barcelonassa 1995. Parhaimmillaan hän oli EM-kisoissa 1994 kuudes. Haapakosken ennätys 110 metrin aisoissa on juhannuskisoissa 1995 juostu 13,42. Sallittua kovemmassa myötätuulessa Haapakoski juoksi Sestrieressä 1994 ajan 13,26.

Isän valmennuksessa

Antti Haapakoski huomattiin alueellisesti 10-vuotiaana 1981, kun 139 cm pitkä poika ponnisti korkeutta 141 cm ja venytti kolmella loikalla 9,34. Molemmat olivat ikäluokkansa kärkituloksia koko valtakunnassa. Seuraavana vuonna Antti oli ikäluokkansa ykkönen Suomessa tulevassa paraatilajissaan pika-aidoissa. Matka oli silloin 60 metriä ja aika 10,2.
Vuonna 1986 Antille oli venähtänyt mittaa jo 190 cm ja aidat alkoivat tuntua matalilta. 16-vuotiaiden SM-kisoissa tuli neljäa tila 100 metrin ja viides tila 300 metrin aidoissa. Vuoden 1987 16-vuotiaiden SM-kisoissa Antti voitti Suomen mestaruuden pika-aidoissa ja hopeaa pitkissä aidoissa sekä pronssia pituushypyssä. Antin valmennuksesta vastasi isä Pentti Haapakoski.

Antti Haapakosken kansainväliset edustustehtävät alkoivat kesällä 1988. Heinäkuun alussa Espanjan tulevassa olympiakaupungissa Barcelonassa taittuivat 110 metrin matalat aidan aikaan 13,90 ja käteen ojennettiin koululaisten maailmanmestaruuskilpailujen pronssimitali. Barcelonan juoksu avasi Antille ovet Kanadan Sudburyssa pidettyihin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuihin. Siellä Antti pääsi välieriin saakka omalla ennätyksellään 14,53. Hän oli erässään viides ja jatkoon meni samalla ajalla Ruotsin Niklas Erikson, joka oli ollut helpommassa erässä kolmas.

Euroopan mestaruus

Kesä 1989 merkitsi Antti Haapakoskelle huikeaa tulos- ja saavutuskehitystä. Hän alitti SM-kisoissa 14 sekunnin rajan,mutta se riitti vasta kolmanteen sijaan Mikael Ylöstalon ja Kai Kyllösen tuntumassa. Samalla Haapakoski valittiin uransa ensimmäiseen maaotteluun.
Uransa ensimmäisen virallisen Suomen ennätyksen hän aitoi 18-vuotiaiden matalilla aidoila Pyhäjärvellä viikkoa ennen Kalevan kisoja tuloksella 13,89. Poikien SM-kisoissa tämä ennätys parani 13,79:ään.
Jugoslavian Varazdinissa pidettiin 29-vuotiaiden Euroopan mestaruuskilpailut 24-27. elokuuta 1989. Antti voitti kaikki kolme lähtöään selvästi. Alkuerässä riitti voittoon 14,43. Välieränsä Antti voitti ajalla 14,41. Loppukilpailuissa Antti Haapakoski ja Ranskan silmälasipäinen Sebastian Thibaur olivat tasoissa kolmannelle aidalle saakka. Sen jälkeen ranskalainen johti kahdeksannelle aidalle saakka. Suomalaisen loppuratkaisu oli kuitenkin vastustamaton. Haapakoski voitti ajalla 14.03 ja juoksu tehtiin 1,3 metrin vastatuulessa.

Maailmanmestaruus sadanosan erolla

1990 kesän paras aika 13,65 syntyi Jämsänkoskellä heinäkuun lopulla, Tulos oli sadanosan parempi kuin Arto Bryggaren 19-vuotiaana juokseman aika. Haapakoski oli vuoden 1990 kiistattomasti paras pika-aituri voitettuaan myös ensimmäisen miesten Suomen mestaruuden. Miesten Ruotsi-Suomi maaottelussa kirjattiin voitto ajalla 13,86.
Bulgarian Plovdivissa pidetyissä 19-vuotiaiden yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa Haapakoski oli ennakkosuosikki yhdessä USA:n Glenn Terryn kanssa. Terry karsiutui yllättäen jo välierissä. Erien perusteella Haapakosken pahimmaksi uhkaajaksi nousi Kuuban Alexis Sanchez, jolla oli heikompi tilastoaika, mutta kykyä venyä taistelufinaalissa ennätykseensä. Hyvin aloittanut Haapakoski johti neljännelle aidalla niukasti, mutta käsikosketus viereisellä radalla juosseen kuubalaisen kanssa sotki rytmiä ja viimeisellä aidalla kuubalainen oli lähes metrin edellä. Loppusileän kamppailussa Kalajoen Junkkari kuitenkin rutisti sasaosalla ohi liian aikaisin heittäytyneestä kuubalaisesta, joka ajautui kokonaan Antin radalle ja maaliin tultiin olkapäät toisissaan kiinni. Maalikameran kuvaa tutkittiin runsaat 15 minuttua. Haapakoski julistettiin voittajaksi sadasosan erolla. Voittoaika oli 13,74.

Mauri Myllymäki - pituushyppääjä ja urheiluselostaja

2008-12-23T12:25:00.003+02:00

Mauri Myllymäki on Kalajoella 1.1.1946 syntynyt pituushyppääjä, joka sijoittui Helsingin EM-kisoissa 1971 pituushypyssä viidenneksi tuloksella 7.85. Suomen mestaruuden hän voitti samana vuonna Oulussa tuloksella 7.73. SM-hopeaa hän voitti Varkaudessa 1968 tuloksella 763. SM-pronssia tuli Kouvolasta vuonna 1970 tuloksella 752. SM-hallikisoista Suomen mestaruuden Myllymäki voitti vuonna 1969 tuloksella 7.42. EM-hallikisoissa Tukholmassa Mauri Myllymäki sijoittui samana vuonna kuudenneksi tuloksella 743.

SM-kisat Varkaudessa

Varkauden SM-kisoissa Mauri Myllymäki leiskautti 783, mikä riitti hopeaan Pertti Pousin voittaessa tuloksella 776. Myllymäen hopea oli siihen mennessa kaikkien aikojen paras Kalajoen Junkkareiden edustajan saavutus Kalevan kisoissa. Se oli järjestyksessä vasta toinen mitalisija, sillä aikaisemmin Seppo Jokivartio oli 1948 Vaasassa juossut pronssia pitkissä aidoissa.
SM-hopea vei Mauri Myllymäen kahteen kesän 1968 miesten maaotteluun. Suomi voitti rimukkaasti kolmen peräkkäisen tappiovuoden jälkeen Ruotsin. Mauri Myllymäki oli pituudessa toinen tuloksella 742. Syyskuun puolivälissä Kalajoen Junkkareiden pituushyppääjä edusti Suomea Oslossa, jossa pituuskilvan voitti Heikki Mattila Myllymäen ollessa viides 10 senttiä heikommalla hypyllä.

Opiskeli Jyväskylässä

Jyväskylän liikintatieteellisessä tiedekunnassa opiskellut Myllymäki siirtyi 1969 edustamaan Saarijärven Pullistusta, Sen kesän paras hyppy kantoi 739, mutta seuraavana vuonna hypätty 752 riitti SM-kisoissa pronssille. Tuolloin Kari Palmen voitti kymmenen senttiä paremmalla tuloksella. Myllymäk edusti Suomen myös Ruotsi-Suomi maaottelussa tullen toiseksi tuloksella 754.
Vuonna 1971 Myllymäki voitti pituushypyn tuloksella 773. Samaan tulokseen ylti myös Reijo Toivonen.

Helsingin EM-kisat

Helsingin Euroopan mestaruuskisoissa elokuussa 1971 pituushypyn karsinta suoritettiin avauspäivänä ja rajana oli 770. Ilta oli poikkeuksellisen suuren urheiluhuuman aikaa. sillä suomalaisen kestävyysjuoksun pitkä lamakausi päättyi Juha Väätäisen kirivoittoon kovavauhtisella 10 000 metrillä ennen suosikkina pidettyä kaksien edellisten EM-kisojen kympin voittajaa DDR:n Jurgen Haasea.
Mauri Myllymäen kohtalon ratkaisi karsinnan viimeinen hyppy, sillä kaksi ensimmäistä eivät olleet riittävän hyviä. Samalla kysymyksessä oli koko karsinnan viimeinen hyppy. Myllymäen hyppy kantoi täsmälleen tarvittavan 770, johon ylti yhteensä 15 hyppääjää. Karsiutuneiden joukossa olivat muun muassa DDR:n Beer, Lansi-Saksan Baumgartner, Ranskan Pani, Jugoslavian Stecic ja Puolan Cypulski.
Finaalin toisella kierroksella 11.8.1971 Mauri Myllymäki hyppäsi uransa pisimmän hypyn 785, jolla hän oli sillä hetkellä kolmantena. Kilpailun vanhetessa Myllymäen sijoitus putosi viidenneksi. Pituuden neljäs, viides jakuudes hyppäsivät saman tuloksen 785, jolloin järjestyksen ratkaisi toiseksi pisin hyppy.
Kilpailun voitti hieman yllättäen DDR:n Max Klauss, joka kolmannellaan hyppäsi 792. Neuvostoliiton Igor Ter-Ovanesjan oli voittanut pituushypyn Euroopan mestaruuden vuosina 1958, 1962 ja 1969. Nyt hän jäi toiseksi sentin heikommalla tuloksella kuin Max Klauss.

Maaotteluedustuksia

Kesän 1971 kuluessa Mauri Myllymäki edusti Suomea viidessä yleisurheilumaaottelussa, tullen kaksi kertaa toiseksi, kaksi kertaa kolmanneksi ja kerran neljänneksi. Maaottelussa Länsi-Saksaa vastaan sai Helsingissä epäonnistunut Hans Naumgartner ponnistuksensa kohdalleen ja räväytti 805. Myllymäen tulos oli 758. Ruotsi ottelussa Reijo Toivonen voitti Mauri Myllymäen 15 sentillä. Puolaa vastaan käydyssä maaottelussa 770 riitti kolmanteen sijaan, sillä 35-vuotias Reijo Toivonen leiskautti 784. Kolmimaaottelussa Suomi-Tanska-norja Norjan Dag Birkeland voitti tuloksella 786.Toivonen ja Myllymäki hypääsivät saman tuloksena 766 Toivosen ollessa parempi paremman toisen hyppynsä ansiosta.
Kesän toisessa kolmimaaottelussa Suomi kohtasi alkukesällä Romanian ja Eestin. Myllymäki jäi tuolloin neljänneksi tuloksella 745. Reijo Toivonen voitti tuloksella 770.
Olympiakesän 1972 alussa Myllymäki ponnisti 751, mutta jatkossa kausi meni pilalle. Vuonna 1973 Myllymäen parhaimmaksi tulokseksi mitattiin 722 ja vielä vuonna 1974 syntyi yli 7 meträn tulos.

Asiantunteva urheiluselostaja

Mauri Myllymäki toimi Yleisradion asiantuntevana urheiluselostajana. Vuoden 1996 olympialaisissa Atlantassa Myllymäki kiisteli kollegansa Hannu-Pekka Hännisen kanssa tiukoin sanakääntein miesten 50 kilometrin kävelyn aikana siitä, oksensiko Valentin Kononen Helsingin EM-kilpailujen kävelyn aikana. Lisäksi Myllymäki kritisoi kolmiloikkaaja Heli Koivulaa (nyk. Kruger) ja sai aikaan katsojapalautteen ryöpyn. Tämän jälkeen Myllymäki ei enää selostanut YLEn urheiluohjelmissa.

Seuraavina vuosina Myllymäki selosti muun muassa koripalloa taivaskanavilla. Myllymäkeä on myös kuultu Nelosella selostamassa yleisurheilun Kultaista liigaa ja muita Grand Prix -kisoja. Hän lopetti selostustyöt Nelosella vuoteen 2005, mutta palasi kuitenkin seuraavana vuonna takaisin runsaan yleisöpalautteen ansiosta.

Vuonna 2006 Myllymäki selosti suunnistuskilpailu Jukolan viestin ja selosti kesän mittaan kanavalla myös IAAF Super Grand Prix ja IAAF Grand Prix -sarjojen kilpailuja.

Myllymäki tunnetaan suorapuheisena ja elävää sekä humoristista kieltä käyttävänä asiantuntevana urheiluselostajana. Erityisesti Myllymäki on tuonut selostuksissaan esille kestävyysjuoksua hallitsevia Kenian, ja sittemmin myös Qatarin ja Bahrainin, edustusasussa juoksevien kalenjin-heimon jäsenten kulttuuria ja erityisesti kalenjin-heimon nandi-haaraa.

Lauri Kaarta seitsemän MM-mitalia sotilaskiväärillä

2008-12-18T20:40:00.002+02:00

Kalajoen urheiluhistorian ensimmäinen maailmanmestari on Lauri Kaarta, Käännänkylästä kotoisin ollut ampuja ja suojeluskuntaurheilija. Tammikuun 23. päivänä 1907 maanviljelijäperheeseen syntynyt Kaarta saavutti parhaat tuloksensa sotilaskiväärillä voittaen 1937 Helsingin maailmanmestaruuskilpailuissa kaksi joukkuekultaa. Urallaan seitsemän MM-mitalia tähdännyt Lauri Kaarta ylti henkilökohtaisissa lajeissa maailmanmestaruuskilpailujen hopealle ja pronssille.

Ammunnan valitseminen päälajiksi oli Lauri Kaarralle selvää jo nuorena. Hänen isänsä Heikki Kaarta sekä vanhemmat veljensä Martti ja Eino harrastivat lajia aktiivisesti ja rakensivat maailmansotien välisenä aikana tilalleen oman ampumaradankin. Kaarrat nousivat ensin suojeluskuntapiirinsä huipulle, sitten valtakunnalliseen parhaimmistoon, ja lopulta sekä Laurista että Martista tuli MM-mitalisteja.

Helsingin Malmilla 1937 järjestetyt MM-kilpailut olivat ammunnan ensimmäinen huomattava kansainvälinen tapahtuma Suomessa. Isäntämaan edustajat olivat edellisvuosien menestykseksensä ja tulostensa ansiosta jo ennakolta suosikkeja monissa lajeissa. Karsintojen perusteella Lauri ja Martti Kaarta valittiin Suomen kisajoukkueeseen. Martti kilpaili vain henkilökohtaisissa sotilaskiväärilajeissa, mutta Lauri Kaarta kuului myös siihen viiden miehen huippuryhmään, joka edusti maatamme tämän aseen joukkuekilpailuissa.

Sotilaskiväärin kolmiasentokilpailussa Lauri Kaarran tulos 526 sivusi syntyhetkellään maailmanennätystä, mutta kilpailun vanhetessa sen ylitti kaksi ampujaa ja lopullinen sijoitus oli kolmas. Kolmiasennon joukkuekilpailussa Suomen sotilaskivääriampujat yltivät hopealle vain kolmen pisteen päässä mestaruuden voittaneesta Sveitsistä.

Mainittujen pääkilpailujen ohella kaikissa kiväärilajeissa ratkaistiin 1937 MM-mitalit myös kolmessa asentokilpailussa, samoin niiden joukkuekilpailuissa. Suomen viisikko voitti makuu- ja pystyasentojen maailmanmestaruudet ja pronssia polvelta. Henkilökohtaisesti Lauri Kaarta tähtäsi polvelta neljänneksi, pystystä viidenneksi ja makuulta kymmenenneksi.

Malmilta palasi Käännänkylään kaksi MM-kultaa, yhden hopean ja kaksi pronssia saavuttanut ampuja. Lauri Kaarran viiden mitalin suurmenestys ei kuitenkaan nostattanut isoja otsikkoja edes Keski-Pohjanmaalla. Itse asiassa hänen maailmanmestaruuksiaan ei mainittu yhdessäkään Keski-Pohjanmaalla tai Pohjois-Suomessa 1937 ilmestyneessä lehdessä. MM-kisojen asentokilpailujen runsaslukuisuuden ja niiden saaman vähäisen tai kokonaan olemattoman huomion ja palstatilan takia Lauri Kaarran maailmanmestaruudetkin jäivät 1990-luvulle saakka melkein poikkeuksetta huomioimatta tilastoissa, julkaisuissa ja urheilukirjallisuudessa. Kaikki huomio keskittyi vain kolmiasentokilpailuihin.

Lauri Kaarran arvokkaat, hänen sukunsa hallussa säilyneet vuoden 1937 MM-kultamitalit ovat joka tapauksessa Keski-Pohjanmaan urheiluhistorian ensimmäiset maailmanmestaruudet.
Lauri Kaarran veli Martti palasi hänkin samoista MM-kilpailuista mitalistina. Hän ei kuulunut sotilaskiväärissä Suomen viralliseen edustusviisikkoon, mutta henkilökohtaisissa lajeissa huomioitiin myös muut mukana olleet ampujat. Martti Kaarta tähtäsi sotilaskiväärin polviasentokilpailussa maailmanennätyksen 182 pistettä, jonka kaksi sveitsiläistä myöhemmin ylitti. Kaikki muut pysyivät takana, ja Kaarran perheen MM-mitalikokoelma täydentyi Martin yllätyspronssilla. Hänen tuloksensa kilpailun puolivälissä oli peräti 96 pistettä, mutta toinen jakso jäi 86:een.

Lauri Kaarta nähtiin puolustamassa MM-mitalejaan Sveitsin Luzernin MM-ammunnoissa 1939. Kokonaismenestys ei ollut aivan yhtä hyvä kuin Malmilla, mutta kahdella mitalilla Kaarran arvokisojen mitalikokoelma silläkin kertaa kasvoi. Maailmanmestaruus oli äärimmäisen lähellä sotilaskiväärin henkilökohtaisessa pytyasentokilpailussa, jossa Kaarran 333 pistettä nousi taulujen ensimmäisessä tarkastelussa kärkeen yhdessä häntä ennen ampuneen saksalaisen Brodin kanssa. Tulos oli samalla uusi maailmanennätys. Tarkistuslaskennassa saksalaisen kertymä kuitenkin parani pisteellä, ja suomalainen joutui tyytymään hopeaan. Mitaliväri oli sama myös sotilaskiväärin kolmiasennon joukkuekilpailussa, jossa Kaarta jälleen kuului Suomen edustusviisikkoon. Henkilökohtaisessa kolmiasentokilpailussa Kaarta sijoittui 12:nneksi.

Loistavasta MM-menestyksestään huolimatta Kaarta ei voittanut kertaakaan Suomen mestaruutta. Kotimainen kilpailu kiväärilajeissa oli 1930-luvulla erittäin kovaa ja tasaista. Maailmanmestaruuskilpailuissa Kaarta kuitenkin oli Suomen selvästi paras ja varmin sotilaskivääriampuja vuosina 1937–1939.

Koska sotilaskivääri ei ollut olympialaji, Lauri Kaarta olisi 1940-luvulla todennäköisesti keskittynyt aikaisempaa enemmän pienoiskivääriin. Runsaat kolme kuukautta MM-Luzernin jälkeen puhjennut talvisota katkaisi kuitenkin elämän kulun.
Lauri Kaarta kaatui talvisodan rauhantekoa edeltäneenä päivänä 11.3.1940 Viipurin Tervaniemellä sijainneen koulun kellarikerroksessa rakennuksen saatua kranaatin osuman. Kaarta taisteli tuolloin aivan puolustuksen etulinjassa vihollisen edettyä vähän aikaisemmin Viipurin itäisiin kaupunginosiin, joihin Tervaniemikin kuului.

Kaarran ampujaperheestä on julkaistu laaja katsaus teoksessa ”Kalajoen Suojeluskunta ja Lotta Svärd” (Lauri Järvinen, 1995).

Raution Kisailijat menestyvät painonnostossa

2008-12-15T04:19:00.004+02:00

Rautio-viikon ensimmäisen päivän tapahtumiin kuuluu Hanskin Puntti eli Hannu Karhulan nimeä kantavat painonnostokilpailut. Hannu Karhula sai vuonna 2006 Suomen Painonnostoliiton Kultaisen Ansiolevykkeen mittavasta työstä painonnoston hyväksi. Samoin Pekka Torvi ja Leila Koivusipilä saivat Kultaisen ansiolevykkeen. Pronssinen ansiolevyke ojennettiin Juha Roukalalle ja Eija Mustasaarelle. Hannu Karhula on ollut 33 kertaa painonnoston piirinmestaruuskilpailuissa. Hän on voittanut 22 piirinmestaruutta. Raution Kisailijat oli Suomen junioriykkönen syksyllä 2006.

Pekka Torvi on rautiolaisen painonnoston superhahmo

Raution Kisailijoiden painonnosto on noussut kukoistukseen Kisailijoiden aktiivisen puuhamiehen Pekka Torven johdolla. Vuoden 1986 tilastoissa Esa Torvi oli piirin tilastoissa 52 kilon sarjassa toisena. Piirin kymmenen parhaan joukossa olivat sarjoissaan myös Pekka Koivusipilä, Pekka Torvi ja Olavi Verronen.

Vuoden 1987 alussa Sievissä pidetyissä piirinmestaruuskilpailuissa Olli Petäistö, Esa Kivi ja Jukka Perttula nostivat Raution Kisailijoille alimpien sarjojen voiton ja Pekka Torvi oli toinen 75 kilon sarjassa. Esa Kivi nähtiin saman vuoden keväällä 17-vuotiaiden SM-kisoissa missä hän sijoittui neljänneksi. Naisten sarjoissa Raution Kisailijoiden Minna Kivi nosti vuonna 1987 piirinennätykset 60 kilon sarjassa. Esa Kivi nosti Raution Kisailijoiden urheiluhistorian ensimmäisen SM-mitalin 17-vuotiaiden kilpailuissa Helsingissä. Minna Kivi teki samana vuonna kahdeksan piirinennätystä.

Esa Kivi säilytti 1989 paikkansa SM-nostojen kolmen parhaan joukossa sijoittuen 67,5 kilon sarjassa kolmanneksi yhteistuloksella 175 kg. Anne Kivi haki syyskesällä 1989 Kisailijoille toisen SM-pronssin Lempäälässä pidetyistä SM-nostoista. Vuonna 1990 Anne Kivi oli erittäin lähellä SM-pronssia, mutta jäi pronssista 2,5 kiloa. Vuonna 1991 Anne Kivi oli viides SM-kisoissa.

1990-luku menestyksen aikaa

Katja Karhulahdesta tuli maaliskuussa 1994 Raution Kisailijoiden ensimmäinen painonnoston Suomen mestari. Kolmisen viikkoa aikaisemmin hän oli voitti peruskoululaisten Suomen mestaruuden. Katja Karhulahti palkittiin Kisailijoiden parhaana urheilijana vuonna 1994 ja 1996 ja 1997. Maaliskuussa 1995 Anne Kivi otti kaiken mahdollisen eli Suomen mestaruuden tempauksessa, työnnössä ja yhteistuloksessa. Eija Mustasaarelle kertyi kaksi hopeaa ja yksi pronssi. Katja Karhulahden saalis oli yksi hopea ja kaksi pronssia.

Vuonna 1996 Raution Kisailijat palasivat Suomen mestaruuskilpailuista kotiin mukaan yhdeksän naisten SM-mitalia. Katja Karhulahti voitti kultakamppailun ja Heidi Karhulahti pronssille. Seuran kolmas mitalisti oli Eija Mustasaari. 18-vuotiaiden SM-kisoissa Parkanossa Eija Mustasaari nosti Raution Kisailijoille hopeaa ja Katja Karhulahti pronssia. Katja Karhulahti saavutti syyskuussa 1996 Raution Kisailijoiden ensimmäisen Suomen ennätystuloksen tempaamalla 42,5 kilon sarjassa 46 kiloa.

1997 Suomen mestaruuskilpailut käytiin Rovaniemellä. Katja ja Heidi Karhulahti toivat seuralleen kaksoisvoiton 46 kilon sarjassa. Anu Linnala ja Eija Mustasaari olivat sarjoissaan neljänsinä. Katja Karhulahti nosti 1998 SM-kisoissa pronssia.Kalajoella 1999 pidetyissä 17-vuotiaiden SM-kisoissa Anu Linnala toi hopeaa.

2000-luvulla menestys jatkuu

Vuonna 2000 veteraaninostajat Juha Roukala ja Pekka Torvi yltivät sarjoissaan hopealle. Eija Mustasaari saalisti pronssia kaikissa nostomuodoissa. Yleisten sarjojen paras saavutus oli vuonna 2002 Eija Mustasaaren kolme SM-pronssia. Anu Linnala voitti 20-vuotiaiden Suomen mestaruuden Maria Koivusipilän ollessa toinen. Veteraanien SM-lavalla Juha Roukala, Pekka Torvi ja Hannu Karhula saavuttivat hopeamitalit.

Pekka Torvi saavutti syksyllä 2003 toisen veteraanien Suomen mestaruuden. Myös Juha Roukala saavutti SM-hopeaa. Hannu Karhula saavutti SM-pronssia.Raution Kisailijat voitti Oulun SM-kisoissa 2004 kymmenen SM-mitalia. Rautiolaisista nousivat palkintokorokkeelle Maria Koivusipilä, Anu Lankila, Eija Mustasaari. Raution Kisailijoiden sadannen SM-mitalin toi Juha Roukala. Eija Mustasaari voitti SM-hopeaa. Painonnoston 17-vuotiaiden SM-kisat käytiin Kalajoella. Raution Kisailijat voitti viisi SM-mitalia. 50 kilon sarjaan hallitsi ylivoimaisesti 12-vuotias Milko Tokola. Seuran menestystä täydensi yllätyspronssia nostanut Miika Tokola. Maria Koivusipilä voitti 20-vuotiaiden Suomen mestaruuden 48 kilon sarjassa ja tuli toiseksi 23-vuotiaiden sarjassa. Sami Torvi voitti 56 kilon sarjassa SM-hopeaa niin 20-vuotiaiden kuin 23-vuotiaiden sarjassa. Miika Roukala nosti 20-vuotiaissa hopealle ja 23-vuotiaissa pronssille. Tuomas Hyry otti omassa painoluokassaan SM-pronssia. Raution Kisailijoiden mitalisaldoa kasvatti Anu Linnala 23-vuotiaiden SM-hopealla.

Vuonna 2006 Raution Kisailijat saavutti yhdeksän SM-mitalia yleisessä sarjassa. Veteraanien SM-kisoista tuli kaksi SM-kultaa Juha Roukalan ja Pirjo Palosaaren toimesta. 17-vuotiaiden SM-kisoissa Johanna Hyry ja Tuomas Hyry voittivat Suomen mestaruuden.

Pirjo Palosaarelle MM-kultaa

Pirjo Palosaari saavutti syksyllä 2006 Raution Kisailijoiden historian ensimmäisen maailmanmestaruuden voittamalla Ranskassa Bordeaux`ssa 35-39-vuotiaiden painonnostossa 75 kilon sarjan kultaa.Raution Kisailijoilla on nyt 184 arvokisamitalia. Niistä 44 on kultamitaleja, 71 hopeamitaleja ja 69 pronssimitaleja. Seuralla on maailmanmestaruus, yksi Pohjoismaiden mestaruus, yksi MM-hopea, yksi EM-hopea, yksi PM-hopea, 34 SM-kultaa, 59 SM-hopeaa ja 59 SM-pronssia.

Lähdeaineisto Lauri Järvinen: Kyläseurasta punttilavojen valtiaaksi

sekä omat muistiinpanot

Simo Saari – kalajokisen painonnoston isä

2008-12-15T04:01:00.002+02:00

Kalajokinen painonnosto sai uutta kipinää, kun Simo Saari palasi Ruotsista kotiseudulleen 1980-luvulla. Harjoituksissa alkoi käydä toistakymmentä nostajaa. Samoihin aikoihin palasi Helsingistä kotiseudulleen Harri Rahkola ja tämä nosti entisestään innostusta painonnostajien keskuudessa. Painonnostajille kirjattiinkin vuoden 1981 aikana 54 uutta piirinennätystä. Näistä Juha Roukalan osuus oli 25 ja hänen pikkuveljensä Markun 15 ja Simo Saaren 14. Seurojen välisessä pistekilpailussa Kalajoen Junkkarit nousi piirin parhaimmaksi painonnostoseuraksi. Markku Roukala nosti poikien SM-lavalla 1981 kahdeksannen sijan 44 kilon sarjassa tuloksella 72,5 (30, 42,5). Juha Roukala ylti 23-vuotiaiden SM-kisoissa viidenneksi ja paransi vuoden kuluessa yhteistulosennätystään yli 50 kiloa päätyen 100 kilon sarjassa kilomäärään 262,5 (117,5, 145). Simo Saari tuli veteraanien SM-kisoissa viidenneksi ja hallitsi piirinsä 90 kilon sarjaa yhteistuloksella 245 (107,5, 137,5). Harri Rahkola nosti hopeamitalin poliisien SM-kisoissa talvella 1982 tehden samalla ennätyksensä 230 (105, 125) 90 kilon sarjassa. Rahkola uudisti hopeansa ammattikuntansa kisoissa seuraavan kymmenen vuoden ajan. Juha Roukala saavutti saman vuoden syksyllä Suomussalmella Pohjois-Suomen mestaruuden 100 kilon sarjassa tuloksella 252,5 (110,142,5). Syksyllä 1982 aloitettu painonnostokoulu Hiihtomajalla toi lisää junioreita mukaan painonnostoon.

Ensimmäinen SM-mitali

Kalajoen Junkkarien kaikkien aikojen ensimmäinen SM-mitali painonostossa tuli marraskuussa 1983 Juha Roukalalle Porin Urheilutalolla, jossa Juha Roukala ylti 100 kilon sarjassa pronssille yhteistuloksella 280 kiloa. Ensimmäisen Suomen mestaruutensa Juha nosti 23-vuotiaiden SM-kilpailuissa 100-kilon sarjassa Porissa yhteistuloksella 292,5 kiloa.Vuoden 1987 SM-kisoissa Tampereen Pirkka-hallissa Juha Roukala nosti yhteistuloksen 325 (145, 180) kiloa ja se oli Juhan ensimmäinen yleisen sarjan Suomen mestaruus. Markku Roukala nosti samana vuonna 17-vuotiaiden Suomen mestariksi 90 kilon sarjassa tuloksella 235 (95,140). Markku paransi sarjansa tempauksen Suomen ennätystä Ruotsin Skellefteåssa Suomi-Ruotsi maaottelussa tuloksella 123 kiloa.

Vuoden 1987 Markku teki peräti 42 uutta piirinennätystä. Talvella 1988 Juha Roukala paransi piirin mestaruuskilpailuissa Sievissä ennätystään 110 kilon sarjassa yhteistuloksella 337,5 (150, 187,5) kiloa. Juha valittiin samana vuonna Suomen edustajaksi Euroopan mestaruuskilpailuihin Englannin Cardifiin. Simo Saari nosti ikäluokkansa SM-kisoissa jälleen hopeaa tuloksella 237,5 (107,5, 130).

Juha Roukala nosti suomalaisten harvoin saavuttaman 350 kilon rajan tammikuussa 1989 Turussa pidetyissä kilpailuissa. Hän nosti tempauksessa 160 kiloa ja työnnössä 190 kiloa. SM-kisoihin Juha laihdutti 100-kilon sarjaan. Samalla tulos putosi 330 kiloon, mutta se riitti selvään Suomen mestaruuteen. Junkkareiden vahva painonnostotoiminta vaikutti siihen, että Junkkarit sai järjestettäväkseen painonnoston 23-vuotiaiden SM-kisat vuonna 1989.

Menestyksen vuosikymmen

90-luku onkin sitten ollut laajalla rintamalla Junkkarien menestyksellisintä aikaa: Painonnostossa hiihtomajan punttisali on tuottanut huippunostajia kuin liukuhihnalta. Menestymisistä mainittakoon mm. pohjoismaiden ja sm-mitaleiden määrä 14 nostajan voimin on saatu yhteensä 78 kpl:tta, joista kultaisia peräti 30 kpl. Em. mitalisateen saivat aikaiseksi seuraavat nostajat: Juha Roukala, Mikko Ojala, Jorma Mattila, Heikki Niemi, Markku Roukala, Antti Vihelä, Simo Saari, Sari Heiniemi, Mika Vihelä, Hannu Niemi, Vesa Saari, Jari Matti-Niemi, Maria Saari ja Jouni Hihnala. Parhaana keskipohjalaisena seurana Kalajoen Junkkarit on palkittu 90-luvulla kaikkiaan 6 kertaa. Kalajokisen painonnoston isä on eittämättä ollut Simo Saari, joka on itsekin kolistellut puntteja peräti 5:llä vuosikymmenellä vuodesta 1957 lähtien. Maria Saari on ollut MM-edustajana vv. -98 ja –99. Heikki Niemi on esiintynyt maaotteluissa ja EM-kisoissa.

Menestys 2000-luvulla on jatkunut niin, että Kalajoesta on tullut Suomen painonnoston keskus kahden voimakkaan painonnostoseuran Kalajoen Junkkareiden ja Raution Kisailijoiden toimesta. Raution Kisailijat on saavuttanut 30.5.2007 mennessä yhteensä 184 mitalia MM-kisoissa, EM-kisoissa ja SM-kisoissa. Näistä 44 on kultamitalia, 71 hopeamitalia ja 68 pronssimitalia.

LähdeaineistoLauri Järvinen: 100 vuotta kalajokista urheilua

Kuvassa Simo Saari

Kalajoen Junkkareilla SM-mitalimenestystä

2008-12-14T15:25:00.003+02:00

Kalajoen Junkkarit perustettiin vuonna 1930 ja hiihto on kuulunut alusta lähtien seuran päälajeihin. Junkkarien kaikkien aikojen maineikkain urheilija Jussi Kurikkala teki nuoren seuransa nimen tunnetuksi jo 1930-luvulla, jolloin hän voitti 18 kilometrin maailmanmestaruuden Puolan Zakopanessa 1939 ja kuului jo vuotta aikaisemmin Lahden MM-kisojen viestissä Suomen kultajoukkueeseen.

Kurikkala voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa 1936 pikamatkalla, mutta putosi vielä niukasti olympiajoukkueesta. Seuraavana vuonna Kurikkala kävi ensimmäiset suuret arvokisansa Ranskan Chamonix´ssa, mistä oli tuomisina MM-viestihopeaa. Chamonix´n MM-hiihtojen jälkeen Kurikkala siirtyi muutaman muun huippuhiihtäjän tavoin Iisvedelle Esa Rossin talliin, joka tarjosi mahdollisuuden kokopäiväiseen harjoitteluun ja lisäksi hyvän maaston. Aikansa kovimpiin harjoittelijoihin kuulunut Jussi Kurikkala koki pitkän uransa huippuhetket Italian Cortinassa 1941, missä hän voitti MM-kultaa 50 kilometrillä ja viestissä sekä tuli toiseksi pikamatkalla. Toisen Suomen mestaruutensa hän saavutti sotatalvena 1944 Ounasvaaran 50 kilometrillä. Toinen maailmansota vei Kurikkalalta mahdollisuuden osallistua hiihtäjänä Olympiakisoihin. Vaikea sairaus päätti hänen elämänsä vain 38-vuotiaana talvella 1951.

Jussi Kurikkalan muistokisat

Jussi Kurikkalan muistokisat ovat Kalajoella erityisesti olleet 1960-luvulla merkittävä kansallinen hiihtotapahtuma. Tuolloin voittajien joukossa olivat muun muassa Sauli Lähteenmaa, Veini Kontinen, Veikko Räsänen, Eero Kolehmainen, Unto Sorjonen, Veikko Hakulinen, Hannu Taipale, Eero Mäntyranta, Teuvo Hatunen, Esa Kujala, Elias Nygård, Heikki Torvi, Kalevi Hämäläinen, Kalevi Oikarainen, Keijo Vähäkangas, Heikki Torvi, Kuisma Taipale, Teemu Kattilakoski, Tero Similä, Kusti Kittilä. Naisten puolella voittajana on ollut myös Helena Takalo.

Junkkarihiihdon alkutaival

Junkkarien 1930-luvun ja 1940-luvun alun muita menestyneitä hiihtäjiä olivat Saima Kärjä (myöh. Siipola) ja Lauri Suni. Saima Kärjä voitti Ounasvaaralla 1938 naisten sarjan ja oli seuraavana vuonna paras myös naisten Oulun hiihdossa. Lauri Suni hiihti alkutalvella 1941 hienosti 13 sijalle Suomen MM-karsinnoissa. 1930-luvun lopulta aina 1950 luvun alkuun saakka parhaisiin junkkarihiihtäjiin kuului myös Mauno Kärjä, joka ylti päälajissaan pyöräilyssä maan parhaimmistoon ja lähelle olympiaedustusta. 1950- ja 60-luvuilla Kalajoen Junkkarien hiihtäjät eivät saavuttaneet mainittavaa valtakunnallista menestystä.

Merja Myllylän 19-20 vuotiaiden SM-pronssi talvella 1980 oli ensimmäinen merkittävä valtakunnallinen tulos sitten Jussi Kurikkalan.

Kalajoen Junkkarien kasvatti Ossi Juola kuului veljensä Veikon ohella 1960-luvun lopulla Keski-Pohjanmaan hiihtoparhaimmistoon. Kanadaan muutettuaan Ossi Juola ylti uudessa kotimaassaan useisiin veteraanihiihdon maailmanmestaruuksiin.

Arvokisamenestystä Mauno Juola nousi ensimmäiseksi Junkkarihiihdon juniorien Suomen mestariksi 1990-luvun alussa ja kuului 1993 MM-pronssia saavuttaneeseen Suomen 20-vuotiaiden viestijoukkueessa.

Mauno Juola, Janne Ojala ja Kalle Junnikkala hiihtivät puolestaan juniorien SM-viestikultaa 1992. Jokainen heistä on menestynyt myös yleisessä sarjassa; Junnikkala tosin ensisijaisesti hiihtosuunnistuksessa, missä hänellä on yksi maailmancupin osakilpailuvoittokin. Juniorien SM-viestimitalia juhlittiin myös 1993, jolloin Mauno Juolan, Veli-Matti Junnikkalan ja Janne Ojalan muodostama kolmikko saavutti pronssia. Annika Anttiroiko oli samoissa Keravan kisoissa 20-vuotiaiden viides ja viestikolmikko, johon hänen lisäkseen kuuluivat Marika Suni ja Katja Ojala tuli seitsemänneksi. Junkkarien selviytyminen miesten viestissä SM-kisojen 11. sijalle Pellossa 1993 ja yhdeksänneksi Saarijärvellä 1994 enteili sitä vahvaa nousua, joka muutamaa vuotta myöhemmin tuotti SM-viestihopeaa 1998 ja myös henkilökohtaisen SM-mitalin talvella 2000.

Junkkarien joukkueissa on vat 1990-luvun SM-viesteissä hiihtäneet seuran omat kasvatit Mauno Juola, Janne Ojala, Kalle Junnikkala, Simo Törnvall sekä muualta siirtyneet Mika Viitala, Marko Santapakka, Marko Kinnunen, Kuisma Taipale ja Kusti Kittilä.

Vantaalla 1997 Junkkarit oli jo mitalien tuntumassa tullen viidenneksi joukkueella Mauno Juola, Marko Santapakka, Kalle Junnikkala ja Janne Ojala. Seuraavana talvena Puijolla oli riemastuttavasti tuomisina viestihopeaa joukkueen ollessa muuten ennallaan, mutta Junnikkalan tilalla hiihti Marko Kinnunen, jonka loistava kolmas osuus nosti Kalajoen lopulliselle sijalleen. Seuraavana talvena sama joukkue oli Inarissa kuudes, mutta talvella 2000 jouduttiin Joensuussa tyytymään yhdeksänteen sijaan osittain varamiehisellä ryhmällä, johon kuuluivat Kusti Kittilä, Kuisma Taipale, Janne Ojala ja Marko Santapakka.

Aikaisemmalla urallaan jo viisi miesten SM-mitalia hiihtänyt ja sekä MM- että Olympiakisoissa nähty Kuisma Taipale lykki ensimmäisenä junkkarivuotena pronssille Joensuun 50 kilometrin SM-yhteislähtökisassa ja oli kaksi muuta kertaa talven SM-lähtöjen kärkikymmenikössä. Uransa parhaan ja tasaisen varman kauden 2000 hiihtänyt Marko Santapakka ylti Jyväskylän SM-hiihtojen 30 kilometrillä viidenneksi ja nousi kolme muuta kertaa kärkikymmenikköön.

Lahden 2001 MM-kisojen jälkeen käydyssä Kajaanin SM-hiihdoissa Junkkarit jäi vain 11,9 sekunnin päähän Suomen mestaruudesta joukkueellaan Mauno Juola, Marko Santapakka, Janne Ojala ja Kuisma Taipale. Kalajoki johti ankkuriosuudelle lähdettäessä, mutta Joensuun Sami Repo pystyi ohittamaan ja jättämään Kuisma Taipaleen.

Talven 2001 ensimmäsissä SM-hiihdoissa Kuopiossa Kuisma Taipale ehti vapaan 15 km:n seitsemänneksi ja Mauno Juola perinteisen 30 km:n yhdeksänneksi. Lahden SM-kisoissa Kuisma Taipale hiihti kolme yhdeksättä sijaa. Joulukuun 2001 lopulla Mikkelissä pakkanen paukkui sallitun rajamailla ja Junkkarien viestimiehistö Mauno Juola, Marko Santapakka, Hannu Oja ja Kuisma Taipale sijoittui SM-kisassa viidenneksi.

Junkkarihiihdon talven 2002 kirkkaimmat hetket koettiin Tampereen ja Mikkelin SM-ladujilla. Kuisma Taipale lykki perinteisen 15 km:n mestariksi Tampereella ja ehti takaa-ajon hopealle Mikkelissä. Huhtikuussa Taipale täydensi mitaliputkensa Virolahden SM-kisojen perinteisen 50 kilometrin yhteislähtökisan pronssilla. Talvella 2002 kilpailitiin SM-mitaleista myös Rukalla viikkoa ennen vappua. Siellä Haapajärven Kiiloja edustanut Jukka-Pekka Ojala yllätti 30 kilometrin luistelun hopeallaan.

Kuisma Taipaleen henkilökohtainen mitaliputki jatkui myös talvella 2003, jolloin hän rynni hopealle sekä Ylivieskan vapaalla 15 kilometrillö että Valkeakosken takaa-ajossa. Lisäksi hän hiihti sinä talvela SM-kisojen neljännen ja kuudennen sijan. Junkkarit palasi 2003 viestimitalistiksi Valkeakoskella kokoonpanolla Mauno Juola, Kusti Kittilä, Kuisma Taipale ja Jari Kalliokoski. Mitalin väri oli pronssinen. Lieksan sprinttiviestissä Taipale ja Kittilä ehtivä neljänneksi sekä Juola ja Kattilakoski seitsemänneksi. Kittilä ja Taipale olisi todennäköisesti voittanut kisan ilman Kittilän vaihtosekoilua.

Kuisma Taipale nähtiin junkkarivuosinaan myös olympia- ja MM-kisaedustajana. Parhaan arvokisaedustuksensa hän lykki jo 1993 Falunin MM-hiihtojen perinteisellä 30 km kilometrillä 16:nneksi. Tuolloin hän edusti Vetelin Urheilijoita. Marko Kinnunen kävi sprinttihiihtäjänä yhdet MM-kisat.

Kalajoen Junkkarit on hiihdon sinettiseura ja piiriluokittelun mukaan paras hiihtoseura Keski-Pohjanmaalla.

Kusti Kittilä viime kausien kirkkain tähti

Junkkarihiihdon tämän hetken kirkkain tähti on Pyhäjoen Yppäristä kotoisin oleva Kusti Kittilä. Hän kuuluu niihin lahjakkuuksiin, jotka oppivat hiihtämään jo ennen kävelyn jaloa taitoa. Jo äidinmaidossa Kusti sai vereensä hiihtogeenin. Äidin puolelta löytyy suvusta hiihtäjiä Haapaveden suunnalta ja isän puolelta sukuun kuuluu mm. toinen lupaava hiihtäjä Timo Toppari. Kusti on saavuttanut urallaan 14 nuorten SM -mitalia ja aikuisten SM -hiihdoista Kusti on saavuttanut yhden viestipronssin ja yhden sprintin Suomen mestaruuden. Kusti työskentelee Rajavartiolaitoksessa ja on tyytyväinen työn tarjoamiin harjoittelumahdollisuuksiin. Urheilu-uran jälkeen hän kuitenkin uskoo ajautuvansa enemmän liikunta-alalle ja talviurheilun pariin. Vuokatissa majaa pitävä hiihtäjä viihtyy Kainuun vaaramaisemissa. Kusti Kittilän uusi seura on nyt Kuhmon Ski. Kusti vaihtoi seuraa tänä vuonna.

Kusti Kittilän saavutukset

2006-07

FIS-maailmancup 167., sprintti 86.-

Düsseldorf GER 22.10.2005 sprintti 1,5 km V 30.

SM-kilpailut- Keuruu 12.1.2007 sprintti P 1.

- Pyhäjärvi 31.3.2007 10 km P 12., 1.4.2007 50 km V 15.

2005-06

FIS-maailmancup- Kuusamo 26.11.2005 15 km P 57.

2004-05

FIS maailmancup- Drammen 9.3.2005 sprintti (1 km P) 42.

- Lahti 5.3.2005 sprintti (P) 28.

SM-kilpailut

-Jämi 29.1.2005 sprintti (1,2 km P) 8.

2003-04

FIS maailmancup- Lahti FIN 5.3.2005 sprintti V 40.

SM-kilpailut

- Iisalmi 25.1.2004 30 km V 8.

-Lapua 1.2.2004 10 km P+10 km V takaa-ajo 14.

- Ounasvaara 26.3.2004 10 km V 21.

- M23 Teuva 13.3.2004 10 km P 1., 14.3.2004 15 km V 1.Ranking

- Kokonaiskisa 15.

2001-02

FIS maailmancup- 2.3.2002 Lahti 15 km V 72.

- 5.3.2002 Tukholma SWE sprintti 51.

SM-kilpailut

- Tampere 18.1.2002 sprintti V 6., 20.1.2002 15 km P 32.

- Ruka 21.4.2002 30 km V 43.

- Virolahti 7.4.2002 50 km P 39.

- M22 Hollola 10 km P 2., 10 km V 10.

Katso Kustin kuulumiset osoitteesta http://kusti.vuodatus.net/

LähdeaineistoLauri Järvinen: Jussi Kurikkala Kalajoen junkkari, ISBN 952-90-2583-1

Lauri Järvinen: 100 vuotta kalajokista urheilua, ISBN 952-90-3639-6

Suomen Hiihtoliiton arkisto
Latua Keskipohjanmaalta

Mauno Kärjä - omituiset olympiavalinnat

2008-12-03T14:12:00.003+02:00

Kalajokinen mestaripyöräilijä Mauno Kärjä (1916 - 2004) kuului vuosina 1939-1950 Suomen pyöräilyparhaimmistoon ja hän oli myös hyvä piiritason hiihtäjä. Mauno Kärjän eno oli Juho Jaakonaho, joka edusti Suomea Tukholman olympialaisissa vuonna 1912. Mauno Kärjän parhaat kilpailuvuodet olisivat todennäköisesti ajoittuneet 1940-luvun alkuun, mutta Suomi tarvitsi miehensä puolustamaan rajojaan hyökkääjää vastaan. Marraskuun 26. päivänä 1939 Neuvostoliiton joukot ampuivat seitsemän raskaan heittimen kranaattia Mainilassa ja väittivät niiden ammutun Suomen puolelta. Valheellisin perustein Neuvostoliitto aloitti sodan Suomea vastaan 30.11.1939.

Mauno Kärjä taisteli Sakkolassa Vuoksen ja Suvannon tuntumassa, jossa puna-armeijan eteneminen pysäytettiin ankarien taistelujen jälkeen. Jatkosodassa Kärjä eteni JR 29:n joukoissa ankarien taistelujen kautta vanhalta rajalta Hyrsylästä Prääsään ja Petroskoihin ja yli Syvärin, missä alkoi pitkä asemasotavaihe. Jatkosota päättyi hänen osaltaan Lemin verisissä kamppailuissa, mutta edessä oli vielä muutaman kuukauden osallistuminen Lapin sotaan, kunnes kotiutusmääräys tuli marraskuussa 1944.

Hirmu-Manna oli kova kirimies

Mauno Kärjä voitti uransa aikana toistakymmentä piirin mestaruutta. Vuonna 1947 120 km:n pyöräily liittyi Suomen suurkisaviestiin, jonka päätösosuus oli tuo 129 km:n pyöräily. Tuohon aikaan porvoolaisilla oli useita hyviä pyöräilijöitä, joita vastaan yksinäinen susi Mauno Kärjä joutui kilpailemaan. Niinpä porvoolaiset pyrkivät kaikin keinoin taktikoimaan Mauno Kärjän pois kärkipaikalta. Porvoolaiset olivat myös johtavan urheilulehden suosiossa ja niinpä Kärjän saavutuksia väheksyttiin aiheettomasti. Hirmu-Mannan lempinimen saanut Manna Kärjä oli erittäin vahva kirimies, mutta hän pystyi monissa merkittävissä kilpailuissa irtiottoihinkin. Vuoden 1947 menestyksestään hänet palkittiin Keski-Pohjanmaan kultamitalilla.

Olympiakisat jäi haaveeksi

Mauno Kärjä oli vahva ehdokas Lontoon vuoden 1948 olympialaisiin mainiosti sujuneen kesän 1947 jälkeen. Valituksi tulleiden joukosta ei kuitenkaan Mauno Kärjän nimeä löydy, sillä valituksi tulivat Etelä-Suomen seurojen Thorvald Högström, Paul Backman ja Erkki Koskinen.Valittaessa pyöräilijöitä Lontoon olympialaisiin 1948 Suomen Pyöräilykomitea päätti järjestää kolmet katsastuskilpailut, 30.5. Myllymäellä, 6.6. Hyrylässä ja 27.6. Tammisaaressa. Katsastuksia ennen ajettiin Helsingin Pyöräilyseuran järjestämät kilpailut, jotka Porvoon Thorvald Högström voitti sekunnilla ennen Mauno Kärjää. Ensimmäiset viralliset olympiakatsastukset voitti Mauno Kärjä ennen GIF:n Bertil Corinia. Viikkoa myöhemmin Hyrylässä ajetussa toisessa katsastuksessa Mauno Kärjä keskeytti rengasrikon takia. Kilpailun voitti Thorvald Högström.

Kolmannen katsastuksen jälkeen Suomen Urheilulehti suositteli Mauno Kärjää neljäntenä miehenä Lontoon olympialaisiin Thorvald Högströmin, Paul Backmanin ja yllättäen Erkki Koskisen jälkeen. Koskisen paras sijoitus katsastuksissa oli ollut viides. Suomen Pyöräilykomitea päätti järjestää ylimääräisen katsastuksen neljännestä paikasta Helsingissä. Mauno Kärjä voitti selvästi katsastukset. Häntä ei kuitenkaan valittu olympiaedustajaksi. Tätä voidaan pitää "oikeusmurhana", sillä Mauno Kärjä ei ollut koko uransa aikana hävinnyt olympialaisiin valitulle Erkki Koskiselle.

Lähde Lauri Järvinen 100 vuotta kalajokista urheilua

Kalajoki mukana maakuntaviestissä

2008-12-01T17:45:00.004+02:00

Keskipohjanmaan maakuntaviesti on ollut keskipohjalaisen hiihtourheilun peruskivi. Maakuntaviestiä on hiihdetty vuodesta 1952 lähtien. Kalajoen joukkueiden menestys on ollut seuraava:

Kannus 1952
Kalajoki oli B-sarjan 7. joukkueella Aale Mantila, Olli Juola, Taisto Vetoniemi, Ilmo Juola, Jouko Lahdenperä, Jouko Vierimaa ja Auvo Saari.

Pyhäjärvi 1953
Kalajoki B-sarjan 12. joukkueella Heikki Kankaanpää, Auvo Saari, Pentti Himanka, Taisto Vetoniemi, Alpo Vetoniemi ja Jorma Vierimaa.

Halsua 1954
Kalajoki ei osallistunut

Toholampi 1955
Kalajoki ei osallistunut

Reisjärvi 1956
Kalajoki B-sarjan 10. joukkueella Anton Vierimaa, Tauno Vainikainen, Urpo Rajala, Olavi Himanka, Reino Manninen, Erkki Manninen ja Jouko Lahdenperä.

Veteli 1957
Kalajoki B-sarjan 16. joukkueella Pentti Jaakkola, Unto Lyly, Juhani Ojala, Tauno Kantola, Elmeri Fors, Olli Juola ja Jorma Vierimaa.

Haapajärvi 1958
Kalajoki I-joukkue B-sarjan 9. ja II-joukkue 17. Ykkösjoukkueessa hiihtivät Reino Manninen, Pentti Jaakola, Olli Juola, Tauno Vainikainen, Vili Kuvaja, Pauli Hemminki ja Jorma Vierimaa.

Kokkola 1959
Kalajoki B-sarjan 16. joukkueella Olavi Himanka, Pentti Himanka, Edvin Hihnala, Eero Himanka, Pentti Jaakola, Erkki Manninen ja Jorma Vierimaa.

Nivala 1960
Kalajoki B-sarjan 9. joukkueella Jorma Vierimaa, Aki Himanka, Unto Lyly, Pentti Jaakola, Edvin Hihnala, Antero Vierimaa ja Reino Manninen.

Lohtaja 1961
Kalajoki B-sarjan 3. joukkueella Reino Manninen, Pentti Jaakola, Jorma Vierimaa, Olavi Himanka, Reino Siipo, Pauli Hemminki ja Raimo Siermala.

Ylivieska 1962
Kalajoki voitti B-sarjan joukkueella Reino Puskala, Aulikki Saari, Lauri Löf, Alpo Löf, Raimo Siermala, Olli Juola, Pauli Hemminki ja Olavi Himanka. Kalajoen II-joukkue 9.

Kaustinen 1963
Kalajoki A-sarjan 9. joukkueella Olavi Himanka, Eila Hihnala, Alpo Löf, Pentti Annala, Raimo Siermala, Reino Puskala, Jukka Heininen ja Lauri Löf. Kalajoen II-joukkue oli B-sarjan 13. Rautio oli B-sarjan 34.

Kinnula 1964
Kalajoki oli A-sarjan 6. joukkueella Pentti Heininen, Pentti Löf, Eila Hihnala, Jukka Heininen, Risto Annala, Jorma Vierimaa, Reino Puskala ja Veikko Juola. Kalajoen II-joukkue oli B-sarjan 12.

Kalajoki 1965
Kalajoki A-sarjan 7. joukkueella Pentti Heininen, Jorma Kättö, Eila Hihnala, Raimo Siermala, Mikko Salmi, Veikko Juola, Risto Annala ja Reino Puskala. Kalajoen II-joukkue voitti B-sarjan, Kalajoen III-joukkue oli B-sarjan 18.

Kälviä 1966
Kalajoki A-sarjan 10. joukkueella Risto Annala, Jukka Heininen, Erkki Ruhkala, Riitta Rahko, Reino Puskala, Pentti Heininen, Pentti Männistö ja Raimo Siermala. Kalajoen II-joukkue oli B-sarjan viides ja Kalajoen III-joukkue B-sarjan 17.

Perho 1967
Kalajoki A-sarjan 11. joukkueella Pertti Männistö, Riitta Rahko, Hannu Heikkinen, Risto Annala, Lauri Löf, Jorma Kättö, Veijo Juola ja Veikko Juola. Kalajoen II-joukkue oli B-sarjassa 7.

Pietarsaari 1968
Kalajoki A-sarjan 7. joukkueella Veijo Juola, Riitta Rahko, Markku Rahkola, Pertti Männistö, Ossi Juola, Mikko Heikkilä, Reino Puskala ja Veikko Juola. Männistö voitti oman osuutensa. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 4.

Kannus 1969
Kalajoki A-sarjan 7. joukkueella Veikko Juola, Pertti Männistö, Pekka Juola, Riitta Rahko, Veijo Juola, Hannu Heikkinen, Kauko Kokko ja Ossi Juola. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 17. ja III-joukkue 29.

Pyhäjärvi 1970
Kalajoki A-sarjan 13. joukkueella Veijo Juola, Riitta Rahko, Eero Joensuu, Jukka Heininen, Markku Rahkola, Reino Puskala, Veikko Juola ja Pertti Männistö. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 25. ja Raution joukkue 19.

Himanka 1971
Kalajoki A-sarjan 12. joukkueella Esa Kurikkala, Riitta Rahko, Matti Gronoff, Reino Puskala, Veijo Juola, Veikko Juola ja Pertti Männistö. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 20. ja III-joukkue 27. Rautio oli 25.

Halsua 1972
Kalajoki A-sarjan 9. joukkueella Veikko Juola, Juha Viitasalo, Riitta Rahko, Matti Gronoff, Pertti Männistö, Eero Joensuu, Esa Kurikkala ja Keijo Siipo. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 19. ja III-joukkue 24.

Kruupupyy 1973
Kalajoki A-sarjan 7. joukkueella Keijo Siipo, Juha Viitasalo, Riitta Isokääntä, Matti Gronoff, Kaarlo Salmela, Timo Rahkola, Eero Joensuu ja Aulis Harju. Kalajoen II-joukkue oli B-sarjan viides ja III-joukkue 23.

Haapajärvi 1974
Kalajoki A-sarjan 13. joukkueella Keijo Siipo, Leevi Tulasalo, Leena Saari, Pekka Rahja, Alpo Löf, Matti Gronoff, Aulis Harju ja Pentti Bäckman. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 28.

Veteli 1975
Kalajoki A-sarjan 13. joukkueella Keijo Siipo, Aulis Harju, Anne Nauha, Pekka Rahja, Unto Hihnala, Matti Gronoff, Alpo Löf ja Eero Joensuu. Keijo Siipo voitti avausosuuden hiihdon. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 28. ja III-joukkue 32.

Kokkola 1976
Kalajoki A-sarjan 15. ja putosi B-sarjaan. Joukkueessa hiihtivät Aulis Harju, Merja Myllylä, Unto Hihnala, Esko Saari, Kullervo Niemelä, Esa Alajoki, Pekka Rahja ja Alpo Löf. Kalajoen II-joukkue oli B-sarjan 36. eli viimeinen.

Sievi 1977
Kalajoki voitti B-sarjan joukkueella Keijo Siipo, Aulis Harju, Veli-Matti Saari, Merja Myllylä, Esko Saari, Väinö Saari, Pekka Rahja ja Alpo Löf. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 28.

Nivala 1978
Kalajoki A-sarjan 8. joukkueella Keijo Siipo, Merja Myllylä, Aulis Harju, Veli-Matti Saari, Väinö Saari, Ari Bäckman, Esko Saari ja Pekka Rahja. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 26.

Lohtaja 1979
Kalajoki A-sarjan 7. joukkueella Keijo Siipo, Merja Myllylä, Aulis Harju, Jukka-Pekka Ojala, Kullervo Niemelä, Hannu Rautakoski, Pekka Rahkola ja Glenn Fagerrudd. Kullervo Niemelä voitti osuutensa. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 20.

Kaustinen 1980
Kalajoki A-sarjan 8. joukkueella Glenn Fagerudd, Merja Myllylä, Keijo Siipo, Jukka-Pekka Ojala, Kullervo Niemelä, Ari Heininen, Esko Saari ja Aulis Harju. Glenn Fagerudd voitti avausosuuden. II-joukkue B-sarjan 27.

Kalajoki 1981
Kalajoki A-sarjan 9 joukkueella Keijo Siipo, Merja Myllylä, Ari Heininen, Jukka-Pekka Ojala, Tapani Ylitalo, Seppo Korpi, Reijo Kalliokoski ja Päivö Paavola. Merja Myllylä ja Jukka-Pekka Ojala voitti osuutensa. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 10. ja III-joukkue 31.

Reisjärvi 1982
Kalajoki A-sarjan 4. joukkueella Päivö Paavola, Merja Myllylä, Ari Heininen, Harri Junnikkala, Aulis Harju, Jukka-Pekka Ojala, Tapani Ylitalo ja Keijo Siipo. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 15.

Toholampi 1983
Kalajoki A-sarjan 10. joukkueella Päivö Paavola, Johanna Ylitalo, Ari Heininen, Marko Prittinen, Jukka-Pekka Ojala, Harri Junnikkala, Tapani Keskitalo ja Tapani Ylitalo. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 15. Jukka-Pekka Ojala voitti osuutensa.

Ylivieska 1984
Kalajoki A-sarjan 14. joukkueella Ari Heininen, Sari Ruhkala, Päivö Paavola, Vesa Räihälä, Jukka-Pekka Ojala, Marko Prittinen, Antero Alatyppö ja Tapani Ylitalo. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 21.

Kälviä 1985
Kalajoki ei osallistunut kovan pakkasen takia.

Perho 1986
Kalajoki voitti B-sarjan joukkueella Tapani Ylitalo, Johanna Ylitalo, Ari Heininen, Jari Nikunen, Kari Ojala, Simo Törnvall, Päivö Paavola ja Jukka-Pekka Ojala. Ari Heininen, Kari Ojala ja Jukka-Pekka Ojala voitti osuutensa. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 14.

Pietarsaari 1987
Kalajoki A-sarjan 8. joukkueella Tapani Ylitalo, Johanna Ylitalo, Ari Heininen, Simo Törnvall, Jari Niemi, Tapio Räihälä, Kari Ojala ja Jukka-Pekka Ojala. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 10.

Himanka 1988
Kalajoki A-sarjan 8. joukkueella Tapani Ylitalo, Johanna Ylitalo, Ari Heininen, Simo Törnvall, Jari Niemi, Tapio Räihälä, Kari Ojala ja Jukka-Pekka Ojala. Kalajoen II-joukue B-sarjan 10. ja III-joukkue 42.

Pedersöre 1989
Kalajoki A-sarjan 2. joukkueella Juho Prittinen, Johanna Ylitalo, Kauko Himanka, Mauno Juola, Tapani Ylitalo, Kalle Junnikkala, Simo Törnvall ja Jukka-Pekka Ojala. Mauno Juola voitti osuutensa. Kalajoen II-joukkue B-sarjan voittaja joukkueella Päivö Paavola, Pia Hihnala, Kari Ojala, Janne Ojala, Jari Nikunen, Tero Lof, Tapio Räihälä ja Antero Alatyppö.

Kannus 1990
Kalajoki A-sarjan 2. joukkueella Juho Prittinen, Janne Ojala, Kauko Himanka, Johanna Ylitalo, Tapani Ylitalo, Kalle Junnikkala, Simo Törnvall ja Jukka-Pekka Ojala. Johanna Ylitalo voitti osuutensa. Kalajoen II-joukkue voitti B-sarjan. Joukkueessa hiihtivät Päivö Paavola, Sami Alho, Tero Löf, Katja Ojala, Antero Alatyppö, Mauno Juola, Kari Ojala ja Tapio Räihälä. Mauno Juola ja Kari Ojala voittivat osuutensa.

Pyhäjärvi 1991
Kalajoki A-sarjan 4. joukkueella Juho Prittinen, Simo Törnvall, Antti Nikkarikoski, Johanna Ylitalo, Mauno Juola, Marika Suni, Kalle Junnikkala ja Jukka-Pekka Ojala. Mauno Juola voitti osuutensa. Kalajoen II-joukkue voitti B-sarjan joukkueella Kauko Himanka, Kari Ojala, Sami Alho, Katja Ojala, Janne Ojala, Minna Nuorala, Tapio Räihälä ja Tapani Ylitalo. Kalajoen III-joukkue B-sarjan 25.

Ullava 1992
Kalajoki olisi voittanut, mutta joukkueen ankkuri hiihti harhaan johtoasemassa huonojen latumerkintöjen johdosta. Kalajoen hiihto hylättiin. Joukkueessa hiihtivät Kauko Himanka, Katja Ojala, Simo Törnvall, Veli-Matti Junnikkala, Outi Simonen, Kalle Junnikkala, Janne Ojala ja Mauno Juola.
Osuusvoittajia olivat Outi Simonen ja Kalle Junnikkala. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 3. ja III-joukkue 31.

Kruunupyy 1993
Kalajoki A-sarjan 6. joukkueella Mauno Juola, Mari Siipo, Tapani Ylitalo, Mikko Laitala, Katja Ojala, Veli-Matti Junnikkala, Simo Törnvall ja Kalle Junnikkala. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 4., III-joukkue 21. ja IV-joukkue 38.

Halsua 1994
Kalajoki A-sarjan 3. joukkueella Mauno Juola, Katja Ojala, Kauko Himanka, Veli-Matti Junnikkala, Heidi Mustonen, Mikko Laitala, Simo Törnvall ja Kalle Junnikkala. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 6. ja III-joukkue 27.

Kinnula 1995
Kalajoki A-sarjan 7. joukkueella Mauno Juola, Mikko Laitala, Petteri Tuura, Janne Ojala, Pirjo Siermala, Satu Santaholma, Simo Törnvall ja Kalle Junnikkala. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 6. ja III-joukkue 25.

Uusikaarlepyy 1996
Kalajoki A-sarjan 7. joukkueella Janne Ojala, Pirjo Prittinen, Satu Santaholma, Simo Törnvall, Petteri Tuura, Kimmo Joensuu ja Mauno Juola. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 3.

Veteli 1997
Kalajoki voitti A-sarjan joukkueella Mauno Juola, Ari Pahkala, Satu Santaholma, Simo Törnvall, Kalle Junnikkala, Pirjo Prittinen, Petteri Tuura ja Janne Ojala. Kalle Junnikkala voitti osuutensa. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 2. ja III-joukkue 30.

Haapajärvi 1998
Kalajoki A-sarjan 2. joukkueella Mauno Juola, Kimmo Joensuu, Hennariikka Suni, Janne Ojala, Kalle Junnikkala, Jarkko Rajaniemi, Marika Suni ja Marko Santapakka. Kalajoen II-joukkue B-sarjan voittaja. Joukkueessa hiihtivät Kauko Himanka, Rauli Juola, Laura Oja, simo Törnvall, Veli-matti Junnikkala, Mikko Suni, Katja Ojala ja Petteri Tuura. Kalajoen III-joukkue 16.

Kaustinen 1999
Kalajoki voitti A-sarjan joukkueella Mauno Juola, Mikko Suni, Marika Suni, Marko Santapakka, Marko Kinnunen, Anna Okkonen, Aki Pahkala ja Janne Ojala. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 6. ja III-joukkue 12.

Kokkola 2000
Kalajoki A-sarjan 2. joukkueella Mauno Juola, Laura Oja, Mikko Suni, Marko Santapakka, Kalle Junnikkala, Juho Kauppila, Marika Suni ja Janne Ojala. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 16. ja III-joukkue 31.

Sievi 2001
Kalajoki A-sarjan 4. joukkueella Marko Santapakka, Joona Kurikkala, Marika Suni, Mauno Juola, Kalle Junnikkala, Jenni Vetoniemi, Mikko Suni ja Janne Ojala. Mauno Juola voitti osuutensa. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 8.

Nivala 2002
Kalajoki A-sarjan 2. joukkueella Mauno Juola, Elina Polet, Joona Kurikkala, Marko Santapakka, Hannu Oja, Marika Suni, Mikko Suni ja Janne Ojala. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 5., III joukkue 15. ja IV-joukkue 32.

Lohtaja 2003
Kalajoki A-sarjan 2. joukkueella Mauno Juola, Marika Suni, Mikko Suni, Simo Törnvall, Anu Lankila, Hannu Oja, Tapani Kärjä ja Marko Santapakka. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 5. ja III-joukkue 25.

Kalajoki 2004
Kalajoki A-sarjan 3. joukkueella Mauno Juola, Marika Suni, Joona Kurikkala, Vilma Nikula, Tapani Kärjä, Kalle Junnikkala ja Marko Santapakka. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 7. ja III-joukkue 16.

Reisjärvi 2005
Kalajoki A-sarjan 8. joukkueella Simo Törnvall, Juho Nikula, Mikko Suni, Mari Laitala, Hannu Oja, Vilma Nikula, Tapani Kärjä ja Matti Laitala. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 11.

Alavieska 2006
Kalajoki A-sarjan 6. joukkueella Mikko Suni, Tapani Kärjä, Marika Suni, Simo Törnvall, Mari Laitala, Juho Nikula, Matti Laitala ja Hannu Oja. Juho Nikula voitti osuutensa. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 19.

Luoto 2007
Kalajoki A-sarjan 2. joukkueella Tapani Kärjä, Mari Laitala, Ville Juusola, Mikko Suni, Juho Nikula, Simo Törnvall, Marika Suni ja Hannu Oja. Ville Juusola ja Juho Nikula voittivat osuutensa. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 5.

Perho 2008
Kalajoki A-sarjan kolmas joukkueella Tapani Kärjä, Ville Juusola, Marika Suni, Simo Törnvall, Markus Niemelä, Juho Nikula, Mari Laitala, Hannu Oja. Kalajoen II-joukkue B-sarjan 7. Kalajoki III-joukkue B-sarjan 19.

Lähdeaineisto ja kansikuva kirjasta
Keskipohjanmaan urheilutoimitus: Rajatonta riemua, ISBN 978-952-99948-3-0

Voihan Varis!

2008-12-01T17:24:00.004+02:00

Kaisa Varis on saanut 11.2.2008 elinikäisen kilpailukiellon Kansainväliseltä ampumahiihtoliitolta IBU:lta. Variksen tammikuussa Oberhofin maailmancupkisassa antamasta näytteestä löytyi epo-hormonia. Käry oli Variksen toinen. Kaisa Varis on molemmilla kerroilla kiistänyt syyllistyneensä dopingiin.

Kaisa Variksen ura

Virstanpylväitä hiihtäjä Kaisa Variksen uran varrelta:
- Kausi 1995-1996: Debytoi 20-vuotiaana maastohiihdon maailmancupin kilpailussa Lahden Salpausselällä maaliskuussa 1996 ja on vapaan hiihtotavan 10 km:llä 70:s.
- 1997-1998: Yltää Oslossa ensimmäisen kerran urallaan maailmancupin pisteille, 27:s.
- 1999-2000: Voittaa uransa ensimmäisen maailmancupin kilpailun Venäjän Krylatskojessa vapaan hiihtotavan 15 km:llä.
- 2000-2001: Loukkaa maailmancupkisassa joulukuussa 2000 olkapäänsä kaaduttuaan kesken kilpailun. Olkapää paranee niin, että Varis hiihtää 2001 Lahden MM-kisoissa Suomen viestijoukkueessa hopealle, mutta menettää mitalin, koska viestijoukkueeseen kuuluneet Virpi Kuitunen ja Milla Jauho (nyk. Saari) antavat positiiviset dopingnäytteet.
- 2002-2003: Sijoittuu 2003 MM-kisoissa 4x5 km:llä toiseksi ja 30 km:n vapaalla kahdeksanneksi. Sijoitukset mitätöidään, kun Varis antaa MM-kisoissa positiivisen dopingnäytteen. Näyte sisältää erytropoietiini-hormonia. Varis saa kansainväliseltä hiihtoliitolta FIS:ltä kahden vuoden kilpailukiellon, joka kestää vuoden 2005 puoliväliin.
- 2005-2006: Tähtää kilpailukieltonsa kärsittyään Torinon 2006 olympiakisoihin. Suomen olympiakomitea ei valitse Varista Torinon talvikisoihin.
- 2006-2007: Vaihtaa lajia ampumahiihtoon. Voittaa helmikuussa 2007 SM-kultaa sprinttikisassa.
- 2007-2008: Voittaa ensimmäisen maailmancup-kisansa Saksan Ruhpoldingissa 11. tammikuuta oltuaan ykkönen sprintissä. Asetetaan 24. tammikuuta väliaikaiseen kilpailukieltoon, kun käy ilmi, että Variksen antamasta dopingnäytteestä on löytynyt kiellettyä ainetta.

Maailmancup-kisan voitto

Kaisa Varis jysäytti päivän uutispommin 11.1.2008 ampumahiihdon maailmancupin sprintissä Saksan Ruhpoldingissa. Puhdas ammunta ja hyvä hiihtovauhti toivat Varikselle ensimmäisen voiton maailmancupissa.
Varis oli kilpailun jälkeen pelkkää hymyä.
- Tiesin, että minulla on mahdollisuudet tämän päivän kaltaiseen kokonaissuoritukseen. On hienoa, että tänään pystyin tekemään sen, mitä harjoituksissa olen jo osannut.

Doping-syytös

"Kansainväliseltä Ampumahiihtoliitolta saamani tiedon mukaan minuun kohdistuu dopingepäily. Tämä epäily on aiheeton ja pyynnöstäni asian käsittely jatkuu. Keskeneräisyyden vuoksi asia ei ole julkinen. Minun on sallittua tuoda julki itseeni kohdistuva epäily ja teen sen oma-aloitteisesti." Näin Kaisa Varis viestitti tiedotusvälineille doping-epäilyjen alettua. Suomen Ampumahiihtoliitto totesi osaltaan, että SAhL:n toimihenkilöt tai luottamushenkilöt eivät ole olleet missään tekemisissä asiaan johtaneissa taustoissa tai tapahtumissa.

EPO on potentiaalinen dopingaine kestävyyslajeissa, koska se parantaa merkittävästi elimistön hapenottokykyä. Myös muiden lajien urheilijoita on jäänyt kiinni EPOn käytöstä. EPOn käytön on arveltu olleen syynä useiden ammattipyöräilijöiden kuolemiin1980-luvun lopulla. EPO-annokset ovat yksilöllisiä. EPO annetaan ruiskeena joko ihon alle tai hitaasti laskimoon. EPOa annostellaan 1-7 kertaa viikossa, tavallisimmin 3 kertaa viikossa. EPOn punasolujen määrää lisäävä vaikutus kehittyy hitaasti, viikkojen kuluessa. EPOn vaikutus kestää toisaalta useita viikkoja annon lopettamisen jälkeen. Suora EPO-testi virtsasta riittää ilman verenkuvamuutosten selvittelyä osoitukseksi EPOn dopingkäytöstä. Se tehdään elektroforeettisella analyysimenetelmällä, joka erottaa elimistön oman ja lääkkeenä annetun EPOn toisistaan niiden sokeriketjujen eroavuuksien perusteella.

Jorma Punkkisen kommentti

Suomen ampumahiihtoliiton huippu-urheiluvaliokunnan puheenjohtaja ja liiton hallituksen jäsen Jarmo Punkkinen uskoo, että Kaisa Varis ei ole toiminut yksin käyttäessään EPO-hormonia.
- Kaikki viittaa siihen, että Kaisa Varis ei ole toiminut yksin. Tiedotteet on laadittu hyvin samanoloisesti kuin Val di Fiemmessä. Kaava on samantyyppinen: kiistetään, kyseenalaistetaan ja kiinnitetään huomio muihin asioihin, Punkkinen huomauttaa.
- Ja tietysti EPO-hormoni on sellainen aine, jota ei kovin paljon ole julkisesti markkinoilla eli tämä viittaa siihen, että taustalla on oltava muita henkilöitä kuin yksistään Kaisa Varis, pohtii Punkkinen.
- Taustalla on Variksen menneisyys: dopingkäry Val de Fiemmessä ja 2006 tietyt epäselvyydet testauksessa sekä valintaprosessi ennen Torinon olympialaisia. Nämä antoivat syyn epäillä, että kuvio on edelleen voimassa ja ihan puhtain eväin ei välttämättä ole urheilija liikkeellä.

Kysymyksessä on petos?

- Välittömät taloudelliset vaikutukset olivat merkittävät Variksen doping-tapauksen vuoksi. Budjettiin tuli noin 10 % lovi, ampumahiihtoliiton toiminnanjohtaja Janne Hakala huokaisee. Nyt kun käry kävi, niin liitolla on mahdollisuus periä Varikselta takaisin valmentautumis- ja kilpailukulujen lisäksi vahingonkorvauksia muun muassa liiton julkisuuskuvan tahraantumisesta.Hakala arvelee Varikselta veloitettavan yhteissumman nousevan lähelle 100 000:ta euroa. Ampumahiihtoliiton vuosibudjetti on 700 000 euroa.

Petos on rikos, jossa tekijä hankkii toista erehdyttämällä tai erehdystä hyväksikäyttämällä oikeudetonta taloudellista hyötyä ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä. Petoksesta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Erkin kommentti

Suomen hiihdon maineen puhdistamiseksi Suomen Ampumahiihtoliiton on tehtävä Kaisa Variksen dopingkärystä rikostutkintapyyntö, jossa tutkintaan ja selvitetään petosepäilyn lisäksi myös se toimiko Kaisa Varis yksin doping-asiassa. Jos asioita silotellaan ja peitellään ja katsotaan läpi sormien, niin silloin ei mielestäni ole toimittu riittävän tehokkaasti dopingin kitkemiseksi suomalaisesta urheilusta.

Kuva
Karlssonin pilakuva Helsingin Sanomissa

Pilkkalaulu Variksesta
http://www.youtube.com/watch?v=CqB_d3PAudQ

Totuus julki

2008-12-01T16:56:00.005+02:00

Helsingin Sanomien mukaan Virpi Kuitunen ei ollut Lahden MM-kisoissa 2001 niin tietämätön Hemohes-nesteytyksen uhri, kuin hän on vakuutellut. Tätä mieltä on hiihdon entinen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö. Kuitusella oli Kyrön mukaan aikaisemmin talvella ollut ongelmia verenkuvansa kanssa, ja hän oli mitä ilmeisimmin saanut hemoglobiinia alentavaa nesteytystä. Kuitunen antoi maailmancupin kilpailussa Italian Brussonissa 16. joulukuuta 2000 hemoglobiininäytteen, joka ylitti Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) raja-arvon. Kuituselta mitattiin arvo 164, kun suurin sallittu on 160. Testitodistukseen kirjoitettiin "not allowed to start" eli ei lähtölupaa. FIS epäilee liian suuren hemoglobiiniarvon viittaavan aina dopingin, esimerkiksi epo-hormonin, käyttöön.

"Tein silloin mittaushuoneessa FIS:n Beng-Erik Bengtssonin (FIS:n maastohiihdon silloinen lajijohtaja) kanssa sellaisen sopimuksen, että Kuitunen saa pitää lähtönumeronsa ja startata, kunhan hän ei tule maaliin", Kyrö kertoi torstaina 19.6.2008 Helsingin Sanomille. Kuitunen katkaisikin tahallaan sauvansa kolmen kilometrin kohdalla ja keskeytti. Kyrön mukaan Bengtsson ja hän tekivät sopimuksen julkisuuden välttämiseksi. "Se olisi ollut ensimmäinen kerta, kun suomalaishiihtäjä jää hemoglobiinitestissä kiinni. Siihen maailman aikaan juuri ennen kotikisoja asia olisi ollut katastrofi, joten se päätettiin pimittää", Kyrö sanoi. Kuitunen kertoi tuolloin paikalla olleille suomalaistoimittajille kaatuneensa, kun hänen suksensa tökkäsi, kenties kiveen.
"Vedin ihan pylleröt. Könysin siinä kauan aikaa, eikä sauvan hajottua ollut järkeä jatkaa", siteerasi Helsingin Sanomat Kuitusta 17. joulukuuta.

Eläkkeellä oleva Bengtsson vahvistaa tehneensä Kyrön kanssa sopimuksen Kuitusen keskeyttämisestä. "Minulla on jotakin muistikuvia siitä", ruotsalainen Bengtsson sanoi torstai-iltana puhelimitse Helsingin Sanomille. "Kyllä niin tapahtui. Hän [Kuitunen] starttasi, hiihti jonkin matkaa ja keskeytti", Bengtsson lisäsi. Seuraavana päivänä Brussonin maailmancupin kilpailussa Kuitunen saavutti uransa ensimmäisen palkintopallisijoituksen maailmancupissa sijoittumalla sprintissä kolmanneksi. Tuolloin liian korkeista hemoglobiiniarvosta kiinni jäänyt oli vapaa kilpailemaan heti, kun arvo oli laskenut. Nykyisin urheilija määrättäisiin viiden päivän karanteeniin. "En muista tarkkaan, mutta erittäin todennäköisesti Kuitusta nesteytettiin kilpailujen välillä. Kysymyksessä oli kriittinen tilanne, hätätila."

Brussonin tapauksen toisen, Kyrön mukaan todellisen puolen paljasti jo tammikuussa 2004 Ilta-Sanomien toimittaja Pekka Holopainen, joka mainitsi nähneensä Kuitusen hemoglobiinin mittaustulokseen liittyvän asiapaperin.

MM-Lahdessa Hemohesistä jäi kiinni kuusi suomalaishiihtäjää, jotka kaikki saivat FIS:ltä kahden vuoden kilpailukiellon. Kuitunen halusi puhdistautua vakuuttamalla, että hän luuli saaneensa nesteytyksessä tavallista suola-sokeriliuosta, ei mitään kiellettyä ainetta. Kärähtäneistä myös Milla Jauho (nykyisin Saari) kertoi olleensa tietämätön liuoksen laadusta. Naiset vetosivat Ari-Matti Nuutilan välimiesoikeuteen. Nuutila totesi heidän saaneen kiellettyä ainetta tietämättään ja suositteli kahden vuoden sijasta vain kahden kuukauden kilpailukieltoa. FIS kuitenkin pysyi päätöksessään.
Plasmanlaajentajilla, kuten Hemohesillä, peiteltiin Kyrön mukaan Suomen hiihdossa veridopingia.
"Epo kuuluu näihin veridopingaineisiin, samoin dopingia on verensiirto omalla verellä. Käyttikö Suomen joukkue Lahdessa veridopingia, sen jokainen päätelköön itse."

Mitä tästä voi päätellä Virpi Kuitusesta? Hän oli Bengtssonin vahvistaman Kyrön väitteen mukaan mukana tällaisessa ”salaliitossa” ja sitten kaksi kuukautta myöhemmin täysin tietämätön mitä hänen suoniinsa tiputettiin. Kuinka uskottavaa se on? – En ole jutellut Virpin kanssa, joten en kommentoi. Näin sanoi Paavo M. Petäjä Keskipohjanmaa-lehdessä.

Petäjä yllytti väärään valaan?

Kyrö sanoi MTV3:n Tulosruudussa, että liiton entinen puheenjohtaja Paavo M. Petäjä yllytti häntä antamaan väärän valan Lahden vuoden 2001 kisojen dopingsotkuja käsitelleelle välimiesoikeudelle.
Kyrön mukaan hänen haluttiin kertovan oikeudelle, etteivät Virpi Kuitunen ja Milla Saari (silloinen Jauho) tienneet, että heille annettiin kiellettyä hemohes-aineita.
"Sanatarkkaan hän [Petäjä] sanoi lakimiehen kielellä tällä tavalla, että sinä et voi mitään sille, että miesten käryt tulevat olemaan tahallisia. Mutta, minun tulee todistaa sillä tavalla, viimeisenä tehtävänä Hiihtoliitossa, että tytöille tulee tuottamuksellinen tuomio", Kyrö sanoi.
Kyrön mukaan Hiihtoliitto halusi tällä tavalla saada naishiihtäjille keveämmän tuomion, sillä perusteella, etteivät nämä tienneet dopingista.
Kyrö kertoo, ettei halunnut antaa väärää valaa eli valehdella oikeudessa. Tsätä voidaan vetää se johtopäätös, että Kyrön käsityksen mukaan naiset tiesivät dopingista jo Lahdessa.
Kyrö sai välimiesoikeudelta luvan olla todistamatta asiassa, koska oli vaarassa saada itsekin syytteen. Välimiesoikeus antoi asiasta myöhemmin päätöksen, jonka mukaan naishiihtäjät eivät tienneet saaneensa kiellettyjä aineita.

Kansainvälinen katastrofi

Lahden MM-kisoissa 2001 dopingista kiinni jäivät Mika Myllylä, Jari Isometsä, Harri Kirvesniemi, Janne Immonen, Virpi Kuitunen ja Milla Jauho. Kirjassa ”Karpaasien käry” kerrotaan myös saunasopimuksesta seuraavaa: ”Menimme poikien kanssa saunaan, ja vasta siellä alkoi juttu luistaa”. Jari sanoi pojille (Kirvesniemi ja Kyrö), että tässä tilanteessa vaihtoehtoja on tasan yksi. Minä otan vastuun koko tapahtuneesta. Asiaan ei sotketa ketään muuta, ei muita hiihtäjiä, ei valmentajia eikä liittoa, sanoi Isometsä. Kun päätös oli tehty, huoneeseen tuli hetken hiljaisuus. Sen jälkeen Kyrö sanoi, että jos näin on, niin liiton on tultava jotenkin asiassa vastaan. Hän ilmoitti hoitavansa asian liiton herrojen kanssa. Näin lausuttiin salaisen saunasopimuksen alkusanat. Tuo sopimus sai konkreettisen muodon illan ja yön aikana, ja seuraavana päivänä (18.2.2001) se tehtiin kirjalliseen muotoon. Sopimuksen vahvistivat allekirjoituksillaan Hiihtoliiton silloiset lajipäällikkö Antti Leppävuori ja päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö. Sopimuksella taattiin Jari Isometsälle, että häntä ei jätetä dopingasiassa yksin. Siinä sovittiin talkoista, jotta Isometsä ei dopingista aiheutuvien taloudellisten menetysten vuoksi putoaisi tyhjän päälle.

Kyrön mukaan suomalaiset käyttivät Lahdessa veridopingia "sen kaikissa muodoissa", joka sisälsi muun muassa urheilussa kiellettyä epo-hormonia. Hän väittää, että dopingin sisäpiirissä toimi hänen aikanaan runsaat kymmenen henkilöä. Ydinryhmään kuului Kyrön mukaan maastohiihdon johtohenkilöitä ja hiihtäjiä.

Ylen Urheiluruudun haastattelussa Kyrö kertoi että, suomalaishiihtäjät rahoittivat omat dopingaineensa pääosin itse. Hänen mukaansa Hiihtoliitto kuitenkin kustansi joitain hankintoja. Kyrö arvioi, että Hiihtoliitto käytti dopingaineisiin "kymmeniätuhansia euroja".
"Wideman kertoi perättömiä" Kyrö väitti Ylelle, että Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) lääketieteellisen komitean varapuheenjohtaja Tapio Wideman antoi Suomen joukkueelle perättömiä tietoja Lahden kisojen alkua edeltäneenä iltana. Suomen joukkueessa oltiin tietoisia, että plasmanlaajentajat ovat kiellettyjä, mutta joukkueessa uskottiin, ettei ainetta testata.
Kyrön mukaan Widemanilta kysyttiin, että testataanko plasmanlaajentajia. Wideman antoi meille virheellisen vastauksen, että mitään lisätestejä ei olisi, ja plasmanlaajentajien käyttö olisi mahdollista, Kyrö sanoi.

Antidopingtoimikunnan lääketieteellisen toimikunnan puheenjohtaja Timo Seppälä muistutti Ylelle, että urheilussa kiellettyä epo-hormonia ei testattu Lahden kisoissa. Seppälän arvion mukaan Kyrön lausunto tarkoittaa sitä, että maastohiihtäjät käyttivät Lahdessa Hemohesiä (plasmanlaajentaja) ja verensiirtoa.

Piirainen komppanian päällikkö

Kyrö toimi hiihtomaajoukkueen päävalmentajana vuosina 1998-2001. Iltalehden tavoittama Kyrö sanoo, että suomalaisessa maastohiihdossa vallitsi 1990-luvulla dopingkulttuuri. Hän nimeää vuosina 1989-97 lajipäällikkönä toimineen Jari Piiraisen komppanian päälliköksi ja vuosina 1992-95 päävalmentajana ja 1997-98 lajipäällikkönä työskennelleen Pekka Vähäsöyringin vääpeliksi.
- Piirainen otti minut Hiihtoliittoon töihin ja opetti talon tavoille, Kyrö sanoo Iltalehdelle. Piirainen kiistää.

Vuonna 1995 aktiiviuransa päättänyt hiihtäjätär Pirkko Määttä ei omien sanojensa mukaan ole urallaan tiennyt mistään dopingin käyttöön viittaavasta. Hän ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että Kari-Pekka Kyrön puheet suomalaisen hiihdon systemaattisesta dopinginkäytöstä pitäisivät paikkansa.
Entinen maastohiihtojoukkueen päävalmentaja ei sulje pois mahdollisuutta, että Kyrön väitteet dopingista olisivat totta. - Urheilussa on kaikki mahdollista, Reijo Jylhä kommentoi Keskipohjanmaa-lehdelle.

Kyrö kertoi STT:lle saaneensa Hiihtoliiton dopingaineita säilytettäväkseen vuonna 1998. Hänen mukaansa aineet toi silloinen lajipäällikkö Pekka Vähäsöyrinki. Ilta-Sanomat kertoi puolestaan jo toukokuussa, että Kyrö todisti omin silmin vuonna 1997, miten mieshiihtäjän manipuloitua hemoglobiiniarvoa jouduttiin kisaa edeltävänä iltana pudottamaan verta luovuttamalla.
Kyrön mukaan tilannetta todistivat hiihtäjän ja joukkueen lääkärin lisäksi muiden muassa Vähäsöyrinki ja silloinen päävalmentaja Antti Leppävuori. Vähäsöyrinki ja Leppävuori kielsivät vuonna 1998 STT-oikeudenkäynnissä, että olisivat tienneet kasvuhormonin käytöstä Suomen hiihdossa.

Jälleen kerran dopingpyörteen silmään joutuneet Pekka Vähäsöyrinki ja Antti Leppävuori eivät tiistaina olleet julkisen sanan tavoitettavissa. Niin Vuokatin urheiluopiston rehtorina toimiva Vähäsöyrinki kuin teknologiakeskus Snowpolis Oy:n toimitusjohtaja Leppävuori tuntuivat kadonneen maan alle, kun IS:n toimittaja yritti saada miehiltä kommenttia asian uusimmista käänteistä.

Onko Petäjän luotettavuutta syytä epäillä?

Paavo M. Petäjä on 15.5.1996 antanut Ylivieskan käräjäoikeudelle lausuman ilman toimeksiantoja ja valtakirjoja, että Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän kanne on oikea. Todellisuudessa kanne oli väärä, sillä kaikki kolme kauppasopimusta mukaan luettuna kiinteistön kaupat oli purettu. APR:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin väärillä tiedoilla ja Ylivieskan käräjäoikeus teki 30.5.1996 konkurssipäätöksen Paavo M. Petäjän lausuman perusteella. Asiasta tehtiin rikostutkintapyyntö Oulun KRP.lle. Lausunnossaan KRP:lle Paavo M. Petäjä tunnustaa ettei hänellä ollut asiassa valtakirjoja eikä toimeksiantoja. Oulun KRP jätti asian tutkimatta. Paavo M. Petäjän tunnustus on valokopiona kirjassani Olet Maamme Armahin Suomenmaa sivulla 514. Näin Oulun KRP:n on syytä epäillä syyllistyneen rikollisten suojeluun sekä rikosten peittelyyn.

Hain asiassa purkua Korkeimmalta Oikeudelta. Korkein Oikeus oli päättänyt pyytää asiassa lausuntoa varatuomari Paavo M. Petäjältä 31.3.2002 mennessä. Kuultuaan Paavo M. Petäjää Korkein oikeus ei purkanut vääriä alioikeuksien päätöksiä. On siis syytä epäillä, että Paavo M.Petäjä antoi väärän lausuman Korkeimmalle oikeudelle.

Paavo M. Petäjä laittoi henkilökohtaisessa konkurssissani pesänluettelooni 100 000 markan saatavan vaikka en ole koskaan ollut velkaa Paavo M. Petäjälle. Konkurssipesänhoitajanani toimi Petäjän entinen työtoveri asianajaja Veli Päivikkö. Pesänluettelon vannontatilaisuudessa oli mukana paikalla myös Ylivieskan syyttäjä Sulo Heiskari, joka jätti syytteet nostamatta Paavo M. Petäjää vastaan.

Varatuomari Paavo M. Petäjä ei ole Suomen Asianajajaliiton jäsen. Hänellä on ollut aikaisemminkin ongelmia konkurssiasioissa. Kotkan raastuvanoikeus tuomitsi hänet 1980-luvun puolivälissä kahden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen avunannosta jatkettuun epärehellisenä velallisena tehtyyn konkurssirikokseen.

Paavo M. Petäjä lainkuuliaisuutta on syytä epäillä myös sen johdosta, että hän jäi rattijouppoudesta kiinni ja sai tuomion siitä Haapajärven käräjäoikeudessa joitakin aikoja sitten. Käräjäoikeus tuomitsi Suomen Hiihtoliiton entisen puheenjohtajan, varatuomari Paavo M.Petäjän sakkorangaistukseen rattijuopumuksesta. Hän sai 40 päiväsakkoa, yhteensä 1 200 euroa. Tuomio annettiin Ylivieskan käräjäoikeudessa Haapajärven istuntopaikalla. Petäjä omistaa lakiasiaintoimiston Haapajärvellä.
Oikeus totesi Petäjän kuljettaneen 5. tammikuuta puolen päivän aikaan yleisesti liikenteeseen käytetyllä alueella ja muualla henkilöautoa yhteensä noin 10 metrin matkan nautittuaan alkoholia niin, että hänellä on ollut ajon jälkeen 0,62 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa.
Hän kuljetti henkilöautoa ABC-huoltamon pesuhallista ulos piha-alueelle. Oikeus katsoi Petäjän syyllistyneen rattijuopumukseen eikä törkeään rattijuopumukseen, koska ajomatka oli lyhyt ja nopeus alhainen. Rikos ei myöskään aiheuttanut vaaraa toisen turvallisuudelle.
Tuomittu oli ajanut auton ulos pesuhallista, koska hänen vaimonsa ei uskaltanut ajaa pesulaitteen kautta. Petäjälle määrättiin myös ajokieltoa, joka ulottuu 6. huhtikuuta saakka

Myöskään Hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo M. Petäjän muistamattomuus hemohes-hankinnoista ei yllätä Kyröä. - Hän onkin vanha vallesmanni. Kiistää ettei muista. Kyllähän Paavo oli yleisellä tasolla hyvin jyvällä asioista. Hän ollut 30 vuotta mukana ja nähnyt monenlaista, mutta kertokoon niistä itse. Kyrö heittää Aamulehden haastattelussa. Muuten. Minkälaiset välit teillä on Mika Myllylän kanssa? – En minä tiedä, ei kai huonot eikä hyvät. Normaalit välit. Kun Myllylä äskettäin luovutti mitalinsa Haapajärven kaupungille, et ollut mukana kutsuvierastilaisuudessa. Eikö olisi ollut luontevaa että olisit ollut mukana?
– Minä olin silloin töissä (asianajotehtävissä). Ei oikeus määrää juttujen käsittelyjä sen mukaan, mikä on minun aikatauluni, sanoi Paavo M. Petäjä Keskipohjanmaan haastattelussa.

Katso

Isometsän menettetty takaa-ajohopea
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05084_1

Isometsän käry varmistui
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F00357_1

Kuitunen voittaa Lahden takaa-ajon
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05085_1

Miesten suruviesti Lahdessa
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05048_1

Naisten MM-viesti 2001
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05086_1

Toinen dopingepäily
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F00363_2

Korostan sana epäily
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F06160_1

STT kärähti dopingista
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05406_1

Kärjäoikeus antoi tuomionsa
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05406_2

Tuomiot lievenivät hovioikeudessa
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05406_3

Hiihdon doping-jutun tutkinta käynnistyi

2008-11-29T06:57:00.002+02:00

Keskusrikospoliisi aloitti maastohiihdon dopingjutun lisätutkinnan lokakuussa. Tutkinnanjohtaja Pauli Huuskosen mukaan ensin kuullaan maastohiihdon entistä päävalmentajaa Kari-Pekka Kyröä. Muiden kuulemisesta päätetään myöhemmin. Valtakunnansyyttäjänvirasto on pyytänyt lisätutkintaa muun muassa siitä, puhuivatko asianomistajat totta STT:n dopingoikeudenkäynnissä vuosituhannen vaihteessa. STT:n silloinen päätoimittaja ja toimittaja tuomittiin sakkoihin ja korvauksiin julkisesta herjauksesta. Huuskonen on määrätty juttuun tutkijaksi, koska hän tutki myös aiemmin doping-juttua.

Kari-Pekka Kyrö perustaa näkemyksensä siihen, mitä on itse kokenut ja havainnoinut sekä prosessiin, joka alkoi Suomen Tietotoimiston alkuvuonna 1998 kirjoittamasta dopinguutisesta. Uutisessa väitettiin Hiihtoliiton olleen kiinnostunut kasvuhormonista ja yhden hiihtäjän hankkineen kasvuhormonia vuonna 1996.
- Sen uutisen tarkoittamana aikana ilman muuta oli dopingkulttuuri, Kyrö kertoi tiistaina 17.6.2008 puhelimitse STT:lle. Kyrö oli STT:n dopinguutisen aikaan Hiihtoliiton naisten valmentaja (1995-98). Hän ei omien sanojensa mukaan ollut silloin dopingissa mukana, kuten eivät sen ajan naishiihtäjätkään.
- Tulin omalla päävalmentajakaudellani (1998-2001) STT:n jutun käräjäoikeus- ja hovioikeusvaiheessa entistä varmemmaksi ja varmemmaksi siitä, että tausta ei ole ollut kunnossa.

Calgaryn olympialaiset ilman mitalia

Calgaryn olympialaisissa Suomen miehet jäivät mitaleitta. Niinpä päävalmentaja Pekka Vähäsöyringillä oli melkoiset menestyspaineet omissa kotikisoissaan. Calgaryn jälkeen Vähäsöyrinki lupasi, että Suomen miehet palaavat Lahden MM-kisoissa mitalikantaan. Lahden MM-hiihdot 1989 olivat suurta suomalaisjuhlaa. Mitaleja sateli suomalaisille aivan ihmeellistä tahtia, yhteensä kuusi kultaa, viisi hopeaa ja neljä pronssia. Suomi oli kisojen ylivoimaisesti paras hiihtomaa.

Naisten perinteisen tavan 10 kilometrillä kolme parasta oli järjestyksessä Marja-Liisa Kirvesniemi, Pirkko Määttä ja Marjo Matikainen. Kolmoisvoitto tuli myös 15 kilometrillä. Järjestys oli vain hieman erilainen – Matikainen, Kirvesniemi, Määttä. Viestijoukkue Määttä, Kirvesniemi, Jaana Savolainen ja Matikainen hiihti tietenkin kultaa. Matikainen oli kisojen hiihtokuningatar. Hän voitti yhteensä viisi mitalia. Lahden kisoista muistetaan myös Harri Kirvesniemestä, joka voitti 15 km perinteisen hiihtotavan kisan. Mitalitaistelussa oli mukana myös 31-vuotias Aki Karvonen, jonka valitseminen MM-joukkueeseen oli aiemmin herättänyt paljon arvostelua. Karvonen hävisi mitalin vain yhdeksällä sekunnilla. Harri Kirvesniemi oli 30 kilometrillä neljäs. Suomen viestijoukkue Karvonen, Kirvesniemi, Kari Ristanen ja Jari Räsänen hiihti tiukassa kilpailussa Ruotsin jälkeen hopealle.

Suomen päävalmentajana oli Jyväskylän Yliopistossa pätevöitynyt ammattimies. Mukana valmennus- ja johtotehtävissä olivat myös Juha-Pekka Turpeinen ja Antti Leppävuori. Jo vuonna 1988 tiedettiin EPO:n käytöstä, mutta siitä huolimatta KOK puuttui asiaan vasta 1994 eli kuusi vuotta myöhässä.
Maailman paras tietämys veritankkauksesta ja hemoglobiiniarvoista löytyy Suomesta. Suomen paras tietäjä löytyy Jyväskylästä. Hän on kiistellyn Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen johtaja, liikuntatieteen tohtori Heikki Rusko, joka toimi myös Falunin MM-hiihdoissa joukkueenjohtajana.

Suomen Hiihtoliiton silloinen puheenjohtaja Eino Petäjäniemi purki kumppaneilleen sydäntään. Hän kertoi, että kolme vuotta aikaisemmin valittu hiihdon uusi vastuuvalmentaja Pekka Vähäsöyrinki oli asettanut sitoumuksen ehdoksi EPO-hormonin käytön hyväksymisen hiihtäjille. Kalervo Kummola vahvisti keskustelun. Ilkka Kanerva muisti myös tapahtuneen, kirjoittaa Musta Doping-kirja.

Epäilyksen varjo hiihtäjien yllä

Lillehammerin olympialaisissa 1994 Mika Myllylä oli 30 kilometrin hiihdossa kolmas ja 50 km:n hiihdossa toinen. Suomen miesten viestijoukkue (Myllylä, Kirvesniemi, Räsänen ja Isometsä) oli kolmas. Thunderbayn MM-kisoissa 1995 miesten 10 km:n hiihdossa Mika Myllylä oli kolmas ja takaa-ajossa Jari Isometsä kolmas. Miesten viestijoukkue (Hietamäki, Kirvesniemi, Räsänen, Isometsä) oli kolmas.

Trondheimin MM-kisoissa 1997 miesten 10 km:n hiihdossa Mika Myllylä oli kolmas ja takaa-ajossa toinen. Myllylä voitti 50 km:n hiihdon maailmanmestaruuden. Suomen miesten viestijoukkue (Kirvesniemi, Myllylä, Räsänen, Isometsä) oli toinen. Hiihdon entinen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö paljastaa MTV3:n haastattelussa, että Trondheimin MM-kisojen yhteydessä tehdyssä verenluovutuksessa oli mukana koko silloinen valmennusjohto.
Piirainen kertoi Aamulehdelle, ettei ole koskaan nähnyt urheilijan nesteytystä. Kyrön mukaan väite ei pidä paikkaansa.
- Piirainen on ollut kovemmissakin paikoissa. Hän yritti heittää ovimiehenä minut ulos, kun urheilijalta otettiin Trondheimissa verta pois. Hän sanoi ovella, ettei sinulla ole tänne asiaa, Kyrö väittää.

Kyrö paljasti MTV3:lle myös Pekka Vähäsöyringiltä saamansa doping-paketin sisällön.
- Pekka soitti minulle alkuvuodesta 1998 ja sanoi, että hänellä on vähän tukalat paikat. Hän tuli kotiini Jyväskylään ja toi minulle säilytettäväksi paketin doping-aineita.
- Paketissa oli 10 ampullia ranskalaista kasvuhormonia ja 20 ampullia venäläistä Epoa, Kyrö kertoi.
- Paketin näki perheeni ja kerroin siitä ja sen sisällöstä silloin myös kahdelle muulle henkilölle.
- Olin siihen asti ulkopuolinen. Kai he ajattelivat, että on riski, mitä minä käräjillä sanon. He tuumivat, että yhteinen rikos tukkii suuni.

Naganon olympialaisissa 1998 miesten 30 km:n hiihdon kultamitalin voitti Myllylä ja hän oli 10 km:n hiihdossa kolmas. Miesten viestijoukkue (Kirvesniemi, Myllylä, Repo ja Isometsä) oli kolmas.
Kyrö toimi hiihtomaajoukkueen päävalmentajana vuosina 1998-2001. Iltalehden mukaan Kyrö sanoo, että suomalaisessa maastohiihdossa vallitsi 1990-luvulla dopingkulttuuri. Hän nimeää vuosina 1989-97 lajipäällikkönä toimineen Jari Piiraisen komppanian päälliköksi ja vuosina 1992-95 päävalmentajana ja 1997-98 lajipäällikkönä työskennelleen Pekka Vähäsöyringin vääpeliksi.
- Piirainen otti minut Hiihtoliittoon töihin ja opetti talon tavoille, Kyrö sanoo Iltalehdelle.

Piirainen on myöntänyt kuljettaneensa vuoden 1997 MM-hiihtoihin plasmanlaajentajia ja ravintoliuoksia, mutta ne eivät silloin olleet kiellettyjä aineita. Ramsaun MM-kisoissa 1999 Myllylä voitti miesten 10 km:n hiihdon ja oli takaa-ajossa toinen. Myllylä voitti sekä 30 km:n että 50 km:n maailmanmestaruuden. Ramsaussa nostettiin esiin suomalaisten käyttämä bussi, joka oli kisojen jälkeen silminnäkijöiden mukaan kuin teurastamo. Tippaa annettiin ja otettiin, mutta käryämiset jäivät toiseen kertaan.

Valehteleeko Marjo Matikainen?

Vuonna 1995 aktiiviuransa päättänyt hiihtäjätär Pirkko Määttä ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että Kari-Pekka Kyrön puheet suomalaisen hiihdon systemaattisesta dopinginkäytöstä pitäisivät paikkansa.
On syytä epäillä, että kiellettyjen aineiden käyttö hiihdossa jatkui vuosituhannen taitteessa. Lahdessa 2001 kuusi suomalaista jäi kiinni Hemohes-plasmanlaajentajien käytöstä, vaikka Kyrön mukaan liiton johtotasolta oli selvitetty, ettei ainetta testata Lahdessa.

STT:n dopingjuttu eteni vuonna 1999 Helsingin käräjäoikeuteen ja vuonna 2000 hovioikeuteen, jossa jutun kirjoittajan ja STT:n silloisen päätoimittajan tuomiot lieventyivät sakoiksi ja STT:n maksettavaksi määrätyt vahingonkorvaukset alenivat.

Hiihdon dopingia on sen jälkeen puitu muun muassa Kyrön oman salakuljetusepäilyn aikana, Lahden 2001 Hemohes-jupakan aikana sekä vuonna 2003 Kaisa Variksen jäätyä kiinni epo-hormonista Val di Fiemmen MM-hiihdoissa. Kyrö väittää Marjo Matikaisen menestyksen perustuneen dopingaineisiin ja että Matikainen valehteli STT:n jutun tutkinnassa. Nelosen uutisten silminnäkijän mukaan Matikaisen huoneessa oli epo-pullo harjoitusleirillä Sodankylässä 20 vuotta sitten. Matikainen kiisti tiedon tuoreeltaan, kun Nelonen uutisoi asian huhtikuussa 2008.

Kyrön toinen väite valehtelusta STT:n jutun tutkinnassa kohdistuu Matikaiseen Hiihtoliiton johtokunnan jäsenenä. Matikainen kuului johtokuntaan vuodesta 1990 vuoteen 2007, ja hän oli yksi niistä Hiihtoliiton johtohenkilöistä, jotka vaativat STT:ltä korvausta dopingjutun perusteella.
STT:lle Kyrö sanoi, että "STT-jutussa yksi valehtelijoista on ilman muuta ollut Marjo Matikainen, ei siitä ole minulla ollut minkäänlaista epäilystä".

Ovatko Vuokatin urheiluopiston rehtorina toimiva Vähäsöyrinki ja teknologiakeskus Snowpolis Oy:n toimitusjohtaja Antti Leppävuori keskeiset tekijät doping-jupakassa? Mikä on varatuomari Paavo M. Petäjän todellinen tietämys asioista? Onko Esko Aholla puhtaat jauhot pussissa? Tuleva oikeuskäsittely tulee paljastamaan totuuden, mikäli avainhenkilöt eivät heittäydy muistamattomiksi.

Lähdeaineisto
Kirja: Musta doping, Iltasanomat, Iltalehti, Aamulehti, MTV3, Helsingin Sanomat, STT, Nelonen

JHT nousi divariin

2008-11-24T14:36:00.002+02:00

Uuden jäähallin avausottelu pelattiin 10.10.1991, yli 1000 katsojan riemuksi Kalajoki HT voitti Raahen Kiekko-Vesan numeroin 11-5. Seuraavaksi JHT voitti oululaisen Eka-Kiekon 5-3. Kuusamon Pallo-Kaarhut kaatui numeroin 11-3. Raahen Teräs-Kiekon kanssa pelattiin 2-2 tasapeli. Lepplax voitettiin numeroin 6-3, S-Kiekko 7-3 ja Ylivieskan Pallo 1567 katsojan riemuksi numeroin 12-3. Jan Jaskon tehosaldo oli 3+2 tässä ottelussa. Kajaanin Hokki kaatui 5-4, Veikko Torkkelin valmentama Eka-Kiekko 16-3, S-Kiekko 7-3, Kiekko-Vesa 6-5 ja YPa:n kanssa pelattiin 4-4 tasapeli. Kevätkaudella Kuusamon Pallo-Karhut voitettiin 7-4 ja Raahen Teräs-Kiekko 14-4. Tuossa ottelussa Matti Veivon saldo oli 1+5. Lepplax kaatui puhtaasti 6-0, Hermes 5-2, ja 9-2. Ylivieskan Pallo voitettiin 6.2.1992 yli 1600 katsojan silmien edessä numeroin 10-3.

Ensimmäisella pudostupelikierroksella Keravan Shakers koki junkkarien tehokkuuden numeroin 8-2. Jan Jaskon saldo oli 3+1. Toisessa pudostuspelissa savonlinnalainen Laitaatsillan Pallo hävisi numeroin 11-2. Nousukarsinnassa JHT pelasi tasan 4-4 Imatran Ketterän kanssa. Matti Veivon kenttä teki kaikki neljä maalia.

Junkkarit HT:n nousi sarjakauden 1991-1992 päätteeksi I-divisioonaan. Joukkueessa pelasi kolme porilaista: hyökkääjät Marko Viljanen ja Jarkko Lehtonen sekä puolustaja Timo Saikkonen. Jokainen heistä oli hankkinut jo aikaisemmin divarikokemusta Hokki-Salon paidassa. Seuraavat pelaajat nostivat JHT:n divariin: Mikko Perkkiö, Timo Saikkonen, Marko Hilli, Jarkko Lehtonen, Pasi Räty, Ole Välipirtti, Jari Ervsti, Jan Jasko, Jari Nerg, Pasi Priuska, Mika Rajamäki, Robert Pukalovic, Marko Viljanen, Markku Ahola, Pasi Näyhä, Matti Veivo ja Ari Suutari.
Kalajoen divariaikaan siirtäneessä ryhmässä torjui kiekkoja turkulaissyntyinen Pasi Räty.

I-divisioonassa ensimmäinen kausi 1992-1993

Junkkarit Hockey Team nousi keväällä 1992 jääkiekon I-divisioonaan voitettuaan karsintasarjan ennen Helsingin Karhu-Kissoja. Kalajoki oli divarin kaikkien aikojen ensimmäinen maaseutupaikkakunta ja samalla ensimmäinen alle 10 000 asukkaan kunta näin korkealla jääkiekon sarjatasolla. Uuden jäähallin rakentamisen toteutti Markku Rautio, 1990-luvun alun kalajokisen jääkiekon keskeinen puuhamies. Hän vastasi myös JHT:n ensimmäisen divarijoukkueen kokomaisesta ja toimi sen managerina. Antero Kivelän valinta Junkakrit HT:n ensimmäiseksi divarivalmentajaksi varmistui vain muutaman päivän kuluttua karsintasarjan päättymisestä.

Jääkiekon Kalajoki-ilmiöstä alettiin puhua vasta keskikesällä 1992, kun tieto Tapio Levon siirtymisestä Junkkareihin julkistettiin. Levo ei koskaan aikaisemmin ollut pelannut Suomessa Ässien ulkopuolella, vaikka kysyntää oli riittänyt moniin suuntiin. Levo muistetaan Ässien hyökkäävänä puolustajana. Hän pelasi Porissa 18 kautta (1972-1981 ja 1983-1992). Levo kiekkoili kahden kauden verran Pohjois-Amerikassa ja HKP:ssa uransa päätöskauden. Levo on yksi SM-liigan tehokkaimpia puolustajia kautta aikojen. Hän teki pisteet 201+215 pelaamassaan 593 runkosarjaottelussa. Pudotuspelien 60 ottelussa Levolle kertyi saldo 22+22. Hän voitti yhden Suomen mestaruuden ja yhteensä kuusi mitalia. Pohjois-Amerikassa Levo pelasi kaksi vuotta. Ensimmäisen kauden hän edusti Colorado Rockkies-seuraa ja toisen kauden New Jersey Devilsiä. Levo oli kummallakin kaudellaan joukkueensa tehokkaimpia puolustajia. Suomea Levo edusti viisissä MM-kisoissa, kerran olympialaisissa ja kahdessa Kanda-cupissa, MM- kisoissa 1982 Levo oli Leijonien avainpelaajia ja myös vuoden 1981 Kanada-cupissa maajoukkueen ykköskentässä. Hän pelasi yhteensä 152 A-maaottelua saldolla 26+18.

Lyhyen ajan kuluessa Levon mallia seurasivat perushelsikiläisenä tunnettu hyökkäjä Tony Arima ja Oulun Kärppien kasvatti Kari Jalonen, jonka neljä edellistä kautta olivat kuluneet TPS:n liigaryhmään tuloksenaan kolme Suomen mestaruutta yhden aikaisemmin Kärpissä saavutetun jatkoksi. Toniy Arima palsi laitahyökkääjänä SM-liigassa vuosina 1979-1995 Jokereissa, HIFK:ssa ja Lahden Hockey-Reippaassa. SM-kultaa hän voitti HIFK:ssa vuonna 1983. Colorado Rockkies varasi hänet NHL:n varaustilaisuudessa kahdeksannella kierroksella vuonna 1981 numerolla 150. Arima edusti Suomea vuoden 1983 MM-kisoissa, jossa hän kuului Suomen pirteimpiin hyökkääjiin, Suomi oli kisoissa seitsemäs. Loukaantuminen esti hänen osallistumisen vuoden 1984 olympialaisiin. Kaikkiaan hän pelasi 31 A-maaottelua.

Pelaajana Kari Jalonen voitti viisi Suomen mestaruutta, joista yhden Kärpissä ja neljä Turun Palloseuraassa. Mestaruuksien lisäksi hän sai yhden hopean ja kolme pronssia, NHL.ssä Kari jalonen pelasi vuosina 1982-1984 edustaen Calgary Flamesia ja Edmonton Oilersia. Suomen jääkiekkomaajoukkueessa hänpelasi 152 ottelua ollen mukana muun muassa kuusissa MM-kisoissa ja Kanada Cupissa. Jalosella on hallussaan SM-runkosarjan yhden kauden piste-ennätys 93 (29+64) pistettä kaudelta 1986-1987.

Kalajoella jatkoivat pelaamistaan maajoukkuetason slovakit, hyökkääjä Jan Jasko ja puolustaja Robert Pukalovic. Jasko oli voittanut kaksi kertaa peräkkäin II-divisioonan tehokuninkuuden ja hänen kaudella 1990-1991 tekemänsä 126 pistettä on tämän sarjatason valtakunnallinen ennätys. Kalajoella pelasi myös toisen polven puolustaja Roni Mesikämmen, joka kiekkoili Kalajoen divarijoukkueessa koko kauden. Kimmo Nurron ja Mika Kupiaisen tulo Kalajoelle täydensi Junkkarit HT:lle kaksi lähes liigatason kentällistä.

Antero Kivelä toi Kalajoelle Vasili Tihonov-tyyppisen kovan harjoittlteun, johon kuului kaksi päivittäistä lajiharjoitusta sekä lisäksi aina yksi voimaharjoitus.
Ensimmäinen divaripeli oli HJK:ta vastaan Kalajoella. JHT:n ensimmäisen divarimaalin teki Tony Arima. JHT voitti ottelun. Seuraava vierailija oli Oulun Kärpät, joka sai tyytyä 4-4 tasapeliin. Turun Toverien valmentaja Rauno Korpi kesti 6-4 tappion paremmin kuin Oulun Kärppinen valmentaja Pasi Mustonen Oulun Kärppien tasapelin. Liigaehdokkaiden kaataminen Kalajoella jatkui Kouvolan KooKoon vieraillessa. Jarmo Myllys torjui 51 laukausta, mutta kuusi jäi torjumatta. Junkkarit HT voitti 6-4. Tätä ennen Antero Kivelän ryhmä oli käynyt Joensuussa kukistamassa liigapaluuta havitelleen JoKP:n vahvan joukkueen maalein 7-5.

Farmisopimus Ässien takasi Kalajolle syksyn kuluessa huippumaalivahti Kari Rosenbergin, joka torjui divarin runkosrjan loppuun saakka. Puolustaja Marko Sten oli syksyllä apuna muutamassa tärkeässä ottelussa. Loka-marraskuun vaihteen 1992 menestysjaksonsa jälkeen Junkkarit HT oli divarin runkosarjassa pitkään kolmantena ja parhaimmillaan jo kuusi pistettä Oulun Kärppiäkin edellä. Joulutauolle mentäessä Junkkarit HT putosi viidenneksi.
Kari Jalonen oli 66 tehopisteellä runkosarjan ylivoimainen ykkönen ennen Jan Jaskoa, jonka teho tuotti 52 pistettä. Jasko oli syksyn paras maalintekijä 34 osumallaan. Jalonen oli syöttäjien ylivoimainen kärkimies 45 pisteellään. Puoulustajien tehotilastossa Tapio Levo oli toinen ja Robert Pukalovic kolmas.

Syksyn runkosarjan viides tila tyydytti valmentaja Kivelää. Sarjatulokas oli koko divarin paras vierasjoukkue. Junkkarit HT:n 52 pistettä olivat divarin sarjatulokkaiden kaikkien aikojen korkein yhden kauden kertymä ja niillä saavutettiin Finlandia-liigan viides sija. Liigakrsintapaikka jäi vain viiden pisteen päähän ja neljänneksi sijoittunut Kärpät piti Pohjois-Suomen herruutensa kapella kolmen pisteen erolla. Jan Jasko taisteli loppuun saakka tiukasti divarin maalikuninkuudesta. 45 osuumaa riitivät toiseen sijaan.

Kauden ylivoimaisesti ikävin tapaus sattui lokakuun kahdeksas päivä Kärppien ja Junkkarien välisessä pelissä Oulussa, kun juuri Junkkareista Kärppiin palannut Matti Veivo halvaantui alaraajoistaan. Veivon kaularanka vahingoittui hänen lennettyään vaarallisesti päin laitaa Mika Kupiaisen taklauksen jälkeen. Taklaus ei ollut mitenkään törkeä, vaan ennemminkin normaali – vaikkakin hivenen takaviistosta tullut – peliinkuuluva taklaus. Suureksi epäonneksi seuraukset olivat tällä kertaa mitä olivat. Onnettomuus herätti runsaasti keskustelua jääkiekon vaarallisuudesta, varsinkin kun Limingan Kiekon 18-vuotias Miika Tikkanen oli halvaantunut harjoitusottelussa vain viisi päivää aiemmin. Veivon tapaus pysyi uutisissa vielä vuosia vakuutusyhtiön kanssa venyneiden korvausriitojen johdosta. Kauden kymmenessä pelissään Veivo oli ehtinyt kerätä tehot 3+7.

Toinen kausi divarissa

Porilaispelaajien osuus Kalajoella säilyi vahvana myös kaudella 1993-1994. Vesa Goman, Timo Saikkonen ja alkukauden kuluessa myös Marko Sten jatkoivat Kivelän ryhmässä, johon liittyi myös aikaisemmin Kalajoella pelannut Marko Viljanen. Slovakit Jan Jasko ja Robert Pukalovic jatkoivat Kalajoella. Kalpasta tuli Petteri Leskinen ja TPS:n liigamestarijoukueessa edellisellä kaudella pelannut Kari Kanervo ja aikaisemmin Tapparassa kolme liigamestaruutta kiekkoillut Harri Niukkanen siirtyivät Kalajoelle. Kakkosketjun Kimmo Nurro ja Mika Kupiainen saivat rinnalleen Jari Pulliaisen, joka Kanervon tavoi kuului TPS:n liigamestareihin keväällä 1993. Joukkueeseen kuuluivat myös Timo Saikkonen, Janne Leppänen, Riku-Petteri Lehtonen, Pasi Tammela, Marko Viljanen, Pasi Priuska ja Jari Lehtomäki sekä maalivahti Juha Virenius.
Junkkarit oli joutunut taloudellisen laman takia pienentämään budjettiaan ja divariin lähdettiin syksyllä 1993 yhdellä tämän sarjatason alhaisimmista talousarvioista.

Kalajoella pelattiin Sun & Ice tapahtuman yhteydessä juhlaottelu, jossa kokeneimmat pelaajat olivat edelleen mainiosti kiekkoja torjunut Jorma Valtonen ja SaniFani-joukkueen tehoykkönen Timo Nummelin. SaniFanin joukkueessa pelasivat Antero Kivelä, Veli-Pekka Ketola, Arto Javanainen, Rauli Raitanen, Janne Virtanen, Seppo Repo, Mikko Leinonen, Pertti Valkepää, Juha Tuohimaa, Hannu Virta, Jan Jasko, Robert Pukalovic, Mika Kupiainen ja Kimmo Nurro. Vastassa ollut JukuJuku-joukkue koostui seuraavista pelaajista: Reijo Ruotsalainen, Lalli Partinen, Hannu Kamppuri, Heikki Riihiranta, Jorma Valtonen, Matti Hagman,Henry Saleva, Harri Linnoinmaa, Kari Kanervo, Ari Vuori, Jukka Vilander, Matti Murto, Marko Lapinkoski, Harri Aho, Jussi Polvi, Mikko Helisten ja Jari Korpela. Superottelu oli nimensä veroinen.

Junkkarit HT kärsi menetyksistä ja loukkantumisista. Joukkueen kapteeni Kari Kanervo loukkasi niskansa Lohtajalla sattuneessa hirvikolarissa ja joutui olemaan syrjässä kolme viikkoa. Heti sen jälkeen siirtyi sairaslistalle luottopuolustaja Petteri Leskinen, hyökkääjä Marko Viljanen, puolustaja Timo Saikkonen ja toinen maalivahti Tomi Erola.
Antero Kivelä joutui vetämään sarjaotteluita runsaalla kahdella kentällisellä, mutta onnistui siinä hyvin. Kärppiä vastaan Junkkarit HT pystyi hankkimaan divarihistoriansa ensimmäisen vieraspisteen Raksilan jäähallissa. Joukkueen kapteeni Kari Kanervo viimeisteli 3-3 numerot ajassa 59,33. Joensuussa JoKP:tä vastaan Jari Pulliainen tasoitti tilanteeksi 4-4 ajassa 59,11. Forssassa Palloseuraa vastaan käydyssä ottelussa Kalajoki nousi 5-4 voittoon Kari Kanervon maalilla. Turussa Turun Kiekko-67 vastaan Jari Pulliainen laukoi 4-5 voittomaalin ajassa 59,10. Jälleen Junkkarit HT koki loukkaantumisaallon, kun puolustajat Robert Pukalvic, Petteri Leskinen ja Marko Sten joutuivat vammojensa takia syrjään.

Kalajoella koettiin hurmionhetki 25. marraskuuta 1993, kun Kärpät luisteli areenalle. Kalajoen joukkueesta Mika Kupiainen oli angiinan takia poissa ja Jari Pulliainen poti nilkkaansa. Kari Kanervo sai Kari Jaloseen kohdistuneesta kevyestä taklausta 5+20 minuuttia. Näin oli Kalajoki HT:n joukkueesta kaikki varsinaiset keskushyökkääjät poissa. Kalajoen viiden minuutin alivoimajakson aikana juhli kuitenkin kotijoukkueen Jan Jasko, joka viimeisteli hallitun alanurkkamaalin. Robert Pukalovicin ja keskelle nostetun Marko Stenin maalit veivät kotijoukkueen 3-1 johtoon, jota Pukalvic vankisti heti kolmannen erän alussa. Kimmo Nurron Robert Pukalovicin syötöstä tekemä maali riitti viitisen minuuttia ennen loppua 5-4 voittoon. Edellissyksyn junkkari Kari Jalonen oli tässäkin ottelussa Kärppien vaarallisin syöttäen kolme maalia. Juha Virenius Kalajoen maalilla torjui loistavasti.

Ainoastaan Kalajoella pystyttiin järjestämään riittävän surkuhupaisia näytelmiä kilpailemaan Oulun kanssa hankalimman tilanteen tittelistä. Pelimerkit oli käytetty hyvin pitkälti jo edellisellä kaudella ja pelaajapula painoi päälle. Lainamiehiin, joita koko kevään oli rampannut reilusti muun muassa KalPasta ja HPK:sta, ei ollut enää kauden edetessä varaa edes silloin kun loukkaantumiset ja sairastapaukset harvensivat joukkuetta äärimmäisyyksiin asti. Vieraspeliin Joensuussa Junkkareilla oli vaikeuksia kasata edes kahta kentällistä, joten niinpä valmentaja Antero Kivelä ryhtyi hyökkääjäksi – ensimmäistä kertaa elämässään! Aktiiviurallaan maalivahtina toiminut 38-vuotias Kivelä hoiti osuutensa kentällä tyylikkäästi tauosta ja oudosta pelipaikasta huolimatta.

Yhtä tyylikkäästi homma ei toiminut seuran johdon ja Kivelän välillä. Lopullinen niitti tulehtuneille väleille tuli, kun johto yritti "herättää" Kivelän vuokraamalla joukkueen tehomiehet Jan Jaskon ja Robert Pukalovicin KalPaan kertomatta siitä valmentajalle. Kivelä erosi tammikuun alussa. Häntä seurasi myös joukkueen kippari Kanervo, joka pelasi loppukauden Tapparassa. Muutamaa päivää myöhemmin seuran peräsimeen astui Matti Hagman. Alkukauden Hagman oli valmentanut kakkosdivarin VHT:tä, mutta jäi työttömäksi seuran mentyä puolivahingossa kanttuvei. Kanervon ohella joukkueen jätti muutama muukin peluri, kuten Janne Karelius ja Marko Viljanen. Loppukaudeksi joukkue sai riveihinsä Oulusta Helistenin ja kakkosdivaria pelanneen Mikko Perkkiön, KalPan Jani Raution ja Karhu-Kissoista Harri Lakkalan. Hagmanin mukana Vantaalta tulivat Tero Laukala ja Markku Ahola.

JHT:n johtohenkilöt antoivat Kalajoki-lehdessä 17.3.1994 puolen sivun meriselityksen vaikean pelikauden johdosta. Tekstin olivat allekirjoittaneet Martti Vedenoja, Erkki Joki-Erkkilä, Olli Ventelä, Jarmo Ainali, Markku Rautio, Heikki Helanen ja Osmo Määttänen.

Jan Jasko Kalajoelle ja päätös jäähallin rakentamisesta

2008-11-22T05:25:00.003+02:00

Syksyllä 1989 Junkkarit kärsi yli kahdeksaan vuoteen ensimmäiset tappiot Ylivieskan Pallolle. Neljä ensimmäista sarjaottelua hävittiin.
Valmentaja Uno Veski sai tehdä tilaa Kalevi Sunille. Pelien mennessä kehnosti hankkittiin joulun alla 1989 Tsekkoslovakian Brastislavasta 30-vuotias laitahyökkääjä Jan Jasko. Hän oli vielä kaksi vuotta aikaisemmin esiintynyt maansa edustusjoukkueessa Kanada-cupissa. Jan Jasko oli vuoden 1982 Quebec Nordiquesin varaus 12 kierroksella numero 248.

Martti Saukko ja Erkki Aho kävivät hakemassa Jan Jaskon Kokkolan lentokentältä yön pimeydessä marraskuussa 1989. Jan Jaskon saldo ensimmäisenä junkkarivuonna oli 45 (24+21) tehopistettä.
Muutaman pelin Junkkareissa pelasi myös kookas puolustaja Mika Hämäläinen, joka oli kiekkoillut USA:n yliopistosarjoissakin. Oululaiset Jari Karppinen ja Marko Hjelt jatkoivat Kalajoella. Hjelt oli tällä kaudella lohkon kuudenneksi paras tehomies 62 pisteellä. Mikko Perkkiö kuului Junkkareiden avainpelaajiin 56 tehopisteellä. Jari Karppinen oli tilastossa 15 ja Jan Jasko 16.
Junkkarien sijoitus kymmenen joukkueen lohkossa oli kahdeksas.

Junkkarit Hockey Team perustetaan

Sarjakauden 1990-1991 kynnyksellä tehtiin pitkään odotettu ratkaisu: kalajokinen jääkiekkotoiminta eriytyi Junkkareista omaksi erikoisseurakseen, joka sai nimekseen Junkkarit Hockey Team. Kalajokisen jääkiekkoilun vastuuhenkilöksi tuli urakoitsija Markku Rautio. Edustusjoukkueen valmentajaksi tuli turkulainen Matti Aaltonen. Kauden joukkue eteni toiselle play off-kierrokselle ja yhden maalin päähän I divisioonan karsintasarjasta.

Jan Jasko teki sarjakauden 1990-1991 Suomen ylimpien jääkiekkosarjojen tehoennätyksen 126 pistettä eli melkein neljä pistettä ottelua kohti. Robert Pukalovic oli tullut Tsekkoslovakian pääsarjasta Slovan Bratislavasta ja teki puolustajien tehoennätyksen 89 pistettä. Jari Ervasti palasi takaisi Kalajoelle yhden Raahen vuoden jälkeen. Kauden kuluessa hankittiin puolustusta vahvistamaan Mika Hämäläinen sekä Oulun Kärppien kokenut Hannu Jalonen. Oulun suunnalta puolustukseen tulivat Jari Nissilä ja Pasi Näyhä. Kalajoelle palasi myös koko kauden 1987-1988 Junkkareissa pelannut porilainen Marko Viljanen. Junkkarien monivuotinen ykkösmaalivahti Pasi Turpeinen sai seurakseen toisen kärppäkasvatin Marko Hillin. Kauden jo käynnistyttyä saaapui Oulusta vielä Harri Helama. Menetysten puolelle kirjattiin Ylivieskan Pallon siirtyneet oululaiset Marko Hjelt ja Jari Karppinen sekä Ikurin Vireeseen palannut puolustaja Jukka-Pekka Ilomäki. Pekka Priuska palasi kolmen Ylivieska vuoden jälkeen Kalajoelle. Pasi Priuska oli palannut Junkkareihin pari vuotta aikaisemmin.

Junkkarit HT pysyi koko sarjakauden lohkossaan toisena tai kolmantena. Kalajokilaakson alueella Junkkarit HT palasi perinteiselle valtaistuimelleen kooten sarjassa kahdeksan pistettä enemmän kuin neljänneksi sijoittunut YPa. Kolmasosa Junkkarien kauden pistemenetyksistä ajoittui sille tammikuun puolivälin jaksolle, missä Jan Jasko oli loukkaantumisten takia syrjässä kolmesta ottelusta.

Kevään 1991 ensimmäiseksi play off-vastustajaksi Junkkarit HT sai Itälohkon kakkosen Heinolan Kiekon. Junkkarit HT voitti ottelun 7-3. Kalajoella ottelu oli huomattavasti tiukempi, sillä jatkoajalla Jari Ervasti iski reboundista 6-5 voiton. Toisella play off kierroksella Junkkarit HT sai vastustajakseen tamperelaisen Ikurin Vireen. Ensimmäisessä ottelussa Tesoman hallissa kotijoukkue voitti numeroin 7-6. Kalajoella Junkkarit HT voitti numeroin 4-3. Kolmannessa play off ottelussa Tampereella Ikurin Vire karkasi ensimmäisessä erässä 4-0 johtoon. Junkkarit HT kavensi loppunumeroiksi 4-3. Junkkarit HT:n play off menestys oli kaikkien paras, vaikka niukkaakin niukempi putoaminen varsinaisesta I-divisioonan karsinnasta jäi harmittamaan.

Jäähalliasia päättävissä elimissä

Kun kauden 1990-1991 kuluessa kävi vakuuttavasti ilmi, että Junkkarit HT:llä on edellytykset nousta jo lähivuosina I divisioonaan, tuli uuden lämpimän hallin rakentaminen kiireelliseksi hankkeeksi. Jäähalliasiaa käsiteltiin Kalajoen vapaa-aikalautakunnassa 10.4.1991. Jääkiekkoseura Junkkarit Hockey Team oli tehnyt aloitteen kiinteän, lämpöeristetyn jäähallin rakentamisesta. Asiasta oli pidetty tiedotustilaisuus kunnvaltuuston kokouksessa 27.3.1991, jolloin hanketta esiteltiin alustavasti. Kunnanhallitus pyysi lausunnon vapaa-aikalautakunnalta. Lautakunta katsoi, että yleisurheiljoiden ja monien muiden urheilulajien kuten jousiammunan talviharjoittelupaikka voitaisiin toteuttaa hallin yhteyteen.

Kunnanhallitus käsitteli asiaa 6.5.1991, 13.5.1991 ja 15.5.1991 sekä 4.6.1991 sekä 10.6.1991. Kokouksessaan 6.5.1991 päätettiin hankkia valtuustoryhmien kannanoton asiaan. Kokouksessaan 13.5.1991 kunnanhallitus päätti esittää, että kunnan ja Kalajoen Jäähalli Oy:n kesken tehdään KVR-sopimus uuden tekojäähallin rakentamisesta. Kunnanhallitus päätti esittää valtuustolle, että kunta myöntää omavelkaisen takauksen 4,7 miljoonan markan suuruisille Kalajoen Jäähalli Oy:n ottamille lainoille. Kunnanhallitus päätti 15.5.1991, että asia vedetään pois valtuuston kokouslistalta 15.5.1991 ja asian käsittelyä siirretään. Todellisuus siitä miksi asia vedettiin pois valtuuston esityslistalta johtui siitä, ettei ollut täyttä varmuutta siitä, että 24 valtuutettua 35:stä on asian takana. Tämän jälkeen alkoi junttaus asian puolesta.

Tuskin mistään asiassa Kalajoella on koskaan käyty niin perusteellista keskustelua lehtien yleisönosastoissa kuin tästä jäähalliasiasta. Asia tuotiin valtuuston käsittelyyn 10.6.1991. Tilanne oli kihelmöivä. Kunnantalon edessä oli mielenosoittajia kyltteineen. He vastustivat jäähallin rakentamista.Valtuustossa käytiin poikkeuksellisen vilkas keskustelu. Keskustan ryhmäpuheenvuoron käytti Eero Nevalainen, joka totesi, että ryhmässä on kahdenlaista näkemystä asiasta. Nevalainen totesi, että "itse olen taipunut, mutta olenko taittunut, se näkyy tulevaisuudessa". Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käytti Martti Isokoski, joka totesi kokoomuksen tehneen 6-0 päätöksen jäähallin rakentamisen puolesta. Kokoomuksen varsinaisista valtuutetuista oli poissa valtuuston kokouksesta Heikki Haarakangas ja Heikki Halonen. Heidän varahenkilönsä Maija-Leena Roukala ja Veli Saari saattoivat puhtaalla omallatunnolla äänestää jäähallin rakentamisen puolesta. Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron käytti Esko Lindström, joka kertoi, ettei vasemmistoliitto voi olla tukemassa tällaista hanketta. Vasemmistoliittolaiset olivat tyrmistyneitä tällaisesta hankkeesta. Lindström huomautti valtuutettu Erkki Aholle, että hänellä on perustuslaillinen oikeus olla oma mielipide asiasta. SDP:n Pirkko Nygård totesi, että SDP:n ryhmä ehdottaa hankkeen hylkäämistä.Paula Passi kannatti Nygårdin esitystä.

Keskustan Alpo Murtoniemi käytti puheenvuoron, jossa hän totesi, että kaikissa peleissä on säännöt, mutta tässä pelissä niitä sääntöjä ei ole tai niitä ei ole ollut. Jäähyjä olisi saanut puhaltaa enemmän ja aika ajoin on taklattu kiekontonta miestä. Tuomarin, kuntalaisten ääntä ei ole kuultu riittävästi ja se varmasti kuullaan myöhemmin.

Heikki Manninen SMP:stä oli tehnyt Erkki Ahon kannattamana esityksen jonka mukaan kunnan maksama vuotuinen käyttömaksu tulisi pudottaa 620 000 markasta 520 000 markkaa. Asiasta äänestettiin. Mannisen esitys voitti kunnanhallituksen esityksen numeroin 27 jaa ja 7 tyhjää. Toisessa äänetyksessä oli vastakkain Sdp:n Pirkko Nygårdin hylkäävä esitys koko jäähallin rakentamisasiassa. Äänestys päättyi Mannisen esityksen voittoon 24 jaa-ääntä, 9 ei-ääntä ja yksi oli poissa. Näin Heikki Mannisen esitys Erkki Ahon kannattamana tuli hyväksytyksi. Kuukauden aikana yksi valtuutettu oli saatu muuttamaan mieltään.

Vastaan äänestivät vasemmiston Julia Heininen, Esko Lindström, Pekka Siironen ja Airi Vierimaa sekä SDP:n Pirkko Nyygård ja Paula Passi. Keskustan valtuutetuista vastaan äänestivät rautiolaiset Kullervo Niemelä ja Tapio Rautakoski sekä Untamo Sorasto. Keskustan Pauli Rahkola äänesti tyhjää. Vasemmiston Heikki Typpö oli poissa kokouksesta eikä hänellä ollut varamiestä paikalla. Äänestys päättyi mahdollisimman niukasti jaa-äänten voittoon, sillä määräenemmistön saamiseksi tarvittiin 23,33 valtuutetun kannatus eli siis 24 valtuutettua, jos paikalla ovat kaikki valtuutetut. Tämä 24. valtuutettu oli Rautionkylän valtuutettu kunnan urheilu- ja nuoriso-ohjaaja Alpo Murtoniemi. Valtuutettu Erkki Ahon ei olisi tarvinnut suorittaa käännytystyötä, jos hän olisi tiennyt, että vasemmistoliiton valtuutettu Heikki Typpö on poissa kokouksesta. Nyt nimittäin olisi riittänyt se, että 23 valtuutettua kannatti jäähallin rakentamista eli raja-arvo oli 22,67.

Kalajoki-lehden silloinen vt. päätoimittaja mehtäkyläläinen Juhani Tolonen nimitti lehden pääkirjoituksessa kokouksen jälkeen valtuustoa vellihousujen veljeskunnaksi. Jäähallin rakentamisen aloittamista viivästytti valtuuston päätöksestä tehty valitus lääninoikeuteen. Jäähallin työmaalla oli töissä koko ajan 10-15 talkootyömiestä. Jäähallin hinnaksi muodostui 4,7 miljoonaa markkaa.

Taloudellisia vaikeuksia ja valmentaja Virosta

2008-11-20T20:16:00.005+02:00

Taloudelliset vaikeudet ja jääkiekkojaoston jäsenten erilaiset näkemykset toiminnan suunnasta aiheuttivat sen, että opettaja Lauri Järvinen jäi pois Junkkarien jääkiekkojaoston puheenjohtajan tehtävistä keväällä 1988. Jaoston jäsenten tunteita voidaan kuvata laulun sanoin: aatosta jaloa ja alhaista mieltä, tunteiden paloa ja kylmyyttä siellä. Tämä oli tilanne jääkiekkojaostossa.
Järvisen seuraajana jatkoi Erkki Aho. Taloudelliset vaikeudet olivat tuohon aikaan merkittävät. Nuorisokiekkoilu oli hyvässä nousussa. Siksi monet vaativat edustuskiekkoilun ja junorikiekkoilun erottamista eri seuroiksi.Aika ei kuitenkaan vielä ollut kypsä tällaiseen ratkaisuun.

Rahaa toimintaan pyrittiin hankkimaan kaikin keinoin. Junkkarikiekon Tuki ry teki viikoittain lehteä, jonka nimi oli Särkkäin Sanomat. Lehden päätoimittajana toimi Erkki Aho, joka toimi samanaikaisesti opettajana päivällä Raahen Porvari- ja kauppakoulussa. Hän veti iltaisin saman koulu aikuiskoulutusosaston pitkät yrittäjäkurssit. Päivä- ja iltaopetuksen väliin jäi päivittäin pari kolme tuntia, jolloin Aho kirjoitti koulun koneella jutut lehteä varten, tallensi ne levykkeille ja toimitti toimitukseen Ylivieskaan. Aho kävi taittamassa lehdet painopaikan toimituksessa viikoittain. Ilmoituksia lehteen myivät Martti Saukko ja Marja Vatjus. Lehdellä saatiin kerättyä merkittävä summa rahaa jääkiekkoiluun vuoden aikana. Tuohon aikaan Junkkarien jääkiekkojaston budjetti lähenteli miljoonaa markkaa.

Kovia vahvistuksia ja opiskelupaikkoja

Junkkarit lähti kaudelle 1988-1989 erittäin nimivahvalla joukkueella. Kärppien A-junioreista tulivat Jari Karppinen, Marko Hjelt ja Hannu Suorsa. Heille järjestyi opiskelupaikka Raahen Porvari- ja kauppakoulusta, jossa jääkiekkoveturi Erkki Aho toimi opettajana. Kouvolan liigajoukkueesta Junkkareihin siirtyi Pekka Lilleberg, joka hänkin oli Kärppinen kasvatti. Liigakokemusta oli myös Kärppien Mikko Perkkiöllä. Jari Ervasti jatkoi Kalajoella. Sarjakauden kynnyksellä Tapparan ja Jyväskylän HT:n liigareserveistä saapuivat Sami Ahoniemi ja Hannu Karjalainen, joille myös järjestyi opiskelupaikka Raahen Porvari- ja kauppakoulussa. Maalivahdiksi tuli Raahe-Kiekosta Vesa Korpela.

Junkkarein mahdollisuudet lohkovoittoon menivät loukkaantumisaaltoon, jossa Jari Ervasti ja Sami Ahoniemi olivat pitkään sivussa. Pelaajatilanne kohentui ratkaisevasti kun Tapparan liigajoukkukeen reserveistä Junkkareihin saapui puolustaja Sami Siren ja Porin Ässistä Jari Laitanen. Junkkarit voitti kaikissa keskinäisissä otteluissa Ylivieskan Pallon. Yksi ottelu oli erittäin tasainen sillä varamiehisenä Junkkarit voitti niukasti YPan Ylivieskassa. Jari Nerg maalasi ajassa 59.59 voittomaalin 5-4.

Junkkarit voitti kotonaan Kokkolan Hermeksen 8-3, ottelussa, mikä jäi monen katsojan mieleen. Hermeksen kanadalainen vahvistus Doug Lawrence ei sulattanut jäähytuomiotaan, vaan teilasi törkeästi jäähyaition valvojana toimineen Juhani Sunin heittäen tämän kuin tiskirätin aition lattialle. Kandalainen käytäytyi uhkaavasti niin tuomareita kuin pelaajiakin kohtaan. Ottelun jälkeen Hermes passitti kandalaisvahvistuksen seuraavalla lennolla Kanadaan.

Play off-peleissä Junkkarit sai vastaansa Vantaan HT:n. Ottelua seurasi Kalajoen jäähallissa yli 1100 katsojaa.Vantaa voitti numeroin 7-11, vaikka kahden erän jälkeen tilanne oli 5-5. Toisessa ottelussa Myyrmäen hallissa Vantaa voitti numeroin 8-3. Vantaa HT nousi ykköseen.
Pohjoislohkon tehotilastossa Junkkarien Pekka Lilleberg oli toinen 72 (33+39) pisteellä. Kalajoksista kymmenen parhaan joukossa olivat myös Marko Hjelt ja Hannu Suorsa. Seuran jääkiekkojaoston taloudelliset vaikeudet jatkuivat edelleen. Jaoston puheenjohtaja Erkki Aho laittoi ison summan omaa rahaa jaoston talouden kuntoonsaamiseksi ja koko seuran pelastamiseksi konkurssiuhalta.

Välivuosi ja Viron avut

Sarjakaudesta 1989-1990 muodostui Junkkareille välivuosi. Viron jääkiekkoliittoon oltiin yhteydessä valmentajan ja pelaajien saamiseksi. Neuvottelut käytiin Tallinnassa Erkki Ahon ja Martti Saukon toimesta. Neuvottelut olivat perinteiset venäläistyyliset neuvottelut. Saunailtaan oli varattu runsaasti votkaa ja pari koria olutta. Aamuyöstä Erkki Aho huomasi, että hän oli kahdestaan vastapuolen pääneuvottelijan Viron jääkiekkoliiton puheenjohtajan Rein Millerin kanssa saunanlauteilla. Muut olivat joko sammuneet tai hävinneet teille tietymättömille.

Aamutunneilla Aho palasi takaisin majapaikkaansa Olympiahotelliin. Seuraavana aamuna Rein Miller soitti kahdeksan jälkeen ja pyysi työhuoneeseensa vanhaan kaupunkiin jatkamaan neuvotteluja. Vasta silloin Erkki Aholle selvisi kuka tämä vastapuolen neuvottelija, Viron jääkiekkoliiton puheenjohtaja oli. Hän oli Viron valtionvarainministeri. Neuvotteluun aamulla saapui mukaan Rein Millerin serkku Uno Veski, jolla oli valtava kiinnostus tulla valmentajaksi Suomeen. Ratkaisuun ei vielä tuolloin päästy. Ehkä Rein Miller ei ollut täysin vakuuttunut siitä, että Uno Veski on sopiva henkilö tähän tehtävään.

Parin viikon kuluttua neuvotteluista Uno Veski oli tilannut Virosta puhelun Suomeen Erkki Aholle. Tuohon aikaan puhelut piti tilata edellisinä päivinä. Hätäisenä miehenä Uno oli kiirehtinyt puhelua. Siksi ensimmäinen puhelu herätti Erkki Ahon vähän ennen kahta yöllä jolloin Uno soitti ja ilmoitti, että hän on saanut luvan tulla valmentajaksi Suomeen. Unon kiirehtimispuhelu tuli vähän ennen kello viittä aamulla, jolloin Uno toisti saman asian, minkä hän kertoi jo edellisessä puhelussa.

Erkki Aho ja Martti Saukko lähtivät Viroon varmistamaan valmentaja Uno Veskin tuloa Suomeen. Laivamatka Georg Otsilla sujui hyvin ja Uno pääsi lähtemään Suomeen 8.8.1989. Se oli jotakin uutta ja suurta Unollekin. Se oli Uno Veskin ensimmäinen ulkomaanmatka. Siksi hän tarjosi Aholle ja Saukolle konjakit heti, kun aluevesiraja oli ylitetty. Aho oli järjestänyt Uno Veskille myös liikunnanopettajan paikan Kalajoen käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen. Kirjassaan Joenjäältä jäähalliin Uno Veski kertoo valmentajavuosistaan Suomessa. Hän kertoo olleensa todella hermostunut, koska ei ollut viime vuosina valmentajana toiminut. Uno kirjoittaa ettei osannut arvata, että kun Neuvostoliiton lipun alla satamasta lähti niin hän palaisi takaisin itsenäiseen Viroon.

Myöhemmin Virosta tulivat nuoret 16-vuotiaat virolaispojat Olle Sildre ja Rauno Parras, joille Aho järjesti opiskelupaikan Kalajoen käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen, jonka johtokunnan puheenjohtaja hän toimi. Nuoret virolaiset osoittautuivat liian kevyiksi II-divisioonaan. Kolmas virolainen Indrek Linde tuli yllättäen Suomeen, kun valtionvarainministeri Rein Miller soitti Erkki Aholle ja antoi ymmärtää, että Indrek Lindelle on lähes pakko järjestää opiskelupaikka.

Ahon ollessa käymässä Virossa yllättäen Tallinnan satamassa hänen luokseen tuli mies nimeltään Tönis Linde pojan kanssa ja sanoi, että vie tämä Suomeen. Aho arvasi mistä on kysymys. Hän otti pojan mukaansa ja järjesti Indrek Lindelle opiskelupaikan Kalajoen käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen ja sen jälkeen Raahen porvari- ja kauppakouluun. Indrekille oli järjestettävä myös opiston puolelle opiskelupaikka jotta hän vältti Viron armeijan. Kun Indrek Linde palasi opiskelujen jälkeen takaisin Viroon 1990-luvun puolivälissä yhdessä vaimonsa Piret Klaasin kanssa, niin Viron poliisi ampui Piretin autoon erään pankin luona. Piretillä oli lapsi sylissään. Piret kuoli, mutta lapsi jäi eloon. Viron pääministeri Edgar Savisaar kävi henkilökohtaisesti viemässä surunvalittelut vainajan kotiväelle.

Kuplahalli, tekojäärata ja jääkiekkohuumaa

2008-11-20T11:34:00.003+02:00

Kuplahalli saatiin Kalajoelle vuonna 1984.Syksyn 1984 kunnallisvaalien tuntumassa suoritettu valtuuston äänestys paineilmahallista toikin niukasti, mutta varmasti tarvittavan kahden kolmasosan enemmistön ja Rukka Oy:n toimittaman hallin pystyttäminen voitiin tehdä talkoovoimin jo marraskuun 1984 alussa. Halli oli tässä vaiheessa Junkkarien omistuksessa, mutta kunta myönsi elintärkeät takuut ja antoi kohtalaisen määrärahan. Lainarahaa löytyi vaivattomasti, sillä mikä hyvänsä pankki oli valmis tarjoamaan luottoa kunnan takaamalle lainalle.

Joulukuun puoliväliin jatkunut lämmin syksy 1984 osoitti, että on välttämätöntä saada halliin tekojäärataputkisto mahdollisimman pian. Ennätyksellisen kylmä tammi- ja helmikuu 1985 haittasi harjoittelua merkittävästi. Kaikki sarjaottelut toki voitiin pelata vaikka hallissa näytti mittari suurin piirtein 20 pakkasastetta. Ulkona oli toisinaan jopa 30, mutta halli ja varsinkin suuri yleisömäärä lievensivät hieman kylmyyttä sisällä.

Vuoden 1985 alussa käynnistyneessä II divisioonan alemmassa loppusarjassa Junkkarit kaatoi Kemijärven Kiekon kaksi kertaa sekä savonlinnalaisen Laitaantsillan Pallon ja Kuhmon Kivan kerran. Näillä voitoilla sarjapaikka säilyi. Erityisen jännittäväksi muodostui helmikuussa 1985 Savonlinnan jäähallissa pelattu sarjaottelu LaiPa-Junkkarit. Kotijoukkue hankkitui heti alussa nopeasti 3-0 johtoon, mutta kalajokisten nousu tuotti tasoituksen kolmannen erän alussa. Ottelu oli tasan vielä 10 sekuntia ennen päätösvihellystä. KaJu teki kuitenkin tuossa ajassa vielä kaksi maalia. Ajassa 59.50 Raimo Tiinanen maalasi ja sitten ajassa 59,57 Kalevi Suni pisti kiekon pömpeliin. Tämä voitto oli erittäin tärkeä sarjapaikan varmistamiseksi.

Tekojääradan putkisto

Sarjapaikan säilymisestä huolimatta tunnelma kevättalvella 1985 oli täynnä epävarmuutta, sillä ilman tekojäärataa halli oli osoittautunut riittämättömäksi. Tilanne kuitenkin kirkastui kun Ruotsissa pitkään asunut ja Raahessa vaikuttanut Martti Kokko ilmoitti löytäneensä sopivan tekojääradan putkiston Tukholman läheltä. Sinne oli valmistelilla uusi jäähalli ja kyseinen kunta ei enää tarvinnut kymmenisen vuotta vanhoja, mutta varsin hyväkuntoisia tekojääratakoneistojaan. Asiat etenivät tämän tiedon jälkeen vauhdilla ja Kalajoen kunnanvaltuusto hyväksyi ostosuunnitelman toukokuun viimeisenä päivänä antaen takuut Junkkarien hankkimalle tekojääradalle. Laitteet saapuivat heinäkuussa ja niiden hitsaus tapahtui talkoovoimin.

Valmistuessaan täyteen kuntonsa Kalajoen jäähalli oli Oulun läänin toinen Oulun jäähallin jälkeen. Maaseutupaikkakunnilla se oli järjestyksessään Suomen toinen, edellään vain erikoistapaukseksi luokiteltava Vierumäen Urheiluopiston yhteydessä oleva halli. Kalajoen jäähalli saikin poikkeuksellisen paljon palsta- ja kuvatilaa suurissa valtakunnallisissa lehdissä vuosien 1985-1986 aikana. Lajin PR-arvo Kalajoelle muodostui huomttavan suureksi. Kalajoella järjestettiin kaksi todellisten huippuvalmentajien ja NHL-pelaajien vetämää jääkiekkokouluakin kesinä 1986 ja 1987.
Kesäkuussa 1985 Kokkolan Hermeksen parhaat puolustajat Jorma Malkamäki ja Kenneth Björkudd allekirjoittivat sopimuksen Junkkarien kanssa. Samana kesänä saapui Kalajoelle Oulusta Kärppien juniorijoukkueiden maalivahtina kaikenvärisiä SM-mitaleja saavuttanut Pasi Turpeinen. Turpeinen pelasi Junkkareissa kuusi kautta. Sarjakaudella 1985-1986 Turbon pelivire oli loistava. Häntä pidettiin II-divisioonan parhaana maalivahtina.
Junkkarit pelasi kevätkaudella 1986 suhteellisen vähälukuisella materiaalilla, joka parhaimmillaan riitti juuri ja juuri kolmeen kentälliseen.

Merkittävät vahvistukset

Sarjakautta 1986-1987 Kalajoen Junkkarien II-divisioonajoukkueeseen hankittiin merkittäviä vahvistuksia ja uusi valmentaja. Lapin läänin nimekkäin kiekkoilija Jari Nerg puki junkkaripaidan ylleen. Hannu Moilanen tuli Puolangalta. Junkkareissa pelasi myös Hermeksen kasvatti Olli Lehtimäki ja lyhyen ajan kokeiltavana oli Nivalan liukas hyökkääjä Ari Ohtamaa, mutta hänen kyvyistään ei saatu täyttä kuvaa loukkaantumisen vuoksi. Kauden 1986-1987 kestäessä lainattiin Oulun Kärpiltä Jari Pihlajaniemi, Harri Helama, Jukka Torvela ja Reijo Seppänen. Valmentajaksi oli kiinnitetty Kokkolan Hermeksessä tuloksia saavuttanut Jorma Saarikettu. Ensimmäistä kertaa nelinkertaisena pelattu II-divisioonan pohjoislohkossa Junkkarit sijoittui viidenneksi. Jorma Saarikettu ei onnistunut Kalajoella ja niinpä kesken kauden valmentajaksi tuli Kalevi Suni. Joukkuehenki rakoili ja se näkyi myös joukkueen menestyksessä.
Kaudella 1986-1987 Junkkarit pelasi myös juniorien jääkiekon SM-sarjassa. Martti Konun valmentama B-juniorijoukkue sijoittui seitsemänneksi. Jyrki Kortet nousi B-ikäisten maajoukkue-ehdokkaiden ensimmäiseksi varamieheksi. Jäähalli siirtyi kesällä 1987 Kalajoen kunnan omistukseen.

Jääkiekkohuumaa

Sarjakaudella 1987-1988 tavoitteeksi asetettiin pääsy kahden parhaan joukkoon ja samalla ensimmäisen kerran I-divisioonakarsintojen play off-kierrokselle. Jo alkukesällä Junkkarien kanssa tekivät sopimuksen Teräs-Kiekossa pelanneet Jukka Puokkula, Pekka Pyhäluoto ja Vesa Pisilä. Tämän jälkeen joukkueeseen liittyi Kärppien nimekäs hyökkääjä Jari Ervasti. Porin Ässistä saapuivat sarjakauden kynnyksellä Marko Viljanen ja Marko Högerman sekä Oulun Kärpistä Kai Laatikainen. Heinäkuun lopulla toisen kerran pidetty huipputasoinen jääkiekkokoulu mahdollisti jääharjoittelun ja harjoituspelit jo elokuun alussa. Valmentajana toimi Kalevi Suni.

Ajatus omaan itsenäiseen jääkiekkoseuraan siirtymisestä oli ajoittain vahvastikin esillä jo 1987-1988, mutta hanke ei silloin vielä ollut kypsä toteutettavaksi.
Kaikkien aikojen ensimmäisen liigatason vahvistuksen Junkkarit hankki joulun 1987 alla. Porin Ässien 190-senttinen puolustaja Jari Laitanen tuli loppukaudeksi Kalajoelle vahvistamaan joukkuetta. Kalajoella elettiin tuolloin todellista jääkiekkohuumaa. Junkkareiden ja Raahen Kiekko-Vesan ottelua seurasi 1071 katsojaa. Kalajoen Junkkarit selvisi uusintaotteluun play off-paikasta. Vastassa oli IPK Iisalmesta. Kolmannen erän jälkeen peli oli 2-2. Tarvittiin kaksi jatkoaikaa. Toisen jatkoajan alussa ajassa 71.43 Jari Nerg teki voittomaalin 3-2.

Play offeissa Jyväskylän Lohi kaatoi Junkkarit numeroin 9-4 Jyväskylässä ja 1-5 Kalajoella. Sarjakaudella 1987-1988 Jari Ervasti teki Pohjoislohkon ennätyksen 72 (51+21) pistettä ja Jari Nerg oli toisena 54:llä (20+34). Kuuden parhaan joukossa olivat Jukka Poukkula 49 (25+24) ja Hannu Moilanen 47 (17+30).Junkkarit saavutti parhaan sijansa kautta aikain II-divisioonan pohjoislohkossa sijoittuen toiseksi.

Kalajokisen jääkiekkoilun historiaa

2008-11-19T18:13:00.003+02:00

Kalajokisella jääkiekkoilulla on varsin värikäs historia. Siihen mahtuu tunteiden paloa, suurta intohimoa, iloa ja surua, vihaa ja rakkautta lajiin ja ihmisiin sekä tietenkin taloudellisia vaikeuksia ja unohdettuja vastuunkantajia sekä laskun maksajia. Kalajoki-ilmiön taakse kätkeytyy paljon julkisuudelta salassa pidettyjä asioita.
Kalajokisen jääkiekkoilun vanhin säilynyt ottelupöytäkirja on päivätty 18.3.1961, jolloin Junkkarit voitti Ylivieskan Kuulan numeroin 3-0. Tuolloin joukkueessa pelasivat Esa Katajamäki, Risto Junttila, Esa Tanska, Heikki Yliuntinen, Aarre Seikkula, Jorma Perander, Paavo Kalajo, Väinö Perälä, Erkki Kamunen, Reijo Ojala, Mikko Juola, Paavo Takalo ja Markku Myllylä sekä maalivahtina Esa Eroma. Mainittu joukkue koostui lähes yksinomaan Kalajoen Yhteiskoulun pojista. Keskeinen vaikuttaja tuolloin Kalajoen Yhteiskoulussa oli Tampereelta tullut opettaja Raimo Ryynänen, jonka osuus kalajokisen jääkiekon alkutaipaleella ei ole vähäinen.

Talkootyön osuus merkittävä

Jääkiekon harrastus edellytti poikkeuksellisen paljon talkootyötä. Kaukalon pystytys, jäänteko ja sen hoito olivat kokonaan seuran tehtäviä. Alkuaikoina merkittäviä puuhamiehiä olivat Antti Kalajo, Erkki Yrjänä, Viljo Rautapuro, Esko Rautio ja Heikki Nikupaavo. Suuri into ja lahjakkaat pelipojat toivat pian menestystä ja samalla lisäsivät lajin harrastusta ja suosiota. Pohjois-Suomen parhaisiin puolustajiin kuuluneen Juha Luovin tulo Raahesta nosti osaltaan tasoa ja 1960-luvun puolivälistä lähtien Junkkarit pelasikin sarjatasolla lähtökohtiinsa nähden mainiosti. Sarjakaudella 1965-1966 Kalajoki oli kolmas perussarjan lohkossaan, mutta jo seuraavalla kaudella kirjattiin voitto pisteen erolla ennen Kälviän Tarmoa. Samalla varmistui ensimmäinen nousu maakuntasarjaan kaudeksi 1967-1968. Sillä kertaa nousu jäi yhden kauden mittaiseksi. Sijoitus oli lohkossa viides, mikä merkitsi paluuta perussarjaan. Uusi nousu oli lähellä heti 1968-1969, jolloin Junkkarit sijoittui toiseksi vain pisteen kärjessä olleesta Pattijoen Tempauksesta jääneenä. Kalajoen Raimo Tiinanen oli lohkon tehoykkänen tehden kahdeksassa ottelussa 25 (20+5) pistettä. Myös Lasse Yrjänä, Esa Eroma ja Kalevi Suni olivat 10 parhaan joukossa.

Maakuntasarjaan

Paluu maakuntasarjaan tapahtui jo 1969-1970, jolloin Junkkarit voitti pistettäkään menettämättä perussarjan lohkonsa. Sen tehotilaston kärjessä oli peräti kahdeksan kalajokista Kalevi Sunin ollessa paras 25 (15+10) pisteellä ennen Lasse Yrjänää, Raimo Tiinasta, Kari Kalajoa, Esa Eromaa, Reijo Peranderia, Veli-Matti Raitapuroa ja Juha Luovia.
Seuraavan neljän kauden ajan Junkkarit säilytti paikkansa maakuntasarjassa sijoittuen siinä parhaimmillaan toiseksi 1973-1974. Maakuntasarjan tehotilastoissa Raimo Tiinanen oli paras kaudella 1972-1973 tehtyään 24 (15+9) pistettä. Kalevi Suni oli tuolloin toinen 21 (10+11) pistettä.
Kaudesta 1974-1975 lähtien Kalajoen Junkkarit pelasi uusitun sarjajärjestelmän mukaisessa II divisioonassa kolme kautta sijoituksen ollessa parhaimmilaan viides.Näinä vuosina ylti tehotilaston 10 parhaan joukkoon vain Raahesta tullut Pentti Turpeinen, joka oli kaudella 1976-1977 yhdeksäs 26 (14+12) pisteellään.
Junkkarien pudotessa kauden 1977-1978 päätteeksi III-divisioonaan siirtyivät Turpeinen sekä muun muassa Kalevi Suni, Ilkka Letola ja puolustajat Pekka Tainio Kokkolan Hermekseen ja Raimo Tiinanen Raahen Kiekko-Vesaan. Parhaiden pelaajien poissaollessa Junkkarit oli kolmena III-divisoonakautenaan peräkkäin kuudes tai seitsemäs välttäen niukasti putoamisen vielä alemmas.

Uusi nousu

Jääkiekon uusi nousu alkoi syksyllä 1981, kun muutaman vuoden Kokkolan Hermeksessä pelanneet Kalevi Suni, Pekka Tainio ja Ilkka Letola sekä Raahessa kiekkoillut Raimo Tiinanen palasivat Junkkareihin. Sarjakaudella 1981-1982 Junkkarit pelasi kokonaan omilla kasvateillaan ja nousu II-divioonaan oli jo silloin suhteellisen lähellä.
Seuraavaksi kaudeksi Junkkareihin palasi Hermeksestä myös Pentti Turpeinen ja Ylivieskan Pallosta siirtyivät Esa Hautamäki ja Mauri Koskela. Valmentajana toimi Martti Konu ja joukkue lähti suurin toivein III-divisioonaan. Kuusamon Pallo-Karhut ja Raahen Teräs-kiekko voittivat kuitenkin Junkkarit kaikissa keskinäisissä otteluissa ja menivät jälleen nousukarsintoihin Junkkareiden jäädessä kolmanneksi. Pentti Turpeinen oli sarjakaudella 1982-1983 lohkon tehoykkönen 52 pisteellä. Hän siirtyi kauden jälkeen Ylivieskan Palloon, mutta Junkkarit hankki tilalle Oulaisista Heikki Epäilyksen ja Raahesta Pekka Martinmäen. Teräs-Kiekon noustua II-divisioonaan Junkkarit ja Pallo-Karhut olivat selvät ennakkosuosikit sarjakaudella 1983-1984. Yllättäjäksi nousi kuitenkin unelmakauden pelannut Nivalan Urheilijat, joka kiilasi ohi Kuusamon.
Junkkarein valmentajaksi palasi yhden vuoden tauon jälkeen Esa Eroma. Joukkue johti III-divisoonaa alusta loppuun saakka. Nousukarsintoihin pääsivät Kalajoen Junkkarit ja Nivalan Urheilijat. Junkkarit voitti nousukarsinnassa Kemijärven Urheilijat numeroin 11-1 ja Nivalan Urheilijat 11-2. Junkkarit nousi II-divisoonaan.
Sarjakaudella 1983-1984 Jääkiekkoliitto palkitsi Esa Eroman Pohjoisen alueen parhaana valmentajana. Esa Hautamäki sijoittui 61 pisteellään Pohjoislohkon tehotilaston kakkoseksi edellään vain Puolangan Hannu Moilanen, joka myöhemmin pelasi kaksi kautta Kalajoen Junkkareiden II-divisoonan joukkueessa.

Nousu kakkoseen

Sarjakauden 1983-1984 ilahduttava nousu kakkoseen ei tapahtumahetkellä tuonut täyttä riemua, sillä Jääkiekkoliiton armottomat säännöt sanoivat, että näin korkealla sarjatasolla saa pelata vain joukkue, jolla on käytössään tekojäärata. Jo ennen kauden loppua tuli ratkaistavaksi kysymys, millä keinolla Kalajoelle saadaan tekojäärata syksyksi 1984. Kalajoen kunnan budjettiin tarkoitukseen ei oltu varattu minkäänlaista määrärahaa. Asiaa lähdettiin viemään eteenpäin säätiöpohjalla. Kalajokisilta yrityksiltä ja yksityisiltä kerättiin sitoumuksia osallistumisesta tekojääradan kustannuksiin. Kirjallisia, allekirjoitettuja lupauksia kertyi kuukaudessa yli 300 000 markan edestä, mikä herätti suurta hämmästystä valtakunnallisestikin.
Junkkarien tavoin II divisioonaan noussut Kemijärven Kiekko oli keväällä 1984 saanut Jääkiekkoliitolta poikkeusluvan pelata seuraava sarjakausi kakkosessa paineilmahallissa luonnonjäällä. Selvää oli ettei vastaavaa poikkeuslupaa voitaisi Kalajoellakaan kieltää. Tekojääratahanke vietiin keväällä 1994 kuitenkin kunnanvaltuuston käsittelyyn, vaikka lopputulos oli ennakolta selvä eli kahden kolmasosan tarvittavaa enemmistöä määrärahan myöntämiseksi ei kertyisi. Kesän aikana ryhdyttiin ajamaan puolta halvempaa paineilmahallia, kun valtuustonkin piirissä oli havaittavissa huonoa omaatuntoa siitä, että kansanliikkeeksi noussut tekojääratahanke oli vesitetty.